Tuli jotenkin ankea olo miehen syntymäpäivälahjasta eilen

Voin jakaa tunteesi ihan helposti. Minulla myös mies antoi viimeksi lahjan Halpa-Hallin pussissa ja siellä oli pieni Aalto-maljakko:/ Luulin, että oikein käytti aikaa lahjan ostamiseen kun pojan kanssa viipyivät kauan kaupungilla. No, oli vissiin ollut tärkeämpää tekemistä ja kiiruulla haettu jotain. Ja kyllä, itku ja mäkätys tuli, sen voin myöntää. Ehkä lapsellista jonkun mielestä mutta luulen ettei mieskään kovin otettu olisi jostain lasikiposta halpakaupan pussissa. Myönsi lopulta, että olisi voinut hieman pitemmälle ajatella. Itse pyrin käyttämään aivoja lahjoja ostaessa ja haluan miettiä myös tulevaa lahjan saajaa, mistä hän voisi pitää.

että Porvooseenkin on avattu Prisma.

Kuulostaa ihan tyypilliseltä suomalaiselta mieheltä. Mutta ajatushan on tärkein, ja sitä tuossa lahjassa kuitenkin oli mukana :)



Meillä on vastaavien mieliharmien välttämiseksi sovittu, että toinen vie merkkipäivänä syömään. Mieluisat lahjat voi sitten ostaa itse itselleen.

Meillä ei normaali synttäreitä mitenkään ihmeemmin juhlita, mutta olisin kyllä vetänyt herneen nenään jos olisin tasavuotena saanut tuulitakin. Ja prisman kassissa ja ilman kukkia.



Vaikka lahja oli ilmeisesti mieleinen, kyllä sen voisi kauniisti paketoida, se ei kuitenkaan mahdotonta ponnistusta vaadi ja uskoisin että jopa Prisman henkilökunta voisi tarvittaessa auttaa.



Onnea AP:lle kuitenkin ja toisaalta mies kuitenkin muisti jotenkin juhlapäivääsi.

Meillä ei oikeastaan ostella synttärilahjoja, paitsi ehkä poikkeustapauksessa. Asia ei koskaan ole vaivannut minua - ja toki osasyy on se, että meillä on aika vähän rahaa. Meillä synttärit huomioidaan esim. aamulla herätessä halaamalla, suukottamalla ja toivottamalla hyvää syntymäpäivää. Juhlapäivän kunniaksi tehdään jotain hyvää syötävää ja tehdään jotain kivaa yhdessä - jos on kesä, mennään piknikille, jos talvi, tehdään jotain sisällä.



Minulle sellainen sopii paljon paremmin kuin se, että osteltaisiin toisillemme kukkia, koruja, hajuvesiä tai tuulitakkeja. Monen mielestä tämä meidän tyyli on varmaan kauhean ankea, kun ei osteta edes kortteja, saati askarrella itse. Lapselle toki ostamme lahjoja.

aivan ylivoimaista hommaa. Ongelman voi kiertää kulkemalla paperiosaston kautta ja ostamalla sieltä lahjakassin. Kaikki voittavat: parempi mieli lahjan saajalle ja vaivan säästöä antajalle.

niin olen saannut 7-vuotisen yhdessä olomme aikana tasan kerran synttärilahjan. Ensi viikolla synttärit enkä edes odota muistavan.

etten tiedä miehistä enkä mistään mitään, mutta onko miehet muka oikeasti niin avuttomia, etteivät osaa lahjaa paketoida/kaupassa paketoiduttaa? Jos ne menee vaikka omien sukulaistensa synttäreille, niin muovipussissako se lahja niillekin kuskataan? Vai riippuuko se vaivannäkö siitä, kuka lahjan saa?

Jokin tässä kalskahtaa :)

Se Prisman muovipussi kuulostaa tosi ankealta. Toisaalta sain itse juuri lahjaksi mieheltä tavaran, jonka löysin paketoimatta keittiön pöydältä ilman korttia ja olin aivan ihastuksissani. Mies muisti synttärini ja hommasi lahjan! Jos sama tavara olisi ollut muovipussissa, niin lahja olisi ollut selvästi epämieluisampi (rumempi).



Tuulitakki olisi minusta todella hyvä lahja. Ostin itse isälleni 60 v lahjaksi tuulipuvun, ja se on mielestäni erittäin hyvä lahja urheilulliselle ihmiselle, joka ei itse raaski ostaa kallista ulkoiluasua itselleen.

sanoa mulle synttäreiden tai joulun lähestyessä lahjaIDEAN. Nyt jouluksi sanoi, että "sulle olis multa hyvä joululahja oloasu kotiin, käypäs jollain kauppareissullas sellaista kattelemassa". Kun kuulemma osaan itse paremmin valita sen kuin mies. Niinpä käyn itse sovittamassa ja ostamassa joululahjani. Vieläpä maksan omalta tililtäni, koska meillä on yhteiset rahat :) Toivon, että mies edes älyää paketoida sen jouluksi. Tylsää, mutta mies ei ole seurusteluvaiheessakaan ollut hyvä lahjojen kanssa.

Vaikka olisin tuulitakkia tarvinnutkin. Alkuvuosina tuli noita haistapaska-lahjoja muutamia ja annoin vähän palautetta. Meni perille. Yritti sitten aina ihan tosissaan miettiä ja aina paketoituna lahjat tuli. Sisältö oli joskus enemmän onnistunut, joskus vähemmän, mutta aina sitä oli ajateltu.



Pari vuotta sitten päätin helpottaa miehen lahjapähkäilyä - minulla kun jo kaikkea on ja osaan itsekin itseäni hemmotella. Vihjasin hänelle, miten kiva sellainen Pandora -käsikoru on ja miten kiva siihen on aina kerryttää niitä palasia. Nyt sitten olen merkkipäivinä saanut aina uuden palan siihen koruun - ja tilaahan siinä on riittämiin ;o)



Ja taidetaan molemmat olla tyytyväisiä - ainakin siihen asti, kunnes koru tulee täyteen :oD

koska, mun mies ei muista mun synttäreitä, ikinä.

toisaalta tässä tulee nyt virheellinen kuva asiasta, koska oikeita tuulipuvun takkeja ei ole enää olemassa. On ulkoilupukuja.

Kun olin kotiäitinä ja rahat oli vähissä, ostin itselleni vaatteet kirpparilta. En raskinut itseeni satsata kun muutenkin oltiin tosi tiukilla.

Olisin ollut todella iloisesti yllättynyt jos mies olisi ostanut laadukkaan ulkoilutakin. Sellaisen, mitä tiesi minun haaveilevan, mutta en itse olisi raskinut ostaa.

En olisi hirveän onnellinen jos saisin lahjaksi tuulipuvun takin prisman pussissa. Olettaisin koko juttua huonoksi vitsiksi ja passittaisin miehen takaisin kauppaan. Minusta tuulipuku on aika mauton syntymäpäivälahja. En osaa kuvitella, että oma mieheni, isäni tai kukaan miespuolisista kavereistani antaisi sellaista naiselle lahjaksi merkkipäivänä jos ei ole varta vasten pyydetty. Lähipiirin miehet luultavasti pitäisivät sitä epäkunnioittavana lahjan saajaa kohtaan. Lahja ei enää paljoa arkisemmaksi voi tuosta muuttua. Toisekseen tuollaiset perushankinnat kuten tuulipuvut tehdään ihan muina päivinä tavallisten ostosten sivussa.

Minusta on ihan asiallista odottaa hajuvesiä, koruja tai muuta sellaista ei-niin-arkista kamaa mieheltä syntymäpäivälahjaksi. Oma mieheni niitä osaa tuodakin. Eivät miehet ole mitään vajaa-älyisiä tai peräänkatsottavia, joten voi niiltä jotain vaatiakin. Parilla tutulla on myös laiskat ja välinpitämättömät miehet, jotka ostavat tyyliin paistinpannun tai paperiarkin lahjaksi.

Sinä sait lahjan, minä en sa koskaan :) Onneksi minulla on lohduttaja. Alkaa olla sitä aikaa että kohta lähden ja alan elää omaa elämääni joka on elämisen arvoista. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti sinäkin tajuat että on vain yksi elämä ;)

Mä en ole ikinä saanut korttia mun mieheltä missään tilanteessa.Miehet ylipäätään ei taida korteista perustaa.=)

Se on ankeaa, kun oma mies näkee enää tuulipukumamman eikä ihaile vaimoaan (puhun siis omastakin kokemuksesta) ehkä teillä kuitenkin mies tarkoitti hyvää, ja ajatteli ehkä että voitte alkaa lenkkeillä yhdessä. Hoidan romantiikan ulkomaalaisen nettirakkaan kanssa, kun omasta taloudesta ei kauniita sanoja löydy.

niin olen saannut 7-vuotisen yhdessä olomme aikana tasan kerran synttärilahjan. Ensi viikolla synttärit enkä edes odota muistavan.

Mä en ole ikinä saanut korttia mun mieheltä missään tilanteessa.Miehet ylipäätään ei taida korteista perustaa.=)

aina saanut synttärilahjan ja kortin miehiltä, jopa siltä joka oli liki joka päivä joko kännissä tai pilvessä (emme olleetkaan kovin kauaa yhdessä). Uskon että miehet kyllä osaisi hommata kivan kortin ja lahjan, eivät vaan jaksa vaivautua.

Suomalaista mies ei olla kasvatettu, etenkään ennen sotia ja sen jälkeen suuria ikäluokkia. Heille naisen näkyvä huomioon otto ois kuin olisi miehisyytensä menettänyt. Kotipitäjässäni miehet halveerasi "minä en akkojen kanssa mene samasta ovenaukaisustakaan edes sisälle." Pankaapa merkille naiset, kun menette naisystävän luo kylään, niin miehet lähtee esim. puuliiteriin jotain tekemään, ettei tarvii "akkojen" kanssa keskustella. Tää on sitä Suomalaista junttia. Hävettää!!!Keski-Eurooppalaisessa kasvatuksessa miehet käyttäytyy ihan toisella tavalla, taluttavat jopa anoppiaankin.  Nyt nykynuoret osaa keskustella!