Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni todettiin kivessyöpä
13.02.2012 |
Onko muita jotka ovat tämän kokeneet ja miten olette jaksaneet?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hienosti kannustit ap:ta, vastasit hänen kysymyksiinsä etkä yhtään yrittänyt vain tyydyttää omaa sairasta urkkimisen haluasi. Jatka valitsemallasi tiellä niin hyvin menee.
Toinen kives kasvoi ja kovettui..
ainahan ne on kovat
Toinen kives poistettin ja oli sille miehelle kamala paikka. Joutuu käyttämään nyt korvaustestoa koko loppuelämänsä ja lapsia voi tulla kuulemma edelleen normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivesten ei pidä olla kovat, jos on niin ne on liian täynnä, tuon tietää jo varhaisteinikin.
Toinen kives poistettin ja oli sille miehelle kamala paikka. Joutuu käyttämään nyt korvaustestoa koko loppuelämänsä ja lapsia voi tulla kuulemma edelleen normaalisti.
On vissiin joku 15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseasiassa jos kokeilee päivittäin tai edes joka toinen päivä, niin huomaa kasvaimen ja terveen eron.. Ja en haluaisi tähän mitään vittuilutekstejä koska jokainen varmaan ymmärtää että syöpä on vakava asia eikä mikään läppä..
Toinen kives poistettin ja oli sille miehelle kamala paikka. Joutuu käyttämään nyt korvaustestoa koko loppuelämänsä ja lapsia voi tulla kuulemma edelleen normaalisti.
On vissiin joku 15v.
Koska testotaso laski. 15 vuotiaallahan on ihan hurja testosyöttö päällä koko ajan, silloin piisaa yksikin kives ihan varmasti. Testogeliä se käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttu mies kuoli 2 kk päästä saman diagnoosin saatuaan.
miehelläni tai silloisella poikaystävälläni todettiin kivessyöpä 12 vuotta sitten. Oltiin silloin molemmat 18-vuotiaita ja olihan se aika rankka paikka.
Mieheltä poistettiin toinen kives, sen lisäksi hänellä oli pieni etäispesäke vatsassa. Puolen vuoden sytostaattihoitojakson jälkeen etäispesäke oli hävinnyt ja mies sai terveen paperit. Kontrollikäynneillä piti käydä muistaakseni peräti 8 vuoden ajan, ensin puolivuosittain sitten kerran vuodessa.
Sytostaattihoitojakso oli rankka, mutta mieheni pysyi hyvässä kunnossa ja elettiin melkeinpä ihan normaalia elämää. Sairaus ei oikeastaan ollut arjessa hirveästi läsnä, mutta oli kuitenkin...
Asioista kannattaa puhua, joko keskenään tai sitten jollekin toiselle. Itse ainakin työnsin koko sairausajan ne negatiiviset tunteet taka-alalle enkä esim. koskaan ajatellut, että mies ei parane ym. Muutaman vuoden kuluttua asia jotenkin tuli tajuntaan ja tuli itselle välillä kauheita ahdistuskohtauksia siitä, että hei, syöpään voi kuolla!
Tällä hetkellä asiat on hyvin ja viimeisellä lääkärikäynnillä nelisen vuotta sitten lääkäri taisi sanoa, että mahdollisuus syövän uusiutumiselle on yhtä suuri kuin terveellä ihmisellä. Sairaus on voitettu, mutta kyllähän se välillä aina käy mielessä.
Eniten nyt tietysti mietityttää, että voidaanko saada lapsia luonnollisin keinoin. Yritys on aloitettu (takana 3 kk). Aika näyttää.
Voimia teille.
Toinen kives kasvoi ja kovettui..