En tiennyt, että lapsia kuuluu pitää joskus sylissä, ennenkuin sain toisen lapseni.

Jos äiti on niin kauhea, miksei tyttö itse ole kertonut kellekään haluavansa muuttaa? Miksi sosiaaliviranomaiset eivät ole havainneet mitään ongelmaa, vaikka ls-ilmoituksia on tehty? Muutenkin ap:n jutut ovat täysin ristiriitaisia "olin yksin vastuussa vauvanhoidosta-tein 13-tuntisia työpäiviä"?

Jos äiti on niin kauhea, miksei tyttö itse ole kertonut kellekään haluavansa muuttaa? Miksi sosiaaliviranomaiset eivät ole havainneet mitään ongelmaa, vaikka ls-ilmoituksia on tehty? Muutenkin ap:n jutut ovat täysin ristiriitaisia "olin yksin vastuussa vauvanhoidosta-tein 13-tuntisia työpäiviä"?

Kaiken vapaa-aikani, mitä en töissä ollut, hoidin vauvaa ja laitoin ruokaa ja vaihtelin vaippoja.

Kun olin uudenvuodenaaton töissä, hän lykkäsi 1-vuotiaan tyttäreni umpihullulle äidilleen hoitoon ja lähti miesporukassa Viroon risteilylle.

Jälkeenpäin esitteli minulle ylpeänä kuvia risteilyltä, missä hän nukkuu vieraiden miesten kanssa ja tanssii hitaita vieraan miehen kanssa.

Toisen kerran jätti vauvan minulle ja lähti yökerhoon tutun miehen kanssa ja tuli tämän miehen kyydillä vasta seuraavana päivänä kotiin. Myönsi olleensa miehellä yötä.

Erottuamme laittoi 2-vuotiaalle korvakorut, jossain hepatiittisessa ulkomaalaisessa pikalävistyskojussa, vaikka olin kieltänyt ja sanoin ettei alaikäisille saa laittaa lävistyksiä ilman molempien vanhempien lupaa.

Mies 37 v.

Alkaa ihan itkettää, kun miettii mitä sinä ja tyttäresi olette joutuneet käymään läpi. Onneksi, siis todellakin onneksi, olet jaksanut olla noin paljon tyttösi elämässä niin monta vuotta huolimatta äidin käsittämättömästä käytöksestä. Varmasti läsnäolosi ja tukesi on pelastanut tytön paljolta ja hän on saanut myönteisen miehen mallin muistoihinsa, vaikka varmasti äiti on tehnyt paljon vahinkoa. Kuitenkin jo se että joku läheinen aikuinen on hänet pienenä, pimeässä/ojassa itkevänä ottanut mukaan antaa alitajuntaan edes jotain hyvää äidistä huolimatta. Uskon että on todella rankkaa, että äiti on aivopessyt tyttöä ja et saa sitä suurta ansaitsemaasi kiitosta konkreettisesti, mutta ehkä sydämessäsi on silti rauha siitä että olet tehnyt kaikesta huolimatta noin paljon ja tuonut lapsellesi lukuisia hyviä hetkiä. Valitettavasti tuollaisia naisia on ja on niin sääli, että miehenä ja lapsena olette joutuneet tuollaisen kohtelun uhreiksi. Todellakin lapsen saa uskomaan, että mikä tahansa sairas asetelma on "normaali", kun tämä elää siinä koko ajan. :( (Surullista, että lähes jokaisessa ei-niin-arkisessa ketjussa ajaudutaan jossain vaiheessa kyseenalaistus- ja provoilusyytöslinjalle.) Lämpimät halaukset ja jaksamista ap:lle. Toivottavasti joskus vielä näet tyttösi. Vaikka äiti olisikin hänelle mitä selittänyt ja tyttäresi ei siksi osaisi sinusta välittömästi lämpimästi ajatella, koeta kaikesta huolimatta jaksaa ymmärtää, ettei se ole kummankaan vika ja olet tehnyt oikein.

ap