Tuli jotenkin ankea olo miehen syntymäpäivälahjasta eilen
Täytin eilen 40v ja aamulla pöydällä oli prisman harmaa muovipussi ja vieressä kortti "paljon onnea". Muovipussissa oli tuulipuvun takki. Lahja oli hyvä, en minä kotiäitinä mitään koruilla teekään, mutta jotenkin tuo, ettei ollut paketoitu. Tai mies ei antanut sitä henkilökohtaisesti minulle. Niin ankeaa vaan aamulla yksin avata prisman harmaa muovipussi ja ottaa lahja siitä... jotenkin se kuvastaa tätä meidän elämää, kaikki kauneus kaukana, arkista vaan joka juttu. Olenko kiittämätön?
Kommentit (143)
eikä myöhästyneen oloisesti illalla. Teki mielestäsi väärin.
Mies laittoi lahjan piiloon, paketointia ei ollut tehty kaupassa. Piti pussia parempana kuin että ei olisi ollut mitään käärettä. Sinusta se oli taas väärin.
Mikä se nyt oikeen mättää ap? Onko miehesi paketoinut ITSE lahjat aiemmin? Pidätkö itsestäänselvyytenä, että mies tuo joka synttärille lahjan? Paljonko yhteisiä vuosia?
Se muovipussi tulee uusiokäytettyä roskapussina, mutta lahjapaperi mene evaan roskiin. Mietipäs tätä... Ja lahjapussit, tuleeko niitä uusiokäytettyä muiden lahjoihin.
Aina löytyy positiivisia puolia kun oikein ajattelee.
Ja hitsi, tuulitakki. Toki siis jos oli tuulitakki, niin väärä vuodenaika, mutta ulkoilutakki kotiäidille! Yes, käytännöllinen lahja. Tarvit sitä varmasti, ja jos on vielä kaunis, niin mahtava juttu.
Ja vinkkivitonen... joko panit takin päälle? Taskussahan voi olla vaikki koru tai suklaapatukka... Jospa se takki onkin kääre?
En olisi hirveän onnellinen jos saisin lahjaksi tuulipuvun takin prisman pussissa. Olettaisin koko juttua huonoksi vitsiksi ja passittaisin miehen takaisin kauppaan. Minusta tuulipuku on aika mauton syntymäpäivälahja. En osaa kuvitella, että oma mieheni, isäni tai kukaan miespuolisista kavereistani antaisi sellaista naiselle lahjaksi merkkipäivänä jos ei ole varta vasten pyydetty. Lähipiirin miehet luultavasti pitäisivät sitä epäkunnioittavana lahjan saajaa kohtaan. Lahja ei enää paljoa arkisemmaksi voi tuosta muuttua. Toisekseen tuollaiset perushankinnat kuten tuulipuvut tehdään ihan muina päivinä tavallisten ostosten sivussa.
Minusta on ihan asiallista odottaa hajuvesiä, koruja tai muuta sellaista ei-niin-arkista kamaa mieheltä syntymäpäivälahjaksi. Oma mieheni niitä osaa tuodakin. Eivät miehet ole mitään vajaa-älyisiä tai peräänkatsottavia, joten voi niiltä jotain vaatiakin. Parilla tutulla on myös laiskat ja välinpitämättömät miehet, jotka ostavat tyyliin paistinpannun tai paperiarkin lahjaksi.
Mieti miten miehesi on joutunut kärsimään lahjan eteen.
- Pitää ostaa on naisten takki (sankariteko)
- Pitää ostaa kortti (toinen sankariteko)
- Pitää kirjoittaa jotain korttiin (tmämä merkitsee jo suurta rakkautta)
- Toiset miehet haukkuu miestäsi tossun alla olevaksi homppeliksi, ainakin seuraavan koko vuoden
Sanot, että kiitos lahjasta. Mutta jatkossa voisi olla paketoitu nätisti. Jos ei itse osaa, niin sitten voi hankkia lahjan paikasta, jossa paketointipalvelu.
Tai ostaa lahjalaatikon ja naru vaan päälle.
Tai pyytää jotain kaupassa olevaa naista paketoimaan. Joka Prismassa on paketointipiste. Mä ainakin auttaisin, jos joku mies pyytäisi.
Ehkä voit myös vihjaista, millaisista lahjoista tykkäisit.
Mun mies on hyvä ostamaan lahjoja. Mutta sitä on myös vähän koulutettu, hienovaraisesti. :) Esim. kertomalla, miten äitini oli kauhuissaan saatuaan lahjaksi kattilan tai silitysraudan. Että sellaiset kodinhoitotavarat ei ole lahjoja.
Eli ei kannata suoraan marista ja napista, että tollasta mä en ainakaan... Vihjaa vaikka näyteikkuinoiden ääressä, että toi koru on ihana, toi kynttilänjalka kamala. Ja kertoo hupijuttuna siitä, miten kaveri sai lahjaksi mieheltä vessaharjan, eiks oo kauheeta. :)
Kyllä tyhmäkin mies siitä sitten itse oivaltaa, mikä olisi kiva lahja. Mutta tosiaan ei kannata mankua, että mulle et sitten ainakaan paistinpannua osta vaan timanttikorun. Siitä nousee karvat pystyyn. :D
Miehen pitää saada itse luulla, että on keksinyt sen lahjan ja paketoinnin jne. Se on sitä naisellista viisautta, että osaa ohjailla huomaamattomasti sitä omaa putkiaivoa oikeaan suuntaan. Niin, että se luulee halunneensa siihen suuntaan itse. :) :D
En voisi kuvitella saavani tuulipuvun takkia...
Hyvä lahja, mutta ehkä 40- v. Lahja vois olla romanttisempi, tai edes paketoitu kauniisti.
Mä rakastan mun kuoritakkia ja monia muitakin käytännöllisiä ja laadukkaita vaatteita enemmän kuin koruja! Toissajouluna sain mieheltä joululahjaksi lahjakortin Intersportiin, minusta tosi hyvä lahja!
Olen nimittäin kuullut niitäkin tarinoita, ettei mies koskaan osta mitään vaimolleen.
-Muistathan iloita lahjastasi.
Voisit tietenkin jonkun ajan kuluttua kertoa miehellesi ystävällisessä hengessä, että toivoisit saavasi lahjat kauniissa paketissa, sillä kyllä ne miehet oppivat uusiakin asioita, niitä pitää vain välillä hieman ohjata oikeaan suuntaan. ;)
kiittämätön?
Oon sun kans samaa ikäluokkaa ... välillä tosiaan mietin että meilläkin on niiiin arkista.
Mutta tuo lahjahan oli kiva ja korttikin :) Mun mielestä on pääasia että toisen juhlapäivä muistetaan. Ei paketointi. Ja varmaan miehesi oli jättänyt sen siksi pöydälle että saisit mukavan lahjasi heti aamulla.
Jotenkin kuitenkin melko söpöä tuollainen. Siis tarkoitan sitä että kun miehet eivät aina osaa ajatella tuota tunnepuolta juurikaan.
Älä loukkaannu, tarkoitus miehelläsi oli kuitenkin hyvä. Ja olihan hän kuitenkin kortinkin laittanut :)
korttikin oli jopa! kyllä mies on ajatellut sinua että ole nyt vain kiitollinen! toisilla mies ei muista koko päivää tai muistaa sen väärin vaikka naimisissa on oltu 20 vuotta! esim. minulla. synttärini ovat 30. päivä mutta mieheni onnittelee minua aina 31. päivä. jos sitäkään. tai kysyy paria päivää ennen että onko sun synttärit 30 vai 31 päivä! joskus on kyllä muistanut sen ja kerran sain jopa lahjan! korttia en ole saanut vielä koskaan. kuitenkin meillä on ihan hyvä avioliitto. ei aikuiset synttäreitä tarvitse.
olen saanut lahjaksi metrimitan ja omat kiintoavaimet kun aina lasten pyöriä säätäessäni valitan etten löydä miehen työkalupakista tarvittavia vehkeitä. Siitä on romantiikka kaukana.
Viimeksi sain cd-levyn. Laitoin työreissussa olevalle miehelle kiukkuisen viestin pari päivää ennen synttäriä ja hän vastasi, että hae lahjasi etukäteen lakanoiden alta vaatehuoneesta (ei paketissa tietenkään) ja "tutustu rauhassa, ehkä lepyt". Mietin tovin ennenkuin hain lahjani että mikä se on. Ekana tuli mieleen hieromasauva :-)
itsekseen prismassa ostoksilla...hmmmm... se on tainnut se VAPAA KASSA sanoa ettei tarvii paketoida takkia ;) kiittämötön siis olet mutta onnea
no miehet nyt on joskus tuollaisia, eivät tajua että lahjat kuuluisi paketoida johonkin muuhun kuin muovikassiin. Miehelle plussat siitä, että oli muistanut A) syntymäpäiväsi B) ostaa syntymäpäivälahjan ja korti ja C) lahjakin oli mieluinen.
Ymmärrän kyllä ettei toteutus ollut mielestäsi paras mahdollinen, mutta yritti ainakin!
Onnea sinulle!
minä en saanut yhtään mitään kun täytin 40v :(
Aina lukiessani näitä lahjaketjuja ihmetyttää ihan suunnattomasti tuo "miehet nyt on sellaisia" - ajattelu ja se, että mieluisan lahjan hankkiminen olis hillitön uroteko, kun omalla kohdalla miesten ja naisten hankkimat lahjat ei mitenkään poikkea toisistaan.
Samalla tavalla miespuoliset ystävät, siipasta tai isästä nyt puhumattakaan osaa hankkia kivoja juttuja jouluksi tai synttäriksi. Jos ei jotain tiettyä tavaraa, niin lahjakortin johonkin suosikkiliikkeeseen, hierojalle, kosmetologille jne. Siipalle tehtävä on kaikkein helpoin, koska ihan automaattisesti kaupassa tulee ällisteltyä jotain tai tiputeltua toiveita mainosta plärätessä. Oman lähipiirin miehet osaa myös kysyä, jos kupoli kolisee tyhjää.
Ei tulis mieleenkään ajatella, että sukupuoli tekis miehestä kyvyttömän lahjaostoksiin ja siihen halvatun paketointiin, vai annatteko tekin lahjanne jossain marketin muovikassissa? Jos ei nyt takerruta siihen, onko tuulitakki mukava nelikymppislahja vai ei.
sisko, joka ei ikinä muista toisten merkkipäiviä. Vaikka varmaan kaikkien muiden siskot ja lähipiirin siskot ovat huomaavaisia ja ostavat ja muistavat ja...
Ihan kiva sisko kuitenkin.
Jotkut vaan ovat sellaisia, niinkuin muissakin asioissa ihmiset ovat erilaisia.
se vaatimaton marttyyriäiti kotona opettaa pojat kuvittelemaan, ettei nainen mitään muistamisia tarvitse.
Kuinka moni tuntee äidin, joka toisille ostaa ja muistaa, mutta aina sanoo, että enhän minä nyt mitään tarvitse ja halua ja älkää nyt vaan minulle mitään ja rahaakin tuhlaantuu jne jne.
Sitä kun 20 vuotta kuuntelee niin johan on kumma jos ei ala uskoa.
Tyttö tietää totuuden, kun on nainen itsekin.
Kyllä voit vaatia itsellesi muuta kuin harmaita muovipusseja ja tuulipukuja. Ja miehelle voi mielestäni hyvässä suhteessa myös ilmaista tämänkaltaiset harmit turvallisesti.