Lapsen harrastuksien aloittamisesta..

Jopa tästä kilparyhmäasiasta olen eri mieltä. Meillä lapset aloittaneet jääkiekon ja telinevoimistelun vasta toisella luokalla koulussa ollessaan ja hyvin ovat ehtineet mukaan. Tietenkin lapsilla on ollut liikunnallista pohjaa ja ovat ennen sitä tutustuneet lajeihin, mutta aloittaneet vasta tosiaan tuolloin.

Uskon että kummallakin lapsellamme olisi rahkeita hyvälle tasolle Suomessa (ei tosin kansainvälisesti), mutta en usko että kummallakaan olisi riittävästi tahtoa siihen. Lisäksi pitäisi myös vaihtaa huippuseuroihin, joka ehkä on se kynnys mihin meillä ei lähdetä. Mutta se aloitusikä ei ole ongelma.

Aikaisella aloitusiälläkään ei tehdä keskinkertaisesta lapsesta huippua. Ja toisaalta ne lahjakkaat kehittyvät enemmän vauhdilla, joten kurovat jonkin verran tuota kehityseroa helpostikin kiinni alun jälkeen. Mutta tietenkin enää murrosiässä tai sen jälkeen ei enää tietyissä lajeissa samoin kehity.

Itse pitäisin aloitusikää olennaisempana lapsen lahjakkuutta (tietyntyyppinen kroppa, motoriikka tai hahmotuskyky/pelinlukukyky), joka mahdollistaa nopean oppimisen ja etenemisen. Lahjakkuuden lisäksi pidemmän päälle vielä olennaisempi asia on lapsen motivaatio ja halu edetä harrastuksessaan. Mutta jos nämä ovat kunnossa, niin hyväksi niissä kilpalajeissakin ehtii vielä vaikka ei aloittaisikaan lajiaan 4v:na. Oletusarvoisesti myös silloin on kyse vanhemman valitsemasta lajista lapselle, eikä lapsen omasta intohimosta.

Jos haluaa lapsensa kehittyvän superlahjakkaaksi jossain taidossa, niin silloin moni aloittaa harrastuksen nykyään jo 4-vuotiaana. Esim. oma lapseni aloitti liikuntaharrastuksen 7-vuotiaana. Kilparyhmään lapset valitaan taitojen perusteella 7-8-vuotiaina, joen 7-vuotiaana aloittanut on auttamatta myöhässä. Onneksi meillä ei edes ole mitään halua sinne kilparyhmään.

Itse olen tyytyväinen, että kesällä ennen koulua kovasti selvitin eri harrastusmahdollisuuksia ja illmoitin tytön ryhmään. Uusi mahdollisuus olisi sitten vasta tokan luokan alussa ja silloinkin ryhmä on todennäköisesti täynnä jatkajia. Moni aloitti ekan luokan alussa. Taidot ovat karttuneet huimasti jo puolessa vuodessa. Olisi kurjaa mennä vasta tokalla luokalla porukkaan mukaan ja aloittaa aivan alusta.

Eli lasten kanssa oli paljon liikuttu ja opeteltu perheenä ja kokeiluluontoisesti lapset ovat yrittäneet eri lajeja. Lapset ovat lapsesta riippuen kokeilleet (1vko mittaisista kursseista - muutaman kuukauden mittaisiin pätkiin/puolen vuoden harrastamiseen) uimakoulua, puulaakijalkapalloa, yleisurheilua, jumppaa, liikuntaleikkikoulua, luistelukoulua, puulaakijääkiekkoa jne. Lisäksi perheen kanssa on luisteltu, lasketeltu, pulkkailtu, uitu, pyöräilty, pelattu jalkapalloa, pelattu polttopalloa yms. Kotona on ollut trampoliinia, mailoja, palloja, jopa pomppulinna ja sisällä on saanut pelata ja liikkua. Eli lapset ovat liikkuneet suht monipuolisesti ennen harrastusten aloittamistam, joten pohja on jo ollut.

päätetään milloin ja millä alalla hänestä tehdään huippu. ei neljä vuotias osaa vielä päättää mitä hän haluaa tehdä..

kuin vanhempien tahto. Pitää olla PALJON omaa motivaatiota, hyvää tuuria, valmentajia sekä rahaa ja kunnon harjoitus olosuhteita ja ennen kaikkea ei saisi loukkaantua.

Aika harvasta lapsesta tulee huippu-urheilija, mutta ainakin saavat liikunnaniloa ja oppivat paljon uusia asiaoita.

Tosi moni ekaluokkalainen lopettaa ip-kerhon viimeistään joulusta, jos sinne edes menee.



Ja ip-kerhoissakin on eroja. Oma esikoiseni oli ip-lerhoissa, eikä se ollut ollenkaan tuollaista kuin mitä maalailet.



Älä siis yleistä!



12

tarvitaan ennenkaikkea, jos tähtää huipulle.



Esimeerkiksi luistelussa 7 v on ihan liian vanha aloittamaan. mieluin 3-4vuotiaina tulisi aloittaa.

Se, jonka tokaluokkalainen tässä ketjussa aloitti telinevoimistelun ja pääsi äitinsä sanojen mukaan pitkälle lajissa, on todellisen harvinaisuuden äiti tai liioittelija.

Jos äiti tai isä itse ei osaa valmentaa hyvin telinevoimistelua jo kotona, niin todella vaikeaa on hypätä mukaan 8-vuotiaiden ryhmään. Jo 6-vuotiaat ovat todella, todella taitoavia. Jatkoryhmään saati kilparyhmään ei täällä edes pääse jos ei ole käynyt alkeisryhmässä. Alkeisryhmässä on ehkä yksi 8-vuotias (se on yläikäraja), muut ovat siirtyneet seuraavalle tasolle.

Meillä hieman erilainen seura kuin ne muutamat huippuseurat. Lapsi nyt 10v:na kisaa kilpatasolla D-luokassa, eli ei ole vielä päässyt todella pitkälle! Alueminorileirillä sai positiivista palautetta ja valmentajat miettivät että voisi yrittää suorittaa timanttimerkin. Eli on paljon pidemmällä olevia samanikäisiä, mutta ei huonosti kun ajattelee aloitusikää. Vielä ei siis seinä ole pystyssä yrittää edetä vaikka maajoukkuetasolle astikin, mutta se vaatisi seuran vaihtoa.

Ja valmentaja on kertonut että lapsi on lahjakas. Uskon valmentajaa. Tosin lapsen kyvykkyys ei rajoitu vain telinevoimisteluun, vaan on huomattavasti ikätovereitaan nopeampi ja räjähtävämpi lajissa kuin lajissa (vaikka ei ole harjoitellut, mutta siitä johtuen ei varmaan enää kylmiltään jatkossa pärjää muissa lajeissa harrastajille). Kyseessä vain lapsi jolla on luonnostaan tietyt fyysiset ominaisuudet. Mutta ei tietenkään ole ainoa laatuaan, niitä lapsia on muitakin täällä Suomenmaassa:)

JOS vanhemmat vievät luistelemaan.

ihmisiä, joilla nyt vaan on loistavat fyysiset ym. ominaisuudet johonkin. Ja tuon kirjoittajan mukaan lapsella on ilmeisesti ollut luonnostaan kiinnostus liikuntaan ja pihaleikeissä liikkumisen lisäksi lapsi on saanut monia perustaitoja muissa kokeilemissaan harrastuksissa.

Telinevoimistelussa "tosissaan" harjoitteleminen alkaa usein 6-7(-8)-vuoden iässä, kilpailemisen voi aloittaa sinä vuonna, kun täyttää 7. Lahjakas voimistelija pystyy etenemään alimmista kilpailuluokista aika nopeasti, mutta en usko, että sama onistuu, jos aloittaa vaikka 10-vuotiaana ilman aikaisempaa kokemusta vastaavia taitoja vaativasta lajista. Toki sitten on mahdollista edetä vanhempanakin, jos vaihtaa jostain lajista, jossa on treenannut vastaavia fyysisiä taitoja.

Ja tuo telinevoimistelijatyttö on lahjakkuutena varmasti erikoistapaus, joten ei kannata yleistää siitä johtopäätöksiä "keskivertolasta" koskien. Oma lapseni harrastaa telinevoimistelua ja voin kyllä sanoa, että D-luokan taitoihin pääseminen "tyhjästä aloittaen" kahdessa vuodessa ei onnistu ihan keneltä tahansa. Oma lapseni on ihan tavallinen liikunnallinen tyttö, ei mikään superlahjakkuus, ja kilpailee nyt 9-vuotiaana C-luokassa ja saa kyllä tehdä töitä oppiakseen D-luokan sarjat kunnolla. Todennäköisesti 10-vuotiaana kilpailee D-luokassa, mutta hänellä on useamman vuoden harjoittelutausta takana. Tosin "vakavaa harjoittelua" takana nyt ehkä 1,5 vuotta.

Itse olen ajatellut antaa lapsilleni mahdollisuuden kokeilla erilaisia lajeja (ja myös muita harrastuksia kuin urheilua) ja mieleiset harrastukset ovatkin löytyneet varsin nuorina. Esim. voimistelu on siinä mielessä erinomainen laji, että siinä opittavia perustaitoja voi käyttää myöhemmin hyödyksi lähes lajissa kuin lajissa. Joten jos haluaa myöhemmin vaihtaa lajia, on ainakin hyvä perusta lähes lajiin kuin lajiin.

Se, jonka tokaluokkalainen tässä ketjussa aloitti telinevoimistelun ja pääsi äitinsä sanojen mukaan pitkälle lajissa, on todellisen harvinaisuuden äiti tai liioittelija.

Jos äiti tai isä itse ei osaa valmentaa hyvin telinevoimistelua jo kotona, niin todella vaikeaa on hypätä mukaan 8-vuotiaiden ryhmään. Jo 6-vuotiaat ovat todella, todella taitoavia. Jatkoryhmään saati kilparyhmään ei täällä edes pääse jos ei ole käynyt alkeisryhmässä. Alkeisryhmässä on ehkä yksi 8-vuotias (se on yläikäraja), muut ovat siirtyneet seuraavalle tasolle.

Meillä hieman erilainen seura kuin ne muutamat huippuseurat. Lapsi nyt 10v:na kisaa kilpatasolla D-luokassa, eli ei ole vielä päässyt todella pitkälle! Alueminorileirillä sai positiivista palautetta ja valmentajat miettivät että voisi yrittää suorittaa timanttimerkin. Eli on paljon pidemmällä olevia samanikäisiä, mutta ei huonosti kun ajattelee aloitusikää. Vielä ei siis seinä ole pystyssä yrittää edetä vaikka maajoukkuetasolle astikin, mutta se vaatisi seuran vaihtoa.

Ja valmentaja on kertonut että lapsi on lahjakas. Uskon valmentajaa. Tosin lapsen kyvykkyys ei rajoitu vain telinevoimisteluun, vaan on huomattavasti ikätovereitaan nopeampi ja räjähtävämpi lajissa kuin lajissa (vaikka ei ole harjoitellut, mutta siitä johtuen ei varmaan enää kylmiltään jatkossa pärjää muissa lajeissa harrastajille). Kyseessä vain lapsi jolla on luonnostaan tietyt fyysiset ominaisuudet. Mutta ei tietenkään ole ainoa laatuaan, niitä lapsia on muitakin täällä Suomenmaassa:)

mutta kun on kyse harrastuksesta, ei välttämättä ole tarkoitus tähdätä kisaamaan maailman huipulle. Lajista voi nauttia ihan muutenkin.



Esim. aiemmin esille otettu baletti on mahdollista aloittaa vaikka aikuisena....ammattitanssijaksi ei enää siinä vaiheessa ole mahdollisuutta. Kuitenkin vain hyvin pieni määrä päätyy ammattitanssijaksi tai opettajaksi.



Kokenut lapseni baletinopettaja totesi, että hän näkee lapsesta parissa minuutissa, onko lapsella todellisia lahjoja. Oma lapseni aloitti lähes 6-vuotiaana ja tanssii jo ryhmässä, jossa osa 10-vuotiaita...lapseni 7v. Vanhemmat eivät voi vaikuttaa luokilla etenemiseen.



Lapseni saa itse päättää kauanko haluaa tanssia. Tanssi on kuitenkin taidemuoto, siitä puuttuu jotain, jos sitä tekee pakolla.

Esim. aiemmin esille otettu baletti on mahdollista aloittaa vaikka aikuisena...

Mutta onko vaikkapa 11-vuotiaana? Eipä taida olla hirveästi balettiryhmiä aloittelevalle 11-vuotiaalle.

Mutta erona se että ovat vaan kotihoidossa, 4t eskarissa ja 4t koulussa ilman ip-kerhoa. Harrastuksia on ollut 2-4krt viikossa. En usko että lapset jaksaisivat juuri harrastaa pitkien työpäivien päätteeksi.

Hah.

Oikeasti kukaan ei voi sanoa 8-vuotiaista telinevoimistelijoista, että kuka heistä on paras esim 15-vuotiaana, saati aikuisena. Se joka näin väittää, et tiedä lasten urheilusta mitään!

Lapset kehittyvät eri tahtia. Jotkut kehittyvät aikaisin fyysisesti ja loistavat lapsena, hitaammin kypsyvät ikätoverit voivat olla jopa heikkoja nuorena, mutta harpata kehityksessä vaikka murrosiän jälkeen. Myös näissä ns. varhaisen erikoistumisen lajeissa (voimistelu, taitoluistelu ym) on lukuisia tapauksia miten huiput eivät ole olleet lapsena mitenkään tähtiä lajissaan.

Mä oon vienyt lapsia harrastuksiin, joista oon arvellut että tykkäävät. ja ovat saaneet kokeilla kaikenlaista. Oon huomannut, että itse lajia tärkeämpää on hyvä ohjaaja. Ammattitaitoinen, nimenomaan lasten ohjauksesta ymmärtävä saa lähes kaikki lapset innostumaan, oli laji mikä tahansa.

Joissain lajeissa on selvät vaatimukset fyysisille ominaisuuksille. Siitä huolimatta lapsena voi tietenkin harrastaa mitä tahansa ja harva ylipäätänsä haluaa lajissaan huipulle. Koris voi olla tosi hauskaa, vaikka olisi lyhyt.

On paljon tutkimuksia, että lajeissa joissa kilpaillaan ikäluokissa, enemmän menestystä on alkuvuoden lapsilla. Se on tosi sääli, jos liikaa annetaan arvoa aikaisin kehittymiselle.