Lue keskustelun säännöt.
Inhoan salaa äitejä jotka selittävät ettei pää kestäisi kotiäitiyttä,
14.12.2011 |
Onhan se toki rehellistä myöntää ettei kykenisi olemaan kotona oman lapsensa kanssa ekaa "pakollista" vuotta pidempään, mutta ei se kyllä mikään ylpeyden aihe ole!
Ymmärrän ettei kaikilla ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin, mutta olen kohdannut erittäin hyvin toimeentulevia äitejä, jotka suorastaan kehuskelevat sillä kuinka eivät voisi jäädä työelämästä yli vuodeksi pois koska kaipaavat sosiaalisia suhteitaan ja virikkeitä aivoilleen! Ihan järkyttävän itsekästä!
Olen itsekin luonut ennen lapsia kovasti uraa ja työssä menestyminen on ollut minulle hyvin tärkeää. SILTI, ja ehkä juuri siksi, aion olla kotona kunnes kumpikin lapsistani on yli 3 vuotias (2 vuotta ikäeroa), koska se on LASTEN parhaaksi.
Viis siitä jos kotiäitiys ei stimuloi aivojani ja pulskista rahapussiani samalla tavalla kuin työelämä. Lapseni ovat tärkeämmät, ja 5 vuotta pois töistä on kuitenkin pieni uhraus minulle, ja liian suuri lapsilleni. Ja koska minulla on todistetusti yhä aivot, pystyn kyllä keksimään itselleni kotonakin mielekästä harrastelua lastenhoidon oheen ja tapaamaan aikuisia ihmisiä halutessani.
Tekisi mieleni sanoa seuraavan kerran suorat sanat näille "äideille" jotka tarvitsevat enemmän työpaikkaansa kuin lapsiaan.
Kommentit (150)
jos olisin heittäytynyt kotiäidiksi 3 vuodeksi (tai oikeastaan 5 vuodeksi, koska lapsia on kaksi). Tein väitöskirjaa ja meidän alalla aihe vanhenee hyvin helposti - ei siis vain voi sysätä aihetta syrjään ja ajatella, että "sitten joskus jatkaa". Monen vuoden tauon jälkeen olisin joutunut aloittamaan ihan alusta, koska oppimansa ja tekemänsä myös unohtaa.
Lapset siis menivät hoitoon 1-1.5-vuotiaina ja minä tein väitöskirjaa. Tein kyllä myös noilla äitiysvapaillani hieman. Työskentelyni salli kuitenkin useiden vuosien ajan pitää lapsia vain 3-4 päivää viikossa hoidossa. Nyt kun nuorempi on lähes 5-vuotias, ovat vasta täysimääräisesti hoidossa.
Minä en ollut valmis sysäämään lapsien takia koko elinikäistä koulutustani hukkaan. Se ei olisi ollut kenenkään etu. Olen saattanut myös sanoa nuo legendaariset sanat, ettei "pää kestä kotona oloa", mutta minusta siihen oli ihan painavat perusteetkin. Vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä perusseikkaa, että ap kyllä YMMÄRTÄÄ, että osa perheistä päätyy varhaiseen töihinpaluuseen taloudellisista syistä. Katso, siellä se on aloituksessa mainittuna.
Ei tässä tuomita kaikkia varhain töihin palaavia. Vaan se ARGUMENTTI, että omien lasten hoito kotona syö pään.
Tottahan siinä voi olla taustalla monia tekijöitä, esim. puuttuva tai tukea antamaton puoliso, jonka takia lapsissa on kiinni 24/7. Ap kumminkin siis rajasi kommenttinsa koskemaan naisia, joilla olisi hyvä mahdollisuus hoitaa kotona lapsiaan, mutta jotka PALAAVAT TÖIHIN NIMENOMAAN SIKSI, ETTÄ PITÄVÄT LASTEN KASVATUSTA TYLSÄNÄ.
Eikö mene jakeluun? Selvästikään ei.
Sitten vielä omalaatuiseen matematiikkaasi. Sanot:
"JOs lapsia on esim. kaksi, on kotiäiti poissa työelämstä vähintään kuusi vuotta. Jos hän on korkeakouluopiskellut, on hän elämästään käyttänyt noin 24 vuotta yhteiskunnan tukemana esim. opiskeluun ja sen jälkeen kuusi vuotta kotiäitinä. JOs hän 30-vuotiaana menee töihin, hänellä on työuraa jäljellä saman verran tai enemmänkin, jos pysyy terveenä. Toisaalta eläkeikääkin on sitten saman verran eli ap ja kaltaisensa ovat poissa työelämästä elämänsä aikana 60 vuotta, työelämässä mukana he ovat noin 30-35 vuotta. Sinäkö aikana he kattavat yhteiskunnan mahdollistamat kotonaolovuodet opiskelun, lastenhoidon ja eläkeläisvuosien osalta? Voiko noin naiivia ajattelutapaa edes olla?"
Kukahan tässä nyt on naiivi...
1) lapset eivät välttämättä synny kolmen vuoden välein. He voivat syntyä pienemmälläkin ikäerolla, jolloin äiti EI ole "vähintään" kuutta vuotta kotona lasten kanssa.
2) Miten niin akateeminen nainen ehtii opiskella 24 vuotta? Hä? Peruskoulu+lukio keskimäärin = 12 vuotta, päälle viisivuotinen korkeakoulutus, eli yhteensä 17 vuotta, ei 24 vuotta.
3) kun nainen on hoitovapaalla, hänen työnsä ei ole jäässä. Työ ei jää tekemättä. Joku palkataan siihen sijaiseksi, ja hän puolestaan ansaitsee ja maksaa palkkaveroa. Yhteiskunta saa ihan ne samat verotulot, PLUS säästää sen tuuraajan työttömyyskulut, PLUS säästää päivähoitomenoissakin aika reippaasti (todelliset päivähoitokuluthan ovat kunnille noin 700 euroa kuukaudessa per lapsi!)
Joten think big and more closely, dear - kun arvioit kotiin jäämisen taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle.
-144-
-144-
mustavalkoinen ajattelu ja liioittelu. Säälittävää, että nykyisessä taloustilanteessa viitsitään edelleenkin jauhaa perätöntä yleistystä, että perheenäidin työskentelyn ainoa tarkoitus olisi muka ökyelämän rahoittaminen. Suuri osa tuntemistani naisista työskentelee, jotta saataisiin vuokra maksettua ja leivän päälle muutakin kuin ylähuuli.
Jo pelkkä asuminen nielee pk-seudulla ison osan tuloista. Ei meillä ainakaan ole varaa täältä päin omakotitaloja ostelle, kun kummankin vanhemmat tulot jäävät reilusti alle suomalaisen keskiansion (2900 e brutto v. 2010).
mutta ärsyttää kaksinaamainen teeskentely ja valehtelu: Oli pakko mennä töihin ja laittaa lapsi 10 kk iässä hoitoon toimeentulon takia. Jos totuus kuitenkin on ettei pää kestä, ei kiinnosta olla kotona edes lapsen tarpeiden vuoksi ja toisaalta piti saada se uusi omakotitalo, ja uudet autot molemmille, uusia vaatteita, laitteita, ravintolailtoja, matkoja ym ym. Mukavampi viettää edes osa sinkkuelämää seurustellen työpaikalla ja kokien kunnianhimoista tyydytystä pätemisestä.
Uraäiti = lapsen 9 kk iässä jättikokoiseen ryhmään laittanut äiti joka tekee ainakin 10 tunnin työpäiviä, ei isää. Vapaa-ajan shoppailee.
Kotiäiti = lapsen kanssa 10 vuotta kotona, kokoajan läsnä tukemassa lapsen kehitystä, mutta silti ehtii harrastamaan. Isä elättää.
Kaikki tavallaan mutta en voi ymmärtää millasia lapamatoja ovat ne, jotka eivät ihan oikeasti kaipaa muutakin elämäänsä kuin kakkavaipasta ja meidän jusupetteristä keskustelemista. Sillä vain tähän mammatyyppiin törmäsin noissa mainostetuissa puistoissa ja muskareissa.
Minulle kun ei oikeasti riitä vain se, että juoksen kaikenmaailman puistot ja kerhot läpi. Sitä samaa äiti-lapsi -jänkytystä se on kuitenkin. Päivästä toiseen.
No, itse olen mennyt töihin kun lapsi oli 1v3kk mutta kukapa se sanoo, että se tarkoittaa automaattisesti 10 tunnin pk-päiviä lapsia. Meidän perheessä on isä, isovanhemmat ja joustavat työajat vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tavallaan mutta en voi ymmärtää millasia lapamatoja ovat ne, jotka eivät ihan oikeasti kaipaa muutakin elämäänsä kuin kakkavaipasta ja meidän jusupetteristä keskustelemista. Sillä vain tähän mammatyyppiin törmäsin noissa mainostetuissa puistoissa ja muskareissa.
Minulle kun ei oikeasti riitä vain se, että juoksen kaikenmaailman puistot ja kerhot läpi. Sitä samaa äiti-lapsi -jänkytystä se on kuitenkin. Päivästä toiseen.
No, itse olen mennyt töihin kun lapsi oli 1v3kk mutta kukapa se sanoo, että se tarkoittaa automaattisesti 10 tunnin pk-päiviä lapsia. Meidän perheessä on isä, isovanhemmat ja joustavat työajat vanhemmilla.
Silloin kun mä olin vielä lapseton työnarkomaani, mikään ei ollut niin vastenmielinen työkaveri kuin pienten lasten äiti, joka ei kyennyt keskittymään työasioihin kunnolla, puhui verttiemiliapetterin univaikeuksista, vesirokosta ja kullannuppunsa saavutuksista aina joka suun avauksella.
Päätin että jos ja kun ikinä itse hankin lapsia, en mene töihin haaskaamaan muiden aikaa ennen kuin kykenen itsekin ajattelemaan jotain muuta ja tekemään työt kunnolla. Se on vaan fakta että pienten lasten äidit ovat kiinni lapsessaan jolleivat ole henkisesti jotenkin epänormaaleja. Ja niinhän sen kuuluukin olla, koska myös pieni lapsi on niin riippuvainen äidistään.
häiritsee näissä valittajissa. Aivan kuin ois älykkyyden merkki möllöttää kotona pimahtamisen partaalla, vaikka kerrankin ois mahdollisuus elää sillä tavalla omaehtoisesti, että saa päättää suurimman osan siitä mitä päivän aikana tekee.
Mä en myöskään yhtään jaksa kuunnella näitä "kävin kerran perhekerhossa ja siellä tyhmät äidit puhui vain lapsista" -tyyppejä. Aivan kuin he kaikessa muussa elämässä puhuisivat tuntemattomien kanssa syvällisiä asioita heti ensimmäisellä kerralla. Ei kukaan oikeasti myöskään työelämässä juttele ihan kaikesta työkavereidensa kanssa, ei usein vielä silloinkaan kun ollaan tunnettu vuosia. Jos haluaa puhua yhteiskunnallisista asioista tms. on etsittävä ne foorumit missä niitä käsiteltävä. Niitä löytyy järjestöpuolelta ja politiikasta valtavasti, on omaa laiskuutta jos ei niihin osallistu vaikka niin kovasti ois asioihin sanottavaa.
Ylipäänsä mua rasittaa tyypit, jotka kuvittelee, että heidän on joka välissä korostettava, kuinka ainutlaatuisia yksilöitä he ovat vielä lapsen saatuaankin, kun kaikki muut muuttuvat vain äideksi. Mä en jaksa sellaista toisten aliarvioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienten lasten työssäkäyvät äidit ole missään parhaimmassa työkunnossa jos lapsi ei nuku kunnolla ja valvottaa vanhempiaan. Mä en ainakaan halua, että mua hoitaa sairaanhoitaja, lääkäri tms. joka ei väsymykseltään erota oikeaa vasemmasta.
Tästäkin ketjusta havaitsee, että kotiäidit eivät tunnu ymmärtävän ja hyväksyvän kuin omat ratkaisunsa, mutta työssäkäyvät ymmärtävät ja hyväksyvät MYÖS muut kuin omat tapansa. Mitähän se kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäkin ketjusta havaitsee, että kotiäidit eivät tunnu ymmärtävän ja hyväksyvän kuin omat ratkaisunsa, mutta työssäkäyvät ymmärtävät ja hyväksyvät MYÖS muut kuin omat tapansa. Mitähän se kertoo?
että työssäkäyvillä ei ole varaa arvostella kotiäitien ratkaisua. Paitsi että kyllähän tässäkin ketjussa on jo annettu ymmärtää että kotiäidit eivät käytä aivojaan jne.
työtön äiti ei töihin kaipaile. onneks kotiin ei ole pakko jäädä ja elämässä voi saada kaiken, minkä haluaa.
ja sekös ei kaikille käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työtön äiti ei töihin kaipaile. onneks kotiin ei ole pakko jäädä ja elämässä voi saada kaiken, minkä haluaa.
ja sekös ei kaikille käy.
No ainakin minä olen korkeasti koulutettu, johtavassa asemassa ja hyvä palkkainen, silti kotona siihen asti kun lapsi on 3.
Minulla on varaa olla kotona juurikin siksi, olen voinut säästää ja työpaikkani odottaa minua hoitovapaan loppuun asti.
Eiköhän se ole alempi sosiaaliluokka joka JOUTUU käymään töissä rahan tai työpaikan menetyksen pelossa, saadakseen "kaiken".
Tästäkin ketjusta havaitsee, että kotiäidit eivät tunnu ymmärtävän ja hyväksyvän kuin omat ratkaisunsa, mutta työssäkäyvät ymmärtävät ja hyväksyvät MYÖS muut kuin omat tapansa. Mitähän se kertoo?
että työssäkäyvillä ei ole varaa arvostella kotiäitien ratkaisua. Paitsi että kyllähän tässäkin ketjussa on jo annettu ymmärtää että kotiäidit eivät käytä aivojaan jne.
Totta helkkarissa jokaisella on varaa arvostella toista, jos niin tahtoo :D Absoluuttista totuttta ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla on varaa siihen (meillä onneksi on). En mä tiedä, minkälaisissa mahtavissa ja helpoissa työpaikoissa te kaikki muut ihmiset olette, mutta mun työ on ihan kunnon työtä, jossa päivän jälkeen olen tosi väsynyt. Ei se ole mitään etelänlomaa. En mä nyt sanoisi, että "olen saanut kaiken" jos olisin päivät töissä ja näkisin lasta tunnin-pari iltaisin ja nipistäisin yöunista sen ajan mikä menisi kotitöihin jne. Mä tosissaan ihailen työssä käyviä (pienten) lasten äitejä, mä kokisin itseni varmasti tosi stressaantuneeksi samassa tilanteessa.
Inhoan myös samoin tuota "pää ei kestä kotiäitiyttä" selitystä. Suoraan ei tietenkään sanota, että olen vaan itsekäs. Itsekkyyttä se nimenomaan on, tehdään lapsia, kun se "kuuluu asiaan", mutta sitten muut saavat kasvattaa ne. Taitaa olla suomalainen työväen mentaliteetti vähän liiankin hyvin iskostunut näiden naisten päähän: että vain palkallinen työ antaa ihmiselle arvoa. Se on vain huijausta, oikeasti säälittävää niille, jotka siihen uppoaa. Mukamas "tasa-arvoa". No, kohta kun tulee suuri lama, nähdään kun naiset poistetaan eka työelämästä kotiin ja sitten ehkä arvot taas pehmenevät.
Ja miten olet hoitanut aikuiskontaktit?
Anna nyt vinkkejä kun kerta olet niin ylivoimaisen erinomaisen loistava kotiäiti.
Ja koska minulla on todistetusti yhä aivot, pystyn kyllä keksimään itselleni kotonakin mielekästä harrastelua lastenhoidon oheen ja tapaamaan aikuisia ihmisiä halutessani.
Ei se maailmaa muuta että huutelee kuinka inhoaa ja halveksii.
t. uraäiti
Inhoan myös samoin tuota "pää ei kestä kotiäitiyttä" selitystä. Suoraan ei tietenkään sanota, että olen vaan itsekäs. Itsekkyyttä se nimenomaan on, tehdään lapsia, kun se "kuuluu asiaan", mutta sitten muut saavat kasvattaa ne. Taitaa olla suomalainen työväen mentaliteetti vähän liiankin hyvin iskostunut näiden naisten päähän: että vain palkallinen työ antaa ihmiselle arvoa. Se on vain huijausta, oikeasti säälittävää niille, jotka siihen uppoaa. Mukamas "tasa-arvoa". No, kohta kun tulee suuri lama, nähdään kun naiset poistetaan eka työelämästä kotiin ja sitten ehkä arvot taas pehmenevät.
työtön äiti ei töihin kaipaile. onneks kotiin ei ole pakko jäädä ja elämässä voi saada kaiken, minkä haluaa.
ja sekös ei kaikille käy.No ainakin minä olen korkeasti koulutettu, johtavassa asemassa ja hyvä palkkainen, silti kotona siihen asti kun lapsi on 3.
Minulla on varaa olla kotona juurikin siksi, olen voinut säästää ja työpaikkani odottaa minua hoitovapaan loppuun asti.
Että se työ jonka sä luulit olevan varma nakki ei odottanutkaan 3 vuotta vaan huomaat olevasi ihan eri hommissa palattuasi. Mikä siis olet todella johtavassa asemassa etkä siis esim päällikkö tason töistä vapaalla. En ole vielä 15 v aikana nähnyt että johtajan jakkara odottaa 3 vuotta vaan palauttuaan ko ihminen on pelattu ihan kolmosdivariin ja se ura ei palaudu siinä yrityksessä.
Eiköhän se ole alempi sosiaaliluokka joka JOUTUU käymään töissä rahan tai työpaikan menetyksen pelossa, saadakseen "kaiken".
Anna itsellesi aikaa "vieroittua" nykyisestä mentaliteetistasi- se vie aikaa ja tekee kipeää kyllä, aluksi. Voi hyvin viedä vuosia. Näiden vuosien jälkeen voit hyvinkin huomata, että olet viisastunut ihan julmetusti astumalla oravanpyörästä pois. Enää et hypi paikallasi pyörän pyöriessä vaan katsot sitä pyörää siitä sivulta---ja koet olosi onnelliseksi. Lapsesi huomaa elämänasenteestasi, mitä arvostat, hän oppii omaksumaan sinulta arvot, joita pitää tärkeinä. Tulet olemaan onnekas vanhus, kun lapsesi haluavat olla lähelläsi, niin kuin sinä olet aina ollut lähellä heitä.
lähemmäs kolmea ikävuotta, koska minusta hän on aivan liian pieni pärjäämään aikuisen työpäivien mittaisia aikoja päivähoidossa.
Nyt kotiäitinä kun on aikaa maleksia leikkipuistoissa niin näkee kyllä millaista se päiväkotiporukoiden toiminta siellä on. Isojen ryhmien johdosta hoitajien toiminta keskittyy isompien lasten paimennukseen ja pienet töröttävät puistossa omissa oloissaan hylättyinä siihen asti kunnes kaatuvat tai isommat lyövät nurin ja tätien on siihen puututtava.
Tiedän että päiväkodin työntekijät tekevät parhaansa, mutta koska siellä ei ikinä ole yhtä hoitajaa per lapsi tai kaksi, ei jokaista lasta vain voida huomioida tarpeeksi. En vain kertakaikkiaan halua omia lapsiani kokemaan sellaista. He ehtivät kyllä kokemaan sitä autuutta yli 3 vuotiaanakin tarhassa/päivähoidossa.
Vaikka minulle sinänsä on yhdentekevää mitä ratkaisuja muut ihmiset tekevät, en voi olla miettimättä sitä että muut aikuiset kuitenkin kasvattavat minun lasteni sukupolvea, tulevia kavereita ja tulevaisuuden ihmisiä.
Tottakai toivoisin että heillä olisi mahdollisimman hyvät ja tasapainoiset lähtökohdat herkässä pikkulapsi-iässä. Jos lapsi ei osaa vielä kunnolla puhua, syödä, käydä potalla, tai edes kävellä, hän on riippuvainen vanhemmastaan, tuntuisi hullulta laittaa hänet muiden hoidettavaksi.
Joku kirjoitti että päivähoito pelastaa myös lapsia kamalista koti-oloista. Ehkä sitten niin. Jos se koti on niin paha paikka lapselle että on parempi laittaa hoitoon turvaan, niin ymmärrän sen. En tosin sitten ymmärrä miksi lapsia sellaisiin oloihin tehdään.