Tuli jotenkin ankea olo miehen syntymäpäivälahjasta eilen

Paljon onnea. Miehet nyt on semmosia putkiaivoja.

olisi tullut moisesta lahjasta :/



onnea kuitenkin, toivottavasti on muuten kunnon mies!

mutta että tuulipuvun takki, yhyy! voiko harmaampaa ja tylsempää olla, vaikka olis kuinka käytännöllinen.

toisaalta, tossa oli tyyliä

Hyvin monelle suomalaismiehelle varmasti ihan tyypillistä. Älä siis ota henkilökohtaisesti, miehet ovat usein vähän tumpeloita.



Onnittelut kuitenkin vielä täältä!!

Miehesi muisti, ja oli kortti ja kaikki. Oli laittanut valmiiksi pöydälle, että saat sen heti kun heräät.



Oliko niin, että mies oli jo lähtenyt töihin?

Olisiko ollut kivempi herätä aamulla ilman lahjaa, ja mies antanut sen vasta illalla? Silloin olisit ollut siihen pettynyt, kun ei ollut aamulla lahjaa.



Tai jos miehesi heräsi vasta myöhemmin, hän halusi että saat lahjan heti kun heräät.

Olen ollut 30 vuotta naimisissa, ja saanut lahjaksi ainoastaan mittanauhan, tarvitsin sitä tosin koska tein remppaa, mutta kuitenkin.

ajatteli ehkä että takista on sinulle nyt paljon iloa, kirjoitti kortin, laittoi lahjan esille (ei ehkä halunnut herättää sinua?). No, pussi on tietysti ankea mutta ehkä mies ajatteli että kääre on "turha"?

Itse olen saanut jatkoroikan ;)

eikä esillelaitto, mutta lahja kuitenkin.

Saat tunteellesi ymmärrystä, nainen olisi hoitanut asian ihanammin...mutta kun asialla on ollut mies niin ei voi aina omasta viitekehyksestä asiaa arvostella.



Think positive!

Paljon onnea!

Niin mies oli lähtenyt töihin. Olisin paljon enemmän ilahtunut jos olisi tullut töistä ja antanut tuon lahjan minulle paketissa itse. Oli ankeaa se perusmuovipussi pöydällä... jotenkin vielä korosti, että sieltä perusprismasta se vaate ostettu kauppareissulla, ettei paljon vaivaa nähty. Takki tosiaan ihan hyvä lahja, mutta jotain kyllä tuosta puuttui, se tunne ja panostus..

Siis olen pahoillani puolestasi, koska kyllä sitä toivoisi vähän enempi huomiota. Tää on vain niin tragikoomista... Suomalainen mies ja tunteet!

Opimme? Yritetäänpäs kasvattaa poikiamme huomaavaisemmiksi, ja niin että näkisivät hieman vaivaa rakkaidennihmisten eteen. Mun mies on ihan huomaavainen, mutta kortteja se ei koskaan osta. Lahjojen suhteen on ihan taitava ja paketoidakin osaa. Appiukko on ihan erityinen, hän käy jopa poimimassa anopille valkovuokot äitienpäivän aamuksi!

ilahtunut, varsinkin kun lahja oli mieluinen.



Ei minusta ole arkista herätä aamulla ja löytää lahjaa ja onnittelukorttia pöydältä. Ei se iso "kauneusvirhe" ole, ettei lahjaa oltu paketoitu. Eikö riittävän iso panostus ollut se, että mies on osannut valita sinua miellyttävän lahjan ja kortinkin vielä laittanut?

Marketin muovipussi on mielestäni onneton kääre, ei oma mieheni mitenkään tekisi niin. Laittaisi vaikka lahjapussiin, jos ei itse osaa/tykkää/viitsi paketoida. Ihan sama fiilis tuli kuin ap:lle, että muovipussi korostaa sitä, että lahja on kauppareissulla ostettu. Jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei sitä nyt erityisesti tarvitse korostaa. Munsta.

Niin mies oli lähtenyt töihin. Olisin paljon enemmän ilahtunut jos olisi tullut töistä ja antanut tuon lahjan minulle paketissa itse. Oli ankeaa se perusmuovipussi pöydällä... jotenkin vielä korosti, että sieltä perusprismasta se vaate ostettu kauppareissulla, ettei paljon vaivaa nähty. Takki tosiaan ihan hyvä lahja, mutta jotain kyllä tuosta puuttui, se tunne ja panostus..

...mennä (naisten)vaateosastolle ja ostaa jollekin muulle vaate, valita väri ja muistaa koko jne. Ja kauppareissulla ne lahjat yleensä ostetaan mun tietääkseni? Tunnettakin mielestäni on, miehen tunnetta. Perusmiehen, jonka mielestä paketti on ihan oikeasti vaikea tehdä ja joka ei ehkä ole edes havainnut, että lahjapusseja on olemassa. Tai jos kaupassa oli vaan joulupaperit näkösällä? En mä nyt oikein ymmärrä sun surua.

Itse sain silloiselta miesystävältä tasavuosilahjaksi operettilipun ja ravintolassa ruokaa. Tuo reissu naapurikaupunkiin oltais tehty jokatapauksessa, nyt sattui mun synttärille ja mies maksoi lahjan nimikkeellä. Ihan jees silti, vaikka olishan siitäkin voinut vähän närkästyä, kun tiesin että menty oltais jossain vaiheessa kuitenkin (oli tapana käydä vastaavat tsekkaamassa lähialueella).

tuossa oirehtii enemmänkin 40-kriisi kuin miehen tunteettomuus.



Olen itse 44-vuotias, joten ikääntymiskriisi on tuttu. NOIN nelikymppisenä alkaa ihmeesti miettiä, onko romantiikka ja jännitys kadonnut elämästä. Olenko enää "näkyvä" vastakkaiselle sukupuolelle? Rakastaako mieheni minua yhä vai onko tämä arkista elämänkumppanuutta?



Jotenkin tuo sitten iski siis arkaan kohtaan.



Mieti, miten muuten suhtautuisit moiseen lahjaan... jos saisit sen ihan ex tempore arkena, ilahtuisit ja ehkä liikuttuisitkin. Mutta nyt se tuntui sinusta liian pliisulta, kun täytät tasavuosikymmeniä, eikö niin?



Mies ehkä näkee asian toisin. Hän ei varmaan - kuten miehet yleensäkään - osaa itse arvostaa kaunista paketointia. Hän on miettinyt, mitä haluaisit lahjaksi ja hommannut sinulle sellaisen, toivon mukaan oikean kokoisenkin. Tehnyt kortin ja ajatellut, ettei halua sinua turhaan aamulla herättää, muttei toisaalta myöskään jättää lahjan antamista iltaan niin, että luulet hänen unohtaneen koko vuosipäivän ja hankkineen hätäisesti jotakin kotimatkalla.



Ota siis positiivinen asenne ja ajattele miehestäsi lämpimästi. Hän muisti ja halusi ilahduttaa sinua!

voi kun saisin edes kortin syntymäpäivänäni. meillä hyvä liitto ja olen muutenkin tyytyväinen elämää ja tiedän että mies rakastaa. se ei vaan ikinä muista syntymäpäiviä, hääpäivää tai muuta. ja mitä olen tuttaviltanikin kuullut niin tuo kuulostaa ihan normaalilta suomalaiselta mieheltä.

Anteeksi mutta mua rupes ensiksi kauheesti naurattamaan. Onhan toi vähän ankea lahja. Sitten heräsi kysymyks että onko sun mies ylipäätään hyvä ostamaan lahjoja? tai muistaako yleensä sua synttäreillä?



Jos sun miehes on noita käytännönlahjojen ostajia? harrastatteko paljon ulkoilua? jos niin on niin ehkä se ajatteli että toihan on hyvä lahja, tarttet uuden tuulitakin?



Jotkut miehet, hyvätkin miehet on välillä varsinaisia "juntteja".



Oma mies onnistuu ostamaan nykyään mulle tosi hyvä lahjoja, ottaa meidän tytön mukaansa ja tyttöhän ne yleensä valkkaa tai ainakin vihjaa, mutta kuitenkin. On ainakin yritystä.



Vuosia sitten olen saanut lahjaksi mieheltäni juustohöylän, mä repesin ihan täysin kun sain sen, mutta en mä kyllä tyytyväinen ollut.

Kiitin miestä ja kysyin että jos voitaisiin yhdessä lähteä ostamaan mulle lahja, mä valkkaan ja mies maksaa. Se innostu ihan täysillä ja olis ostanut mulle vaikka mitä.



Voisitko sä ehkä ehdottaa että menette yhdessä ostoksille sulle vielä jonkun pikkumuiston ostamaan?

ei yleensä valittamatta osta edes lahjaa. Sitten syntymäpäivän iltana lähtee pakotettuna jotain ostamaan. Ja luuletko, että on jossain paperissa. Ei tod.

Mozart-kugeleita. Koko lahja siinä ja ei ollut paketissa.