Onko kukaan teistä noussut köyhyydestä koulutetuksi hyvään elämään.?

Kaikenlaisista olosuhteista voi nousta. Paljon on itsestä kiinni, mutta ei kaikki. Itse olen saanut esimerkiksi puoli-ilmaista terapiaa opiskeluaikoina, ilman sitä tuskin olisin tässä. Toinen tärkeä juttu on se, että kohtaa ihmisiä, jotka uskovat sinuun. Sellaisia, jotka tukevat ja tarjoavat mahdollisuuksia. Itse olen kohdannut tällaisia paljon. Siinäkin on tosin omalla toiminnalla osuus: he ovat nähneet minusta, että haluan kehittyä ja ylittää odotukset.

Yleensähän menestyneet ja "menestyneet" sanovat aina kuinka kaikki on vain itsestä kiinni. Ei kukaan täysin yksin pysty tuollaiseen, se on totta.

Hyvä vakituinen työpaikka on se tärkein.

Mä olen hyvästä koulutuksesta huolimatta joutunut tekemään epäsäännöllistä pätkätyötä ja ollut usein työttömänä niin mahdoton siinä on vaurastua ja päästä käsiksi "hyvään elämään".

Työssäollessaan voi säästää koko ajan ja tietenkin kannattaa kuulua työttömyyskassaan. Eri asia sitten jos on tosiaan vuosia työttömänä, mutta muuten pätkätyöt eivät ole mikään hyvän elämän este..

Tietysti jos on kovin turvallisuushakuinen niin voi ahdistua pätkäsoppareista, mutta eiväthän ne nykyisin ole edes lainansaannin este.

Vaurastuminen ei ole pätkilläkään mahdotonta. Vaatii vaan suunnitelmallisuutta, ennakointia ja sitkeyttä. Ei pidä tuhlata kaikkea silloin kun on töissä!

ja niitä on esim. pari kolme vuodessa ja lopun aikaa on työttömänä niin miten siinä säästät ja ennakoit? Sä et edes taida tietää mitä tarkoittaa pätkätyö ja työttömyys. Joten älä kommentoi tähän kun et asiasta mitään tiedä.

mitä on menestyminen. Väärä ketju.

ollut koko taipaleella ketään kainalosauvaa, päinvastoin. Lyttääjiä on riittänyt.

Kyllä voin todellakin sanoa että noin on käynyt.

Ala-asteella ja kouluaikana sekä nuorempana ei ollu rahaa oikeastaan yhtään olin todella köyhä.



Nykyään kun käy töissä on rahaa kaikkeen siihen mitä haluaa ja voin tehdä mitä haluan.

mitä on menestyminen. Väärä ketju.

Tulin vain kertomaan millä tavalla sen voi ehkä onnistua saamaan ja se on vakituinen työpaikka. Jos ei ole työtä ei voi menestyä. Pätkätyöt eivät tuo menestystä. Muuten olisin kroisos.

Joten ennen kaikkea tavoitelkaa vakituisia työpaikkoja. Ala tai palkkakaan ei ole niin tärkeä kuin se, että on säännölliset turvatut tulot. Sitten voi säästää jne.

Minä olen yrittäjä, samoin mieheni. Valmistuin humanistiselta alalta pahimpaan lamaan, eikä sekään estänyt menestymistä.

Ei suomessa nykyään vanhempien tulotasolla tai ammateilla tarvitse olla mitään merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta.

Tutkimusten mukaan nimenomaan vanhempien sosioekonominen asema on tärkein lapsen kouluttautumattomuutta ennustava tekijä. Tilastot näyttävät, että jos vanhemmat eivät ole opiskelleet, he eivät kannusta lastaankaan opintielle vaan olettavat hänen valitsevan nopean ammttiinvalmistumisen ja sitä kautta alkaavan ansaita omaa elantoaan. Kouluttamattomuus kulkee köyhyyden kanssa käsikädessä, köyhyys puolestaan tuo mukanaan myös sosiaalisia ongelmia ja syrjäytyneisyyttä. Tällaisissa olosuhteissa kasvaneiden lasten on vaikea suunnata korkeakouluopintoihin, koska kotona saatu pääoma ja sen muovaama habitus eivät tue pitkälle opiskelua. Aiheesta voi lukea enemmän kirjassa "Koulutus marginalisaation hallintana" (Silvennoinen, 2002).

päinvastoin.



Jouduin omilleni 14-vuotiaana. Opiskelin kahden työn ohella lukion ja yliopisto-opinnot.

Lapsuudessani ja nuoruudessani elettiin aikas niukasti, äitini oli opettaja joka päivätyönsä lisäksi iltapäivisin antoi yksityistä tukiopetusta, jotta asuntolainan sai maksettua. Mutta oli aina selvää, että menen yliopistoon, ja äitini tuki minua taloudellisesti niin, että se oli mahdollista. Hän halusi tarjota minulle sitä mitä hän ei saanut vanhemmiltaan: kulttuurista pääomaa.



Lukekaa esim. Malcolm Gladwellin kirja Kuka menestyy ja miksi? Siitä selviää, että menestymiseen ei riitä oma tahto tai synnynnäinen älykkyys. Siihen tarvitaan kulttuurista pääomaa ja tuuriakin. Todella paljon on kiinni lapsen vahemmista.

ja tuo on sitten vaan taas yksi näppärä tekosyy lisää olla menestymättä.



46

mutta silloin on saattanut olla muita auttavia tekijöitä, kuten hyvätahtoisia ihmisiä tai suotuisa syntymäajankohta (Gladweellin mukaan.)

45, minua ei kukaan kannustanut, koskaan, päinvastoin.

Jouduin omilleni 14-vuotiaana. Opiskelin kahden työn ohella lukion ja yliopisto-opinnot.

Olet tilastopoikkeama, onnittelut siitä. Se, että sinä onnistuit ponnistamaan haasteellisista oloista kouluttautuneeksi menestyjäksi ei kuitenkaan vesitä tilastoja. Jos kaltaisiasi sankareita olisi enemmän, niin se olisi myös näkynyt mainitsemassani tutkimuksessa. Mutta eipä näkynyt. Luulisi, että olet yliopistossa tämän verran tilastollisesta ajattelusta oppinut. Toisaalta, tämä on av-palsta jossa naapurin Päivi riittää kumoamaan kaikki tilastot.

Opettele sinä lukemaan ennen kuin alat solvata.

itseäni menestyneenä. Yliopistotutkinto, mieluinen työ, lapsi, fiksu mies,asunto hyvältä alueelta.Rikkaita emme ole, mutta meillä on riittävästi mukavaan elämään.



Kyllä tutkimusten mukaan on merkitystä vanhemipen sosioekonomisella asemalla ja sitä kautta kulttuurisella pääomalla. On turha kiistellä siitä.

mainetta ja kunniaa, mutta duunaritaustaisen perheen ja narsistiäidin varjosta akateemiseen ammattiin ja ulkomaille kyllä. Ihmettelen itsekin tätä, että juuri minäkin jaksoin kuitenkin ja nyt tulevaisuus ei enää näytä niin pahalle enää. Vuosia kärsin masennuksesta, anoreksiasta ja viiltelin ym. ja nyt on jo vaikea uskoa, että asiat ovat "näin hyvin" kuitenkin juuri minulla.

Suomessa harvemmin menestyvä nainen saa kannustusta. Pikemminkin päinvastoin. Selkäänpuukottajia on riittänyt.



Minulla on kaksi kälyä, jotka jaksavat jauhaa tuota paskaa kannustuksen puutteesta jne. Kumpikaan ei ole koskaan itse yrittänyt - vanhemmat ovat päinvastoin passanneet piloille!



Monta muutakin kertaa olen huomannut, että nimenomaan työläisillä ja muilla "köyhillä" se lasten yrittäminen loppuu sen takia, että vanhemmat passaa pilalle! Ei vaadita mitään.

Minä olen yrittäjä, samoin mieheni. Valmistuin humanistiselta alalta pahimpaan lamaan, eikä sekään estänyt menestymistä.

Lapsuudessani ja nuoruudessani elettiin aikas niukasti, äitini oli opettaja joka päivätyönsä lisäksi iltapäivisin antoi yksityistä tukiopetusta, jotta asuntolainan sai maksettua. Mutta oli aina selvää, että menen yliopistoon, ja äitini tuki minua taloudellisesti niin, että se oli mahdollista. Hän halusi tarjota minulle sitä mitä hän ei saanut vanhemmiltaan: kulttuurista pääomaa.

Lukekaa esim. Malcolm Gladwellin kirja Kuka menestyy ja miksi? Siitä selviää, että menestymiseen ei riitä oma tahto tai synnynnäinen älykkyys. Siihen tarvitaan kulttuurista pääomaa ja tuuriakin. Todella paljon on kiinni lapsen vahemmista.

tarvitaan myös vanhempien tuki ja kannustus. Eikä hyvistä suhteistakaan ainakaan haittaa ole. Jos vanhemmilla on hyviä suhteita, lapsetkin usein pääsevät hyötymään näistä.

Mutta tilastot ja tutkimukset kertovat jotakin, mitä yksittäistapaukset eivät kumoa.



Tällä oltiin kinnostuneitä tiestä menestykseen, ja mä kerroin mitkä asiat siihen vaikuttaa. Koulutus on avainasemassa mutta totta kai siihen tarvitaan omaa aktiivisuutta ja sisua, ilman ponnisteluja mitään ei tule.