Vauvanhoito tuntuu liian helpolta!

Kyllä lapsi on paljon sylisäkin päivän mittaan. Ja lattialla olemme leikimässä sen 45 min aamulla minä siinä leperrellen ja leikkien, lukien loruja jne. Ja aamupalaa tehdessämme juttelen koko ajan vauvalle ja leikimme samalla. Lisäksi vauva ei viihdy rintarepussa, kun olen kokeillut, joten se on poissuljettua.

Voi jumankauta jos tässä oli nyt niin että vauva on sen 30 min sitterissä katsoen tv:tä se tekijä etten välittäisi lapsen kasvusta ja kehityksestä ja hän ei saisi hellyyttä ja turvaa sen takia. Kun vauva on katsomassa sitä tv:täkin aamulla niin välillä juttelen hänelle ja hän seurailee siinä samalla myös minun tekemisiäni. Itseppähän olette niin täydellisiä äitejä ja lapsenne saa niin paljon kosketusta jne. Kanniskelkaa niitä lapsianne vaan, jos ei viititä lattialla leikkiä, että varmasti saa läheisyyttä. Katsotaan kun eivät osaa vuoden ikäisinäkään sitten edes kääntyä! (HERMOT MENI NYT TEIDÄN KRITISOIJIEN KANSSA, tehän meidän elämästämme kaiken tiedättekin!!!)

Oma lapseni nukkui alkuun päikkärit vain sylissä, ei suostunut olemaan lattialla juuri ollenkaan. Ei viihtynyt sitterissä. Kanniskelin sitten koko ajan suunnilleen (muuten oli kyllä tosi perustyytyväinen ja helppo vauva kuitenkin). Oppi kanniskelusta huolimatta nousemaan seisomaan 7kk:n ikäisenä ja kävelemään ilman tukea alle vuoden iässä.

Jatkan edelliseen. Meidän vauva oppi nopeen nukkumaan yön yhdellä heräämisellä ja hänelle muodostui tarkka rytmi ilman opettamista. Lapsi kun tirahti jotain niin melkein kellosta pysty tarkistamaan että mennäänkö vaihtamaan vaippa, syömään vai nukkumaan.

Kannoin vauvaa paljon ja se oli vanhempieni mielestä väärin sekin.

Kuulemma passaan pilalle kun olen aina lähellä. Ja saan kantaa 5-vuotiaaksi kun ei opi kävelemään sylissä ja lellin pilalle..

Mulla oli ns. vaativa vauva, mikä myöhemmin todettiin johtuvan maitoallergiasta. Tästä syystä vauva oli tosi paljon sylissä, kun muu paikka ei kelvannut. Neuvolassa sanottiin vauvan ollessa 3kk, että pitää alkaa pitämään vauvaa myös lattialla, jotta oppii kääntymään ympäri jne. Vauva ei tykännyt olla lattialla ollenkaan refluksin takia (päin makuulla tuli aina oksennus), ja lopulta oppi vasta lähemmäksi 7kk ikää kääntymään selältä mahalleen.

Kiva, että sinullakin on helppo vauva. Ja vielä, että yhinä koet asian niin. Meilläkin on helppo vauva, olin kyllä varautunut aivan toisenlaiseen menoon. Kannattaa tosiaan miettiä tuota telkkaria, mutta muutenhan teillä näyttää sujuvan hyvin. On varmaan tabu sanoa, että onpa helppo vauva tai kuuluu jotenkin perisuomalaiseen kateuteen, ettei tällaisia saisi sanoa ääneen.

Minä vastasin tuolla aiemmin ja nimenomaan kirjoitin että minullakin oli helppo vauva ja voin lisätä että hän oli edelleen uhmaikäisenäkin helppo lapsi ja on sitä edelleen. En ole kateellinen ap:lle, enkä halua mollata tai manata hänelle vaikeampia aikoja. Olen iloinen että heillä on seesteistä ja tuntuu että voimavaroja on. Se on ihana asia.



Helppo vauva on helppo, äiti saa nukkua rauhassa ja vauva viihtyy yksikseenkin, lapsella on selkeä päivärytmi ja helpon vauvan kanssa on mukava olla kotona. Äiti saa onnistumisen elämyksiä kun pärjää vauvan kanssa, kokee ymmärtävänsä vauvaa ja tietää miten hänen kanssaan toimitaan jotta hommat sujuu. Kaikki hyvin siis. Ainoa asia mikä helpon vauvan kanssa voi mennä pieleen, ja mistä tässä on kai nyt jankattu, on juuri se että vauva "unohtuu" liian etäälle. Se tuntuu liian "kypsältä" ja kun kaikki kerran menee niin hyvin, niin sitä helposti äitinäkin tuudittautuu siihen helppouteen ja ihmettelee muita jotka tuntuu olevan hysteerisiä unenpuutteessa hourailevia "pakkomielleimettäjiä" tai -sylissäpitäjiä tai muuten vaan neuroottisia. Minä sanon tietäväni tämän koska minulla on ollut se helppo, terve vauva, ja tosiaan joskus sitä hetkellisesti toivoi, että olisi jotain "sotatarinoita" jaettavaksi, mutta ei, ei edes synnytyksestä voinut juuri sanoa mitään hyvää eikä pahaa, kun muilla oli sekin mennyt niin paljon traumaattisemmin.



Ainoa siis mitä sanon toiselle helpon vauvan äidille, on että älä kuitenkaan päästä itseäsi liian helpolla. Lepää ja hoida itseäsi toki, ei tarvitse tuntea turhaa syyllisyyttä tai olla 24/7 kiinni vauvassa, ja on totta että teki niin tai näin niin aina jonkun mielestä menee väärin. Mutta käytä se energia ja aika mikä sinulle jää tässä helpossa elämänvaiheessa vauvasi hyväksi, koska se vauva on nyt nro 1 ja kaikkein tärkein tehtävä äidille, siitä huolimatta että vauva sattuu olemaan temperamentiltaan helppo. Nykytietämyksen mukaan fyysinen ja sosiaalinen läheisyys on elinehto vauvalle, ja valitettavasti meillä on elinympäristössä, elämäntavassa ja apuvälineinä edelleen paljon sellaisia elementtejä, jotka estää tai haittaa sitä vuorovaikutusta. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, ihan riippumatta siitä onko muita huolia vai ei. Eikä sillä ole väliä onko 30-luvulla vauvoja pidetty kaikki aika eristyksissä leikkikehässä tai onko 60-luvulla jokainen lapsi kasvatettu vehnäjauhovellillä.

joskus uniongelmia on vasta myöhemmin, jotkut vauvat ovat helppoja ja ylipäätään, kyllä lasten kanssa voi olla ihan helppoa tai sit koet ongelmalliseksi jonkin muun ajan lapsen elämässä. KUn mulla esikoisen vauva-aika tuntui hankalalta, ei sitten muulloin enää tuntunut niin hankalalta. Vaikeat jutut vaan ovat niin kovasti esillä, esim. synnytyksetkin ovat suurimmaksi osaksi ok-juttuja, vaikka joillekin osuu hankala kokemus.

Mielessäni kompensoin sitä laiskuuttani sillä että imetin pitkään, vauvantahtisesti oikeastaan ja nukuimme perhepedissä, joten yöajan vauva oli aina enempi tai vähempi minussa kiinni. Joskus tein sitä vauvahierontaa, en kuitenkaan säännöllisesti, olin kotona hoitovapaalla, päivähoidon alkaessa päivät oli lyhyitä ja lapsi pienessä ryhmässä samalla hoitajalla jne. Ei olisi tullut mieleenkään toimittaa häntä yökylään tai antaa edes isovanhemmille ihan pienenä hoitoon, enkä edes kokenut tarvitsevani sellaista lomaa. Minulla kuten ap:lla oli omaa aikaa se koirien ulkoilutus ja esimerkiksi tietokoneella olo. Silti minun olisi pitänyt olla ja olisin ihan hyvin pystynytkin olemaan enemmän läsnä ja kontaktissa lapselle sinä pikkuvauva-aikana, kun eihän minulla ollut mitään syytä olla olematta. Olisin ihan hyvin sen jaksanut. Tiesin sen myös silloin, että tämän voisi tehtä paremminkin. En sano että ap hoitaa lastaan huonosti, mutta kun heidän arki kuulostaa aika samalta kuin meillä, mutta siitä puuttuu mm. se vieressä nukkuminen, ja kun sen lisäksi lapsi on säännöllisesti erossa äidistä öitä, niin oman kokemukseni perusteella sanon, että kannattaa miettiä pystyykö vielä vaikka parin vuoden päästä sanomaan että teki parhaansa sen varhaisen vuorovaikutuksen suhteen. Sillä kuitenkin sanotaan olevan erittäin pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen elämään. Muskari on hyvä, mutta vain pieni välähdys vauvan kokemuksissa. Lapselle juttelu on myös hyvä asia. Eli en tarkoita että jokaisen äidin täytyy vetää itsensä tappiin suorittamalla saavuttamattomia päämääriä. Jos on helppoa niin on helppoa, mutta silti olisi hyvä välillä tarkastella omaa toimintaansa, että olisiko korjattavaa. Ja aina täytyy yrittää ottaa selvää asioista, varsinkin jos tuntuu että kaikki menee tosi upean vaivattomasti. Silloin voi olla että meneekin ehkä huomaamattaan siitä mistä rima on matalin, valitettavasti.



Uskon että ap hoitaa lastaan erittäin hyvin.

Tsemppiä sulle ap ja kuulostatte ihan hyviltä ja välittäviltä vanhemmilta. Nauti ihanasta vauvasta! :)

Mielessäni kompensoin sitä laiskuuttani sillä että imetin pitkään, vauvantahtisesti oikeastaan ja nukuimme perhepedissä, joten yöajan vauva oli aina enempi tai vähempi minussa kiinni. Joskus tein sitä vauvahierontaa, en kuitenkaan säännöllisesti, olin kotona hoitovapaalla, päivähoidon alkaessa päivät oli lyhyitä ja lapsi pienessä ryhmässä samalla hoitajalla jne. Ei olisi tullut mieleenkään toimittaa häntä yökylään tai antaa edes isovanhemmille ihan pienenä hoitoon, enkä edes kokenut tarvitsevani sellaista lomaa. Minulla kuten ap:lla oli omaa aikaa se koirien ulkoilutus ja esimerkiksi tietokoneella olo. Silti minun olisi pitänyt olla ja olisin ihan hyvin pystynytkin olemaan enemmän läsnä ja kontaktissa lapselle sinä pikkuvauva-aikana, kun eihän minulla ollut mitään syytä olla olematta. Olisin ihan hyvin sen jaksanut. Tiesin sen myös silloin, että tämän voisi tehtä paremminkin. En sano että ap hoitaa lastaan huonosti, mutta kun heidän arki kuulostaa aika samalta kuin meillä, mutta siitä puuttuu mm. se vieressä nukkuminen, ja kun sen lisäksi lapsi on säännöllisesti erossa äidistä öitä, niin oman kokemukseni perusteella sanon, että kannattaa miettiä pystyykö vielä vaikka parin vuoden päästä sanomaan että teki parhaansa sen varhaisen vuorovaikutuksen suhteen. Sillä kuitenkin sanotaan olevan erittäin pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen elämään. Muskari on hyvä, mutta vain pieni välähdys vauvan kokemuksissa. Lapselle juttelu on myös hyvä asia. Eli en tarkoita että jokaisen äidin täytyy vetää itsensä tappiin suorittamalla saavuttamattomia päämääriä. Jos on helppoa niin on helppoa, mutta silti olisi hyvä välillä tarkastella omaa toimintaansa, että olisiko korjattavaa. Ja aina täytyy yrittää ottaa selvää asioista, varsinkin jos tuntuu että kaikki menee tosi upean vaivattomasti. Silloin voi olla että meneekin ehkä huomaamattaan siitä mistä rima on matalin, valitettavasti.

Uskon että ap hoitaa lastaan erittäin hyvin.

Olet varmasti hyvä äiti. Tosiaan ainut, missä voisit nähdä enemmän vaivaa, vaikkapa sitten joskus toisen lapsen kanssa, on imetys, ja suosittelen myös perhepetiä ja kantoliinaa/ manducaa. Toki vauvaa saa ravintonsa ihan hyvin pullostakin, mutta uskon että luonnonmukaisuus , imetys ja sen mukana tuleva riippuvuussuhde on myös keino pitää äiti lapsessa "kiinni" 24/7 ihan koska se on vauvan turvallisuudentuneelle ja kehitykselle parasta. Jos vauvaa ei imetetä, on sylissäpito ja sylimaito erityisen tärkeitä. Hyvää jatkoa, toivottavasti kaikki menee jatkossakin yhtä mukavasti.

En oikeastaan tajua, miksi äidit ajaa itsensä piippuun imettämällä, kun pulloruokinnalla vauva on aina kunnolla kylläinen.

En ymmärrä tuota kommenttia. Kyllä minun vauvani ainakin on ollut ns. kunnolla kylläinen, vaikka olen täysimettänyt häntä. Hän nukkui 7 viikon iässä ensimmäisen kerran 6 tuntia putkeen ja siitä se vähitellen kasvoi. Kolmekuisena hän oli kerran jopa 10,5 tuntia kerrallaan syömättä eikä aamulla vielä edes itkenyt ruoan perään, vaan leikki iloisena isänsä sylissä. Kasvukin oli luokkaa kilon kuussa, ensimmäisen kuukauden aikana melkein puolitoista. Ihan taatusti oli tuhtia tavaraa. Kyllä hän olisi itkenyt nälkäänsä, ellei olisi ollut kylläinen.

Toisekseen mielestäni pullojen kanssa pelaaminen se työlästä on. Alussa maito pakkautui tosi herkästi, joten jouduin pumppaamaan. Iltaisin, kun rinnat alkoivat olla tyhjemmät, sitä edellisenä yönä pumppaamaani (en pystynyt nukkumaan, kun rintoja pakotti, kun olivat niin täynnä) annettiin pullosta. Pian tästä kuitenkin onneksi päästiin ja kyllä elämä helpottui, kun ei tarvinnut olla jatkuvasti desinfioimassa ja pesemässä pumppua ja pulloja.

Sanoisin, että jos imetys onnistuu hyvin, niin kyllä se pulloruokinta on työläämpää. Tissi vaan suuhun ilman mitään esivalmisteluja ja ruokailun jälkeisiä tiskaamisia. Eri asia sitten, jos imetyksessä on ongelmia. (Uskon kyllä, ettei kaikilla onnistu ja toivon, ettei kukaan nyt loukkaannu tästä viestistä.)

Kommentoin tämän saman yhdessä toisessa ketjussa, mutta laitan saman tähän, koska sopii myös tähän keskusteluun.



Eli: Aika suuri osa palstalaisista tuntuu kuvittelevan, että lasten kasvatus on eksaktia, kausaalisuhteisiin perustuvaa tiedettä, jossa kun y:lle tapahtuu x, on tuloksena vääjäämättä a. Mutta kun asia ei ole näin, koska sosiaalisia ilmiöitä ei koskaan voi tulkita noin yksioikoisesti. Esim. kiintymyssuhdeteoria on YKSI teoria satojen muiden joukossa, ja niissä muissa on esitetty asia eri tavalla. Eli tässäkin asiassa saisi käyttää maalaisjärkeään ja luottaa siihen oman äitiytensä tapaan tehdä asioita. Me äidit kun ei olla kaikki samanlaisia, eivätkä ole lapsetkaan. Ja niin kamalalta kuin kuulostaakin, niin kyllä, myös siitä pikkuprinsessasta, jota kasvatettiin lapsentahtisesti, saattaa tulla aikuisena huumeidenkäyttäjä. Sosiaalisissa ilmiöissä kun vaikuttavia tekijöitä on monia, ja osa niistä on myös sellaisia, joille vanhempi ei välttämättä mahda mitään.

mutta en minä kokenut imetyksen olevan ponnistelua ja itseni piippuun vetämistä. Päinvastoin, olin tyytyväinen että kerrankin se yleisesti parempana pidetty tie oli minulle se helpompi, eli siis kun minulta kerran maitoa tuli, oli hyvä asia useimpien mielestä että imetin enkä antanut korviketta tai pullosta omaa maitoa. Joten enemmän kunnioitan niitä äitejä, jotka kunnialla hanskaa sen pulloshown, saati sitten lypsy- ja pulloshown, minusta jo satunnaisesti käytettynä se pullojen pesu jne. oli tuskaista. Enkä ole missään tapauksessa sitä mieltä, että imettävä äiti on parempi kuin se joka ei jostain syystä pysty imettämään, se on ihan arpapeliä eikä kenenkään paremmuudesta kiinni miten rinnat toimii tai osaako vauva imeä.



Vauvan kylläisyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, mutta sinänsä ihan totta että ei ole järkevää äidin ajaa itseään loppuun ja taistella viimeiseen asti korvikkeita vastaan. Toivon ettei imetysmyönteisyys tarkoita imetysfasismia.

maailman tappiin?



Helppoja, tyytyväisiä vauvojakin toki ja sulla ilmeisesti on sellainen.



Takaan kuitenkin, että vaikeuksia tulee ennen kuin lapsi on 18 vee;)

Äidin saamalla tuella ja oikeilla toimintatavoilla alkuvaiheessa on iso merkitys.

Kohtutulehdus epäilemättä vaikeuttaa imetyksen aloittamista, mutta ei sekään sitä estä, jos saa tilanteessa riittävästi tukea.

se on ihan arpapeliä eikä kenenkään paremmuudesta kiinni miten rinnat toimii tai osaako vauva imeä.

miten ja millaista tukea ja ohjausta hän on imetykseen saanut? Tarkoitin lisäksi nimenomaan sitä, että jos imetys ei vain onnistu fyysisistä syistä (se on mahdollista vaikka ei olisi kohtutulehdusta tai vauvan imuote olisi oikea ja niin edelleen), ei se ole kenenkään oma vika. (Kun mainitsin fyysiset syyt niin täytyy lisätä vielä että saati sitten jos mukana on psyykkiset tekijät...)



Uskon että imetys on vauvalle hyväksi, erityisesti se kolostrumin saaminen. Toivoisin kaikille imettäville äideille oikeaa tietoa mm. maidon riittävyydestä ja imetysasnnosta, rohkaisua ja luottamusta ylittää pienet haasteet, mutta samalla myös ymmärrystä eikä syyllistämistä niille, jotka eivät voi imettää lainkaan tai joutuvat lopettamaan aikaisemmin kuin haluaisivat. Ja mielestäni on parempi siirtyä korvikkeeseen tai maidon pumppaamiseen ajoissa, kuin rääkätä itseään sen takia että on mahdollista että tämä vielä onnistuu. Ugh :).



AP:lle ja vauvalleen kaikkea hyvää, lue vielä ketju rauhallisesti läpi ja mieti olisiko jossain joku hyvä neuvo jota voisit kokeilla. Uskoisin että jokainen kommentoija tarkoittaa hyvää.

miten vauva ei muka ole imettämällä "kunnolla kylläinen". Kyllä meidän vauva ainakin on kylläinen tissimaidolla ja kasvaa +1-käyrällä. Toki se imettäminen ottaa aikaa, mutta sen takia mä oon äityislomalla.

Halusit lesoilla kun on niin helppo vauva vai mitä?



Itse en koe olevani täydellinen, mutta tiedän, että vauvojen aivoille tv:n katselu on haitallista, rintaruokinta on suositeltavaa, sylittely ja hellyys suorastaan pakollista, lattiallakin makoilu kehityksen kannalta suotavaa. Neuvolasta saa erilaisia suosituksia, ja niitä ainakin itse yritin noudattaa siksi, että lapseni saisi parhaan mahdollisen startin elämäänsä.



Kirjoituksesi ja asenteidesi perusteella toivon, että et oikeasti ole äiti. Vaikutat hyvin lapselliselta.