Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehesi/poikaystäväsi itsekkäin veto? Kuka voittaa?

Vierailija
07.12.2011 |

Yksi lukuisista esimerkeistä omasta elämästäni. Mulla oli ulkomailla tärkeä konferenssi. Oli sovittu jo kuukausia aiemmin, että lähdemme yhdessä ja mies hoitaa siellä vauvaa ja katsellaan sitten vähän turisteinakin maisemia yms. No kaksi päivää ennen lähtöä mies ilmoitti, että ei viitsikään lähteä, kun siellä on kuitenkin ihan tylsää. Mä en enää saanu vauvalle hoitajaa (mies itse päätti olla töissä tuolloin, vaikka oli jo sopinut vapaat). Jouduin jäämään kotiin.

Kommentit (200)

Vierailija
1/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisen odotusaikana olin sairaslomalla vuodelevossa rv24-> Synnytys kesti 46h päättyen sektioon.



Isyysloma, se 8pvää jonka mies suostui ottamaan, meni pyöriessä kolmistaan kotona. Vauva oli huonouninen ja valvoin joka yö tuntitolkulla (mies ei edes herännyt huutoon). Kun mies lähti isyysloman jälkeen töihin hän totesi: vähän törkeetä kun sä saat jäädä tänne nukkumaan...



Luojan kiitos vauva alkoi nukkumaan paremmin ja ihan oikeasti sain nukkua silloin klo 10 asti monena aamuna (jonka mies otti sitten viikonloppuna takaisin nukkuen 10-12 saakka).

Vierailija
2/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ryyppäsi koko raskauas ajan. suurinpiirtein lähti perjantaina iltapäivällä ja tuli sunnuntai päivällä kotiin. anelin aina ettei menisi. välillä lähti arkisinkin. kun vauva syntyi, viihtyi 2 viikkoa kotona ja nyt on 6 viikonloppua ollut aina joka toisen päivän ryyppyreissulla :( lähden pois heti kun saan voimia. itken ja rukoilen yleensä ettei lähtisi, mutta mies sanoo aina ettei ole mun päätettävissä ja lähtee silti! Miehellä ikää 21v..

Meillä ei ollut ihan noin pahaa se ryyppääminen, mutta liiallista kuitenkin. Mies ei osaa juoda kohtuudella, joskus sanoi, että ostaa vain 6 kaljaa ja juo ne kotona, sitten kuitenkin piti lähteä baariin jatkamaan, kun se ei riittänytkään. Vuosikaudet on sitäpaitsi luvannut lopettaa juomisen, kun saadaan lapsi. No, lapsi on nyt puolivuotias ja viimeksi sanoin miehelle, että nyt saat valita lapsesi tai alkoholin. No, mies valitsi - alkoholin. Elämä on helpompaa, kun ollaan lapsen kanssa kaksin, eikä tarvitse miettiä, missä ja miten isä itsensä juo hengiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies lähti kaveriporukan kanssa 2 viikon rantalomalle, kun esikoinen oli 6 vkoa. Nyt lapsi on jo kohta 2 v ja edelleen tämä seikka on jäänyt hiertämään välejämme. En vaan pysty antamaan anteeksi miehelle, että jätti mut 6 viikkoisen ekan lapsemme kanssa yksin. En ollut vielä fyysisesti edes toipunut synnytyksestä.



Toinen aikaisemmin sattunut juttu oli se, kun mies lähti kavereineen ryyppäämään erittäin läheisen sukulaiseni hautajaisten jälkeen. Olin aivan hysteerinen ja surun murtama, olisin vaan halunnut nukkua mieheni sylissä, itkeä ja saada lohdutusta. Mutta mies lähti silti, kun ei ollut hänen sukulaisensa eikä hälle niin läheinen, että kyllä hän voi silti juhlia baarissa vaikka hautajaiset olikin samana päivänä..

Vierailija
4/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta nämä on lähipiiristä. Ei ollenkaan noin pahoja kuin aiemmin kerrottu, mutta minusta käsittämättömiä:



-vastasyntyneen vauvan isä lähti kaverien kanssa alpeille 2 vkon matkalle, kävi lisäksi kahdella muulla laskettelureissulla vauvavuoden aikana + pari poikien viikonloppua ulkomailla + jatkuvaa biletystä (ovat ilmeisesti kyllä sopineet, että nainen hoitaa lapsen täysin).



-miehellä huomattavasti pienempi palkka kuin vaimolla, eivät selviä asuntolainasta miehen palkalla mutta vaimon palkalla selviäisivät, mutta mies "ei halua" (ei muuta selitystä) jäädä hoitovapaalle edes pariksi kuukaudeksi -> vähän yli vuoden ikäinen päiväkotiin.



-mies ei suostu pitämään kesälomia yhtään limittäin, koska ei halua hoitaa lapsia lomallaan -> lapsilla vain 4 vkoa lomaa pk:sta kesällä kun voisi olla 8-10 vkoa.



Nämä ovat siis eri pariskunnilta, kaikki 30-40 -vuotiaita.

Vierailija
5/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

synnärillä esikoisen kanssa, joka syntyi hätäsektiolla. En saanut nähdä lasta kuin vasta aamulla,kun olin nukkunut lääkehuurut pois. Mies lähti mitään sanomatta kotiin, ja mitä teki kotona? Chattaili netissä toisen lumpun kanssa tuhmia, lähetteli sähköposteja toiselle naiselle ja jätti vielä treffipalstalle ilmoituksen, jossa etsii MIESTÄ.



Mies ei auttanut minua paskan vertaa, kun olin sektion jälkeen saikulla. Asuntomme oli kuin läävä, minun oli pakko siivota. Mies ei tee muuta kun istuu sohvalla pelaamassa. Olemme edelleen yhdessä, koska minä olen niin tyhmä ja riippuvainen.

Vierailija
6/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä jouluista huomaa miehen itsekkyyden. Se haluaa mennä myös kotiinsa aina ja joka joulu vaikkei niillä mitään erityisen kivaa ole tai lämpimät välitkään ihmisillä. Käydään siis molemmissa joka joulu :/ Mun lapsuuden kodissa taas kaikilla on kivaa ja kaikkee hauskaa tehdään ja kaikki viihtyy hyvin. Musta on ihan itsekästä vaatia, että molemmissa rampataan jos toisessa paikassa ei ole erityistä joulutunnelmaa

mies kun haluaa olla perheensä ja sukunsa kanssa väleissä kerran vuodessa, joulun aikaan. Monoa tuollaiselle...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli tehohoitoajan jokaisissa salibandytreeneissä, ei jäänyt pois yksistäkään. Näitä on 2-3krt viikossa. Lisäksi kävi töissä, jossa luulee olevansa korvaamaton. Näki lastaan neljän viikon aikana kuusi kertaa. Koskaan ei mulle sanonut että kyllä tästä selvitään, itse kun itkin kaiket illat ja yöt. Kerran kun lapsi joutui jo hengityskoneeseenkin niin mies kysyi että ei kai lapsesta tule tämän kaiken takia vammaista. Nyt kun tähän kirjoitin nämä asiat, tajuan vielä rankemmin kuinka itsekäs ja ääliö mies mulla on. Olis pitänyt valita tarkemmin...

Äänestän tätä. Miestä ei kiinnosta oma lapsi henkihieverissä pätkän vertaa. Ihmettelen, että olette vielä yhdessä.

Vierailija
8/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli ihan jees asian kanssa, suorastaan innoissaan. Yhdessä tehtiin päätös, että lapsi pidetään. Kuitenkin viikolla 24 hän sai yhtäkkiä päähänsä, että abortti olisi sittenkin pitänyt tehdä ja alkoi haukkua mua siitä, että olin tehnyt päätöksen yksin jne jne. Olin aivan äimänä. Ehkä iski paniikki, ymmärrän sen, mutta mun syyttäminen ja syyllistäminen siinä vaiheessa kun raskaus oli jo näin pitkällä tuntui aikasta kohtuuttomalta. Olin murtua henkisesti kun tajusin, että miehen mielestä sen pienen, mulle jo hyvin elävän ihmisenalun ei pitäisikään hänen mielestään tulla maailmaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin jollain viikolla 11 tai vastaavaa kun rupesin vuotamaan verta. Mieheni oli sopinut sille päivälle poikien kanssa juhlat.

Mentiin sitten päivystykseen noin klo 16. Mies oli sopinut menevänsä juhliin klo 17 ja sairaalalta oli noin puolen tunnin matka juhlapaikkaan.



No, minä olin itkuinen ja ihan paniikissa keskenmenosta.. Mitä tekee mies??? Katselee kelloa, vääntelee ja kääntelee ja toteaa sitten klo 16.30, että taidan tästä nyt lähteä kun on sovittu kerta.



Mä jäin sinne sairaalaan sitten haavi auki katsomaan, että sinne meni. No pääsin sitten lääkärille, ja todettiin että kolmesta sikiöstä yksi oli mennyt kesken, silloin siis sain tietää kaksosistakin.



Kaiken huippu oli vielä se, että jouduin kävelemään kotiin 3 km matkan veret housuissa, voimattomana ja itkuisena ja vielä satoikin :D



Mies ei edes illalla soittanu ja kysyny vointia....



Mä olin tästä tosi pitkään katkera, onneksi en ole enää kun tapahtumasta on jo 9v :D Ja mieskin osottautui sitten loistavaksi isäksi ja aviomieheksi. Taisi ikä olla vaan syynä, oli silloin 22v, ja ei vaan oikein tajunnut asian tärkeyttä...

Onneksi on muiden lasten odotuksessa sitten korvannut tämän tilanteen:)

Vierailija
10/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette kai enää ole yhdessä? Vai onko hän siis aviomiehesi?! :(

nielurisaleikkauksessa viime kesänä. (Kirjoitin tästä episodista muuten silloin tänne palstalle..) Pääsin sairaalasta kotiin, mutta sillä ehdolla että mieheni on kanssani koko yön, siltä varalta jos vaikka haava aukeisi tms. Mies häipyi ryyppäämään jättäen mut kotiin ihan törkeissä lääkepöllyissä, vaikka anelin ettei lähtisi. Kun mies tuli aamuyöstä kännissä kuin käki kotiin, ja löysi mut keittiön lattialta itkemästä ja etsimästä lääkkeitä (joo, olin oikeesti todella sekaisin + kivut oli kamalat). ja totesi vaan että "sä sait mitä ansaisit, mitäs oot niin vittumainen ämmä".

kyllä ollaan! Mutta ei kauaa.. Olen salaa säästänyt rahaa ja tehnyt muutaman kk miehen selän takana järjestelyitä ja helmikuussa aion ottaa ja lähteä. Tilanne vaan pahenee meillä, mies on täysi kusipää kaiken aikaa. Harmi vaan että olen taloudellisesti täysin riippuvainen siitä kusipäästä, joten en voi lähteä heti vaikka tahtoisin.. Toivon ettei kukaan ota sitä narsistia ja mulkkua mun jälkeeni.

Oliko tämä se tapaus kun mietit mitä tehdä ja lukijat neuvoivat säästämään ja suunnittelemaan kaikki valmiiksi ja esim. vuoden päästä lähtemään lätkimään? Muistan tarinasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin jollain viikolla 11 tai vastaavaa kun rupesin vuotamaan verta. Mieheni oli sopinut sille päivälle poikien kanssa juhlat.

Mentiin sitten päivystykseen noin klo 16. Mies oli sopinut menevänsä juhliin klo 17 ja sairaalalta oli noin puolen tunnin matka juhlapaikkaan.

No, minä olin itkuinen ja ihan paniikissa keskenmenosta.. Mitä tekee mies??? Katselee kelloa, vääntelee ja kääntelee ja toteaa sitten klo 16.30, että taidan tästä nyt lähteä kun on sovittu kerta.

Mä jäin sinne sairaalaan sitten haavi auki katsomaan, että sinne meni. No pääsin sitten lääkärille, ja todettiin että kolmesta sikiöstä yksi oli mennyt kesken, silloin siis sain tietää kaksosistakin.

Kaiken huippu oli vielä se, että jouduin kävelemään kotiin 3 km matkan veret housuissa, voimattomana ja itkuisena ja vielä satoikin :D

Mies ei edes illalla soittanu ja kysyny vointia....

Sain keskenmenon seurauksena kohtutulehduksen ja jouduin sairaalaan pariksi päiväksi. Olin tosi kipeä ja kuume oli yli 40. Oltiin sitten sovittu, että mies tulee hakemaan, kun pääsen sairaalasta. Mies lähtikin illalla baariin eikä aamulla vastannut viesteihini. Lopulta hän soitti krapuloissaan vihaisena ja tiuskaisi "onko sieltä muka niin vaikea tulla pois? hyppää bussiin!". Tuli kuitenkin hakemaan monen tunnin päästä. Myöhemmin on ollut todella pahoillaan käytöksestään.

Vierailija
12/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieheni lähtee ensi talvena viikoksi kavereiden kanssa turkkiin.Jään yksin 2 vuotiaan tyttömme kanssa.Matka oli ollut meille myös kiva juttu :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli tehohoitoajan jokaisissa salibandytreeneissä, ei jäänyt pois yksistäkään. Näitä on 2-3krt viikossa. Lisäksi kävi töissä, jossa luulee olevansa korvaamaton. Näki lastaan neljän viikon aikana kuusi kertaa. Koskaan ei mulle sanonut että kyllä tästä selvitään, itse kun itkin kaiket illat ja yöt. Kerran kun lapsi joutui jo hengityskoneeseenkin niin mies kysyi että ei kai lapsesta tule tämän kaiken takia vammaista. Nyt kun tähän kirjoitin nämä asiat, tajuan vielä rankemmin kuinka itsekäs ja ääliö mies mulla on. Olis pitänyt valita tarkemmin...

Jos miehesi ei osannut käsitellä asiaa? Meni lukkoon ja yritti viettää "normaalia elämää" jotta ei tunnu niin pahalta? Tuo kysymys, että eikai tule vammaista lasta, entä jos miehesi oli sitä pitkään pelännyt mutta ulosanti sattui olemaan vaan huono?

Vierailija
14/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Exä joskus kustansi minulle ruokaa kaappiin kun olin poikkeuksellisesti rahattomana, olinhan hänelle ollut rahallisena apuna useamman kerran. No, sain kaappiin riisiä, makaronia ja sen sellaista peruskamaa. Mies hakikin ne sitten päivän parin päästä pois, koska hän ne ostikin! Olin syömättä sitten. Monesti hänen ollessa rahattomana tarjosin ruokaakin (en siis antanut rahaa koska ne eivät tarpeisiin menneet). Itse tuhlasi rahansa peleihin ja kaikkeen turhaan. Olin siis nuori, ensimmäinen suhde aikanaan. Sain hänen perheensä luonakin olla syömättä, teini-ikäisenä, kun ei ollut omaa rahaa tullut vierailulle mukaan! Aina sai hänen elämäänsä kustantaa muttei mitään saanut takaisin. Ihmettelen kyseisen tyypin perheenkin käytöstä. Ei tulisi mieleenkään että jättäisin vieraan ruokkimatta, varsinkin jos vieras on ollut apuna omalle lapselle jatkuvasti. Olin vielä kotona asuva opiskelija (15-16v), mieshän oli minua vanhempi. Taisi olla sellanen perheen lellitty poika, jota piti olla paapomassa. Lyhyesti sanottuna vaan minulla oli vaatimuksia ja pakkoja, miehellä vain oikeuksia. Suhde oli muutenkin sitä että minä annoin ja mies otti, vain hänellä oli merkitystä. Hyväntahtoisena ja naiivina nuorena uskoin. Oli tosi ajattelematon ihminen, nykyään melkoisen ylimielinen ja kuulemma tossuttaa nykyistään toden teolla. Erosimme koska minä en jaksanut, aloin saada itsetuntoani takaisin ja sekös miestä vitutti.



Vuosia vuosia myöhemmin olen nyt aivan ihanan miehen kanssa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Karseita juttuja :(



Ja btw, oma mieheni on duunari. Ja silti oikein hyvä mies.

Vierailija
16/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

18v. vanhempi ex-avomieheni toivoi että jättäsin e-pillerit ja perustasimme perheen. Näin tein mutta kun olin viikon ollut syömättä niitä meillä oli jotain kiistaa siinä ja aattelin ettei nyt ole hyvä aika lapselle.

No,joku ihme "tunne",ei ollu mitään oireitakaan sai mut tekemään testejä,eivät näyttäneet eks mitään ja kun pillereitäkin jo söin eikä edelleenkään oireita. Jonkun ajan päästä alko karmeet selkäkivut mutten osannut yhdistää sitä raskauteen. Poljin sit kuitenkin karmeessa sateessa keskellä yötä pyörällä apteekkiin kun en enää kestänyt sitä epätietosuutta,sillon kai alko jo olla sellanen tunne että raskaana täs ollaan. Tein sen testin keskellä yötä ja plussaahan tuo näytti ja vahvasti.

Ukko siihen sitten että "ei nyt oo kuitenkaan vielä hyvä aika,kahden vuoden päästä olis parempi. Mut onhan se kiva tietää että mun siittiöt toimii vielä. Mut sit se kaks vuotta on maksimi,en mää minään 8-kymppisenä jaksa lapsia kasvattaa. Mut teet nyt abortin,parikin naista on sanonu että se on ihan helppo homma!"



Toinen olis tällanen; ukko vetäs turpaan niin jotta veri lensi nenästä ja totes aamulla että hitsi kun toi peitto meni pilalle(täynnä verta).

Että näin.



Vierailija
17/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen mies ja luin läpi kaikki kommentit. Täytyy sanoa, että nauroin osalle ääneen. Mulla ei ole lapsia eikä niitä koskaan tule olemaankaan, mutta olisin varmaan minäkin lähtenyt dokaamaan vaikka muija ois viittä vaille räjähtämässä.

Kyllä se toukka sieltä ois ulos putkahtanu vaikka oisinkin ollu baarissa. Se mikä mulle tuli mieleen et noinkohan on, että te kaikki naiset olette puhtaita pulmusia ja ette ole antaneet mitään aihetta miesten käytökselle? Rohkenen epäillä asiaa.

Vierailija
18/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

enko 'saanut' suomalaista miesta annan taman ketjun printattuna luettavaksi.

Onneksi en ottanut suomalaista kun paremmankin sain.

t.ulkkiksen vaimo, ei mamupatja.

Vierailija
19/200 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki miehet jotka näin käyttäytyvät kuin tässä ketjussa kerrotaan ovat luusereita ja valitettavasti kaikissa maissa ja kansallisuuksissa on luusereita. Hyvää ja huonoa löytyy kaikkialta.

Vierailija
20/200 |
07.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

... Tulee niin paha mieli! Mistä johtuu, että ihmisillä on näin huonosti asiat. Kuinka jotkut ovat näin pahoja toisilleen. Kamalaa!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yksi kahdeksan