Inhoan salaa äitejä jotka selittävät ettei pää kestäisi kotiäitiyttä,

Toinen asia mitä ihmettelen, on se, että jatkuvasti ollaan kyselemässä perusteita sille, että joku laittaa alle 3-vuotiaan hoitoon. Miksi ei paremminkin kysellä perusteita sille, miksi terveiden lasten terveet äidit (eikä koskaan isät) hoitavat lasta kotona peräti kolme vuotta? Jos lapsi viihtyy hoidossa ja vanhemmat viihtyvät töissä, miksi lapsen pitäisi olla kotihoidossa monta vuotta? /i] jotta hänen kiintymyssuhteensa ei vaurioituisi. Isossa päiväkotiryhmässä hän oppii pärjäämään osana laumaa ja vähentämään omia tarpeitaan. Tämä artikkeli varmaan ärsyttää sinua ja muita päiväkodin ja 6+6+6 mallin kannattajia. <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80125-%E2%80%9Dalle-kolmevuoti…" alt="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80125-%E2%80%9Dalle-kolmevuoti…">http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80125-%E2%80%9Dalle-kolmevuoti…; Alle 3 vuotias saa kyllä kontaktia myös ikätovereihinsa kotihoidossa, sillä leikkipuistot, perhekerhot ja kaverit löytyvät kyllä silloinkin, mutta lapsen ei tarvitse taistella ylisuuressa päiväkotiryhmässä vieraiden aikuisten huomiosta ja hoivasta. Joskus toivoisin että uraäidit olisivat käyneet siellä leikkipuistoissa edes sen verran lapsensa kanssa että olisivat nähneet mille vierailevat päiväkotiryhmät siellä näyttävät. Apaattiset taaperot töröttävät puiston eri nurkissa yksinäisinä ja hoitajat läryävät keskenään ja välillä nostavat haalareiden niskaosasta itsekävt ja kaatuneet pienet pystyyn ilman mitään lohdutusta tai edes katsekontaktia.

Minusta on täysin turha miettiä, mikä on lapselle PARASTA kun olennaista on, että lapsella on HYVÄ.

Lapsen PARASTA käytetään lyömäaseena moneen suuntaan.

Minulla on takana 6 lapsityövuotta (3 lasta, 3 vuotta yhteensä kotona) ja lapsista (nyt 16-20 v) on kasvanut terveitä, suht täyspäisiä, sosiaalisia, fiksuja, hyvin käyttäytyviä ja täynnä tulevaisuudensuunnitelmia olevia nuoria, jotka arvostavat ydinperhettä, työnteon mallia ja työnteon tuottamaa taloudellista turvallisuutta.

On vaikea kuvitella, miten paljon parempi lopputulos voisi olla, jos olisin ollut vaikkapa 7-10 vuotta kotona.

Ehkä joku kotiäitiyden kannattaja voisi valaista asiaa.

Kaikki tavallaan mutta en voi ymmärtää millasia lapamatoja ovat ne, jotka eivät ihan oikeasti kaipaa muutakin elämäänsä kuin kakkavaipasta ja meidän jusupetteristä keskustelemista. Sillä vain tähän mammatyyppiin törmäsin noissa mainostetuissa puistoissa ja muskareissa. Minulle kun ei oikeasti riitä vain se, että juoksen kaikenmaailman puistot ja kerhot läpi. Sitä samaa äiti-lapsi -jänkytystä se on kuitenkin. Päivästä toiseen. No, itse olen mennyt töihin kun lapsi oli 1v3kk mutta kukapa se sanoo, että se tarkoittaa automaattisesti 10 tunnin pk-päiviä lapsia. Meidän perheessä on isä, isovanhemmat ja joustavat työajat vanhemmilla.

Siinä on yllättävän paljon hommaa, kokeile joskus niin yllätyt, ettet ehkä pärjääkään lastesi kanssa!

Ei se kotona olo tarkoita, että kaikki jutut liittyvät kakkavaippaan, katsos voi kutsua kylään myös aikuisia, älykkäitä ihmisiä. Ja lapsen nukkuessa äidillä on vapaat kädet vaikka kirjoittamaan gradua.

Jos sinun mielestäsi äitiys on "äitä-lapsi-jänkytystä", niin miksi ihmeessä teit lapsen? Ihan vaan kulissien vuoksi vai? Että mersu näyttää paremmalta kun kyydissä on lapsi, niinkuin jokaiseen menestyvään perheeseen kuuluu; talo, auto, lapsi, mielellään 2 (molemmat hoidossa mahd.pieninä tietenkin),joita äitiä ei huvita hoitaa.

sitä perusseikkaa, että ap kyllä YMMÄRTÄÄ, että osa perheistä päätyy varhaiseen töihinpaluuseen taloudellisista syistä. Katso, siellä se on aloituksessa mainittuna.

Ei tässä tuomita kaikkia varhain töihin palaavia. Vaan se ARGUMENTTI, että omien lasten hoito kotona syö pään.

Tottahan siinä voi olla taustalla monia tekijöitä, esim. puuttuva tai tukea antamaton puoliso, jonka takia lapsissa on kiinni 24/7. Ap kumminkin siis rajasi kommenttinsa koskemaan naisia, joilla olisi hyvä mahdollisuus hoitaa kotona lapsiaan, mutta jotka PALAAVAT TÖIHIN NIMENOMAAN SIKSI, ETTÄ PITÄVÄT LASTEN KASVATUSTA TYLSÄNÄ.

Eikö mene jakeluun? Selvästikään ei.

Sitten vielä omalaatuiseen matematiikkaasi. Sanot:

"JOs lapsia on esim. kaksi, on kotiäiti poissa työelämstä vähintään kuusi vuotta. Jos hän on korkeakouluopiskellut, on hän elämästään käyttänyt noin 24 vuotta yhteiskunnan tukemana esim. opiskeluun ja sen jälkeen kuusi vuotta kotiäitinä. JOs hän 30-vuotiaana menee töihin, hänellä on työuraa jäljellä saman verran tai enemmänkin, jos pysyy terveenä. Toisaalta eläkeikääkin on sitten saman verran eli ap ja kaltaisensa ovat poissa työelämästä elämänsä aikana 60 vuotta, työelämässä mukana he ovat noin 30-35 vuotta. Sinäkö aikana he kattavat yhteiskunnan mahdollistamat kotonaolovuodet opiskelun, lastenhoidon ja eläkeläisvuosien osalta? Voiko noin naiivia ajattelutapaa edes olla?"

Kukahan tässä nyt on naiivi...

1) lapset eivät välttämättä synny kolmen vuoden välein. He voivat syntyä pienemmälläkin ikäerolla, jolloin äiti EI ole "vähintään" kuutta vuotta kotona lasten kanssa.

2) Miten niin akateeminen nainen ehtii opiskella 24 vuotta? Hä? Peruskoulu+lukio keskimäärin = 12 vuotta, päälle viisivuotinen korkeakoulutus, eli yhteensä 17 vuotta, ei 24 vuotta.

3) kun nainen on hoitovapaalla, hänen työnsä ei ole jäässä. Työ ei jää tekemättä. Joku palkataan siihen sijaiseksi, ja hän puolestaan ansaitsee ja maksaa palkkaveroa. Yhteiskunta saa ihan ne samat verotulot, PLUS säästää sen tuuraajan työttömyyskulut, PLUS säästää päivähoitomenoissakin aika reippaasti (todelliset päivähoitokuluthan ovat kunnille noin 700 euroa kuukaudessa per lapsi!)

Joten think big and more closely, dear - kun arvioit kotiin jäämisen taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle.

-144-

-144-

Ja alkuperäiselle nurisijalle tiedoksi että AP on ollut työelämässä jo silloin kun on ollut lukiossa sekä kun on korkeakouluopiskellut. Ja heti koulun penkiltä jatkanut työuraa 10 vuotta ennen lastenhankintaa. Minulla on 2 lasta 1,5 vuoden ikäerolla, joten kun nuorimmainen on 3, palaan töihin 4,5 vuoden vanhenpainvapaiden jälkeen.

Ja en usko pätkääkään siihen että urani jotenkin vesittyisi sen takia että olen ollut työelämästä useamman vuoden pois. Ehkä jos on lähtökohtaisesti huono tai korkeintaan keskinkertainen omassa ammatissaan, se on vaarana, oli äitiyslomalla vuoden, kaksi tai viisi.

Minulla on pätevä sijainen, jolle toivon löytyvän firmasta töitä myös minun palattuani takaisin. Ja JOS nyt kävisi niin että joutuisin töissäni yhtäkkiä johonkin vilttiketjuun, olen kuitenkin alallani sen verran tunnettu ja pätevä, että voisin vaihtaa sitten työpaikkaa.

Tiedän että tämä itseensä luottaminen on harvinainen piirre suomalaiselle naiselle työelämässä, mutta en totta vieköön ala epärealistisen pelon takia viemään lapsiani päiväkotiin pieninä, ihan varmuuden vuoksi.

Ja sanoin jo aikaisemmin että ymmärrän tietyissä tilanteissa pienen lapsen viemisen päivähoitoon. Kaikilla ei ole a) vakituista työtä, b)taloudellista mahdollisuutta, c)osallistuvaa puolisoa.

Se mitä EN ymmärrä, on nämä tuntemani hyväosaiset, varakkaat äidit jotka pitävät uraansa tärkeämpänä kuin lapsiaan ja suorastaan kerskuvat sillä kuinka PELKKÄ kotona oleminen lapsen kanssa hajoittasi pään.

Enkä jaksa ymmärtää miksi muutaman vuoden kotiäitiyttä pidetään jonain kakkavaipoista keskustelemisena ja perhekerhoissa muiden mammojen kanssa mammailemisena. Tajuatteko te "uraäidit" siellä että itse notkutte jollain vauva-nettipalstalla pitkin työpäiviänne? Se ei ole yhtään sen ylevämpää toimintaa kuin kakkavaippojen vertailu ja omasta pirkkopetteristä hiekkalaatikon reunalla länkyttäminen.

AP

Tulee kyllä ihan hirvittävän paha mieli kun näitä juttuja lukee. Miten äidit voivatkin olla toisilleen niin julmia?



Minä olen varmasti ihan surkea äiti. En kantoliinaile, en puistoile, mitä näitä nyt on. Kestovaippojakin käytämme vain päiväsaikaan. Imetys on alusta asti ollut minulle vastenmielinen toimenpide, ja olen tehnyt sitä sinnillä tähän asti ja riemuitsen kun tyttö on kohta puolivuotias ja voin lopettaa. Tarkoituksenani on myös laittaa tyttö päivähoitoon isäkuukauden jälkeen tämän ollessa 10kk, koska vaikka häntä sydämestäni rakastan, en usko olevani hänelle paras mahdollinen äiti jos jähin kotona enää yhtään pidempään. Tiedän kyllä, että tulen varmasti suremaan lapsen "hylkäämistä", niin kuin se täällä mielletään, ihan kamalasti. Mutta sydämestäni uskon, että se on silti paras ratkaisu.



Me kaikki olemme erilaisia. Miksi toisten tavasta toimia on tehtävä niin inhottavia johtopäätöksiä, väitteitä ettei toinen toimintansa vuoksi haluaisi lapselleen parasta? Tunnen oloni tosi kurjaksi näitä haukkuja lukiessani. Mieheni harkitsee jo netin katkaisemista kun kaikesta huolimatta näitä aina kuitenkin luen.



Minua hoidettiin aikanaan kotona kouluikäiseksi saakka. Minussa on toki hyviä puoliakin, mutta olen myös itsekäs, katkera ja masennukseenkin taipuvainen ihminen. Ei se kotihoito siis ihan autuaaksi tekevä asia ole. Tunnen ikätovereitani, jotka päivähoidossa vauvasta asti olemisesta huolimatta ovat iloisia ja onnellisia ihmisiä. Toivonkin näiden esimerkkien valossa syvästi, että vaikka huono äiti itse tämän palstan normien mukaan olenkin, ei ratkaisuistani koituisi tyttärelleni kohtuutonta haittaa. Koetamme mieheni kanssa rakastaa häntä vain niin paljon kuin pystymme. Toivotaan, että se riittää.

...En yritä tässä sanoa, että kotiäitiys pitää lakkauttaa ja kaikki vain työskentelemään Suomi Oy:n hyväksi. Yritän sanoa, että kotiäideillä ei pitäisi olla minkäänlaista pokkaa arvostella toisin valinneiden äitien elämää vaan heidän pitäisi oikeasti kiittää ja kumartaa, koska nämä työäidit mahdollistavat heidänkin kotona olemisen...

Kuuleppas sinä lapsesi muiden hoitoon tyrkännyt uraäiti:

Aika moni muutaman vuoden kotona urastaan uhraava "kotiäiti" on ihan itse tehnyt työuraa ja maksanut veroja ennen äitiyttään ja hoitovapaata. Ja tulee tekemään niin myös sen jälkeen kun lapset eivät ole enää pieniä. KOTIÄITI saa kiittää verorahoista ja kotona olemisen mahdollisuudesta vain ja ainostaan itseään, miestään ja kaltaisiaan, sillä on todennäköisesti työssäkäydessään joutunut säästämään perheensä kanssa varoja siihen että voi jäädä kotiin. Pelkällä hoitorahalla ei oikeastaan elä jollei mies pysty rahoittamaan perheen pääasiallisia menoja.

Hoitovapaalla se summa mitä kotiäiti omasta lapsensa hoidosta saa on muuten pienempi kuin päiväkotiin muiden hoidettavaksi tungettavien lasten kulut. Kaikista valtiolta saatavista eduista kotiäiti maksaa edelleen veroja.

Että kuka tässä maksaa ja kenen elämää? Eipä sillä, en valita siitä että itsekin elätän muita ihmisiä, minua ärsyttää vain suunnattomasti se että joku 9kk ikäisen lapsensa hoitoon lykkäävä uraäiti kehtaa pitää omaa valintaansa jotenkin arvokkaampana yhteiskunnalle ja muille ihmisille sekä omalle mielenterveydelleen, ja viis veisaa oman lapsensa tarpeista.

Ettekö te nää kuinka pieniä ja puolustuskyvyttömiä ihmisen alkuja etenkin alle 2 vuotiaat vielä ovat? Miten oikeasti voitte uskoa että laitostaminen on heille hyvä ratkaisu, jotta te saatte ansaita rahaa itsellenne ja tälle yhteiskunnalle korvaamattomina muurahaisina?

AP

Eikö heillä ole hirveä ikävä lastaan? Joidenkin kohdalla olen ajatellut, että noi äidit on niin pettyneitä äityteensä (ja siihen ettei lapsi ole sellainen kuin haluavat, vaikka he ovat suorittaneet äitiytensä täydellisesti vauvalehden ohjeiden mukaan) että he pakenevat töihin. Siellä he sentään tietävät miten toimia, ovat jotakin eivätkä vain jotakuta varten. Kaikkien itsetunto ei kestä sitä, että jäisivät hoitovapaalle. Joskus mä haluaisin sanoa heille, että relatkaa ja nauttikaa äitiydestä. Jotkut keskittyy siinä äitiydessäkin aivan hurjasti kaikkeen epäolennaiseen ja lapsi on vaan joku äidin pikku projekti, jossa projektipäälikkö kilahtaa heti kun kaikki ei mene kuten hän on suunnitellut. Siinä menee elämä hukkaan. Kotiäitiys on joskus rankkaa. Kotona ollaan lapsen vuoksi, ei äidin tai isän vuoksi. Totta kai se vaatii ihan eri tavalla esimerkiksi sosiaalisen elämän suunnittelua ja aktiivisuutta, mutta aikuinen ihminen kyllä pystyy siihen. Mä en suostu uskomaan, että samat ihmiset, jotka on töissään tehokkaita, sosiaalisia ja aikaansaavia, luhistuvat passiivisiksi, erakoituneiksi ihmisraunioiksi heti jos joutuvat olemaan hetken omassa kodissaan. Eihän siinä olisi mitään järkeä.

Tässä on näkemystä ja kokemusta varmaan myös.

Juuri tuo että työelämässä "kukoistetaan" (? really?) ja kotona tympiinnytään ja tylsistytään. Kyllä on asenteesta kiinni tuo.

Tulee kyllä ihan hirvittävän paha mieli kun näitä juttuja lukee. Miten äidit voivatkin olla toisilleen niin julmia? Minä olen varmasti ihan surkea äiti. En kantoliinaile, en puistoile, mitä näitä nyt on. Kestovaippojakin käytämme vain päiväsaikaan. Imetys on alusta asti ollut minulle vastenmielinen toimenpide, ja olen tehnyt sitä sinnillä tähän asti ja riemuitsen kun tyttö on kohta puolivuotias ja voin lopettaa. Tarkoituksenani on myös laittaa tyttö päivähoitoon isäkuukauden jälkeen tämän ollessa 10kk, koska vaikka häntä sydämestäni rakastan, en usko olevani hänelle paras mahdollinen äiti jos jähin kotona enää yhtään pidempään. Tiedän kyllä, että tulen varmasti suremaan lapsen "hylkäämistä", niin kuin se täällä mielletään, ihan kamalasti. Mutta sydämestäni uskon, että se on silti paras ratkaisu. Me kaikki olemme erilaisia. Miksi toisten tavasta toimia on tehtävä niin inhottavia johtopäätöksiä, väitteitä ettei toinen toimintansa vuoksi haluaisi lapselleen parasta? Tunnen oloni tosi kurjaksi näitä haukkuja lukiessani. Mieheni harkitsee jo netin katkaisemista kun kaikesta huolimatta näitä aina kuitenkin luen. Minua hoidettiin aikanaan kotona kouluikäiseksi saakka. Minussa on toki hyviä puoliakin, mutta olen myös itsekäs, katkera ja masennukseenkin taipuvainen ihminen. Ei se kotihoito siis ihan autuaaksi tekevä asia ole. Tunnen ikätovereitani, jotka päivähoidossa vauvasta asti olemisesta huolimatta ovat iloisia ja onnellisia ihmisiä. Toivonkin näiden esimerkkien valossa syvästi, että vaikka huono äiti itse tämän palstan normien mukaan olenkin, ei ratkaisuistani koituisi tyttärelleni kohtuutonta haittaa. Koetamme mieheni kanssa rakastaa häntä vain niin paljon kuin pystymme. Toivotaan, että se riittää.

tällainen omaan kokemusmaailmaan. Siis että "koetetaan rakastaa lasta". Vai tarkoititko että koitatte antaa hänelle niin paljon aikaa kuin pystytte, työssäkäynnin ohella.

Eikö rakkaus lapseen ole jo olemassa eli sitä ei tarvitse koettaa suuremmaksi saada?

Tosin en voi puhua kuin yhdestä joka on tolla perusteella mennyt töihin.

Miksi se teki kolme lasta jos ei pää kestä? toisaalta hyvä se on että meni töihin takaisin, huomasin nimittäin että oli ihan oikeassa, ei se kestänyt niitä lapsia. Huusi niille ihan turhista ja kun mies tuli kotiin töistä jäi vastuu lapsista yksin sille. Kaveri kävi paljon baareissa, myös arki-iltoina ja aamulla taas krapulassaan ei jaksanut edes sitä vähää niitä lapsia.

[/quote]

tällainen omaan kokemusmaailmaan. Siis että "koetetaan rakastaa lasta". Vai tarkoititko että koitatte antaa hänelle niin paljon aikaa kuin pystytte, työssäkäynnin ohella.



Eikö rakkaus lapseen ole jo olemassa eli sitä ei tarvitse koettaa suuremmaksi saada?

[/quote]

Mistä näitä sisälukutaidottomia pilkunviilaajia ja epäolennaisuuksiin tarttujia oikein sikiää?? Niistä kotiäideistä varmaan...

kun olennaista on, että lapsella on HYVÄ.

Lapsen PARASTA käytetään lyömäaseena moneen suuntaan.

Minulla on takana 6 lapsityövuotta (3 lasta, 3 vuotta yhteensä kotona) ja lapsista (nyt 16-20 v) on kasvanut terveitä, suht täyspäisiä, sosiaalisia, fiksuja, hyvin käyttäytyviä ja täynnä tulevaisuudensuunnitelmia olevia nuoria, jotka arvostavat ydinperhettä, työnteon mallia ja työnteon tuottamaa taloudellista turvallisuutta.

On vaikea kuvitella, miten paljon parempi lopputulos voisi olla, jos olisin ollut vaikkapa 7-10 vuotta kotona.

Ehkä joku kotiäitiyden kannattaja voisi valaista asiaa.

En tiedä ovatko nämä kirjoittajat tosi pienten äitejä, jotka ovat vielä niin kiihkolla tässä asiassa sisällä, ettei osata nähdä kuin se oma valinta ja se hetki tässä ja nyt - puoleen ja toiseen.

Meilläkin on 3 lasta, nyt jo koululaisia, eli kuitenkin pienempiä kuin sinulla, mutta kuitenkin sitä jo osaa ottaa etäisyyttä tähän kysymykseen.

Kukaan lapsistamme ei ole mennyt päivähoitoon heti äitiysloman jälkeen, mutta siinä 2 v kuitenkin. Kaikki on sujunut hyvin.

En tässä tilanteessamme nyt osaa nähdä mitään sellaista lisäarvoa siinä, että olisin vihkiytynyt kotiäitiyteen esim. niin, että olisin ollut putkeen kaikkien kolmen kanssa kotona, mikä olisi tarkoittanut yhteensä n. 9 vuotta.

Vaikka esim. miehelläni on hyvät tulot, olisi tällainen elämäntapa tarkoittanut luopumista unelmistamme esim. asumisen suhteen ja olisin todennäköisesti itse ollut aika heikoilla jäillä työllistymisen suhteen - muutimme toiselle paikkakunnalle esikoisen syntymän yhteydessä ja olin aika tyhjän päällä ilman työpaikkaa ja verkostoja uutta työtä hakiessani, oli oikeastaan aika kovakin paine ottaa vastaan työ kun hyvä sellainen viimein löytyi.

Nyt lapsemme asuvat kodissa, jossa ovat olleet syntymästään saakka ja käyvät koulua 200 m päässä kotoa pääosin tuttujen kavereiden kanssa. Ei tarvitse tässä vaiheessa alkaa miettimään, että mistä löytyisi isompi koti ja miten esim. koulun vaihtaminen lapsiin vaikuttaa. Voin sanoa että esim. 4. luokkalaiselle koulun ja kaveripiirin vaihtuminen on jo tosi kova pala, näitä on lasten luokkakavereissa ollut muutama. Ja juu, lapsethan sopeutuvat kyllä - tässäkin asiassa, ihan kuten siinäkin, että esim. 2-vuotiaat loksahtavat päivähoitoon monesti hyvinkin mutkattomasti toisin kuin täällä fanaattiset kotiäidit "tietävät".

Meillä ei ole tarvetta muuttaa mihinkään, ehkä sitten pienempään taloon kun lapset lähtevät kotoa pois. Meillä on myös suhteellisen hyvä elintaso ja lapsilla on mahdollisuus harrastaa juuri sellaisia asioita joita he haluavat.

Vaikka mikään em. ja tällä palstalla tuomittu "elintason perässä juokseminen" ei ole ohjannut valintojamme vaan olemme kulkeneet sen mukaan mikä missäkin tilanteessa on parhaalta kompromissilta tuntunut, ajattelen jälkikäteen että olemme tehneet optimaalisen fiksut ratkaisut pitkällä tähtäimellä ja kasvattaneet ihanat, fiksut ja pärjäävät lapset erinomaisen päivähoidon kanssa yhteistyössä. En tekisi mitään toisin jos nyt valitsisin. En edes siinä tilanteessa ettei raha ohjaisi millään tavalla valintaa. Olen ylpeä siitä, että olen koulutustani vastaavassa työssä ja pystynyt hoitamaan samalla kodin ja lapset aika haastavassa tilanteessa miehen ollessa reissutyössä.

En nyt jaksanut kaikkia viestejä lukea. Minäkin tunnen samoin, tai ainakin tiedän heti, ettei minulla sellaisen äidin kanssa ole mitään yhteistä. On vaan niin surullista, jos vanhempi ei pysty oman lapsen kanssa olemaan. Minäkään en tosin varmaan kestäisi, jos asuisimme jossain kuusessa, eikä olisi mitään tekemistä. Mutta elämä on valintoja ja minä siinä tilanteessa valitsisin asuinpaikan sen mukaan, että viihtyisin siellä lastenkin kanssa. Eihän se nyt ole sen lapsen vika, että äiti ei keksi itselleen (ja lapselleen) mitään tekemistä?

Ei kuitenkaan mitenkään kamalasti edes ihmetytä tuo viha, jos nämä vihaajat kuuluvat muutenkin niihin ihmisiin, jotka ajattelevat äitiydestä niin kuin tuo lainatun artikkelin kirjoittaja Erja Rusanen:



"Isät ovat älähtäneet, miksi heidät sivuutetaan hoivaajana. Rusanen ei väheksy isän merkitystä. Hän muistuttaa, että perheen valitsemat käytännöt ohjaavat lopulta kiintymyssuhteiden muodostumista.



–?Tavallisesti äidit jäävät synnytyksen jälkeen hoitamaan lasta ja ottavat vastuun. Siksi lapsi muodostaa herkemmin pääasiallisen vahvan kiintymyksen juuri äitiin eikä isään. Käytännössä tämä näkyy siten, että tietyissä tilanteissa vain äiti kelpaa, ei isä, Rusanen selittää.



Hänen mukaansa isäkin voi valikoitua lapsen pääkiintymyskohteeksi, jos hän ottaa pääasiallisen hoivavastuun vauvasta.



–?On tämä kuitenkin aika teoreettinen vaihtoehto, koska naiset yleensä imettävät.



Lapsen näkökulmasta pääasiallisen hoivaajan, eli äidin olisi jatkettava hoitopestiä siihen saakka, kunnes lapsi kestää eron paremmin."



Surullista, että näin moni todella pitää ainoastaan ÄITIEN vastuulla lasten hyvinvointia. Tuon taakan alle on helppo musertua.

Nyt on selvää, että hyvinvointivaltiota ei ylläpidetä enää kauaa, koska veronmaksajia on liian vähän. Joku jo epäili, että eläkkeitä ei meidän sukupolvemme enää saa. Sitä ennen on lopetettu lapsilisät, kotihoidontuet ja pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat. ... On helppo tuomita ja olla muita ylempänä, nöyryyttävämpää on tajuta, että kotiäitiys on itsekeskeinen valinta, jolla vie pois mahdollisuuksia niiltä, jotka sitä ehkä jonain päivänä tarvitsisivat kipeimmin. Monet valitsevat työelämään palaamisen jo siksi, että on kasvatettu olemaan ylpeitä omasta työstään ja omillaan pärjäämisestä. Toisaalta ei olla valmiita luopumaan ja uhraamaan ihan kaikkea perheen yhden lapsen maksimaalisen hyvinvoinnin vuoksi.

Juuri nain. Kiitos, etta sanoit asian paremmin kuin olisin itse osannut

...tästä viestistä. :)

Nyt on selvää, että hyvinvointivaltiota ei ylläpidetä enää kauaa, koska veronmaksajia on liian vähän. Joku jo epäili, että eläkkeitä ei meidän sukupolvemme enää saa. Sitä ennen on lopetettu lapsilisät, kotihoidontuet ja pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat. ... On helppo tuomita ja olla muita ylempänä, nöyryyttävämpää on tajuta, että kotiäitiys on itsekeskeinen valinta, jolla vie pois mahdollisuuksia niiltä, jotka sitä ehkä jonain päivänä tarvitsisivat kipeimmin. Monet valitsevat työelämään palaamisen jo siksi, että on kasvatettu olemaan ylpeitä omasta työstään ja omillaan pärjäämisestä. Toisaalta ei olla valmiita luopumaan ja uhraamaan ihan kaikkea perheen yhden lapsen maksimaalisen hyvinvoinnin vuoksi.

Juuri nain. Kiitos, etta sanoit asian paremmin kuin olisin itse osannut

...tästä viestistä. :)

Luuletteko te tolvanat että jos joku on 3 vuotta lapsen kanssa kotiäitinä, hän ei maksa veroja? Tai etteikö hän yhtä lailla olisi ennen lasta käy nyt töissä ja lapsen jälkeen? Luuletteko te typerykset todella että vain se teidän työpanoksenne tätä valtiota pyörittää ja verotuloja tuo?

Kotiäitiys on kaikkea muuta kuin itsekäs valinta. Se on lapsen parhaaksi tehty valinta. Itsekkyyttä sen sijaan on heittää jopa alle vuoden ikäinen lapsi päiväkotiin ja karata vastuuta omasta lapsestaan töihin. Itsekkyyttä on myös työttömänä pysyttely tahallaan, tai se kun äiti on kotona, mutta lapsi päivähoidossa jotta äidillä olisi OMAA AIKAA.

...En yritä tässä sanoa, että kotiäitiys pitää lakkauttaa ja kaikki vain työskentelemään Suomi Oy:n hyväksi. Yritän sanoa, että kotiäideillä ei pitäisi olla minkäänlaista pokkaa arvostella toisin valinneiden äitien elämää vaan heidän pitäisi oikeasti kiittää ja kumartaa, koska nämä työäidit mahdollistavat heidänkin kotona olemisen...

Kuuleppas sinä lapsesi muiden hoitoon tyrkännyt uraäiti: Aika moni muutaman vuoden kotona urastaan uhraava "kotiäiti" on ihan itse tehnyt työuraa ja maksanut veroja ennen äitiyttään ja hoitovapaata. Ja tulee tekemään niin myös sen jälkeen kun lapset eivät ole enää pieniä. KOTIÄITI saa kiittää verorahoista ja kotona olemisen mahdollisuudesta vain ja ainostaan itseään, miestään ja kaltaisiaan, sillä on todennäköisesti työssäkäydessään joutunut säästämään perheensä kanssa varoja siihen että voi jäädä kotiin. Pelkällä hoitorahalla ei oikeastaan elä jollei mies pysty rahoittamaan perheen pääasiallisia menoja. Hoitovapaalla se summa mitä kotiäiti omasta lapsensa hoidosta saa on muuten pienempi kuin päiväkotiin muiden hoidettavaksi tungettavien lasten kulut. Kaikista valtiolta saatavista eduista kotiäiti maksaa edelleen veroja. Että kuka tässä maksaa ja kenen elämää? Eipä sillä, en valita siitä että itsekin elätän muita ihmisiä, minua ärsyttää vain suunnattomasti se että joku 9kk ikäisen lapsensa hoitoon lykkäävä uraäiti kehtaa pitää omaa valintaansa jotenkin arvokkaampana yhteiskunnalle ja muille ihmisille sekä omalle mielenterveydelleen, ja viis veisaa oman lapsensa tarpeista. Ettekö te nää kuinka pieniä ja puolustuskyvyttömiä ihmisen alkuja etenkin alle 2 vuotiaat vielä ovat? Miten oikeasti voitte uskoa että laitostaminen on heille hyvä ratkaisu, jotta te saatte ansaita rahaa itsellenne ja tälle yhteiskunnalle korvaamattomina muurahaisina? AP

minä en arvostele kenenkään valintoja, mutta minusta ei ole ihan selvää, mikä on todella edullisinta yhteiskunnalle, jos vertaillaan nyt vaikka sitä, että lapsi menee tasan vuoden ikäisenä hoitoon siihen, että vanhemmat hoitavat lapsen 3-vuotiaaksi kotona. Ekan esimerkin vanhemmista toiselta saadaan 2 vuotta enemmän verotuloja, mutta toisaalta he käyttävät voimakkaasti subventoitua päivähoitoa saman ajan (Hgissä todelliset kustannuksen n. 950 e/kk, korkein maksu 254e/kk). Monet töihin lähtijät kertoivat myös tässä ketjussa tekevänsä lyhennettyä päivää, mikä pienentää saatuja verotuloja.

Sitten käsittääkseni siitä saakka kun hoitovapaa tuli mahdolliseksi, Suomen talous on kasvanut jatkuvasti ja kasvu on jopa kiihtynyt (nyt tietysti globaalin laman myötä heikentynyt). Ruotsi on tällä hetkellä maailman ykkönen kilpailukyvyssä, ja siellä on myös maailman parhaat perhevapaa-edut. Tietenkään nämä asiat eivät vaikuta toisiinsa, vaan taustalla on muita tekijöitä, mutta minusta ei ole hirveän selkeää näyttöä siitä, että perhe-etuudet ajaisivat maan konkurssiin. Tai ainakin haluaisin kuulla hieman lisää tuosta päättelyketjusta...

Vielä yksi seikka on se, että ympäristö ei kestä jatkuvaa talouskasvua ainakaan sen nykyisessä muodossa (jossa luonnonvaroja kulutetaan talouskasvun aikaansaamiseksi), vaan sen hidastuminen voi olla hyvä asia ja jopa lajin säilymisen kannalta elinehto. Siitä näkökulmasta vähemmän tuottavat elämänvalinnat kuten kotiäitiys voivat epäsuorasti hyödyttää muita. Tosin jos joku on juuri keksimässä jonkun puhtaan ja riittoisan energiamuodon tms. niin toivottavasti ko. henkilö ei jää vuosiksi kotiin =)

Nyt on selvää, että hyvinvointivaltiota ei ylläpidetä enää kauaa, koska veronmaksajia on liian vähän. Joku jo epäili, että eläkkeitä ei meidän sukupolvemme enää saa. Sitä ennen on lopetettu lapsilisät, kotihoidontuet ja pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat. ... On helppo tuomita ja olla muita ylempänä, nöyryyttävämpää on tajuta, että kotiäitiys on itsekeskeinen valinta, jolla vie pois mahdollisuuksia niiltä, jotka sitä ehkä jonain päivänä tarvitsisivat kipeimmin. Monet valitsevat työelämään palaamisen jo siksi, että on kasvatettu olemaan ylpeitä omasta työstään ja omillaan pärjäämisestä. Toisaalta ei olla valmiita luopumaan ja uhraamaan ihan kaikkea perheen yhden lapsen maksimaalisen hyvinvoinnin vuoksi.

Juuri nain. Kiitos, etta sanoit asian paremmin kuin olisin itse osannut

...tästä viestistä. :)

Luuletteko te tolvanat että jos joku on 3 vuotta lapsen kanssa kotiäitinä, hän ei maksa veroja? Tai etteikö hän yhtä lailla olisi ennen lasta käy nyt töissä ja lapsen jälkeen? Luuletteko te typerykset todella että vain se teidän työpanoksenne tätä valtiota pyörittää ja verotuloja tuo?

Kotiäitiys on kaikkea muuta kuin itsekäs valinta. Se on lapsen parhaaksi tehty valinta. Itsekkyyttä sen sijaan on heittää jopa alle vuoden ikäinen lapsi päiväkotiin ja karata vastuuta omasta lapsestaan töihin. Itsekkyyttä on myös työttömänä pysyttely tahallaan, tai se kun äiti on kotona, mutta lapsi päivähoidossa jotta äidillä olisi OMAA AIKAA.

Mitäs sitten kun oma terveys rapisee, vaikka menettää sen työnsä tai menee eläkkeelle- alkaako sitten vihdoin raksuttaa että olisinpa viettänyt enempää aikaa lapsien kanssa??









Työmuurahaisina minäkin teitä pidän, ja kaikkein hassuinta on se, että ylpeilette siitä että olette muka niin tärkeässä osassa pitämällä yllä tätä onnistunutta yhteiskuntaamme. Hyvin he ovat teidät aivopesseet.

Tosin en voi puhua kuin yhdestä joka on tolla perusteella mennyt töihin. Miksi se teki kolme lasta jos ei pää kestä?

Kannattaa myös muistaa, että lapsuus ei pääty taaperoaikaan. Joku saattaa olla hieman ankea äiti vauvalle mutta oikein hyvä vähän vanhemmalle (= jaksaa lukea ja keskustella mutta ei leikkiä palikoilla). Pää siis kestää esim. 7-vuotiasta jo paremmin.

Mun mielestä on hienoa, että naiset on saatu työelämään ja politiikkaan vaikuttamaan. Ettekö te fanaattiset kotiäidit näe siinä mitään puolustamisen arvoista?

Nyt on selvää, että hyvinvointivaltiota ei ylläpidetä enää kauaa, koska veronmaksajia on liian vähän. Joku jo epäili, että eläkkeitä ei meidän sukupolvemme enää saa. Sitä ennen on lopetettu lapsilisät, kotihoidontuet ja pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat. ... On helppo tuomita ja olla muita ylempänä, nöyryyttävämpää on tajuta, että kotiäitiys on itsekeskeinen valinta, jolla vie pois mahdollisuuksia niiltä, jotka sitä ehkä jonain päivänä tarvitsisivat kipeimmin. Monet valitsevat työelämään palaamisen jo siksi, että on kasvatettu olemaan ylpeitä omasta työstään ja omillaan pärjäämisestä. Toisaalta ei olla valmiita luopumaan ja uhraamaan ihan kaikkea perheen yhden lapsen maksimaalisen hyvinvoinnin vuoksi.

Juuri nain. Kiitos, etta sanoit asian paremmin kuin olisin itse osannut

...tästä viestistä. :)

Miten tyhmiä te oikein olette? Luuletteko te tolvanat että jos joku on 3 vuotta lapsen kanssa kotiäitinä, hän ei maksa veroja? Tai etteikö hän yhtä lailla olisi ennen lasta käy nyt töissä ja lapsen jälkeen? Luuletteko te typerykset todella että vain se teidän työpanoksenne tätä valtiota pyörittää ja verotuloja tuo?

Kotiäitiys on kaikkea muuta kuin itsekäs valinta. Se on lapsen parhaaksi tehty valinta. Itsekkyyttä sen sijaan on heittää jopa alle vuoden ikäinen lapsi päiväkotiin ja karata vastuuta omasta lapsestaan töihin. Itsekkyyttä on myös työttömänä pysyttely tahallaan, tai se kun äiti on kotona, mutta lapsi päivähoidossa jotta äidillä olisi OMAA AIKAA.

Kotonaoloaika on jotain ihan muuta kuin 3 v jos lapsia on useampi ja varsinkin jos he eivät ole ihan peräkkäin.

Suomessa eläkeikä on aikoinaan justeerattu niin, että ihmiset olisivat eläkkeellä 0-10 vuotta max. Elinikien pidentyessä ja todellisen eläköitymisiän pysyessä alhaisena tilanne on jo nyt sellainen, että eläkkeellä ollaan helposti 20 vuotta ja ylikin. Toisaalta ihmiset menevät työelämään vuosikausia, jopa 10-15 v myöhemmin kuin vaikkapa 60-luvulla. Työssäoloaika on siis kaiken kaikkiaan lyhyt ja tuommoinen 5-10 vuoden lisäaukko syö sitä vielä lisää ja merkittävästi.

Kyllä kotiäitiys on erittäin paljon itsekäs valinta! Miksi jauhetaan aina "lapsen parhaasta" kun "hyvä" on aivan riittävä... ettei vaan olisi omat itsekkäät pyyteet siellä taustalla. Onhan sitä kivempi ja ennen kaikkea paljon helpompi olla vain kotona.