Inhoan salaa äitejä jotka selittävät ettei pää kestäisi kotiäitiyttä,
Onhan se toki rehellistä myöntää ettei kykenisi olemaan kotona oman lapsensa kanssa ekaa "pakollista" vuotta pidempään, mutta ei se kyllä mikään ylpeyden aihe ole!
Ymmärrän ettei kaikilla ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin, mutta olen kohdannut erittäin hyvin toimeentulevia äitejä, jotka suorastaan kehuskelevat sillä kuinka eivät voisi jäädä työelämästä yli vuodeksi pois koska kaipaavat sosiaalisia suhteitaan ja virikkeitä aivoilleen! Ihan järkyttävän itsekästä!
Olen itsekin luonut ennen lapsia kovasti uraa ja työssä menestyminen on ollut minulle hyvin tärkeää. SILTI, ja ehkä juuri siksi, aion olla kotona kunnes kumpikin lapsistani on yli 3 vuotias (2 vuotta ikäeroa), koska se on LASTEN parhaaksi.
Viis siitä jos kotiäitiys ei stimuloi aivojani ja pulskista rahapussiani samalla tavalla kuin työelämä. Lapseni ovat tärkeämmät, ja 5 vuotta pois töistä on kuitenkin pieni uhraus minulle, ja liian suuri lapsilleni. Ja koska minulla on todistetusti yhä aivot, pystyn kyllä keksimään itselleni kotonakin mielekästä harrastelua lastenhoidon oheen ja tapaamaan aikuisia ihmisiä halutessani.
Tekisi mieleni sanoa seuraavan kerran suorat sanat näille "äideille" jotka tarvitsevat enemmän työpaikkaansa kuin lapsiaan.
Kommentit (150)
Miksi teitä niin "surettaa", jos työssä käyvää äitiä tai sen lasta ei sureta? Paheksunta taitaa olla oikeampi sana...
minä en arvostele kenenkään valintoja, mutta minusta ei ole ihan selvää, mikä on todella edullisinta yhteiskunnalle, jos vertaillaan nyt vaikka sitä, että lapsi menee tasan vuoden ikäisenä hoitoon siihen, että vanhemmat hoitavat lapsen 3-vuotiaaksi kotona. Ekan esimerkin vanhemmista toiselta saadaan 2 vuotta enemmän verotuloja, mutta toisaalta he käyttävät voimakkaasti subventoitua päivähoitoa saman ajan (Hgissä todelliset kustannuksen n. 950 e/kk, korkein maksu 254e/kk). Monet töihin lähtijät kertoivat myös tässä ketjussa tekevänsä lyhennettyä päivää, mikä pienentää saatuja verotuloja.
Sitten käsittääkseni siitä saakka kun hoitovapaa tuli mahdolliseksi, Suomen talous on kasvanut jatkuvasti ja kasvu on jopa kiihtynyt (nyt tietysti globaalin laman myötä heikentynyt). Ruotsi on tällä hetkellä maailman ykkönen kilpailukyvyssä, ja siellä on myös maailman parhaat perhevapaa-edut. Tietenkään nämä asiat eivät vaikuta toisiinsa, vaan taustalla on muita tekijöitä, mutta minusta ei ole hirveän selkeää näyttöä siitä, että perhe-etuudet ajaisivat maan konkurssiin. Tai ainakin haluaisin kuulla hieman lisää tuosta päättelyketjusta...
Vielä yksi seikka on se, että ympäristö ei kestä jatkuvaa talouskasvua ainakaan sen nykyisessä muodossa (jossa luonnonvaroja kulutetaan talouskasvun aikaansaamiseksi), vaan sen hidastuminen voi olla hyvä asia ja jopa lajin säilymisen kannalta elinehto. Siitä näkökulmasta vähemmän tuottavat elämänvalinnat kuten kotiäitiys voivat epäsuorasti hyödyttää muita. Tosin jos joku on juuri keksimässä jonkun puhtaan ja riittoisan energiamuodon tms. niin toivottavasti ko. henkilö ei jää vuosiksi kotiin =)
Kun ap kasvaa aikuiseksi, ja me kaikki toivomme, että se tapahtuu ennen kuin hänen lapsensa kasvavat aikuisiksi, niin ehkä hän ymmärtää, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja elämässään. Yksi merkki kypsymättömyydestä ja tyytymättömyydestä omiin valintoihinsa on se, että arvostelee muiden valintoja.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2702856/alle-3-vuotiaat-kar…
"Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy on yhdessä Suomen Lastenhoitoalan liiton kanssa tekemä selvitys osoittaa, että erityisesti alle 3-vuotiaita lapsia hoidetaan ylisuurissa ryhmissä. Tutkimusten mukaan tämä haittaa lasten kehitystä.
Suomessa lasten ja hoitajien määrän sääntely perustui 1970- ja 1980-luvuilla enimmäisryhmä-kokoihin. Vuoden 1993 alusta päivähoidossa luovuttiin lapsiryhmän koon määrittelystä ja siirryttiin henkilöstön ja lasten välisen suhdeluvun sääntelyyn.
Tehyn selvityksen mukaan ryhmissä, joissa on 13–16 alle 3-vuotiasta, tulisi asetuksen mukaan olla vähintään 4 hoito- ja kasvatustehtävässä olevaa aikuista. Kuitenkin 109 niistä 315 vastanneesta, jotka työskentelevät alle 3-vuotiaiden ryhmässä, ilmoitti että aikuisia on vain 3.
– Selvitys osoittaa, että päivähoidon suhdeluvut ylittyvät reippaasti. Erityisesti alle 3-vuotiaiden ryhmissä on liikaa lapsia ja liian vähän hoitajia, sanoo selvityksen tehnyt Tehyn asiamies Eva Siitonen.
Useat tutkimustulokset osoittavat Siitosen mukaan , että pienemmissä lapsiryhmissä lapset ovat yhteistyökykyisempiä ja sosiaalisesti kehittyneempiä kuin suurissa ryhmissä olevat lapset. Pienemmissä ryhmissä myös hoitajat ovat aktiivisemmin lasten kanssa.
Tehyn mielestä päivähoitolain uudistuksen yhteydessä päivähoidon ryhmäkokoihin olisi määriteltävä enimmäiskoko ja tilapäisiäkään ryhmäkokojen ylityksiä ei tulisi sallia. Alle 3-vuotiaiden ryhmän enimmäiskoon on oltava 9–12 lasta ja yli 3-vuotiaiden ryhmäkoon 18 lasta.
Työntekijät joustavat
Päivähoidossa suhdeluku ylittyy jatkuvasti tilapäisyyteen vetoamalla. Eräs syy ryhmien tilapäiseen ylittymiseen ovat osapäivähoidettavat lapset. Kuntiin pitäisikin saada takaisin osapäiväryhmät, joissa nämä lapset hoidettaisiin.
Työntekijät joutuvat joustamaan paljon ja ylityötunteja korvataan tunti tunnista periaatteella. Työntekijät ovat itsekin hyvin huolissaan päivähoidon laadusta. Osapäiväryhmien lisäksi myös varahenkilöstöjärjestelmien avulla pystyttäisiin torjumaan ryhmäkokojen ylityksiä.
– On myös otettava huomioon ne tilanteet, joissa ryhmäkokoa on päinvastoin pienennettävä kuten erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ollessa kyseessä tai alle vuoden ikäisten lasten kohdalla, Siitonen sanoo."
..kun itsellä on terve, normaali lapsi!
Terveisiä tutkimusputkesta! Kauan luulimme mieheni kanssa että olemme mokanneet jotain olennaista lapsen kasvattamisessa tai että lapsi on tunnevammainen siksi että hänelle on joskus huudettu. Neuvolassa sanottiin vuodesta toiseen että "pienet lapset on tuollaisia", nyt viimeksi 4-vuotisneuvolassa vasta tartuttiin siihen kun kerroin lapsen levottomuudesta, tavasta viedä kaikki suuhunsa, aikuisissa roikkumisesta jne. Nyt onkin selviämässä että lapsen oudon käytöksen takana on useampi tekijä- ja syyllisyyden tunteista huolimatta, me vanhemmat emme ole voineet niitä aiheuttaa saati parantaa.
Tavallisen lapsen äiti ei voi kuvitellakaan miten raskasta on arki sellaisen lapsen kanssa, joka pälättää koko ajan, häneltä puuttuu vaarantaju kokonaan, ärsyyntyy loppupäiväksi pikkujutuista...tähän päälle ikään kuuluva uhma ja avot: liitto rakoilee makoisasti kun arki on pelkkää taisteluvalmiudessa olemista. Viimeksi toissapäivänä lapsi melkein juoksi rekan alle, eihän hän ymmärtänyt että kuolema korjaa jos niin tekee. Miltä tuntuisi olla tämmöisen lapsen KOTIÄITI, kysynpähän vaan? Miltä tuntuisi, kun et voisi hetkeäkään olla yksin sillä minuutinkin yksin oleva 4-vuotiaasi keksisi vaarallista tekemistä sillä aikaa?
lapsenhoidosta, esim. niinkuin Briteissä vaikkapa vähintää 1000euroa kuussa/lapsi??
Ja sanotaan että sulla olisi 2 tai 3 lasta.
Kestäisikö sitten pää kotona olemista? Kun yhteiskunta ei maksaisikaan kaikkea sulle, ja päivähoitoon vieminen ei olisikaan ehkä yhtä hauskaa sun kukkarolle.
Luulenpa että osa näistä oikeasti uraansa koukkuun jääneistä ovat myös mukavuudenhaluisia; eli halutaan kuluttaa rahaa merkkivaatteisiin, merkkidesigniin, matkoihin , kampaamoihin jne.,
ja päätös viedä lapsi hoitoon ajoissa on se RAHA, että sitä riittää ITSELLE. No ehkä lapsikin saa siinä sivussa merkkikuteet, mutta lähinnä kyseessä on äidin mukavuudenhalu; käydä töissä, saada virikkeitä, kuluttaa ja kuluttaa.
Kotohoidontuella eläminen kuulostaa täysihelvetiltä, koska rahaa ei riittäisi turhuuksiin.
lapsenhoidosta, esim. niinkuin Briteissä vaikkapa vähintää 1000euroa kuussa/lapsi??
-------
Luulenpa että osa näistä oikeasti uraansa koukkuun jääneistä ovat myös mukavuudenhaluisia; eli halutaan kuluttaa rahaa merkkivaatteisiin, merkkidesigniin, matkoihin , kampaamoihin jne.,
ja päätös viedä lapsi hoitoon ajoissa on se RAHA, että sitä riittää ITSELLE. No ehkä lapsikin saa siinä sivussa merkkikuteet, mutta lähinnä kyseessä on äidin mukavuudenhalu; käydä töissä, saada virikkeitä, kuluttaa ja kuluttaa.
Kotohoidontuella eläminen kuulostaa täysihelvetiltä, koska rahaa ei riittäisi turhuuksiin.
Luuletko, että kotihoidon tukeakaan maksettaisiin siinä vaiheessa vai menisikö sekin omasta pussista?
Huvittavinta on tämä kotiäitien tyyli kirjoittaa miten lapsia suorastaan TUNGETAAN päivähoitoon, heitä suorastaan INHOTAAN, äidit ovat ITSEKKÄITÄ, kun haluavat tarjota lapsilleen mukavan elintason ja harrastuksia. Lisäksi tämä keikahti nyt niin päin, että kotiäidithän mahdollistavat ja kustantavat äitien työssäkäynnin.
Älkää meitä säälikö tai surko. Me olemme täysin sujut ratkaisuittemme kanssa.
Ai niin, ps käytämme merkkivaatteita, koska meitä ei kiinnosta juosta ympäri kirppiksiä halpojen lumppujen perässä. Tämähän sinua vituttaa, kun lapsillamme on kauniit ja kestävät vaatteet.
mutta mua vähän naurattaa ylipäänsä ihmiset, joiden pää ei kestä sitä tai tätä... Ei ole taitoa olla hetkessä ja ottaa siitä iloa irti. Mä tykkään olla töissä tai kotona, enkä varmaan kuolisi työttömyyteenkään. Elämä on ihanaa ja on viisautta ja rikkautta uskaltaa nähdä ja kokea sen eri puolia.
sitä perusseikkaa, että ap kyllä YMMÄRTÄÄ, että osa perheistä päätyy varhaiseen töihinpaluuseen taloudellisista syistä. Katso, siellä se on aloituksessa mainittuna. Ei tässä tuomita kaikkia varhain töihin palaavia. Vaan se ARGUMENTTI, että omien lasten hoito kotona syö pään. Tottahan siinä voi olla taustalla monia tekijöitä, esim. puuttuva tai tukea antamaton puoliso, jonka takia lapsissa on kiinni 24/7. Ap kumminkin siis rajasi kommenttinsa koskemaan naisia, joilla olisi hyvä mahdollisuus hoitaa kotona lapsiaan, mutta jotka PALAAVAT TÖIHIN NIMENOMAAN SIKSI, ETTÄ PITÄVÄT LASTEN KASVATUSTA TYLSÄNÄ. Eikö mene jakeluun? Selvästikään ei.
Sitten vielä omalaatuiseen matematiikkaasi. Sanot: "JOs lapsia on esim. kaksi, on kotiäiti poissa työelämstä vähintään kuusi vuotta. Jos hän on korkeakouluopiskellut, on hän elämästään käyttänyt noin 24 vuotta yhteiskunnan tukemana esim. opiskeluun ja sen jälkeen kuusi vuotta kotiäitinä. JOs hän 30-vuotiaana menee töihin, hänellä on työuraa jäljellä saman verran tai enemmänkin, jos pysyy terveenä. Toisaalta eläkeikääkin on sitten saman verran eli ap ja kaltaisensa ovat poissa työelämästä elämänsä aikana 60 vuotta, työelämässä mukana he ovat noin 30-35 vuotta. Sinäkö aikana he kattavat yhteiskunnan mahdollistamat kotonaolovuodet opiskelun, lastenhoidon ja eläkeläisvuosien osalta? Voiko noin naiivia ajattelutapaa edes olla?" Kukahan tässä nyt on naiivi... 1) lapset eivät välttämättä synny kolmen vuoden välein. He voivat syntyä pienemmälläkin ikäerolla, jolloin äiti EI ole "vähintään" kuutta vuotta kotona lasten kanssa. 2) Miten niin akateeminen nainen ehtii opiskella 24 vuotta? Hä? Peruskoulu+lukio keskimäärin = 12 vuotta, päälle viisivuotinen korkeakoulutus, eli yhteensä 17 vuotta, ei 24 vuotta. 3) kun nainen on hoitovapaalla, hänen työnsä ei ole jäässä. Työ ei jää tekemättä. Joku palkataan siihen sijaiseksi, ja hän puolestaan ansaitsee ja maksaa palkkaveroa. Yhteiskunta saa ihan ne samat verotulot, PLUS säästää sen tuuraajan työttömyyskulut, PLUS säästää päivähoitomenoissakin aika reippaasti (todelliset päivähoitokuluthan ovat kunnille noin 700 euroa kuukaudessa per lapsi!) Joten think big and more closely, dear - kun arvioit kotiin jäämisen taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle. -144- -144-
olen kotona ainakin toistaiseksi vielä kahden pienen kanssa, välillä käyn vkl töissä vaihtelun ja rahan vuoksi. Minun mielestä pienten lasten paikka on kotona ja minua surettaa jos joku ei oikeasti halua hoitaa pieniä kotona. Nykyään monella on vain se taloudellinen pakko mennä töihin varhain, eikä sille sitten mitään voi.