Olen saanut kokea sellaisen rakkauden kuin mistä lauluissa lauletaan.
Ja mistä elokuvissa kerrotaan. Ja tästä tulee ihan mieleen Ketosen ja Myllyrinteen sketsi, mutta tulkoon. Se sketsi sitäpaitsi kolahti ja kovaa eikä naurattanut yhtään.
No, kuiteskin, olen semmoisen kokenut, mutta se ei kestänyt. Ihan niinkuin lauluissakaan.
En tiedä pitäisikö mun olla kiitollinen, että olen saanut sellaista edes joskus kokea vai katkera kaikesta tuskasta minkä se aiheutti.
Vaihtelee päivän mukaan. Ja vieläkin, vaikka erosta alkaa olla puolitoista vuotta, päivittäin ajattelen asiaa.
Kommentit (60)
Olen varattu, mutta tuollaisen rakastumisen olen kokenut vieraan naisen kanssa. Tuokin loppui, mutta tässä arjen harmaudessa tuo ihana menetetty rakkaus on päivittäin mielessä. Vaikka mitään ongelmia ei ole tässä parisuhteessakaan, niin silti mietin olisiko kannattanut hypätä uuteen elämään tuon ihanan naisen kanssa, jonka kanssa kemiat kohtasivat niin hyvin kuin on mahdollista.
Miten tuo toinen nainen selvisi? Itsellä vähän vastaavantyylinen tilanne. Jätin mieheni, mutta rakastajani ei jättänyt vaimoaan. Avioliitossani oli kyllä jonkin verran hankaluuksiakin. Joskus tuntuu hieman, noh, raskaalta.
ja tunnen kokevani edelleen joka päivä, toisina vähemmän ja toisina enemmän, tänään oikein paljon :))
samanlaisessa tilanteessa. Sydän muualla mutta velvollisuudentunne (ja toki myös rakkaus) pitää meidät kotona.
Mitä tekisit jos tilaisuus joskus tulisi; voisit erota suht kivuttomasti tai elämäntilanne muuten muuttuu (lapset lähtee kotoa eikä tyhjässä pesässä olisi enää mitään sinulle jne), olisitko valmis ottamaan uudelleen yhteyttä rakkaaseesi?
Olisitko valmis ottamaan riskin siitä että saisit lopulta kaipaamasi suhteen rakastettusi kanssa ja se menisikin pieleen jonain päivänä vai unelmoisitko siitä vain loppuelämäsi ilman toteutumista tuon epäonnistumisen pelon takia?
Itse antaisin ilman muuta suhteelle mahdollisuuden, koska tahansa! Jos pienikin mahdollisuus tulisi haluaisin lopultakin rakastettuni. En osaa pelätä epäonnistumista, tunnemme toisemme niin läpikotaisin ettei yllätyksiä voisi tulla. En sano että elämästä tulisi helppoa, sitä se ei ole koskaan enkä lähtisi sinisilmäisenä suhteeseen mutta tiedän myös että yhdessä pystyisimme tukemaan toisiamme myös vaikeina aikoina.
kun mä sinut kohtasin oli ilta ihanin...
käymme yhdessä ain...
kerran kukkia voi kaunis kotimaa, kerran vain ihminen niin nuori olla saa.. Kerran sydän elää puhtaan rakkauden....
kun mä sinut kohtasin oli ilta ihanin...
käymme yhdessä ain...
kerran kukkia voi kaunis kotimaa, kerran vain ihminen niin nuori olla saa.. Kerran sydän elää puhtaan rakkauden....
että se jää siihen yhteen kertaan... :((( Ettei toista samanlaista enää tuu eteen.
Miten tuo toinen nainen selvisi? Itsellä vähän vastaavantyylinen tilanne. Jätin mieheni, mutta rakastajani ei jättänyt vaimoaan. Avioliitossani oli kyllä jonkin verran hankaluuksiakin. Joskus tuntuu hieman, noh, raskaalta.
Hän on edelleen hyvä ystäväni. Ehkä vähän liiankin hyvä, ettei pääse unohtumaan. Käymme edelleen yhdessä kahvilla silloin tällöin. Hän on uudessa suhteessa, mutta mielellään pitää minuun viikoittain yhteyttä.
Uskon että tuo sun tilanteesi #34 on kurja. Ikäänkuin turhaan jätit puolisosi?
samanlaisessa tilanteessa. Sydän muualla mutta velvollisuudentunne (ja toki myös rakkaus) pitää meidät kotona.
Mitä tekisit jos tilaisuus joskus tulisi; voisit erota suht kivuttomasti tai elämäntilanne muuten muuttuu (lapset lähtee kotoa eikä tyhjässä pesässä olisi enää mitään sinulle jne), olisitko valmis ottamaan uudelleen yhteyttä rakkaaseesi?
Olisitko valmis ottamaan riskin siitä että saisit lopulta kaipaamasi suhteen rakastettusi kanssa ja se menisikin pieleen jonain päivänä vai unelmoisitko siitä vain loppuelämäsi ilman toteutumista tuon epäonnistumisen pelon takia?
Itse antaisin ilman muuta suhteelle mahdollisuuden, koska tahansa! Jos pienikin mahdollisuus tulisi haluaisin lopultakin rakastettuni. En osaa pelätä epäonnistumista, tunnemme toisemme niin läpikotaisin ettei yllätyksiä voisi tulla. En sano että elämästä tulisi helppoa, sitä se ei ole koskaan enkä lähtisi sinisilmäisenä suhteeseen mutta tiedän myös että yhdessä pystyisimme tukemaan toisiamme myös vaikeina aikoina.
Olet 9 selvästi hyvin samassa tilanteessa kanssani. Uskon että minulla on suuri riski hypätä uuteen elämään, ellei omassa suhteessani tapahdu muutoksia. Lapset pitävät toistaiseksi vahvasti kotona. Samoin tunnen tuon ihmisen hyvin, mutta ei sitä tulevaisuudestaan kukaan osaa sanoa mitään varmaan. Vaikka tuo suuri rakkauteni on toisessa suhteessa, olemme muutaman kerran käyneet yhdessä kahvilla ja olemme hyviä ystäviä, soittelemmekin ja puhumme kaikkea mahdollista. Kaikkein hienointa kuitenkin olisi että rakastuisin vaimooni, mutta en tiedä, miten se onnistuisi. #2
Olen varattu, mutta tuollaisen rakastumisen olen kokenut vieraan naisen kanssa. Tuokin loppui, mutta tässä arjen harmaudessa tuo ihana menetetty rakkaus on päivittäin mielessä. Vaikka mitään ongelmia ei ole tässä parisuhteessakaan, niin silti mietin olisiko kannattanut hypätä uuteen elämään tuon ihanan naisen kanssa, jonka kanssa kemiat kohtasivat niin hyvin kuin on mahdollista.
Olen varattu, mutta tuollaisen rakastumisen olen kokenut vieraan naisen kanssa. Tuokin loppui, mutta tässä arjen harmaudessa tuo ihana menetetty rakkaus on päivittäin mielessä. Vaikka mitään ongelmia ei ole tässä parisuhteessakaan, niin silti mietin olisiko kannattanut hypätä uuteen elämään tuon ihanan naisen kanssa, jonka kanssa kemiat kohtasivat niin hyvin kuin on mahdollista.
se tuli ilmi, että kemianne kohtasivat?
se vaatii todella paljon ponnisteluja. Varsinkin kun ajatukset on missä on, yritän silti kohdata puolisoni täysillä joka hetki. Keskityn vain häneen - periaatteessa meidän liitossa ei ole mitään vikaa. Hellyyttä, huumoria ja kiintymystä on todella paljon onhan hän paras ystäväni.
Yritän kovasti irti tästä tilanteesta mutta tiedän että se on mahdotonta!
9
Hän on edelleen hyvä ystäväni. Ehkä vähän liiankin hyvä, ettei pääse unohtumaan. Käymme edelleen yhdessä kahvilla silloin tällöin. Hän on uudessa suhteessa, mutta mielellään pitää minuun viikoittain yhteyttä.
Uskon että tuo sun tilanteesi #34 on kurja. Ikäänkuin turhaan jätit puolisosi?
En nyt voi sanoa että täysin turhaan, koska kyllä siinä liitossa oli ongelmiakin. En halua tässä julkisesti eritellä minkälaisia. Ero tuskin silti olisi tullut ainakaan tähän paikkaan ilman tuota toista miestä.
En kuitenkaan kadu, koska tein sen ratkaisun, minkä uskoin oikeaksi. Joltain osin on helpottanutkin, koska en koe enää niin paljon syyllisyyttä, mutta välillä tulee kyllä pureskeltua ranteitaan näin kuvainnollisesti.
Vastaukseksi romantiikanjanoselle kysyjälle.
Sen huomasi ensin samanlaisesta huumorista. Mies sai minut nauramaan ja säteilemään jo pelkällä läsnäolollaan...Mieskin tuntui paljon itsevarmemmalta seurassani ja nauroi kovemmalla äänellä.
Juu, ja sitten tuli kuvioihin pieniä kosketuksia, joiden jälkeen meitä ei pidätellyt enää mikään..:)
Loppu olikin sitä rumempi.
Kohtasin tuon naisen baarissa ja hain tanssimaan. Juttelen ihmisille mielelläni. Tämän naisen kanssa juttelin enemmän. Itseasiassa siihen meni koko loppuilta. Lopulta vein naisen kotiinsa ja vaihdoimme puhelinnumerot. Jo tästä jäi hyvä fiilis. Toki myöhemmin sovin treffit ja tapasimme uudelleen. Suhde syveni joka kerralla ja eteni myös seksiin. Seksi tuon puolenvuoden suhteen aikana oli joka kerta mielettömän ihanan ja syvää. Keskustelumme myös olivat syvällisiä ja niissä olimme aivan samalla aaltopituudella. Niinpä keskustelu saattoi venyä monen tunnin mittaiseksi jonka jälkeen vasta oli seksin aika. Tuon yhteenkuuluvuuden vaan tiesi ja tunsi. Se tunne oli molemminpuolista ja on ehkä edelleenkin kpska emme ole kokonaan toisistamme päässeet irti.
Koskaan kenenkään kanssa ei minulla ole ollut tuollaisia tunteita. Se pistää pään hiukan koville.
Myös rakastuimme toisiimme suunnattomasti, enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Suhdetta aloin hitaasti lopettelemaan koska siitä tuli yllättäen tärkein ihmissuhteeni. En pystynyt uhraamaan avioliittoani kun lapsetkin ovat pieniä. Lähtemättömän jäljen tuo jätti elämääni enkä tosiaankaan tiedä valitsinko oikein tai väärin.
Kohtasin tuon naisen baarissa ja hain tanssimaan. Juttelen ihmisille mielelläni. Tämän naisen kanssa juttelin enemmän. Itseasiassa siihen meni koko loppuilta. Lopulta vein naisen kotiinsa ja vaihdoimme puhelinnumerot. Jo tästä jäi hyvä fiilis. Toki myöhemmin sovin treffit ja tapasimme uudelleen. Suhde syveni joka kerralla ja eteni myös seksiin. Seksi tuon puolenvuoden suhteen aikana oli joka kerta mielettömän ihanan ja syvää. Keskustelumme myös olivat syvällisiä ja niissä olimme aivan samalla aaltopituudella. Niinpä keskustelu saattoi venyä monen tunnin mittaiseksi jonka jälkeen vasta oli seksin aika. Tuon yhteenkuuluvuuden vaan tiesi ja tunsi. Se tunne oli molemminpuolista ja on ehkä edelleenkin kpska emme ole kokonaan toisistamme päässeet irti.
Koskaan kenenkään kanssa ei minulla ole ollut tuollaisia tunteita. Se pistää pään hiukan koville.
Myös rakastuimme toisiimme suunnattomasti, enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Suhdetta aloin hitaasti lopettelemaan koska siitä tuli yllättäen tärkein ihmissuhteeni. En pystynyt uhraamaan avioliittoani kun lapsetkin ovat pieniä. Lähtemättömän jäljen tuo jätti elämääni enkä tosiaankaan tiedä valitsinko oikein tai väärin.
Ja tavallaan toivon etten olisi. Käytännön elämä tuollaisten suurien tunteiden kanssa on lähes mahdotonta, se kun jyrää alleen kaiken järjen.
Eikä sitä pysty kenellekään selittämään millaista se on. Jossei sitä ole itse kokenut, sitä ei ymmärrä.
Iltalehti.fi / Terveys:
Miehet kertovat: "Tämän takia petämme"
http://m.iltalehti.fi/articles/s/terveys_2011120514887866_320.html
Monesta kohtaa itseni tunnistin.
#2
se vaatii todella paljon ponnisteluja. Varsinkin kun ajatukset on missä on, yritän silti kohdata puolisoni täysillä joka hetki. Keskityn vain häneen - periaatteessa meidän liitossa ei ole mitään vikaa. Hellyyttä, huumoria ja kiintymystä on todella paljon onhan hän paras ystäväni.
Yritän kovasti irti tästä tilanteesta mutta tiedän että se on mahdotonta!
9
Taisin niin mainitakin. Kerroin hänelle että rakastin toista. Sanoin myös että valitsin toistaiseksi perheeni. Sanoin myös että haluan uudelleen kokea rakastumisen ja mieluiten häneen. Vaimoni on hyvin kaunis ihminen ja jos meillä synkkaisi, niin olisin tavattoman onnellinen. Olisihan se yhdessä eletyn elämänkin takia hienoa. Näistä olen yrittänyt monta kertaa keskustella, mutta ilman tulosta.
#2
Iltalehti.fi / Terveys:
Miehet kertovat: "Tämän takia petämme"<a href="http://m.iltalehti.fi/articles/s/terveys_2011120514887866_320.html" alt="http://m.iltalehti.fi/articles/s/terveys_2011120514887866_320.html">http://m.iltalehti.fi/articles/s/terveys_2011120514887866_320.html</a>
Monesta kohtaa itseni tunnistin.
#2
Ja jakamassa sähköposti osoitteesi josko täältä joku epätoivoinen mamma joutuisi kiikkiin ? ;) Voi vaimo rukkaasi, minkälaisen häntäheikin kanssa on mennyt naimisiin.
Keräilin salasuhteeni alussa yhdessä suuren rakkauteni kanssa levyllisen musiikkia, jossa jokaisen laulun sanat koskivat juuri meitä kahta. Nyt en sitä halua kuunnella koska vie muistot entiseen.
#2
niin nuori kuin luulin. Mutta meidän tarina ei alkanut ravintolasta ja sitä on kestänyt jo puolet meidän elämästä.
9