Lue keskustelun säännöt.
Olen saanut kokea sellaisen rakkauden kuin mistä lauluissa lauletaan.
04.12.2011 |
Ja mistä elokuvissa kerrotaan. Ja tästä tulee ihan mieleen Ketosen ja Myllyrinteen sketsi, mutta tulkoon. Se sketsi sitäpaitsi kolahti ja kovaa eikä naurattanut yhtään.
No, kuiteskin, olen semmoisen kokenut, mutta se ei kestänyt. Ihan niinkuin lauluissakaan.
En tiedä pitäisikö mun olla kiitollinen, että olen saanut sellaista edes joskus kokea vai katkera kaikesta tuskasta minkä se aiheutti.
Vaihtelee päivän mukaan. Ja vieläkin, vaikka erosta alkaa olla puolitoista vuotta, päivittäin ajattelen asiaa.
Kommentit (60)
se vaatii todella paljon ponnisteluja. Varsinkin kun ajatukset on missä on, yritän silti kohdata puolisoni täysillä joka hetki. Keskityn vain häneen - periaatteessa meidän liitossa ei ole mitään vikaa. Hellyyttä, huumoria ja kiintymystä on todella paljon onhan hän paras ystäväni.
Yritän kovasti irti tästä tilanteesta mutta tiedän että se on mahdotonta!
9
Että sä ulkoistat sun onnesi koko ajan. "Kaikki olisi hyvin jos vain vaimo olisi tällainen tai sellainen" Onnen täytyy lähteä sinusta itsestäsi. Työstä itseäsi, niin ehkä se vaimokin alkaa tuntua paremmalta.
Taisin niin mainitakin. Kerroin hänelle että rakastin toista. Sanoin myös että valitsin toistaiseksi perheeni. Sanoin myös että haluan uudelleen kokea rakastumisen ja mieluiten häneen. Vaimoni on hyvin kaunis ihminen ja jos meillä synkkaisi, niin olisin tavattoman onnellinen. Olisihan se yhdessä eletyn elämänkin takia hienoa. Näistä olen yrittänyt monta kertaa keskustella, mutta ilman tulosta.
#2
en minkään haluaisin kovin montaa kertaa jutella siitä, että mieheni rakastaa sydämestään jotakuta toista ja on vaan velvollisuudentunnosta kanssani. En pääsisi edes yli tuollaisesta ilmoituksesta.
Etkä ikinä pysty rakastumaan kenenkään vastaavalla tavalla YRITTÄMÄLLÄ, hyväksy se. Ei sellaista voi käskeä. Hyvä kumppani voi toki olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkihan tietää, että tosirakkaus hyväksyy myös sen, että ihastuminen ei kestäkkään koko loppuelämän. Rakkaus hyväksyy toisen muuttumisen.
se vaatii todella paljon ponnisteluja. Varsinkin kun ajatukset on missä on, yritän silti kohdata puolisoni täysillä joka hetki. Keskityn vain häneen - periaatteessa meidän liitossa ei ole mitään vikaa. Hellyyttä, huumoria ja kiintymystä on todella paljon onhan hän paras ystäväni.
Yritän kovasti irti tästä tilanteesta mutta tiedän että se on mahdotonta!
9
Että sä ulkoistat sun onnesi koko ajan. "Kaikki olisi hyvin jos vain vaimo olisi tällainen tai sellainen" Onnen täytyy lähteä sinusta itsestäsi. Työstä itseäsi, niin ehkä se vaimokin alkaa tuntua paremmalta.
Taisin niin mainitakin. Kerroin hänelle että rakastin toista. Sanoin myös että valitsin toistaiseksi perheeni. Sanoin myös että haluan uudelleen kokea rakastumisen ja mieluiten häneen. Vaimoni on hyvin kaunis ihminen ja jos meillä synkkaisi, niin olisin tavattoman onnellinen. Olisihan se yhdessä eletyn elämänkin takia hienoa. Näistä olen yrittänyt monta kertaa keskustella, mutta ilman tulosta.
#2
en minkään haluaisin kovin montaa kertaa jutella siitä, että mieheni rakastaa sydämestään jotakuta toista ja on vaan velvollisuudentunnosta kanssani. En pääsisi edes yli tuollaisesta ilmoituksesta.
Etkä ikinä pysty rakastumaan kenenkään vastaavalla tavalla YRITTÄMÄLLÄ, hyväksy se. Ei sellaista voi käskeä. Hyvä kumppani voi toki olla.
Kaikki olisi hyvin jos vain vaimo olisi sellainen tai tällainen? Onnesi pitäisi kuitenkin löytyä sinusta itsestäsi, sisältä päin, ei vaimostasi. Koeta nyt työstää itseäsi. Ei se onni koskaan ulkoa tule tai ei sitä koskaan kukaan toinen ihminen voi tuoda. Hetkellisesti ehkä voi tuntua siltä, että voi mutta se ei kestä.
Eino Leinon runon mukaisesti:
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Ymmärsin, että voi olla levollinen, rakastava, onnellinen. Ymmärsin, että tuo on rakkausruno.
Ja jakamassa sähköposti osoitteesi josko täältä joku epätoivoinen mamma joutuisi kiikkiin ? ;) Voi vaimo rukkaasi, minkälaisen häntäheikin kanssa on mennyt naimisiin.
Mulla ei ole koskaan ollut yhtään "pyydystä" netissä. Oikeita ihmisiä tapaa vaikka työssä tai kaupassa tai harrastuksissa. Helpostikin jopa. Alussa mainittuakaan ihmistä en missään varsinaisesti yrittänyt tavata enkä etsinyt. Niin vain kävi.
On kuitenkin hienoa todeta että osa tämän palstan lukijoista pystyy järkevään keskusteluun. Yksi tai kaksi on riekkumassa jostain korkealta tuomioitaan näille tavallisille kuolevaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkauden, ja se elää edelleen;) Yhä, vaikka tunteita on ollut jo puolet elämästäni... emmekä varmaan koskaan saa toisiamme. Aika on aina meitä vastaan. Mutta sellainen rakkaus on ihanaa!
Olen mies. Ihan sinut tunteideni kanssa en ole vieläkään. Kovasti kaiken nykyisen elämäni menetyksen uhallakin haluaisin saman kokea uudelleen. Ihmettelen itsekin, miten tuosta salasuhteesta ei kertaakaan tullut minkäänlaista syyllisyyttä. Toki tuon saman haluaisin ihan käytännön syistä kokea oman vaimon kanssa. Kaikkea ei voi saada, enkä tuollaista tunnetta edes vaimoni ole koskaan ollut. Valitettavasti. Huh, miten monimutkaista tämä elämä on.
Toisaalta voisin suositella noin ihanaa kuin suoraan sadusta olevaa juttua. Toisaalta taas en, kun se on henkisesti niin rankkaa tällaiselle tunteilijalle.
#2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmä avioliitto ja sen jälkeiset turhat, yksipuoliset ihastumiset ovat saaneet minut epäilemään asiaa.
Olen mies. Ihan sinut tunteideni kanssa en ole vieläkään. Kovasti kaiken nykyisen elämäni menetyksen uhallakin haluaisin saman kokea uudelleen. Ihmettelen itsekin, miten tuosta salasuhteesta ei kertaakaan tullut minkäänlaista syyllisyyttä. Toki tuon saman haluaisin ihan käytännön syistä kokea oman vaimon kanssa. Kaikkea ei voi saada, enkä tuollaista tunnetta edes vaimoni ole koskaan ollut. Valitettavasti. Huh, miten monimutkaista tämä elämä on.
Toisaalta voisin suositella noin ihanaa kuin suoraan sadusta olevaa juttua. Toisaalta taas en, kun se on henkisesti niin rankkaa tällaiselle tunteilijalle.
#2
mistä on kyse! Kyllä sen aikuinen tietää ja erottaa jos on ihastumista tai jotain muuta mikä kantaa vuosien yli oltiin erossa tai yhdessä.
Eivät ymmärtäneet ettet halua muuttaa vaimoasi vaan juuri itseäsi löytämään se saman rakkauden omasta puolisostasi. Kuten minäkin yritän ja haluan omalla tahollani.
Eikä siihen auta muut "koukut " vedessä, eihän sellaista edes tarkoiteta!!
Meilläkin on kasetti- ja cdkaupalla musiikkia joka kuuluu vain meille kahdelle:)
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jalo päämäärä, mutta oletteko oikeasti ajatelleet (varsinkin nro2) miltä mahtaa teidän puolisosta oikeasti tuntua, kun kerrotte heille tunteistanne? Toinen saa koko ajan odotella varpaisillaan, että milloin ette enää jaksakaan.
Minun mielestä aika itsekästä.
Ajattelin, etten vastaa enää mitään, mutta vastaanpa kuitenkin. Sinä 9 ja muutkin paria riivinrautaa (yksineläjiä?) lukuunottamatta ymmärtävät kirjoitelmani ihan hyvin. Itseäni siis muuttaisin jos osaisin. Toista ihmistä kun ei voi muuttaa.
Se, mitä ap mainitsi tuosta tunteesta siihen "suureen rakkauteen" ei sellainen ihminen voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sun on ollut pakko kertoa sille vaimollesi?? Tajuatko miten pahalta semmoinen tuntuu?? (Olen itse joutunut kuulemaan vastavaa.)
Mietitkö ollenkaan miksi vaimosi ei ehkä ole kovin kiinnostunut sinusta?
Olet TOISTAISEKSI valinnut perheesi. Kuinka jalomielistä, vaimon pitäisi olla varmaan ihan helvetin kiitollinen? Että käytyäsi nussimassa "elämäsi naista" vaivauduit kuitenkin tulemaan takaisin kotiin.
Mitenhän se vaimo voisi löytää itsestään jotain, millä kilpailla tuon elämäsi naisen kanssa? Ja onko se hänen tehtävänsäkään miltään osin? Ehkä se olet sinä, joka et vaan ymmärrä vaimoasi, et osaa asettua hänen kanssaan samalle viivalle?
Ehkä vaimostasikin olisi ihan kiva rakastua sinuun taas, mutta kun se yksi työpaikan Janne nyt vaan tuntuu sittenkin just siltä oikealta, niin ei oikein viitsi...
Sinänsä en ymmärrä miksi vaimosi edes jaksaa olla kanssasi, ellet sitten tuo tarpeeksi rahaa kotiin. Niin minä varmaan tekisin, mutta tunnetasolla en enää ikinä sitoutuisi pettäjämieheen, vaan henkisen eron tekisin saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vaan, mutta teidän teksitnne kertovat lähinnä tyhmyydestä. Miksi olette aikanaan menneet yhteen puolisonne kanssa? Olikohan se rakkaus aikanaan yhtä suurta sitä puolisoa kohtaan? On nimittäin tosi helppoa unohtaa se suhteen alku, rakastuminen ja ne tunteet, kun aikaa kuluu vuosia, tulee arki ja lapsiperheen elämä.
On niin helppoa romantisoida saavuttamatonta. Kaikki suurimmat rakkastarinat perustuvat siihen samaan kaavaan - rakastavaiset eivät saa toisiaan. Ja on niin helppoa ruokkia sitä tunnetta. Tekin ruokitte sitä mm. tuolla "sankariasenteella" - velvollisuudentuontoisina jäätte perheenne luo ja se "suuri rakkaus" saa odottaa. Klassinen kaava.
Eihän niitä tunteita voi olla omaa vaimoa tai miestä kohtaa, jos koko ajan lisäätte vain sytykkeitä siihen saavuttamattomaan "rakkauteen". Sen ruokkiminen estää totaalisesti tunteet omaan puolisoon.
Tyhmää - ja pateettista :(
Anteeksi nyt vaan, mutta teidän teksitnne kertovat lähinnä tyhmyydestä. Miksi olette aikanaan menneet yhteen puolisonne kanssa? Olikohan se rakkaus aikanaan yhtä suurta sitä puolisoa kohtaan? On nimittäin tosi helppoa unohtaa se suhteen alku, rakastuminen ja ne tunteet, kun aikaa kuluu vuosia, tulee arki ja lapsiperheen elämä.
On niin helppoa romantisoida saavuttamatonta. Kaikki suurimmat rakkastarinat perustuvat siihen samaan kaavaan - rakastavaiset eivät saa toisiaan. Ja on niin helppoa ruokkia sitä tunnetta. Tekin ruokitte sitä mm. tuolla "sankariasenteella" - velvollisuudentuontoisina jäätte perheenne luo ja se "suuri rakkaus" saa odottaa. Klassinen kaava.
Eihän niitä tunteita voi olla omaa vaimoa tai miestä kohtaa, jos koko ajan lisäätte vain sytykkeitä siihen saavuttamattomaan "rakkauteen". Sen ruokkiminen estää totaalisesti tunteet omaan puolisoon.
Tyhmää - ja pateettista :(
Ihminen "tunnetaan läpikotaisin" joidenkin salatapaamisten ja tuntikausien silmiintuijotteluiden ja raukeiden panohetkien perusteella... eikä tunneta syyllisyyttä, kun se oli "niin oikein, ja niin suuri rakkaus"... Ihan potaskaa sanon minä.
Ja kyllä, minäkin olen kokenut " suuren rakkauden", jossa oli hyvin monia traagisia piirteitä. Mutta kas kummaa kun suuren rakkauteni kanssa päädyimme yhteen, saatiin 3 lasta ja elellään sitä arkea, niin se suuri rakkaus on aika kadoksissa siellä arjessa. Siis ihan peruskivaa ja hyvää meininkiä, mutta ei todellakaan enää niitä maailmaa järisytteleviä tunteita, joita on niin helppo tuntea, kun se toinen onkin vähän saavuttamattomissa.
Eikä mun tapaus ole todellakaan ainoa, työkaverini rakastui myös täällä töissä toiseen naiseen. Kotona oli pieni esikoinen ja raskaana oleva vaimo. Hän ei ollut " kunnon mies", vaan jätti perheensä, meni yhteen uuden tsubun kanssa, ja kas kummaa, poks vaan oli tämä "elämän rakkaus" heti raskaana.
Ja mitä puhuu mies nykyään. ON hyvin katkera valinnastaan. Jatkuvasti huono omatunto, kun uusi muija ei todellakaan tykkää ex-liiton lapsista ja on mustasukkainen vähän kaikesta, arki on raskasta, rahat menee elareihin jne.
Että ei se elämä tosiaan ole niitä vaaleanpunaisia unelmia kenenkään kanssa. Vaikka alku olisi kuinka helppoa, ja varsinkin salasuhde kovin antoisa, niin kyllä siinä joutuu hommia tekemään kun toisen kanssa alkaa yhdessä elämään.
Nuorena tapasin tämän suuren rakkauteni, ja tiesin jo silloin, että hän se on. Hän ei ollut valmis, ja elämä vei muualle. Menin naimisiin ja sain lapsen, mutta aina häntä muistelin.
Lennosta vaihdoin sitten aviomieheni tähän suureen rakkauteeni, kun hänet taas löysin, enkä ole katunut. Hän on minulle se oikea. Nyt on oltu yhdessä 8 vuotta, ja elämä on ihanaa.
Uskon että olet kokenut jotain yhtä ihanaa kuin minäkin. Ymmärrän sua hyvin. Sitä huumaavaa tunnetta ei voi sanoin selittää toiselle jos ei ole samaa kokenut.
Täältä tuli tyly tuomio minulle. Niin hienoa tuo rakastuminen kuitenkin oli että haluaisin kokea saman uudelleen. Mieluiten vaimoni kanssa.
#2
9:n suuri rakkaus, tosin olet huomattavasti nuorempi mutta tiedän rakastettuni ajattelevan juuri noin - samoin ajattelen itsekin.
Perhe, elämäntilanne, rakastava puoliso, lapset ja tasapaino - siinä tekijät jotka estävät meitäkin yhä saamasta toisiamme. Lapset ykkösenä, heille ei eron surua haluaisi tuottaa - me aikuiset vielä kestäisimme.
Ei sitä rakastamista voikaan peittää kotona, meilläkin asiasta puhuttiin samoin kuin ketjun miehellä ja päätettiin silti jatkaa perheenä. Ja ihan onnellisena sellaisena jopa. Meidän avioliittomme perustuu kumppanuudelle ja sitoutumiselle ja sen eteen olen luvannut tehdä töitä.
Silti suurin rakkaus on aivan käsittämätön tunne, henkisesti ja fyysisesti äärettömän rankka kun ei saa täyttymystään - jotain tulee elämästä puuttumaan aina - mutta samaan aikaan niin kaunista! Mekin olemme tällä hetkellä vain ystäviä ja harvakseltaan yhteydessä, sydämissä silti yhtä ikuisesti.
Sitä huumaavaa tunnetta ei voi sanoin selittää toiselle jos ei ole samaa kokenut.
#2
Jotkut meistä vain ovat naimisissa sen oman suuren rakkautensa kanssa. Pettäjillä ei ole monopolia huumaaviin onnen tunteisiin, vaikka niin mielellänne ajattelette.
en minkään haluaisin kovin montaa kertaa jutella siitä, että mieheni rakastaa sydämestään jotakuta toista ja on vaan velvollisuudentunnosta kanssani. En pääsisi edes yli tuollaisesta ilmoituksesta.
Etkä ikinä pysty rakastumaan kenenkään vastaavalla tavalla YRITTÄMÄLLÄ, hyväksy se. Ei sellaista voi käskeä. Hyvä kumppani voi toki olla.