Lue keskustelun säännöt.
Tuomitsetteko pulloruokinnan?
03.12.2011 |
Meidän vauvalla pulloruokinta, vaikka imettämisessä ei esteitä. Ei ollut vaan mun juttu. sairaalassa imetin 3 päivää ja kun kotiin tultiin, heti muuttui pulloksi. Päätin jo sairaalassa että tähän en kotona ryhdy! tissi luiskahti koko ajan pois suusta ja vauva itki vaan.. Tissin annon jälkeen ei osannut pullosta imeä, joten en antanut tissiä enää ollenkaan. Lisäksi olin jumissa sängyssä parikin tuntia putkeen kun vauva imi ja nännit oli verillä, lisäksi en uskaltanut liikkua ja oli kauheat hartiakivut. Se oli tuskallista ja soitin jo synnäriltä miehelle että käy ostamassa korviketta kotiin valmiiksi. Nyt syötöt kestävät sen 10 min kerrallaan, vauva tyytyväinen ja saa masunsa täyteen. Tuomitsetteko siis minut laiskuudesta?
Kommentit (24)
Sinänsä vähän kummallista että tuore äiti voi kieltäytyä ruokkimasta lastaan parhaalla mahdollisella tavalla vedoten vaan siihen että "ei oo mun juttu". Siis kun ihmismaito on parasta ravintoa vauvoille, eläimen maito tulee joka ikisen tutkimuksen mukaan vasta sen jälkeen.
Mun mielestä on kummallista että äiti saa olla niin itsekäs ettei edes yritä kunnolla imetystä ja saa vaan todeta et "ei oo mun juttu".
Entä yöheräilyt? Huudatattaisitko vastasyntynyttä yöllä kun heräilytkin on niin rankkoja ettei varmasti oo "sun juttu"? Mummolaan on kiva muuten laittaa vauva viikonloppuisin ihan pienestä saakka, kun ei noi kännäämättömät viikonloputkaan si ollu "mun juttu". Eikä monipuolinen, terveellinen ruokavalio. Vaippojakin on tylsä vaihtaa ja ne haiseekin pahalta. Niin ja se, kuinka sitova se vauva on, kuinka paljon se vaatii! Toivottavasti se on sun juttu.
"Joo ehkä oon niin laiska etten viitti *asiaa x* mut ette te saa tuomita toisia hei!!1"
Joissain asioissa ei tän ymmärrys riitä, ja niitä on muun muassa se, että tieten tahtoen valitaan vauvalle huonompi vaihtoehto eikä edes yritetä kunnolla. Itse yritin aikanaan kaikkeni mutten koskaan saanut täysimetystä toimimaan, mutta sentään osittaisena sain annettua lapselleni äidinmaitoa, eli parasta ravintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys sattuu aluksi. Se saattaa sattua ihan hemmetisti ekat päivät. Ensimmmäisinä päivinä ei yleensä ole maito noussut vielä, vauva on koko ajan tississä kiinni ja sen imu käynnistelee maidontuotantoa.
Maito nousee joillain vasta kun pääsee sairaalasta kotiin. Vauva on jatkuvasti rinnalla.
Vauva syö aamulla, päivällä, yöllä. Jotkut vanhemmat sukulaiset (jopa jotkun neuvolan terkat!!) saattavat horista jotain "syöttöväleistä", ettei lasta saa/tarvitse/kannata syöttää useammin. Se on jäänne jostain 80-luvun kamalista ohjeista, kyllähän sille vauvalle nyt annetaan sitä rintaa aina kun se sitä haluaa. Vauva itse tietää mitä tekee.
YKSI PROSENTTI äideistä on fysiologisesti kykenemättömiä imettämään, muilla ongelmat johtuu pääsääntöisesi väärästä ohjauksesta sairaalassa tai neuvolassa tai muista "maito ei riitä"-väärinkäsityksistä.
Kolmen-neljän kuukauden iässä täysimetetyn vauvan paino notkahtaa ja samalla tulee tiheän imun kausi, jolloin vauva on taas koko ajan rinnalla ja saattaa tuntua että maito ei riitä kun vauva syö ihan koko ajan ja tissit tuntuu tyhjiltä. Se on taas sitä tilaamista, vauva tilaa lisää maitoa, viestittää äidin kropalle että nyt voi alkaa erittää enemmän maitoa, vauva ei ole enää vastasyntynyt.
Juuri näillä kohdilla yleensä menee pieleen. Neuvolat on aivan naurettavan typeriä vielä imetysasioissa, terkat vertaa aina niihin KÄYRIIN kaikkea, vaikka imetetyn ja korvikeruokitun vauvan ero on juurikin se, että korvikkeella ruokitut (no, se lehmän maito on tarkoitettu kasvattamaan vasikkaa hurjaa vauhtia isoksi) kasvavat nopeammin eikä heillä tapahdu painon notkahdusta 3-4 kuukauden iässä. Neuvolassa vaan ei sitä muisteta ja painostetaan aloittaan kiinteät tai korvikkeet tms.
Pointti on se, että KYLLÄ se sattuu ja KYLLÄ se on aluksi hankalaa ja KYLLÄ se vauva syö IHAN KOKO AJAN, mutta niin se nyt vaan menee. Se on ihan normaalia!
Imetettyä ja korvikeruokittua vauvaa ei voi verrata keskenään kasvun kannalta, koska ne maidot nyt vaan on niin erilaisia.
Imetystä ja korviketta ei voi verrata (tasa-arvoistaa) koska ne maidot vaan on niin erilaisia. Lehmän maito on tarkoitettu vasikoiden kasvattamiseen, ihmismaito ihmisten.
En ymmärrä sitä jos joku vapaaehtoisesti viittaa kintaalla kaikkiin tieteellisiin tutkimuksiin ja turvautuu siihen "sloganiin" minkä on jostain poiminut, varmistamatta edes sen todenperäisyyttä "korvike on ihan yhtä hyvä kun imetys".
Kun ei se nyt vaan oo.
En mä ainakaan vapaaehtoisesti valitsisi lapselle esim. kaupasta turvaistuinta joka on selkeästi huonompi kun viereinen.
Jos vaan maitoa äidiltä tulee niin mun on tosi vaikea ymmärtää että annetaan lehmänmaitoa kehittymättömään suolistoon. Ykköstyypin diabetes kasvaa länsimaissa eikä vähiten korvikkeiden takia. Ikävä juttu sanoa mutta mä ajattelen näin.
Ongelma on ohjauksessa; neuvoloiden asenteissa, äitien väärinkäsityksissä! Ei äideissä tai perheissä vaan imetyksen tuessa joka koetaan "imetysnatseiluksi" heti jos joku yrittää auttaa.
Ongelma on niissä terkoissa jotka hokee että korvike on "ihan yhtä hyvä" sen sijaan että auttaisivat äitejä imetyksen alkuun ja selittäisivät että kipu ja rinnalla roikkuminen on täysin normaalia.
Ongelma on siinä, että ihmiset kuvittelee että vauvan KUULUU nukkua esim. kuusi tuntia yössä putkeen ja kun ne saa vauvan "doupattua" raskaalla ja äidinmaitoa huonommin sulavalla velli/korvike-pullollisella nukkumaan, vedetään heti johtopäätös että lapsi saa tarpeeksi maitoa.
Tiesittekö, että yöimetykset on niitä tärkeimpiä? Ne pitää parhaiten maidontuotantoa yllä ja ne lisää parhaiten maidontuotantoa.
No, ei mua ainakaan kiinnosta, miten joku lapsensa ruokkii, kunhan lapsi saa ruokaa. Suomessa on mennyt vähän turhan hysteeriseksi tää "imetysmyönteisyys" muutenkin. Pullo vaan kehiin jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sanoisin, että aika vähällä luovutit. Sulla ei välttämättä edes ehtinyt maito nousta kunnolla. Nuo kuulostaa ihan samoilta ongelmilta, joita mulla oli, mutta koska olin etukäteen päättänyt, että imetän, en nähnyt niitä muina kuin ohimenevinä vaikeuksina.
Musta on ihanaa makoilla rauhassa sängyllä vauvan kanssa ja syöttää pitkään. Lisäksi meidän vauvalla on niin herkkä maha, että jos olisin halunnut pullosta antaa, niin nukkumiset jäisivät aika vähiin kaikilla.
TIETENKIN TUOMITSEN, on aina parempi jos antaa vauvan kuolla nälkään.
Kun luin loppuviestin niin täytyy todeta että en ihan ymmärrä sinua kun luovutit noin helpolla.
Imetyksen opetteluun voi mennä parikin viikkoa ja sitten saa elää ihanan HELPPOA elämää monta monta kuukautta kun vauvan ruoka on aina mukana, puhtaassa pakkauksessa ja sopivan lämpöistä.
Misäään tapauksessa en pidä sinua laiskana, olet valinnut paljon työläämmän tien.
Vauvan kannalta olisi tärkeää imettää edes pari viikkoa, että vauva saisi tarvittavat vastaiaineet, mutta tällä ei välttämättä yksilötasolla ole kovin suurta merkitystä.
Meillä on useampi vaikeasta infektiokierteestä kärsinyt täysimetetty vauva.
Huonolla säkällä juuri sinun vauvasi olisi ollut se jonka allergiat ja infektiot olisivat pysyneet kurissa imetyksellä.
Tätä ei voi kuitenkaan koskaan tietää.
Mutta et siis valinnut helpointa tietä, vaan sen vaikeamman. Vauvallesi valinnasta tuskin on merkittävää haittaa.
8 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lapses, sun elämäs, sun ratkaisut.
Jos alkaa toisten ihmisten elämä kauheasti kiinnostaan niin se on minusta merkki siitä että tarttis itselle hankkia elämä myös, ei käydä toisten juttuihin puuttumaan.
nähdä sen äidin, jolla EI tule nännit kipeäksi aluksi. Tottahan ne nyt tulee, se on sanomattakin selvää. Imetys on aluksi hankalaa, monestakin syystä, mutta kun sen tiedostaa, ymmärtää myös sen, että kohta helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maatessani sairaalasängyllä ensin 2 tuntia niskat ja hartiat kipeinä. en uskaltanut liikkua jos vauvan ote tippuisi niin alkaisi kauhea huuto. Minun piti siis 2 tuntia maata paikallani, oli tunti puolitoista aikaa liikkua ja taas parituntia sängyllä. Tunsin olevani vankina siinä ja monesti itkinkin siinä vauvan imetessä sitä kipua mitä se imeminen tuotti.
AP
aluksi imetys tuntui kauhean sitovalta, hankalalta ja kivuliaalta, mutta tiesin, että kohta helpottaa.
Eikö sulle kukaan kertonut, että imetys on aluksi hankalaa tai neuvonut, miten maidonnousua voi nopeuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti yrittävät eivätkä luovuta nännien kipeyteen ja verisyyteen, niin yleensä onnistuvat imettämisessä. Sitten on niitä, jotka ovat vain laiskoja ja haluavat miestensäkin osallistuvan yösyöttöön, kun vauvan kanssa on niiiin raskasta. Jos imetys ei oikeasti onnistu, niin en todellakaan tuomitse pulloruokintaa.
Mä olen sitä mieltä, että ne jotka oikeasti yrittävät eivätkä luovuta nännien kipeyteen ja verisyyteen, niin yleensä onnistuvat imettämisessä.
ennen synnytystä siitä, onnistuuko imetys. Juttelin erään tuttavani kanssa, joka on myös äitiysneuvolan terkka, ja hän sanoi ihan samaa: jos on päättänyt imettää, yleensä siinä onnistuu. Se, että maito loppuu tuosta vaan (eikä siis auta, vaikka käyttää kaikkia näitä perinteisiä keinoja ja syö kunnolla) tai ei nouse ollenkaan, on todella harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaalassa, ja myös kotona aluksi. Opettelu kesti ainakin 3 viikkoa, sitten sujui mukavasti pari kuukautta kunnes alkoi rintaraivarit. Niitä kesti kuukauden, mutta en silti luovuttanut. Nyt nautin imetyksestä, ja elämä on helppoa!! Mutta olin kyllä vähällä luovuttaa, pakko myöntää.
Jokainen valitsee oman tapansa. Ahdistunut äiti on vauvalle varmasti huonompi vaihtoehto kuin korvike, joka on hyvää ravintoa!
Mä olen sitä mieltä, että ne jotka oikeasti yrittävät eivätkä luovuta nännien kipeyteen ja verisyyteen, niin yleensä onnistuvat imettämisessä.
ennen synnytystä siitä, onnistuuko imetys. Juttelin erään tuttavani kanssa, joka on myös äitiysneuvolan terkka, ja hän sanoi ihan samaa: jos on päättänyt imettää, yleensä siinä onnistuu. Se, että maito loppuu tuosta vaan (eikä siis auta, vaikka käyttää kaikkia näitä perinteisiä keinoja ja syö kunnolla) tai ei nouse ollenkaan, on todella harvinaista.
mäkin olen päättänyt imettää neljä kertaa. kertaakaan se ei ole onnistunut. enkä ole todellakaan ainut jolle käynyt näin.
Mä olen sitä mieltä, että ne jotka oikeasti yrittävät eivätkä luovuta nännien kipeyteen ja verisyyteen, niin yleensä onnistuvat imettämisessä.
ennen synnytystä siitä, onnistuuko imetys. Juttelin erään tuttavani kanssa, joka on myös äitiysneuvolan terkka, ja hän sanoi ihan samaa: jos on päättänyt imettää, yleensä siinä onnistuu. Se, että maito loppuu tuosta vaan (eikä siis auta, vaikka käyttää kaikkia näitä perinteisiä keinoja ja syö kunnolla) tai ei nouse ollenkaan, on todella harvinaista.
mäkin olen päättänyt imettää neljä kertaa. kertaakaan se ei ole onnistunut. enkä ole todellakaan ainut jolle käynyt näin.
sulta jäi lukematta viesti kunnolla. Siinä luki YLEENSÄ. Se ei tarkoita sitä, että ihan joka ikisellä äidillä on näin.
Minusta on älytöntä ettei äiti-ihminen jaksa nähdä minkäänlaista vaivaa, ja tehdä lainkaan töitä imetyksen onnistumisen puolesta. En vaan voi ymmärtää moista mukavuudenhalua, itsekkyyttä ja laiskuutta.
jos ei äidistä ole imettämään eikä vauvasta imemään niin kuolkoon nälkään. Koska imetysfanaatikkojen mielestä kaikki, ihan poikkeuksetta pystyvät halutessaan imettämään, siis ihan vaan tahdon voimalla.
Tämä kaikille idiooteille, joita tällä palstalla on ja jotka tuota mieltä ovat. ja joiden mielestä sitä rintaa pitäisi antaa vaikka viisi tuntia putkeen.
Eli en, en ole pulloruokintaa vastaan, ihan sama mistä ja miten se ruoka tulee kunhan vauvalla ja äidillä on hyvä olla!
Mä osittain tuomitsen, koska et ole kunnolla yrittänyt.
Ymmärrän korvikkeeseen siirtymisen,jos oma maito ei riitä, vauva ei vaan jaksa imeä, on vaikka ennenaikaisena syntynyt tm kunnon syy. No mutta ehkä sinullakin oli kunnon syy...
Minusta imetykseen kannattaisi panostaa vauvan ekoilla viikoilla. Se kuuluu siihen asiaan, kun lapsen saa....se on sillä hetkellä yksi äidin tärkeimmistä tehtävistä. Imetys voi olla työlästä, aikaavievää, kivuliasta ja hankalaa aluksi, saattaa viedä parikin kuukautta ennenkuin se alkaa olla luontevaa eikä maito suihkua ympäriinsä jne..
mutta et sinä nyt minusta sitä helpompaa tapaa valinnut. Imetys oli minullakin alussa hankalaa, kipeää ja sitovaa mutta kun alkoi sujua niin helppoa ja nopeaa =)
Ei tarvinnut tiskailla ja keitellä pulloja eikä kantaa korviketta kaupasta.
Aivan harmittaa kun lopetin kun lapsi oli 8kk kun alkoi puremaan. Alattelin että pianhan sitä nsiirrytään normimaitoon vaan sepä ei sitten(vielä) sopinutkaan ja edelleen ollaan korvikkeella. Tämän jos oisin arvannut niin imettäisin varmaan vielä puremisesta huolimatta.