Inhoan salaa äitejä jotka selittävät ettei pää kestäisi kotiäitiyttä,

Raha on myös asia, jota en ymmärrä. Kaikki pankit myöntävät lyhennysvapaata, se on ihan sama viime kädessä maksaako asuntoa takaisin 21 vuotta vai 19 vuotta.

Ai niin,lapsiahan ei pidä tehdä jollei ole varaa ostaa asuntoa.

Kuten täällä joku jo totesikin, eihän sitä työtön tai ei-koulutettu paljon töihin kaipaile. Mutta kyllä se vaan niin on, että paljon vaivaa opiskelussa ja työelämässä nähnyt ihminen pitää huolen myös siitä, että työkykyä ja markkina-arvo säilyy oli lapsi tai ei. Sitä vaan on kotona nyhjöttävien työelämässä pettyneiden äitien vaikea hyväksyä, kun ei itese alun perinkään ole ollut kuuminta hottia työnantajien keskuudessa.



Ja tiedoksi teille kotona niuhottaville - ihan normaaleja lapsia uraäitienkin lapsista tulee. Ainoa ero on siinä, että meidän lapsilla saattaa olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa tai tehdä perheen kanssa yhteisiä asioita kuin siinä tilanteessa, jos äiti nyhjöttää kotona vuosikausia.



Tätä ketjua kun katsoo, huomaa, että me naiset - kotona tai töissä - olemme itse pääosin syypäitä siihen, naiset eivät tässä yhteiskunnassa ole tasa-arvoisia miesten kanssa. Naiset itse puukottavat ensimmäisenä toisiaan selkään. Siihen ei miestä tarvita. Koittakaa te kotiäidit tajuta, että teidän mielipiteet eivät ole niitä ainoita oikeita ja on oikeasti ihan jees myös käydä töissä, jos se perheen tilanteeseen paremmin sopii. Ei se ole ulkopuolisten asia, sääliä, inhota tai arvostella toisten valintoja. Jos siihen on aikaa, kannattaa harkita elämän hankkimista. Lastensuojeluasiat ovat tietysti erikseen...

Tätä ketjua kun katsoo, huomaa, että me naiset - kotona tai töissä - olemme itse pääosin syypäitä siihen, naiset eivät tässä yhteiskunnassa ole tasa-arvoisia miesten kanssa. Naiset itse puukottavat ensimmäisenä toisiaan selkään. Siihen ei miestä tarvita. Koittakaa te kotiäidit tajuta, että teidän mielipiteet eivät ole niitä ainoita oikeita ja on oikeasti ihan jees myös käydä töissä, jos se perheen tilanteeseen paremmin sopii. Ei se ole ulkopuolisten asia, sääliä, inhota tai arvostella toisten valintoja. Jos siihen on aikaa, kannattaa harkita elämän hankkimista. Lastensuojeluasiat ovat tietysti erikseen...

En ole koskaan kuullut yhdenkään miehen valittaneen miten päiväkoti on helvetin esikartano ja on valmis uhraamaan vaikka työnsä yms hoitaakseen lapset kotona. Vaikka mies olisikin pätkän hoitovapaalla, hän ei syyllistä muita erilaisista ratkaisuista.

Kuten täällä joku jo totesikin, eihän sitä työtön tai ei-koulutettu paljon töihin kaipaile. Mutta kyllä se vaan niin on, että paljon vaivaa opiskelussa ja työelämässä nähnyt ihminen pitää huolen myös siitä, että työkykyä ja markkina-arvo säilyy oli lapsi tai ei. Sitä vaan on kotona nyhjöttävien työelämässä pettyneiden äitien vaikea hyväksyä, kun ei itese alun perinkään ole ollut kuuminta hottia työnantajien keskuudessa.

Ja tiedoksi teille kotona niuhottaville - ihan normaaleja lapsia uraäitienkin lapsista tulee. Ainoa ero on siinä, että meidän lapsilla saattaa olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa tai tehdä perheen kanssa yhteisiä asioita kuin siinä tilanteessa, jos äiti nyhjöttää kotona vuosikausia.

Tätä ketjua kun katsoo, huomaa, että me naiset - kotona tai töissä - olemme itse pääosin syypäitä siihen, naiset eivät tässä yhteiskunnassa ole tasa-arvoisia miesten kanssa. Naiset itse puukottavat ensimmäisenä toisiaan selkään. Siihen ei miestä tarvita. Koittakaa te kotiäidit tajuta, että teidän mielipiteet eivät ole niitä ainoita oikeita ja on oikeasti ihan jees myös käydä töissä, jos se perheen tilanteeseen paremmin sopii. Ei se ole ulkopuolisten asia, sääliä, inhota tai arvostella toisten valintoja. Jos siihen on aikaa, kannattaa harkita elämän hankkimista. Lastensuojeluasiat ovat tietysti erikseen...

Antakaa työssäkäyvien äitien olla rauhassa, ei tämä Suomi pyörisi pelkillä kotivanhemmilla.

Etkö sä muka näe vapaa-ajalla ystäviä, käy harrastuksissa, pidä yhteyttä sukulaisiin jne? Nykyään kaikilla on netti ja puhelin, yhteydenpito ja tapaamisten sopiminen on helppoa. Harrastuksista, perhekerhoista ja netistä saa omasta mielestäni hyvinkin helposti seuraa, jonka kanssa käydä tapahtumissa lasten kanssa tai ilman. Se vaatii vain organisoimista; mulla ainakin on kalenteri melkein täynnä aina kuukaudeksi eteenpäin. En jaksa uskoa etteikö muillakin menisi nämä "aikuiskontaktit" suurinpiirtein samalla tavalla. Tuskin kenenkään sosiaalinen elämä on vain työkavereiden varassa. Kotona olemisen parhaita puolia just on vilkas ja rikas sosiaalinen elämä; tapaa paljon uusia ihmisiä, ja koska itse voi joustaa, näkee hyvin niitäkin vanhoja kavereita, jotka on töissä.

Anna itsellesi aikaa "vieroittua" nykyisestä mentaliteetistasi- se vie aikaa ja tekee kipeää kyllä, aluksi. Voi hyvin viedä vuosia. Näiden vuosien jälkeen voit hyvinkin huomata, että olet viisastunut ihan julmetusti astumalla oravanpyörästä pois. Enää et hypi paikallasi pyörän pyöriessä vaan katsot sitä pyörää siitä sivulta---ja koet olosi onnelliseksi. Lapsesi huomaa elämänasenteestasi, mitä arvostat, hän oppii omaksumaan sinulta arvot, joita pitää tärkeinä. Tulet olemaan onnekas vanhus, kun lapsesi haluavat olla lähelläsi, niin kuin sinä olet aina ollut lähellä heitä.

että tämä sun ohje KOSKEE MYÖS ISIÄ!!! Koska joku uuno osaa selittää, miksi vain äiti on vastuussa siitä että lapsi saa kokea tätä kaikkea hienoutta. Ja selittää myös samalla sen, että miksi sen lapsen on NIIN Paha olla pari päivää viikossa päikkärissä? Ja miksi KAIKKI työssäkäyvät äidit on URAÄiTEJÄ? Mulla ainakin on kiva, helppo työ, joka ei tosiaankaan tunnu miltään ihmeen oravanpyörältä vaan on ihan normaali kiva duuni. Ei aiheuta kireyksiä kotona ollessa.

Meille sopii. Minä en viihtynyt kotona yksin lasten kanssa, se oli ahdistavaa ja olin yksin. Tykkään käydä töissä, teen lyhyttä päivää, jotta ehdin olemaan lastenkin kanssa. Lapset tykkää olla hoidossa. Jos kaikilla on hyvä olla ja ehditään olemaan yhdessä perheenäkin ja nauttimaan siitä ajasta, niin miksi pitäisi tehdä toisin? Mielestäni lapsille on parasta äiti ja isä, jotka jaksavat olla läsnä ja kiinnostuneita aidosti. Meillä se vaati sen, että ollaan töissä.

Ei mun "ura" ole mitenkään hektistä tai stressaavaa, ihan vaan rauhallista toimistotyötä kahdeksasta neljään.



Miten sä voit muuten tietää mun mentaliteetin? Sähän tiedät musta vaan että kysyin neuvoja kotonaoloon. Eikä mikään tarkoita että kysyin niitä itselleni ;) Kysyin ihan vaan ohjatakseni keskustelua.



t. uraäiti

Ja miten olet hoitanut aikuiskontaktit? Anna nyt vinkkejä kun kerta olet niin ylivoimaisen erinomaisen loistava kotiäiti.

Ja koska minulla on todistetusti yhä aivot, pystyn kyllä keksimään itselleni kotonakin mielekästä harrastelua lastenhoidon oheen ja tapaamaan aikuisia ihmisiä halutessani.

Mutta ylläolevaan vastaukseksi, nyt takana kotiäitivuosia 9 putkeen, olen tänä aikana suorittanut avoimessa yliopistossa useita eri opintokokonaisuuksia eri aloilta, ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa, toiminut aktiivisesti omassa seurakunnassani, kutsunut paljon ystäviä kylään ja ystävien kanssa keskustellaan monenlaisesta, maailmanpolitiikasta tieteeseen liittyviin löydöksiin sekä joskus toki myös lapsiin liittyvistä asioista, olen aktiivisemmin opetellut soittamaan pianoa, siihen tosin ei muita ihmisiä tarvita...

Mutta siis ihan samalla tavalla on pidetty kontaktia niihin aikuisiin, joita on tunnettu ennen lapsia... en ole koskaan minäkään työkavereiden kanssa ollut vapaa-ajalla tekemisissä. Paljon käydään kylässä ja paljon käy meillä porukkaa kylässä - jopa, hui, sellaisia uusia ihmisiä, joihin tässä vuosien aikana on onnistunut tutustumaan... (kyläily siis tarkoittaa, että viikoittain ollaan jossain tai joku meillä ja sen lisäksi kaikki muut kontaktit--- saatanpa puhelimellakin soittaa ihmisille ja keskustella heidän kanssaan - jopa mielenkiintoisista asioista.

Mulla on ihan tyhjä kalenteri, no on siinä neuvola. En nyt jaksa alkaa selittämään miksi näin on, mutta yksi syy on uudelle paikkakunnalle muutto, mut hei kaikkihan me verkostoidutaan ihan hetkessä.

Etkö sä muka näe vapaa-ajalla ystäviä, käy harrastuksissa, pidä yhteyttä sukulaisiin jne? Nykyään kaikilla on netti ja puhelin, yhteydenpito ja tapaamisten sopiminen on helppoa. Harrastuksista, perhekerhoista ja netistä saa omasta mielestäni hyvinkin helposti seuraa, jonka kanssa käydä tapahtumissa lasten kanssa tai ilman. Se vaatii vain organisoimista; mulla ainakin on kalenteri melkein täynnä aina kuukaudeksi eteenpäin. En jaksa uskoa etteikö muillakin menisi nämä "aikuiskontaktit" suurinpiirtein samalla tavalla. Tuskin kenenkään sosiaalinen elämä on vain työkavereiden varassa. Kotona olemisen parhaita puolia just on vilkas ja rikas sosiaalinen elämä; tapaa paljon uusia ihmisiä, ja koska itse voi joustaa, näkee hyvin niitäkin vanhoja kavereita, jotka on töissä.

Ei mua kiinnosta mitä kaikkea olet tehnyt, vaan MITEN?

Onko sun lapset ollut hyviä nukkujia? Paljonko itse nukut? Onko lapsilla ollut sairauksia? Allergioita? Oletko hyvä kokki? Auttaako isä paljon kodinhoidossa? Saatko lapset hoitoon isovanhemmille tarvittaessa?

En ole tähän ketjuun vielä aikaisemmin vastannut Mutta ylläolevaan vastaukseksi, nyt takana kotiäitivuosia 9 putkeen, olen tänä aikana suorittanut avoimessa yliopistossa useita eri opintokokonaisuuksia eri aloilta, ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa

Tulet olemaan onnekas vanhus, kun lapsesi haluavat olla lähelläsi, niin kuin sinä olet aina ollut lähellä heitä.

Tämä ei vaadi kotiäiteyttä. Sitä katsos voi olla poissa vaikka olisi aina paikalla. Tai sitten voi olla aidosti paikalla silloin kun on vaikkei koko aikaa olisikaan.

t: eräs 33v, joka haluaa olla lähellä äitiään ja joka on laitettu hoitoon alle 1-vuotiaana.

jolla kotiäiti voi huoletta suomia työssäkäyviä ja korottaa itseään muiden yläpuolelle. On todella vaikeaa uskoa, että osa näistä kotiäitiargumenteista olisi korkeakoulututkinnon suorittaneilta. Sen verran kapea-alaista ja tunnepohjaista ovat heidän väitteensä.



Lähdetään ensin liikkeelle siitä, että



1) kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia eivätkä kotiäidit ole automaattisesti parempia kasvattajia kuin työäidit niin kuin se työäiti ei välttämättä ole parempi työntekijä kuin se kotiäiti. Kotona voi olla mielenterveysongelmia, masennusta, vääristyneitä käsityksiä vanhemmuudesta, narsismia ja vaikka mitä, mutta ulospäin näkyy vain ehtoinen emäntä, joka viihtyy kotona lasten kera. Toisaalta se työäiti voi oikeasti olla hyvä kasvattaja ja hyvä äiti, joka viettää sen vapaa-ajan (jota kuitenkin on huomattavasti enemmän kuin sitä hoitoaikaa) täysillä lapsen kanssa koko ajan läsnä.



2) perheiden tarpeet ovat erilaisia. Joku perhe asuu maalla eristyksissä ja lähimpään naapuriin on 10 km. Kyllä siinä sekä äiti että lapsi tarvitsevat ihmiskontakteja. Toisaalta taas jossain perheessä voidaan elää kaupungin vuokratalossa huumehörhöjen ja alkkisten keskellä, kunhan vain äiti pääsee viettämään sen pienimmän kanssa tarpeeksi aikaa. Isä on poissa ansaitsemassa rahaa ja isommat sisarukset joutuvat luopumaan harrastuksistaan ja ystäväpiiristään, kun perheellä ei ole varaa entiseen elämäntyyliin, mutta tärkeintä on pienimmän mahdollisimman hyvä lapsuus. Joku toinen perhe taas kokee, että etsitään kompromissi, jossa jokainen perheenjäsen voi viettää sitä riittävän hyvää elämää. Niin vain olemme erilaisia ihmisiä ja erilaisia perheitä. Jos kyse olisi aina vain siitä yhdestä lapsesta, olisi helppoa tehdä valintoja.



3) kotiäidit varastavat omilta lapsiltaan. Kotiäitiys on Suomessa mahdollista, koska meille on rakennettu hyvinvointivaltion puitteissa riittävä tukijärjestelmä. Suuret ikäluokat ja heidän sodan kokeneet vanhempansa tekivät töitä hulluina saadakseen lapsilleen paremman elämän ja paremmat edut. Kotiäitiys ei ollut siihen aikaankaan kuin pienen piirin etuoikeus, tyypillisempää oli, että lapset kulkivat vanhempiensa mukana töihin esim. maalaistalossa ja yrittäjäperheissä. Osa hankki kotiinsa maalaistytön hoitamaan lapsia ja kotia ja maksoi pientä viikkorahaa sekä antoi ruoan ja sängyn tästä palkkioksi. Ei ollut kallista, elannosta huolehtivat molemmat vanhemmat, kun muuten ei olisi pärjätty. Nyt on selvää, että hyvinvointivaltiota ei ylläpidetä enää kauaa, koska veronmaksajia on liian vähän. Joku jo epäili, että eläkkeitä ei meidän sukupolvemme enää saa. Sitä ennen on lopetettu lapsilisät, kotihoidontuet ja pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat. Meidän lapsemme eivät kykene hoitamaan lapsiaan kotona edes niin kauaa kuin meillä on vanhempainvapaata. Mitä vähemmän meillä on veronmaksajia, sitä nopeammin meidän lapsemme kohtaavat tilanteen, jossa joutuvat jättämään alle vuoden ikäisen hoitoon - ja vaihtoehtoja ei ole kuin rikkailla. Niinpä pitkään kotonaolevat varastavat sen ajan lapsiltaan ja niiltä, jotka köyhinä ja sairaina sitä tukea ja apua eniten tarvitsisivat. Toki jokainen meistä haluaa omille lapsilleen parasta mahdollista, mutta yhtä vääjäämättömästi kuin ilmastonmuutos on tulossa, on tulossa myös hyvinvointivaltion romahdus, koska veronmaksajia eli meitä rehellisiä työssäkävijöitä on liian vähän. Vaikka ei ajattelisikaan yhteiskunnan parasta (ja harva tosiaan ajattelee), niin ainakin voisi valinnoillaan olla suomimatta niitä, jotka kannattelevat hyvinvointivaltion viimeisiä rippeitä ja mahdollistavat kotiäitiyden tämän hetken äideille. Eikö kiitollisuus kuuluisi asiaan?



Minun on vaikea kuvitella sitä ylimielisyyttä ja täydellistä välinpitämättömyyttä muuta kuin omaa napaa ja omia ratkaisuja kohtaan, mutta näin nämä kotiäidit täällä esiintyvät. On helppo tuomita ja olla muita ylempänä, nöyryyttävämpää on tajuta, että kotiäitiys on itsekeskeinen valinta, jolla vie pois mahdollisuuksia niiltä, jotka sitä ehkä jonain päivänä tarvitsisivat kipeimmin. Monet valitsevat työelämään palaamisen jo siksi, että on kasvatettu olemaan ylpeitä omasta työstään ja omillaan pärjäämisestä. Toisaalta ei olla valmiita luopumaan ja uhraamaan ihan kaikkea perheen yhden lapsen maksimaalisen hyvinvoinnin vuoksi.



Minä vierastan ehdottomuutta ja omien valintojen korostamista oikeina. En ehkä ymmärrä, miksi joku hinkuaa töihin jo ennen vanhempainvapaan loppumista, mutta ei minun tarvitse sitä ymmärtääkään. Voin olla vain kiitollinen, että joku maksaa veroja, joilla mahdollistetaan minun äitiyslomani. Välttämättä omat valintani eivät ole pidemmällä tähtäimellä sen parempia. Missään nimessä niitä ei voi ainakaan verrata toisiinsa.

Ei mua kiinnosta mitä kaikkea olet tehnyt, vaan MITEN?

Onko sun lapset ollut hyviä nukkujia? Paljonko itse nukut? Onko lapsilla ollut sairauksia? Allergioita? Oletko hyvä kokki? Auttaako isä paljon kodinhoidossa? Saatko lapset hoitoon isovanhemmille tarvittaessa?

En ole tähän ketjuun vielä aikaisemmin vastannut Mutta ylläolevaan vastaukseksi, nyt takana kotiäitivuosia 9 putkeen, olen tänä aikana suorittanut avoimessa yliopistossa useita eri opintokokonaisuuksia eri aloilta, ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa

Minäkin suunnittelin suorittavani avoimessa kursseja tai opiskelisin kieliä tms. Tarvitseeko edes sanoa etten ole opiskellut tai suorittanut yhtään mitään missään. Lapsi heräili 1-vuotiaaksi asti 2-10 kertaa yössä. Nyt hän on vilkas 2-vuotias, joka ei nuku päiväunia ja menee melko myöhään nukkumaan. Isovanhempia ei ole ja mies tekee vuorotyötä. Ainoastaan yhdellä ystävälläni on lapsia ja hänenkin lapsensa ovat erityislapsia, joten hänelle ei todellakaan työnnetä vilkasta taapeoa hoitoon. Loput ystäväni ovat töissä. Ei tässä vaiheessa voi harrastaa yhtään mitään.

että miksi / mikä pointti niitä lapsia on tehdä, jos on niin tulenpalava kiire takaisin töihin? Niinkuin esim. yksi tv-juontaja tässä hiljakkoin palasi töihin kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen. Miksi se lapsi piti hankkia, jos ei sitä halua hoitaa? Ja kyllä, silläkin lapsella varmasti on isä, mutta 3 kk vauvalle isä ei ole sama asia kuin äiti, let's face it!



Itse nautin kovasti työstäni ja ikävöin sinne usein, mutta siltikin laitan lapseni etusijalla ja olen kotona niin pitkään kuin mahdollista. Meillä se tarkoittaa, että lapsi menee hoitoon 2 v 5 kk ikäisenä. Mielelläni olisin ollut kotona sinne 3 v asti, mutta rahat ei vaan enää riitä pidemmälle.



Sen verran kuitenkin töihin jo kaipaan, että en viihtyisi kotona enää toista äitiyslomaa ja hoitovapaata tähän perään. Siksi(mm. syitä on kyllä muitakin) meille ei tule kolmatta lasta.

96: yleviä teesejä ja osa varmasti totta, mutta en suostu allekirjoittamaan väitettäsi että palkkatyön tekemisellä mitataan ihmisen arvo. Hiukan itsekäs täytyy ollakin ja koko maailman murheita ei voi ottaa kantaakseen, hulluksihan siinä tulisi.



Mutta että en hoitaisi lapsiani kotona vaikka minulla on siihen mahdollisuus, koska lapseni eivät saa tätä samaa etuoikeutta mahdollisesti itse? Olen tässä suhteessa sitten itsekäs. Maailmanloppu voi tulla huomenna, ja käytän mielelläni mahdollisimman paljon aikaa lasteni parissa, enkä mene töihin veropottia kasvattamaan.

Nyt on selvää, että hyvinvointivaltiota ei ylläpidetä enää kauaa, koska veronmaksajia on liian vähän. Joku jo epäili, että eläkkeitä ei meidän sukupolvemme enää saa. Sitä ennen on lopetettu lapsilisät, kotihoidontuet ja pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat.

...

On helppo tuomita ja olla muita ylempänä, nöyryyttävämpää on tajuta, että kotiäitiys on itsekeskeinen valinta, jolla vie pois mahdollisuuksia niiltä, jotka sitä ehkä jonain päivänä tarvitsisivat kipeimmin. Monet valitsevat työelämään palaamisen jo siksi, että on kasvatettu olemaan ylpeitä omasta työstään ja omillaan pärjäämisestä. Toisaalta ei olla valmiita luopumaan ja uhraamaan ihan kaikkea perheen yhden lapsen maksimaalisen hyvinvoinnin vuoksi.

Juuri nain. Kiitos, etta sanoit asian paremmin kuin olisin itse osannut

Tämä artikkeli varmaan ärsyttää sinua ja muita päiväkodin ja 6+6+6 mallin kannattajia. <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80125-%E2%80%9Dalle-kolmevuoti…" alt="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80125-%E2%80%9Dalle-kolmevuoti…">http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80125-%E2%80%9Dalle-kolmevuoti…;

...

Joskus toivoisin että uraäidit olisivat käyneet siellä leikkipuistoissa edes sen verran lapsensa kanssa että olisivat nähneet mille vierailevat päiväkotiryhmät siellä näyttävät. Apaattiset taaperot töröttävät puiston eri nurkissa yksinäisinä ja hoitajat läryävät keskenään ja välillä nostavat haalareiden niskaosasta itsekävt ja kaatuneet pienet pystyyn ilman mitään lohdutusta tai edes katsekontaktia.

Seka viestistasi etta tuosta Helsingin Uutisten linkista huokuu huoli suomalaisen paivahoidon laadusta. Siihen en osaa sanoa mitaan, koska asun itse ulkomailla, mutta tuota "alle 3-vuotiaan paikka on kotihoidossa" hapatusta kommentoisin hieman.

Maailmankuvia on monenlaisia. Sinun lahipiirissasi on hyvaksyttavaa tai jopa toivottavaa olla kotona, kunnes lapsi tayttaa 3 vuotta. Minun lahipiirissani on hyvaksyttavaa ja jopa toivottavaa laittaa 3-6kk lapsi paivakotiin.

Meillapain 3-vuotiaat lapset ovat eskarissa ja 4-vuotiaat koulussa. Ja ihan samalla tavalla kasvavat hyvan itsetunnon omaaviksi, sosiaalisiksi ihmisiksi kuin Suomessakin.

Ehka suomalaista paivahoitojarjestelmaa pitaisi kehittaa niin, etta se mahdollistaisi vanhempien tyossakaynnin ilman syyllisyyden tunteita? Just a thought.

96: yleviä teesejä ja osa varmasti totta, mutta en suostu allekirjoittamaan väitettäsi että palkkatyön tekemisellä mitataan ihmisen arvo.

Vai vaikuttaisiko siihen kuitenkin kaikki muutkin ratkaisut yms KOKO elämän ajalta..?

96: yleviä teesejä ja osa varmasti totta, mutta en suostu allekirjoittamaan väitettäsi että palkkatyön tekemisellä mitataan ihmisen arvo. Hiukan itsekäs täytyy ollakin ja koko maailman murheita ei voi ottaa kantaakseen, hulluksihan siinä tulisi.

Mutta että en hoitaisi lapsiani kotona vaikka minulla on siihen mahdollisuus, koska lapseni eivät saa tätä samaa etuoikeutta mahdollisesti itse? Olen tässä suhteessa sitten itsekäs. Maailmanloppu voi tulla huomenna, ja käytän mielelläni mahdollisimman paljon aikaa lasteni parissa, enkä mene töihin veropottia kasvattamaan.

jotka korostavat sitä, että kotiäiti saa olla itsekäs, koska siihen on mahdollisuus, ovat ensimmäisenä tuomitsemassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja sen käyttäjät, koska sen käyttö on itsekeskeisyyttä ja yhteiskunnan riistoa vain siksi, että niin voi tehdä. Eikö kukaan muu huomaa tätä kaksinaismoralismia kotiäideissä? Te saatte kiskoa veropotista niin paljon rahaa kuin saatte ja omien lastennekin äitiyslomarahat, mutta hyi hyi, miten se naapurinmamma taas tuhlaa veroeuroja viemällä esikoisen hoitoon...

En yritä tässä sanoa, että kotiäitiys pitää lakkauttaa ja kaikki vain työskentelemään Suomi Oy:n hyväksi. Yritän sanoa, että kotiäideillä ei pitäisi olla minkäänlaista pokkaa arvostella toisin valinneiden äitien elämää vaan heidän pitäisi oikeasti kiittää ja kumartaa, koska nämä työäidit mahdollistavat heidänkin kotona olemisen. Vaikka tämä on hiukan ilkeästi sanottu, niin tuntuu tosiaan siltä, että liiallinen vapaa-aika saa muuten niin fiksut äidit tuijottelemaan naapurin tekoja ja arvostelemaan niitä sitten suuna päänä. Arvostelu voi vielä olla uskottavaa, jos jättäisi aina sen itsensä korottamisen pois. Mutta ei. Se suurin ilohan on todeta rivien välissä, että MINÄ olen parempi äiti kuin SINÄ. Ihmetellä saa ja valita toisin, mutta arvostelu, ilkeily ja jatkuva naputtaminen toisten valinnoista on naurettavaa silloin, kun oikeasti pitäisi osata kiittää. Ottaako se niin koville?