Riittäisikö/riittääkö sulle, että miehesi tulee töistä klo 20 arkisin ja 17-18 lauantaisin?

Olen aina ollut vihainen siitä miehelle ja väsynyt tilanteeseen, koska lapsiakin on monta.

Tiesitkö ap, että avioliitto-oppaissa kerrotaan, että onnellisen avioliiton edellytys on 15 tuntia JAKAMATONTA huomiota puolison kanssa.

Ei kai sentään vuorokaudessa ;).

koska mies voi joko tehdä työnsä tai jättää sen kokonaan. Helpotti lukea vastauksianne, että en ole kohtuuton ja liian vaativa - sitäkin olen pelännyt, kun en enää edes tiedä, mikä on "oikein".

Toivon, että saisin mieheni tajuamaan, että koska ongelmat ovat hänestä lähtöisin, on vain hänellä mahdollisuus korjata asioita tai hyvittää pahaa mieltä. Mies toistelee, että hän tekee kaiken työn meidän hyväksemme. Tiedän sen ja olen kiitollinen. Mies ei vain ymmärrä (koska hän on mies?), että ne ovat kaksi eri asiaa. Hän on silti poissa elämästämme, kun hän on poissa luotamme/luotani. Jos hän olisi omissa itsekkäissä menoissaan, olisi meillä toinenkin, isompi ongelma. Minusta tämä yksikin riittää. Hyvä tarkoitus ei kuittaa kaikkia seurauksia.

Lisäksi mies on aina lauantaisin tosi väsynyt, mukkuu sohvalla ja lähtee sitten stressiään lievittämään niille yökävelyilleen ja naapurijutteluilleen. Juuri eilen hän kuulemma olisi viettänyt kanssani hienon lauantai-illan, kuinka ollakaan. Jälkikäteen on helppo sanoa. ja häipyihän hän taas. Lupasi tulle yhdeltä, tuli kahdelta.

Vain sunnuntaisin hän on minun ja lasten kanssa. Hoida siinä sitten parisuhdetta. Minusta hänen pitää ymmärtää, että minäkin olen tunteva ihminen, en minä odota kotona kuin huonekalu, jonka hän on jättänyt paikalleen, hyväkuntoisena ja valmiina palvelemaan.

Miehestä minun tulee olla kiitollinen siitä, mitä saan ja järjestää pienestä ajasta paras mahdollinen. Se ei ole minulle niin helppoa; jollekin toiselle ehkä voisikin olla. Minusta tarvitaan ensin palautumishetki, ikään kuin yhteenpaluuhetki, ennen kuin voi aktiivisesti olla ja tehdä kivaa, rentoa ja rakentavaa yhdessäoloaikaa. Yksin oleminen ja odottaminenkin kuluttaa ja varsinkin etäännyttää.

ap

mitä ap olet päättänyt?

Jos viikossa niin sehän tekisi yli 2 tuntia päivässä - täysin mahdotonta työssäkäyville ihmisille, joilla on perhe. Ehkä kuukaudessa? Tarkoittaisi noin neljää tuntia viikossa.



Kyllä ap:lläkin olisi vielä kehitettävää, mikäli aikoo jatkaa liittoaan - vaikka iso osa ratkaisun avaimista onkin miehen taskussa, eivät kaikki.



Yksin oleminen ja odottaminen kuluttaa, jos ei osaa käyttää aikaansa myönteiseen, vaan murehtii ja märehtii sen ajan toisen poissaoloa. Kun puoliso sitten saapuu, tarvitaan tosiaan tuo yhteenpaluu- ja lepyttelyhetki, koska ap on pahoilla mielin. Niin ei tarvitsisi olla. Ap voisi aktiivisesti alkaa tehdä kivaa, rentoa ja mukavaa miehensä kanssa ensi sekunnista alkaen, jos hän vaihtaisi asennettaan, hyväksyisi tilanteen sellaisena kuin se on ja muuttaisi omaa käytöstäään.



Ap sanoo itsekin, ettei se ole hänelle helppoa. Kas, siinäpä tekemistä yksinäisten tuntien ratoksi. Kirjastosta löytyy pitkä rivi itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta esimerkiksi tunnetaidoista, eikä se ole kaikki huuhaata. Hyvien parisuhteiden yhteisiä tekijöitä on ihan tieteellisesti tutkittu ja tuloksista on kirjoitettu suomen kieleläkin. Myötätuntoista, läsnäolevaa asennetta voi aina harjoitella, siinä ei ole kukaan koskaan liian valmis.

En usko, että itsensä voi kasvattaa ja manipuloida pitämään kaikkia tilanteita riittävinä ja yhtä hyvinä. Silloinhan yksin olisi paras, kun ei mikään eikä kukaan olisi aiheuttamassa negatiivista. Suhteessa on kyse reaktiosta ja vastareaktiosta, ei kahdesta erillääm elävästä ja tuntevasta yksilöstä.

ap

Jos viikossa niin sehän tekisi yli 2 tuntia päivässä - täysin mahdotonta työssäkäyville ihmisille, joilla on perhe. Ehkä kuukaudessa? Tarkoittaisi noin neljää tuntia viikossa. Kyllä ap:lläkin olisi vielä kehitettävää, mikäli aikoo jatkaa liittoaan - vaikka iso osa ratkaisun avaimista onkin miehen taskussa, eivät kaikki. Yksin oleminen ja odottaminen kuluttaa, jos ei osaa käyttää aikaansa myönteiseen, vaan murehtii ja märehtii sen ajan toisen poissaoloa. Kun puoliso sitten saapuu, tarvitaan tosiaan tuo yhteenpaluu- ja lepyttelyhetki, koska ap on pahoilla mielin. Niin ei tarvitsisi olla. Ap voisi aktiivisesti alkaa tehdä kivaa, rentoa ja mukavaa miehensä kanssa ensi sekunnista alkaen, jos hän vaihtaisi asennettaan, hyväksyisi tilanteen sellaisena kuin se on ja muuttaisi omaa käytöstäään. Ap sanoo itsekin, ettei se ole hänelle helppoa. Kas, siinäpä tekemistä yksinäisten tuntien ratoksi. Kirjastosta löytyy pitkä rivi itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta esimerkiksi tunnetaidoista, eikä se ole kaikki huuhaata. Hyvien parisuhteiden yhteisiä tekijöitä on ihan tieteellisesti tutkittu ja tuloksista on kirjoitettu suomen kieleläkin. Myötätuntoista, läsnäolevaa asennetta voi aina harjoitella, siinä ei ole kukaan koskaan liian valmis.

ja työpäivä tietyn mittainen. Ihminen tarvitsee lepoa ja vapaa-aikaa ja aikaa perheen ja puolison kanssa.

Jos viikossa niin sehän tekisi yli 2 tuntia päivässä - täysin mahdotonta työssäkäyville ihmisille, joilla on perhe. Ehkä kuukaudessa? Tarkoittaisi noin neljää tuntia viikossa. Kyllä ap:lläkin olisi vielä kehitettävää, mikäli aikoo jatkaa liittoaan - vaikka iso osa ratkaisun avaimista onkin miehen taskussa, eivät kaikki. Yksin oleminen ja odottaminen kuluttaa, jos ei osaa käyttää aikaansa myönteiseen, vaan murehtii ja märehtii sen ajan toisen poissaoloa. Kun puoliso sitten saapuu, tarvitaan tosiaan tuo yhteenpaluu- ja lepyttelyhetki, koska ap on pahoilla mielin. Niin ei tarvitsisi olla. Ap voisi aktiivisesti alkaa tehdä kivaa, rentoa ja mukavaa miehensä kanssa ensi sekunnista alkaen, jos hän vaihtaisi asennettaan, hyväksyisi tilanteen sellaisena kuin se on ja muuttaisi omaa käytöstäään. Ap sanoo itsekin, ettei se ole hänelle helppoa. Kas, siinäpä tekemistä yksinäisten tuntien ratoksi. Kirjastosta löytyy pitkä rivi itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta esimerkiksi tunnetaidoista, eikä se ole kaikki huuhaata. Hyvien parisuhteiden yhteisiä tekijöitä on ihan tieteellisesti tutkittu ja tuloksista on kirjoitettu suomen kieleläkin. Myötätuntoista, läsnäolevaa asennetta voi aina harjoitella, siinä ei ole kukaan koskaan liian valmis.

elämä paranee. Tosi ylimielinen viesti. Eiköhän hyvän parisuhteen ykkösasia ole se, että ollaan yhdessä?

On selvää, että mies ei voi muuttaa työaikojaan. Hän yrittää tästä lähtien tulla aikaisemmin kotiin eikä jää tekemään hommia, jotka eivät ole ihan välttämättömiä.



Mies ymmärsi sen, että elämä jatkuu, kun hän on poissa, eikä seisahdu häntä odottamaan ja että hänen poissaolonsa vaikuttaa väistämättä meihin. Hän on yhtä lailla vastuussa suhteestamme ja perheemme henkisestä hyvinvoinnista, vaikka ei olekaan läsnä.



Yhteinen vapaa-aikamme on ollut aika luokatonta. Puhuimme siitä, että minä en ole palveluntuottaja, jolta hän voi tilata mukavan sunnuntain, vaan hänen on osaltaan rakennettava hyvät hetket ja ennakoitava ne - sitä hän odottaa minulta. Jos hän pitää minusta huolta, minä olen hänelle hyvä vaimo ja jaksan pitää hänestä huolta. Jos minä saan lupauksen, että miehen mukana tulee hyvä viikonloppu, eikä lisää yksinoloa, voin minä ottaa hänet hyvällä mielellä vastaan. Kahden kauppa tämä avioliitto.



Molemmat olemme halukkaita huolehtimaan suhteestamme emmekä halua toisiamme vahingoittaa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo.



ap

Yhtenä päivänä viikossa, koko perhe, satunnaisia yhteisiä minuutteja touhujen lomassa?

ap

Ap:llä ei tilanne suinkaan ole se, ettei hän olisi "koskaan" miehensä kanssa. Hänelle ei vain riitä se, mitä hän saa, vaan hän haluaisi enemmän. Kaikkea saa toki haluta. Onnellisuus syntyy kuitenkin enemmän siitä, että haluaa sitä mitä saa, kuin siitä, että haluaa sellaista, mitä ei saa. Itämaisten viisaiden mielestä haluaminen nimenomaan on kaiken onnettomuuden alkulähde. Mitä jos lakkaisi haluamasta ja rakastaisi vaan? Ap on kuitenkin mieluummin onneton kuin onnellinen.

minulla on joka perjantai treffit oman miehen kanssa ja käydään välillä viikolla ulkona syömässä- vaikka olemme molemmat kokopäivätöissä, työt antavat mahdollisuuden liukumaan ja lapset ovat päivällä koulussa



ja gsm on keksitty



ja lomat



t. 42



ps silti en suosittele mallia heikkohermoisilleja joka asiasta miehestään riippuvaisille naisille tai mustasukkasille luonteille

Todellakin suuri määrä, mutta niin se vaan on.

Tiesitkö ap, että avioliitto-oppaissa kerrotaan, että onnellisen avioliiton edellytys on 15 tuntia JAKAMATONTA huomiota puolison kanssa.

Ei kai sentään vuorokaudessa ;).

sillä saattaapi olla ja todennäköisesti onkin toinen nainen.



Näillä keleillä jos joku lähtee yökävelylle ja tulee kahdelta yöllä takaisin ja ei haise sille että olisi ollut kapakassa, niin tasan tarkkaan on kaksi vaihtoehtoa: käy vieraissa jossain lähistöllä tai on narkki ja käy ottamassa pienet hassut.



Ei kannata olla liian hyväuskoinen. Kannattaa alkaa tarkistelemaan että todella on tuon kaiken ajan töissä. Samoin ehkä joku hyvä luottoystäväsi, tai jos rahasta ei ole kiinni ihan yksityisetsivä, voisi tarkastaa mihin kävelyretket suuntautuu.



En ikinä hyväksyisi keltään mieheltä valhetta siitä että käy räntä tai räntävesisateessa usamman tunnin kävelyllä.

Jokin teillä tässä nyt mättää pahasti. Toivottavasti pettää eikä ole se toinen juttu.

Oma mieheni tekee enemmän työtä.

aamuisin lähtee ennen 7 ja kotiin tulee illalla 20-22 ja joskus myöhemminkin.

Lauantaisi ja sunnuntaisin lähtee 8 aikoihin ja la tulee 18 kotiin ja su on yleensä kotona 16-18 aikoihin.

Mitkä lomat? Satunnaisesti pitää päivän tai kaksi vapaata, mutta on paljon puhelimessa silloin.

Tiedän, että on työssä, koska voin mennä hänen työpaikalle koska vaan ja siellä on myös valvontakamerea että voin vaikka tarkastaa kotona koneelta onko paikalla:)

Meillä mies tulee joka toinen viikko töistä 01-02, 5 päivänä viikossa. Ja kun minä ja lapset lähdemme ennen kahdeksaa, emme miestä nää kuin nukkuvana.



Joka toinen viikko tulee kotiin jo klo 18.



Hyvin pärjätään. Suhde kestää kun on vakaalla pohjalla.

Järjetöntä valittaa yrittäjälle, että tämä käyttää liikaa aikaa töissä, tai kytätä jokaisen minuutin käyttöä. Oma yritys vaatii tavattomasti työtä hyvinä ja vielä enemmän huonoina aikoina. Jos ette sitä ymmärrä, menitte naimisiin väärän ihmisen kanssa. Silloin on parempi erota, niin pääsette eroon sekä yrittämisen huonoista puolista että hedelmistä, sitten kun niitä alkaa kasvaa. Mikään ei ole typerämpi kuin pikkuvaimo, joka elää miehen tuloilla samalla, kun on mustasukkainen miehen työlle ja pyrkii sabotoimaan sitä.



Parempi asenne olisi mennä mukaan puolison yritykseen. Vaikka se ei olisi omaa alaa, erityisesti alkuvaiheessa pienikin apu vaikka puhelinvastaajana tai varastossa on kullan arvoista. Sillä tavalla pääsee jakamaan ilot ja surut ja on helpompi ymmärtää, mikä toista ajaa työn pariin.

Olisin ihan taivaassa.

Oma mies on aina viikon kerrallaan poissa, joskus kaksi tai neljäkin viikkoa putkeen.

Ja riemusta kiljun niinä päivinä kun työt joskus kerran vuodessa meneekin niin että on illan ja yön kotona. (22-05)

Mutta mä olen ihan sinut tän oman eloni kanssa, on sitten enempi ikävä aina ja sitä kivempi kun tulee kotiin.

Mistähän sitä miehelle tempaisisi sen kaksi tuntia päivässä! En kyllä edes haluaisi. En ehtisi mitään muuta, koko oma elämä pitäisi laittaa telakalle ja jättää iso osa kotitöistä tekemättä.



Ap "ei usko", että itsensä kehittäminen olisi tilanteen avain. Ei tarvitse uskoa. Tuolla asenteella vaan ei ole mitään helpotusta luvassa tilanteeseen.



Kirjojen lukeminen on vain virike. Sen on tarkoitus johtaa ajatustoimintaan. Monia muitakin keinoja virittää sitä on, mutta mainitsin kirjat, koska ne ovat helposti ja ilmaiseksi jokaisen saatavilla kirjastossa. Kurssit ja terapia ovat vaikeammin hankittavissa.

Maailmanhistoria on täynnä suuria rakkaustarinoita, joissa ei ole vietetty 14 tuntia viikossa toista silmiin katsoen. Toki on niitäkin, joissa on jaettu vuorokauden jokainen tunti. Yhdessä vietetyn ajan määrä ei ole lainkaan ratkaisevaa eikä minkäänlainen parisuhteen laadun mittari. Ei se suhde automaattisesti siitä parane, että molemmat ovat paikalla. Paljon ratkaisevampaa ovat kummankin tunnetaidot ja tietoisuustaidot. Kun ne ovat hyvällä tasolla, yhdessä oleminen on antoisaa eikä aikaa tuhlata riitelyyn, sanaharkkaan eikä mykkäkouluihin. Ja niitä voi kehittää myös yksin ollessa. Joillakin ne toki ovat hyvän "luonnostaan" tai kotikasvatuksen perintönä, mutta useimmilla niissä on paljonkin parannettavaa. Minullakin.



Suosittelen esimerkiksi Arto Pietikäisen uutta kirjaa Joustava mieli parisuhteessa. Kirjan avulla voi vahvistaa omia parisuhdevalmiuksiaan.

ihmettelen, että mikä suhteesta tekee parisuhteen, jos koskaan ei vietetä aikaa yhdessä? Eikö sitä yleensä halua viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa, eikä vain elää suhdetta pelkässä mielikuvituksessaan?

aika omatoiminen saa ollaja ostan miehen rahalla lastenhoito- ja siivousapua- mistä on aina poissa