Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastuksien aloittamisesta..
05.12.2011 |
Juttelin ensimmäistä lastaan odottavan naisen kanssa tulevista muutoksista elämässään ja niistä asioista, jotka eteen tulevat, kun lapsi varttuu. Hän sanoi mielestäni hassusti, että "pitää päättää mitä lapsi laitetaan harrastamaan" ja mä sanoin, että etköhän sä sitten huomaa mistä se lapsi tykkää ja viet sen sitten kokeilemaan sitä. Ainakin kun kouluun menee, niin alkaa joku kiinnostamaan aika varmasti liikuntatunneilla tai muuten. Tähän ystäväni totesi, että pitäähän se harrastus aloittaa jo nelivuotiaana... Pitääkö teidän mielestänne?!
Kommentit (51)
Se, jonka tokaluokkalainen tässä ketjussa aloitti telinevoimistelun ja pääsi äitinsä sanojen mukaan pitkälle lajissa, on todellisen harvinaisuuden äiti tai liioittelija.
Jos äiti tai isä itse ei osaa valmentaa hyvin telinevoimistelua jo kotona, niin todella vaikeaa on hypätä mukaan 8-vuotiaiden ryhmään. Jo 6-vuotiaat ovat todella, todella taitoavia. Jatkoryhmään saati kilparyhmään ei täällä edes pääse jos ei ole käynyt alkeisryhmässä. Alkeisryhmässä on ehkä yksi 8-vuotias (se on yläikäraja), muut ovat siirtyneet seuraavalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi sitä harrastaa yhdessä lapsen kanssa eikä se tarkoita että kaikki olisi edes maksullista.
eli vauvamuskarista.
3-vuotiaana ovat sitten käyneet jo itsekseen muskarissa ja tanssissa.
Sitten on harrastettu jo monenmoista muuta. Uintia, tennistä, luistelua, luontokerhoa, kuvataidekerhoa.
mutta mitään pakollista ikää ei ole, jokaisen perheen ihan oma asia, ja heillä nyt siis raja menee neljässä vuodessa, olkoon sitten niin.
Jos haluaa lapsensa kehittyvän superlahjakkaaksi jossain taidossa, niin silloin moni aloittaa harrastuksen nykyään jo 4-vuotiaana. Esim. oma lapseni aloitti liikuntaharrastuksen 7-vuotiaana. Kilparyhmään lapset valitaan taitojen perusteella 7-8-vuotiaina, joen 7-vuotiaana aloittanut on auttamatta myöhässä. Onneksi meillä ei edes ole mitään halua sinne kilparyhmään.
Itse olen tyytyväinen, että kesällä ennen koulua kovasti selvitin eri harrastusmahdollisuuksia ja illmoitin tytön ryhmään. Uusi mahdollisuus olisi sitten vasta tokan luokan alussa ja silloinkin ryhmä on todennäköisesti täynnä jatkajia. Moni aloitti ekan luokan alussa. Taidot ovat karttuneet huimasti jo puolessa vuodessa. Olisi kurjaa mennä vasta tokalla luokalla porukkaan mukaan ja aloittaa aivan alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy aloittaa ajoissa. Kokeilemalla vasta tietää, onko lapsella edes ylipäätänsä edellytyksiä kyseiseen lajiin.
päätetään milloin ja millä alalla hänestä tehdään huippu. ei neljä vuotias osaa vielä päättää mitä hän haluaa tehdä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika hemmetin hyvin jo, mitä haluavat.
Sitäpaitsi pointti on myös yleissivistävä ja se, että esitellään tarjontaa.
Meillä lapset pitkään kotihoidossa, joten harrastuksissa myös tärkeä sosiaalinen puoli.
päätetään milloin ja millä alalla hänestä tehdään huippu. ei neljä vuotias osaa vielä päättää mitä hän haluaa tehdä..
mistä se lapsi ei vielä tiedä eikä päätä... Miksi harrastaminen ei voisi olla yksi näistä? Ei läheskään kaikki vanhemmat elättele toiveita supermenestymisestä, vaikka harrastaminen aloitetaan aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sitten ekaluokkalainen käy koulun ohella kolmessa eri harrastuksessa ja vanhemmat painostaa ja vaatii hirveästi..
sääliksi käy
Meillä esikoinen, nyt 12-v poika, sai 6-7-vuotiaana ratsastusterapiaa. Innostui sitten ratsastuksesta & hevosista ja se on ollut ainoa harrastus siitä asti. Aloitti siis harrastamisen oikeastaan 7-vuotiaana. Ei osoittanut aiemmin kiinnostusta mihinkään, samoin ei ole halunnut muita harrastuksia kuin tuon.
10-v tyttö sen sijaan halusi suurinpiirtein puhumaan opittuaan tanssia. Aloitti tanssileikkikoulusta 2,5-vuotiaana ja on harrastanut tanssia, nykyisin harrastus on jo kovasti vakavampaa, tähtää ihan tosissaan korkealle ja kilpaillut on jo useamman vuoden. Lisäksi tyttö on intohimoinen lukija, oppi 4-vuotiaana itsekseen lukemisen taidon ja siitä asti on käynyt kirjastossa 3x viikossa.. Rakastaa myös elämiä ja on nyt kahden kanin ylpeä omistaja, sai kanit pitkän kinuamisen jälkeen viime tammikuussa, eikä meillä ole tarvinut puuttua hoitoon millään lailla.
8-v tyttö aloitti 4-vuotiaana tanssin, tanssi 2v kunnes kyllästyi koko hommaan. Aloitti sitten jalkapallon, jota jatkaa edelleen, nyt kahdessa eri ryhmässä. Lisäksi aloitti ekaluokalla kuvataidekerhon ja nyt haluaisi balettiin tmv jatkamaan kesken jäänyttä tanssia, mutta toppuutelemme vielä, kun jalkkis vie jo 4 iltaa viikossa ja siihen kuvataidekerho sunnuntaisin 2,5t. Minusta riittää se.
6-v kuopuspoika ei käy missään harrastuksessa, aikoi ensi kesänä aloittaa jalkapallon. Ei ole ollut innokas ja meillä kun odotetaan lapsen omaa intoa, niin on ollut hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joista toisesta ei tykännyt joten jätettiin se ensimmäisen kerran jälkeen pois. Eli nyt on yksi säännöllinen harrastus, josta tykkää todella paljon. Tämä on viikonloppuisin jolloin on mukava mennä levänneenä harrastukseen.
Lisäksi käydään uimahallissa vähintään kahdesti kuukaudessa joten sekin varmaan luetaan harrastukseksi.
Ja vauvana käytiin yhdessä muskarissa, harrastus kai sekin?
Lapset ovat erilaisia, esikoisemme kaipaa paljon virikkeitä ja haluaa olla ihmisten ilmoilla, kuopus on rauhallisempi ja enemmän koti-ihminen joten hän ei varmaankaan alle 4-vuotiaana harrastusta kaipaa.
Harrastukset eivät saisi varsinkaan pienillä lapsilla olla mitään pakkojuttuja, vaan perustua aitoon kiinnostukseen ja vapaaehtoisuuteen. Jos näin on, en kyllä näe, miksei harrastuksia voisi olla jo ihan pienestä asti.
Meillä on kokeiltu monia harrastuksia ja kyllä lapsi aika pian n. 4-5-vuotiaana osaa itsekin ilmaista, kiinnostaako harrastus häntä ja sen mukaan harrastusta sitten jatketaan tai lopetetaan. Ja mieluiset harrastukset koululaisille on kokeilujen jälkeen löytyneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei voi heti ekalla kerralla osata valita oikeaa lajia.
Meillä poika aloitti uimaseurassa uimisen 7v. ja kyllä aikomus on tähdätä kilpauintiin.
6v. suoritti kaksi eri kaupundin uimakoulua.
4v. kokeile sirkuskoulua ja lopetti sen ja 6v. jalkapalloa ja lopetti sen.
Eräs kesä vaan huomasin, että lapseni on taitava vedessä ja näin alkoi uimaharrastus.
Vaikka aloittaisi jonkun lajin aikaisin niin se ei takaa menestymistä, jos lapsella ei ole edelletyksiä kyseiseen lajiin.
monenlaisten taitojen kehittymiselle. Monesti harrastus on hyvä väylä siihen. Muskarit sun muut antavat valmiuksia musiikkiharrastuksille. Voimistelu on erittäin hyvä peruslaji kenelle tahansa nelivuotiaalle, sillä hyvän kehon koordinaation omaava lapsi ehtii moneen lajiin mukaan vielä eskari-ekaluokkaikäisenä. Sen sijaan jos ei ole harrastanut mitään liikuntaa, on yleensä jo 8-vuotiaana auttamattoman myöhässä, mikäli keksii sen unelmiensa lajin vasta silloin. Monissa lajeissa ei yksinkertaisesti löydy alkeisryhmiä kovin isoille.
Jopa tästä kilparyhmäasiasta olen eri mieltä. Meillä lapset aloittaneet jääkiekon ja telinevoimistelun vasta toisella luokalla koulussa ollessaan ja hyvin ovat ehtineet mukaan. Tietenkin lapsilla on ollut liikunnallista pohjaa ja ovat ennen sitä tutustuneet lajeihin, mutta aloittaneet vasta tosiaan tuolloin.
Uskon että kummallakin lapsellamme olisi rahkeita hyvälle tasolle Suomessa (ei tosin kansainvälisesti), mutta en usko että kummallakaan olisi riittävästi tahtoa siihen. Lisäksi pitäisi myös vaihtaa huippuseuroihin, joka ehkä on se kynnys mihin meillä ei lähdetä. Mutta se aloitusikä ei ole ongelma.
Aikaisella aloitusiälläkään ei tehdä keskinkertaisesta lapsesta huippua. Ja toisaalta ne lahjakkaat kehittyvät enemmän vauhdilla, joten kurovat jonkin verran tuota kehityseroa helpostikin kiinni alun jälkeen. Mutta tietenkin enää murrosiässä tai sen jälkeen ei enää tietyissä lajeissa samoin kehity.
Itse pitäisin aloitusikää olennaisempana lapsen lahjakkuutta (tietyntyyppinen kroppa, motoriikka tai hahmotuskyky/pelinlukukyky), joka mahdollistaa nopean oppimisen ja etenemisen. Lahjakkuuden lisäksi pidemmän päälle vielä olennaisempi asia on lapsen motivaatio ja halu edetä harrastuksessaan. Mutta jos nämä ovat kunnossa, niin hyväksi niissä kilpalajeissakin ehtii vielä vaikka ei aloittaisikaan lajiaan 4v:na. Oletusarvoisesti myös silloin on kyse vanhemman valitsemasta lajista lapselle, eikä lapsen omasta intohimosta.
Jos haluaa lapsensa kehittyvän superlahjakkaaksi jossain taidossa, niin silloin moni aloittaa harrastuksen nykyään jo 4-vuotiaana. Esim. oma lapseni aloitti liikuntaharrastuksen 7-vuotiaana. Kilparyhmään lapset valitaan taitojen perusteella 7-8-vuotiaina, joen 7-vuotiaana aloittanut on auttamatta myöhässä. Onneksi meillä ei edes ole mitään halua sinne kilparyhmään.
Itse olen tyytyväinen, että kesällä ennen koulua kovasti selvitin eri harrastusmahdollisuuksia ja illmoitin tytön ryhmään. Uusi mahdollisuus olisi sitten vasta tokan luokan alussa ja silloinkin ryhmä on todennäköisesti täynnä jatkajia. Moni aloitti ekan luokan alussa. Taidot ovat karttuneet huimasti jo puolessa vuodessa. Olisi kurjaa mennä vasta tokalla luokalla porukkaan mukaan ja aloittaa aivan alusta.
Meillä lapset harrastaa jumppaa 2- vuotiaasta.
On sielä muitakin lapsia kuin omani..
Ei pidä, mutta saa.
Minusta on aika pitkälle odotettu jos ei lapsi harrasta mitään ennen koulua, mutta sehän on teidän valintaa. Meillä toi olisi onnistunut esikoisella, loput tahtoo harrastaa myös.
Ei taida sinun vahvat mielipiteet ollakaan niin vahvoja? Mitä ihmeen väliä tälläsellä on?
Meneekö sinulla montakin hetkeä viikosta kun pähkäilet tätä asiaa?
T. viidettään odottava
Jos lapsi esim. haluaa tanssia balettia tai luistella taitoluistelua, se olisi hyvä aloittaa about nelivuotiaana.
Mutta monta muuta harrastusta voi aloitella vasta myöhemmin.
Joka tapauksessa minusta ei voi välttämättä lähteä siitä, että "kyllä lapsi sitten näyttää, mistä tykkää", koska eihän lapsi edes pääse tutustumaan aika moneenkaan harrastukseen, ellei mitään kokeilla. Eli meillä on kokeiltu vuosien mittaan eri juttuja ennen kuin lapset alaluokilla ovat löytäneet ne itselleen oikeat harrastukset.
11, joo, koulupäiväkin on kokonaista neljä tuntia...
päivän kokonaispituus on siten hyvinkin 8 tuntia. Ip-kerhot käyvät kyllä työstä, usko tai älä, sen verran hälyistä ja levotonta siellä on.
(en ole 11, ohiksena kommentoin)
olisi halunnut taitoluisteluun, mutta seuroista sanottiin että on liian vanha aloittamaan. Tyttö itki monta viikkoa äidilleen, että mikset pannut mua nelivuotiaana luistelukouluun niin kuin kaikki muutkin oli pantu.
Niinpä. Ei kukaan tietenkään voi tietää, mitä lapsi isona haluaa, mutta niinhän me päätämme lastemme parhaaksi monta muutakin asiaa heidän puolestaan. Ei se toisaalta ole niin iso vaiva käyttää lasta yksi kausi (käytännössä 3 kk)luistelukoulussa ja ehkä se toinen sitten vaikka jumpassa. Yksi tunti kerran viikossa ei tunnu kovin isolta uhraukselta. Jos lasta ei kiinnosta niin sitten seuraavalla kaudella jonkun toisen lajin pariin.