Koiraihmiset hei!

mitä tarkoitat. Mikä tässä on klisee, se, että meillä ei ole varaa yli tonnin koiraan? Uskomattomia ihmisiä. Ollaan matalapalkkaisilla aloilla molemmat. En tiedä miksi edes vastaan sulle..

-AP

Pakko sanoa, mutta kuinka teillä on varaa mahdollisiin eläinlääkärikuluihin, laadukkaaseen ruokaan yms. jos koiran ostohinta kunnolliselta kasvattajalta on ongelma?? Luotettavalta kasvattajalta hankittu koira voi säästää pidemmällä ajalla, ja paljon, sillä ovat mahdollisesti terveempiä.

Minähän sen kanssa olen puhunut, etkä sinä. On meillä varaa eläinlääkäriin ja ruokaan, ihan niinkuin lastenkin kanssa on varaa. Aion sitä paitsi tehdä koiralle pöperöt itse! Sillä lailla säästää rahaa ja saa just sellaista kuin tarvii. tietenkin pentuna saa penturuokaa, että kasvaa hyvin, mutta isona saa kotiruokaa.

kulut ovat kaukana siitä mitä eläinlääkäri lasku voi vahingon sattuessa olla. Varsinkin jos vahinko sattuu pyhänä tai yöllä.

Rotukoirissa tunnetusti on rakennevikoja ja varsinkin kun olette koiran hankkimassa sieltä pentutehtailijoiden luvatusta maasta. Näiden vikojen korjaaminen, jos edes mahdollista, ei tule halvaksi.

Uskon että kasvattaja vaikuttaa hyvältä, ja voi ihan hyvin ollakin, mutta pitäkää silmät auki älkääkä katsoko sormien läpi mitään epäloogisuuksia. Pentutehtailijat kuten muutkin moraalittomat ihmiset keksivät vaikka mitä tapoja kusettaa ja saada asiat vaikuttamaan normaalilta.

ei tämä muuten olisi mahdollista.

Vai oletko kenties kännissä?

Staffi tykkää lapsista, joo. Se kestää raisuakin menoa ja on "tervepäinen".



Siihen ne plussat sitten loppuikin.



Rotu vaatii EHDOTTOMASTI kunnon tapakasvatuksen ja PALJON, siis P-A-L-J-O-N virikkeitä ja aktiviteettia. Se on AKTIIVINEN ja VAUHDIKAS koira. TS. hyppii ja juoksee lasten kanssa, roikkuu pienenä hihassa jne.



Mieti nyt tosiaan, onko sulla AIKAA ja rahkeita tuollaisen lapsilauman kanssa kouluttaa ja aktivoida koiraa.



Vai olisko joku rauhallisempi ja helpompi koira teille nyt sopivampi ja staffi joku tulevaisuuden haave?



T. Kolme vuotta sitten oman staffin haudannut (11-vuotiaana), nyt labradorinnoutajan ja lapinkoiran omistaja, molemmat huomattavasti helpompia rotuja kuin staffi

Vastaus on pelkästään tuohon, mitä viitattiin. Tiedätkö sanan "etenkin" merkityksen? Koiran ruokavalio on tärkeää joka iässä, mutta (tietysti) etenkin pentuna. Entä missä on vastauksessa oltu sitä mieltä, että ap ottaisi bastardin? Siinähän sanotaan vain, ettei se, että on puhdasrotuinen koira, ole huono asia, kuten kirjoittaja näytti luulevan.

mitä tarkoitat. Mikä tässä on klisee, se, että meillä ei ole varaa yli tonnin koiraan? Uskomattomia ihmisiä. Ollaan matalapalkkaisilla aloilla molemmat. En tiedä miksi edes vastaan sulle..

-AP

Pakko sanoa, mutta kuinka teillä on varaa mahdollisiin eläinlääkärikuluihin, laadukkaaseen ruokaan yms. jos koiran ostohinta kunnolliselta kasvattajalta on ongelma?? Luotettavalta kasvattajalta hankittu koira voi säästää pidemmällä ajalla, ja paljon, sillä ovat mahdollisesti terveempiä.

Minähän sen kanssa olen puhunut, etkä sinä. On meillä varaa eläinlääkäriin ja ruokaan, ihan niinkuin lastenkin kanssa on varaa. Aion sitä paitsi tehdä koiralle pöperöt itse! Sillä lailla säästää rahaa ja saa just sellaista kuin tarvii. tietenkin pentuna saa penturuokaa, että kasvaa hyvin, mutta isona saa kotiruokaa.

kulut ovat kaukana siitä mitä eläinlääkäri lasku voi vahingon sattuessa olla. Varsinkin jos vahinko sattuu pyhänä tai yöllä.

Rotukoirissa tunnetusti on rakennevikoja ja varsinkin kun olette koiran hankkimassa sieltä pentutehtailijoiden luvatusta maasta. Näiden vikojen korjaaminen, jos edes mahdollista, ei tule halvaksi.

Uskon että kasvattaja vaikuttaa hyvältä, ja voi ihan hyvin ollakin, mutta pitäkää silmät auki älkääkä katsoko sormien läpi mitään epäloogisuuksia. Pentutehtailijat kuten muutkin moraalittomat ihmiset keksivät vaikka mitä tapoja kusettaa ja saada asiat vaikuttamaan normaalilta.

Ensinnäkin, koiran ja etenkin pennun ja isoksi kasvavan koiran ruokkiminen kotiruoalla on tosi vaikeaa, koska pitää huolehtia siitä, että se saa kaikki tarvitsemansa aineet mutta ei mitään liikaa. Se vaatii kokemusta ja paneutumista ja jos sitä ei osaa, voi tulla ikävää jälkeä.

Toisekseen, jos kohta rotukoirilla(kin) on rakennevikoja, eivät sekarotuiset ole mitenkään paremmassa asemassa. Huonoimmassa tapauksessa bastardissa on useamman "edustamansa" rodun vikoja.

että pentu syö penturuokaa kasvaessaan ja kotiruokaa vasta isona? lukutaito kunniaan, senkin viisastelija. ja jos oikein saivarrellaan, millä tahansa koiralla voi olla minkäkaisia rakennevikoja ja terveydellisiä vaivoja tahansa. sellaisen riskin ihminen ottaa ottaessaan koiran. sama pätee mielestäni lapsiin: lapsi voi syntyä kuinka sairaana tai terveenä tahansa, mutta kaikki otetaan vastaan. eikä ap ole käsittääkseni ottamassa "bastardia" tai "pentutehtailijan" koiraa.

ole luullut tai vihjaillut että puhdasrotuisuus olis huono asia. Jos opettelisitte kaikki lukemaan.

voihan asiansa ilmaista ilman noitakin, vaikkapa viitaten kirjoittajan järjestysnumeroon.

Ollaan ukon kanssa jo pidempään harkittu, että hankittais tähän torppaan kaveriksi ja vahtikoiraksi staffi tai amstaffi. Onko kenelläkään kokemusta kummastakaan koirasta? Oltaisiin ehkä kallistumassa sen amstaffin puoleen, koska se on isompi ja vähän "häijympi" kuin pikkustaffi. Talossa on neljä lasta, 1½v, 2½v, 4v ja 7v, ja viides tulossa kesäkuussa. Tiedättetkö miten amstaffit pärjäävät menossa ja melskeessä, eivät hermostu pienistä yms? Pitbullia haaveiltiin ennen muksuja, mutta ymmärretään ettei se olisi hyvä ajatus tämän katraan kanssa. Ajatuksia ja kokemuksia kaivataan!

Jossain viestissä, ap, sanot pitäväsi "julmista" koirista? Mitä ihmettä mahdat tarkoittaa tällä? Jos tarkoitat pelkkää ulkonäkö, olet täysin väärillä jäljillä sopivaa rotua valitessasi. Koiraa ei tule valita ulkonäön vaan ROTUOMINAISUUKSIEN perusteella. Rotuominaisuudet siis kertovat, mihin käyttötarkoitukseen koira parhaiten soveltuu. Koiraa harkitsevan tulee ensin miettiä, mitä varten koiran haluaa ja valita sitten rotu tämän syyn perusteella.

Näistä kahdesta ap:n mainitsemasta rodusta amerikastaffi sopii staffia paremmin vahtikoiraksi ainakin siinä mielessä, että sillä on voimakas reviiriraju ja se kyllä reagoi vieraisiin nopeasti. Staffi taas on vahtikoirana kehnonlainen yltiöulteliaan ja -sosiaalisen luonteensa vuoksi: vain pitkämielisellä, nimenomaan vahtitehtäviin tähtäävällä koulutuksella staffin saa opetettua vieraiden halailun ja pussailun sijaan vain ilmoittamaan ja mahdollisesti torjumaan vieraat. Kummallekaan näistä roduista vahtimistehtävä ei sovi ainoaksi aktiviteeksi, vaan ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja älyllisiä virikkeitä purkaakseen energiaansa. Turhautunut staffi tai amstaffi kyllä askartelee hetkessä olohuoneen sohvakaluston uuteen uskoon.

Jos julmuudella tarkoitat koiran rotuominaisuuksia, niin haluaisin kysyä, mitäköhän "julmuutta" vaativaa olet ajatellut koirasi kanssa tehdä? Amerikanstaffin sen paremmin kuin staffinkaan tapauksessa koiran luonteen aggressiivisempia puolia ei missään nimessä ole hyväksi lietsoa ja korostaa. Amerikanstaffilla voi olla koulutuksesta huolimattakin ongelmia muiden koirien kohtaamisessa (tämä pätee etenkin uroksiin toisten urosten seurassa), ja staffinkin ärhäkkyys on syytä pitää aisoissa jo pentuajoista alkaen, jotta voimakastahtoisen ja ruumiinvoimiltaankin vahva koira ei sitten myöhemmällä iällä aiheuttaisi ylitsepääsemättömiä ongelmia järjestämällä väkivaltaisia kohtauksia naapuruston muiden koirien kanssa.

Sekä amstaffi että staffi ovat luonteeltaan avoimia, energisiä ja niillä kummallakin on korkea kipukynnys. Molemmat rodut ovat elementissään nimenomaan laumansa läheisyydessä - yksinään pihalla ei viihdy staffi yhtään sen paremmin kuin amstaffikaan. Näiden ominaisuuksien ansiosta rodut soveltuvat lapsiperheisiin. MUTTA molemmat siis tarvitsevat hyvän koulutuksen, eikä niistä kumpikaan sovi lainkaan lasten ulkoilutettavaksi.

Staffi ja amstaffin sopivat ihmiselle, jolla on koiralle aikaa sekä koulutuksen että muun aktiviteetin merkeissä. Ne eivät mene perheessä "siinä sivussa", vaan ne vaativat omistajiltaan erityishuomiota.