Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako 4v ADHD mellastaa muskarissa ihan miten vaan?
14.12.2011 |
Äiti oli mukana, mutta ei juuri kieltänyt lastansa tai yrittänyt saada istumaan paikoillaan. Pari kertaa sanoi että tule tänne istumaan.
Ymmärrän kyllä ADHD:n, mutta eikö heitä pitäisi edes yrittää rauhoittaa? Vai menisikö homma sitten ihan huutamiseksi? Kysyn ihan mielenkiinnosta kun ei muutoin lähipiirissä ole ADHD-tapauksia.
Sanottakoon nyt vielä, että minulla ei ole mitään sitä vastaan että tuo lapsi on muskarissa, ihmettelin vaan että eikö häntä olisi pitänyt yrittää houkutella tai jopa määrätä istumaan ja keskittymään edes hetkeksi? Koko 45min aikana lapsi ei istunut ja kuunnellut kertaakaan vaan pyöri pitkin lattioita ja kiipeili pöydillä ja haahuili pitkin salia.
Opettaja ei mahtanut tilanteelle mitään vaikka muutaman kerran sanoikin että nyt Maija istumaan.
Olisiko opettajan aiheellista selittää muille lapsille miksi Maija saa erityisvapauksia eikä hänen tarvitse istua ja keskittyä niinkuin muiden?
Kommentit (52)
Ihan aikuinenkin ADHD-ihminen saattaa olla rasittava tapaus, saati sitten ADHD-lapsi, joka hyppii seinille ja käy ylikierroksilla. Mutta kuten sanottua, lapsi ei käytökselleen mitään mahda.
Minun nuoruudessani opettajat eivät mistään ADHD:sta olleet kuulleetkaan ja muistan, miten vaikeaa koulunkäynti joskus oli, kun kuuntelemattomuuteeni, unohteluuni ja haaveiluuni opettajat tuputtivat koko ajan ratkaisuksi "Ota itseäsi niskasta kiinni!"-mantraa. Ymmärsin ongelmani, mutta en ymmärtänyt, miksi ryhdistäytyminen tuntui aivan toivottamalta tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta, vaikka yritinkin skarpata. Aikuisena sain diagnoosin ja aloin ymmärtää itseäni hieman paremmin. Pieleen menneille opinnoille löytyi selitys. Nykyään pystyn hoitamaan asiat jonkin verran paremmin, kun tunnen rajoitteeni ja osaan välttää tietyt sudenkuopat.
Sellaista se on. Kiusallaan sitä ei kukaan ADHD tee, mutta paikallaan ei vaan pysty seistä ilman, että edes steppaa hieman. Opettajaa ei vaan jaksa kuunnella, ellei tämä puhu maailman kiinnostavimmasta asiasta. Asiat unohtuvat ja tuntuu siltä kuin pään sisällä olisi samaan aikaan päällä 50 tv-kanavaa. Hulinaa ja vilinää kellonympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla luetun ymmärtämisen vaikeus?
Minä en käynyt vilkkaan poikani kanssa missään, koska en kaivannut rauhallisten lasten äitejen syyllistämistä.
Nimittäin vilkas 4v. ei istu paikallaan, eikä jaksa kuunnella.
Enkä ole tehnyt mitään virheitä.
Poikani on muuten nyt 8v. ja hän on tähtää kilpauintiin ja harrastuksia on paljon.
Pienenä oli ylivilkas ja tiedän miten vilkaat lapset käyttäytyy.
Ap on opettanut jo omalle 4-vuotiaalleen, että olennaista on kyylätä ja haukkua muita.
Meillä on kaksi lasta. Molempien kaikissa muskariryhmissä on aina ollut lapsia tai vauvamuskarilaisten sisaruksia, jotka ei kökötä koko aikaa aloillaan.
Eivät ole ikinä häirinneet ketään. Ainoastaan pianon rämpyttäminen ja muu oikeasti häiritsevä on kielletty selvästi.
Ja ei, omani eivät ole haahuilijoita.
3
missä kohtaa ap mielestäsi on opettanut lasta olennaisesti kyyläämään ja haukkumaan...?
Meidän tytön 6lk. luokassa on 2 erityislasta ja tyttö alkaa olla tosi tuskastunut heidän tunnilla oloonsa. Molemmat ovat fiksuja lapsia, ei siinä mitään, mutta ihan jatkuvasti äänessä. Heillä puuttuu joku filtteri, joka estää tunnilla puhumisen. He ovat ihan jatkuvasti äänessä. Jos opettaja puhuu, he puhuvat myös. Jos annetaan tehtäviä, he kilvan vastaavat niihin ja möly jatkuu.... ei ole koskaan hiljaista aikaa.
Voin vain kuvitella, kuinka rasittavaa on olla tuollaisessa luokassa oppilaana ja koettaa itse kuunnella opettajan puhetta, kun nuo 2 pitävät omaa mölyään, huhuh.
en osaa muuta kuin lohduttaa tytärtä ja toivoa parasta, että ensi vuonna nuo 2 lasta, eivät ole samalla luokalla kuin omani :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-luokkalaiset on hieman vanhempia kuin 4-vuotiaat... Ja muskarissa haahuilu on ihan muuta kuin se, että pälpättää tunnilla.
tuli toi mieleen, mulla ei ole enää 4v lapsia ja ajattelin, että saattaa nuo haahuilijat vielä kasvaa... sorry.
6-luokkalaiset on hieman vanhempia kuin 4-vuotiaat... Ja muskarissa haahuilu on ihan muuta kuin se, että pälpättää tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sinun pitäisi keskittyä johnkin tärkeään tehtävään, olisiko se vaan ok ja antaisit asian olla?
Jos tuo tyyppi vaeltelisi huoneessa eestaas ja ei pysyisi paikoillaan, kulkisi kehässä ja tekisi läppäri lanteilla töitään, eikö häiritsisi ollenkaan vaan ajattelisit, että antaa kaikkien kukkien kukkia?
Ihan todella rasittava, on ollut vauvasta saakka, nyt on tosin jo alakoululainen. Mä en voi vieläkään sietää sitä lasta.
Kaveria mä ymmärrän jotenkin. Varsinkin silloin kun sillä ei ollut vielä lääkitystä, lapsella siis, niin se oli tosi rasittava. Kaveri monta kertaa sanoi että ei jaksa sitä ja huusi sille paljon. Lääkäri ei suostunut aloittamaan lääkitystä heti diagnoosin jälkeen ja kaveri suorastaan itki sitä.
Mun kaveri ei tuon lapsensa kanssa ole pahemmin missään julkisilla paikoilla liikkunut, jos ei ole ollut ihan pakko.Mun sympatiat menee noiden ADHD-penskojen äideille.
Varmaan viestisi olikin lähtöisin Porvoosta, mutta hassu, en minä ole missään määrin pahoillani että tuo lapsi on mitä on:) Asennevamma on paljon surullisempi asia kuin adhd. Eli sympatiat sun läheisille, kai?Sellaset lapset vie voimat ja energian vanhemmilta. Siksi ne ei jaksa niitä lapsia enää komentaa tai kasvattaa kunnolla.
Ei se jolla adhd eikä se jolla ei. Eikä mun energia tai voimat ole lopussa, eli ei tartte sääliä. Mutta tuo sun viimeinen lause todisti, että kunhan provoat:) Aika ikävää ilkeilyä, onko sulla jostain syystä paha olla kun yrität muiden mieltä pahoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan todella rasittava, on ollut vauvasta saakka, nyt on tosin jo alakoululainen. Mä en voi vieläkään sietää sitä lasta.
Kaveria mä ymmärrän jotenkin. Varsinkin silloin kun sillä ei ollut vielä lääkitystä, lapsella siis, niin se oli tosi rasittava. Kaveri monta kertaa sanoi että ei jaksa sitä ja huusi sille paljon. Lääkäri ei suostunut aloittamaan lääkitystä heti diagnoosin jälkeen ja kaveri suorastaan itki sitä.
Mun kaveri ei tuon lapsensa kanssa ole pahemmin missään julkisilla paikoilla liikkunut, jos ei ole ollut ihan pakko.Mun sympatiat menee noiden ADHD-penskojen äideille.
Varmaan viestisi olikin lähtöisin Porvoosta, mutta hassu, en minä ole missään määrin pahoillani että tuo lapsi on mitä on:) Asennevamma on paljon surullisempi asia kuin adhd. Eli sympatiat sun läheisille, kai?Sellaset lapset vie voimat ja energian vanhemmilta. Siksi ne ei jaksa niitä lapsia enää komentaa tai kasvattaa kunnolla.
Ei se jolla adhd eikä se jolla ei. Eikä mun energia tai voimat ole lopussa, eli ei tartte sääliä. Mutta tuo sun viimeinen lause todisti, että kunhan provoat:) Aika ikävää ilkeilyä, onko sulla jostain syystä paha olla kun yrität muiden mieltä pahoittaa?
tarvitse olla ilkeilyä. Voisin itekin kuvitella että tosi vilkasta lasta ei vaan yksinkertaisesti aina jaksa komentaa ja muistuttaa samoista asioista. Siis esim just että jos ei muskarissa pysty istuun paikallaan niin antaa periksi ja antaa juosta vapaana.
Itse olen tuollaisen lettipäisen, musiikista pitävän nirppanokan äiti ja oikeasti olimme muiden rusettipäiden ja -kaulojen (nii-in, jotkut pojatkin osaavat ihan rauhassa keskittyä itse tekemiseen jatkuvan säätämisen sijaan, usko tai älä) vanhempien kesken niiiiin helpottunut, kun yksi tällainen "Kalle" laitettiin muskarista vihdoin ja viimein pihalle ja nyt loput 9 lasta saavat vihdoin keskittyä rauhassa siihen piipittämiseen.
Siellä muskarissa kun on tarkoitus tehdä paljon muutakin kuin vain soittaa ja jos ei muksun hermo sitä kestä, niin pitäkää ne kiitos muualla.
olisiko sun pojalle joku muu harrastus parempi, sellainen missä on tarkoituskin juosta ja kiipeillä? Saisivat lettipäiset tytöt piipittää muskarilaulujansa keskenään.
Muskarissa on tarkoitus laulaa ja soittaa, ei juosta ja hyppiä ja kiipeillä paitsi silloin, kun opettaja siihen kehottaa.
Miten joku edes viitsii maksaa korkeita muskarihintoja, jos lapsi ei edes selvästi ole kiinnostunut soitosta ja laulusta vaan tekee jotain ihan muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojallani on adhd, jonka oireista jotkut opettajat ovat valittaneet niin paljon, että lääkitys piti tänä syksynä hankkia. Kun ei se pysy paikallaan eikä hiljaa eikä keskity vaan häiritsee kaikkia.
No lääkitys sitten saatiin ja nyt kasa muita opettajia valittaa, että se on liian hiljaa ja paikallaan ja keskittyy vain omaan työhönsä eikä ollenkaan enää tarjoa sitä pelikaveria tunneilla, joka vastaa keskustelunaloituksiin ja tarttuu asioihin ja jonka avulla tuntia voi viedä eteenpäin. OK, hän oli ollut näin keskusteleva käytännössä vain siksi, ettei pysty hiljaakaan olemaan, mutta toiset opettajat olivat osanneet tehdä siitä koko luokan kannalta hyödyllisen ominaisuuden. Toiset sitten vaativat sitä hiljaaolemista ensisijaisesti.
tyyppi sanoo adhd-lapsia rasittaviksi, säälii heidän vanhempiaan jne. Ei ole ilkeää? Jos sulle sanottaisi, että säälin sua kun sun lapset on sellaisia kuin on, olisiko ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse opettaja ja adhd-oppilaani ovat juurikin tuollaisia, viittaavat usein tunneilla ja osallistuvat mielellään. Tulevat taululle tekemään tehtäviä, kun pitää päästä liikkeelle... Eikä se ole ollenkaan huono asia! Tärkeintähän on, että osaa nuo ominaisuudet kanavoida "sopivaan käytökseen", kuten juurikin tunneilla osallistumiseen eikä vain häiriköintiin.
Pojallani on adhd, jonka oireista jotkut opettajat ovat valittaneet niin paljon, että lääkitys piti tänä syksynä hankkia. Kun ei se pysy paikallaan eikä hiljaa eikä keskity vaan häiritsee kaikkia.
No lääkitys sitten saatiin ja nyt kasa muita opettajia valittaa, että se on liian hiljaa ja paikallaan ja keskittyy vain omaan työhönsä eikä ollenkaan enää tarjoa sitä pelikaveria tunneilla, joka vastaa keskustelunaloituksiin ja tarttuu asioihin ja jonka avulla tuntia voi viedä eteenpäin. OK, hän oli ollut näin keskusteleva käytännössä vain siksi, ettei pysty hiljaakaan olemaan, mutta toiset opettajat olivat osanneet tehdä siitä koko luokan kannalta hyödyllisen ominaisuuden. Toiset sitten vaativat sitä hiljaaolemista ensisijaisesti.
ongelmaa, mikä on kun muut lapset ei saa suunvuoroa, kun yksi vaan on jatkuvasti äänessä??
Ei ole mukavaa, kun yksi suuna päänä aloittaa aina keskustelun ja muut vaan joutuu tyytymään siihen. Arveletko, että se on oikein muita kohtaan, vai tuntuuko se oikeudenmukaiselta, että lapsesi on aina ensimmäisenä äänessä, kun nyt sattuu olemaan adhd, se rasittaa muita, ehkä tajuat sen?
Pojallani on adhd, jonka oireista jotkut opettajat ovat valittaneet niin paljon, että lääkitys piti tänä syksynä hankkia. Kun ei se pysy paikallaan eikä hiljaa eikä keskity vaan häiritsee kaikkia.
No lääkitys sitten saatiin ja nyt kasa muita opettajia valittaa, että se on liian hiljaa ja paikallaan ja keskittyy vain omaan työhönsä eikä ollenkaan enää tarjoa sitä pelikaveria tunneilla, joka vastaa keskustelunaloituksiin ja tarttuu asioihin ja jonka avulla tuntia voi viedä eteenpäin. OK, hän oli ollut näin keskusteleva käytännössä vain siksi, ettei pysty hiljaakaan olemaan, mutta toiset opettajat olivat osanneet tehdä siitä koko luokan kannalta hyödyllisen ominaisuuden. Toiset sitten vaativat sitä hiljaaolemista ensisijaisesti.
29 en tajua miten haahuilijoista kasvaisi pälpättäjiä...
Jos luokassa on 30 oppilasta ja yksi on ylitse muiden aina taululla ja vastailemassa, onko se sitten muiden kannalta oikein?
Olen itse opettaja ja adhd-oppilaani ovat juurikin tuollaisia, viittaavat usein tunneilla ja osallistuvat mielellään. Tulevat taululle tekemään tehtäviä, kun pitää päästä liikkeelle... Eikä se ole ollenkaan huono asia! Tärkeintähän on, että osaa nuo ominaisuudet kanavoida "sopivaan käytökseen", kuten juurikin tunneilla osallistumiseen eikä vain häiriköintiin.
Pojallani on adhd, jonka oireista jotkut opettajat ovat valittaneet niin paljon, että lääkitys piti tänä syksynä hankkia. Kun ei se pysy paikallaan eikä hiljaa eikä keskity vaan häiritsee kaikkia.
No lääkitys sitten saatiin ja nyt kasa muita opettajia valittaa, että se on liian hiljaa ja paikallaan ja keskittyy vain omaan työhönsä eikä ollenkaan enää tarjoa sitä pelikaveria tunneilla, joka vastaa keskustelunaloituksiin ja tarttuu asioihin ja jonka avulla tuntia voi viedä eteenpäin. OK, hän oli ollut näin keskusteleva käytännössä vain siksi, ettei pysty hiljaakaan olemaan, mutta toiset opettajat olivat osanneet tehdä siitä koko luokan kannalta hyödyllisen ominaisuuden. Toiset sitten vaativat sitä hiljaaolemista ensisijaisesti.
Ihan todella rasittava, on ollut vauvasta saakka, nyt on tosin jo alakoululainen. Mä en voi vieläkään sietää sitä lasta.
Kaveria mä ymmärrän jotenkin. Varsinkin silloin kun sillä ei ollut vielä lääkitystä, lapsella siis, niin se oli tosi rasittava. Kaveri monta kertaa sanoi että ei jaksa sitä ja huusi sille paljon. Lääkäri ei suostunut aloittamaan lääkitystä heti diagnoosin jälkeen ja kaveri suorastaan itki sitä.
Mun kaveri ei tuon lapsensa kanssa ole pahemmin missään julkisilla paikoilla liikkunut, jos ei ole ollut ihan pakko.
Mun sympatiat menee noiden ADHD-penskojen äideille.
varsin tyytyväinen kun siellä on edes yksi tai kaksi jonka pystyy innostamaan keskusteluun mukaan. SItä on joskus tosi kiitollinen siitä luokan adhd-tapauksesta, joka sanoo edes jotain sen ainaisen teinimöllötyksen sijaan. Varsinkin tietty vaikeissa aineissa, minä opetan fysiikkaa ja kemiaa. EHKä jossain kielissä, joissa on helppoja valmiita vastauksia on toisin.
SUlla ei taida itselläsi olla kovin selvää kuvaa koulumaailmasta?
Muutkin lapsen haluaa taululla ja vastata kysymyksiin... Jos luokassa on 30 oppilasta ja yksi on ylitse muiden aina taululla ja vastailemassa, onko se sitten muiden kannalta oikein?
Olen itse opettaja ja adhd-oppilaani ovat juurikin tuollaisia, viittaavat usein tunneilla ja osallistuvat mielellään. Tulevat taululle tekemään tehtäviä, kun pitää päästä liikkeelle... Eikä se ole ollenkaan huono asia! Tärkeintähän on, että osaa nuo ominaisuudet kanavoida "sopivaan käytökseen", kuten juurikin tunneilla osallistumiseen eikä vain häiriköintiin.
Pojallani on adhd, jonka oireista jotkut opettajat ovat valittaneet niin paljon, että lääkitys piti tänä syksynä hankkia. Kun ei se pysy paikallaan eikä hiljaa eikä keskity vaan häiritsee kaikkia.
No lääkitys sitten saatiin ja nyt kasa muita opettajia valittaa, että se on liian hiljaa ja paikallaan ja keskittyy vain omaan työhönsä eikä ollenkaan enää tarjoa sitä pelikaveria tunneilla, joka vastaa keskustelunaloituksiin ja tarttuu asioihin ja jonka avulla tuntia voi viedä eteenpäin. OK, hän oli ollut näin keskusteleva käytännössä vain siksi, ettei pysty hiljaakaan olemaan, mutta toiset opettajat olivat osanneet tehdä siitä koko luokan kannalta hyödyllisen ominaisuuden. Toiset sitten vaativat sitä hiljaaolemista ensisijaisesti.
Alue: Aihe vapaa
Nämä on hankalia asioita. Minun mielestäni raja menee siinä, että muiden oppiminen tai oleminen ei saa häiriintyä. Jos joku vaeltaa ympäri mustaria niin eihän sellainen mitään haittaa, mutta jos riehuu ja karjuu niin sellainen toki jo haittaa ja silloin olisi parempi vielä treenata asioita muualla.
Totta kai erityislapsetkin tarvitsevat ja ovat oikeutettuja muskareihin muihin, mutta heillä pitäisi aina olla oma aikuinen mukana vahtimassa jotta se varsinainen ope saisi keskittyä omaan tehtäväänsä ja muihinki lapsiin.
Kaikki vilkkaat lapset eivät muuten ole ADHD-tapauksia, jotkut nyt vain sattuvat olemaan vilkkaita tai eivät vielä jaksa keskittyä. Tai sitten muskari ei kiinnosta ja siksi eivät jaksa olla paikoillaan.