Miten maksut pitäisi jakaa, kun ihan eri tasoiset palkat meillä?

Meillä jako näin: asuntolaina puoliksi,yhteiset laskut jaettu suurinpiirtein puoliksi tyyliin sähkölasku sulle, öljylasku mulle. Omat puhelinlaskut, henk.koht tarvikkeet ja vaatteet kumpikin maksaa itse. Lasten menot kai about puoliksi mutta niitä ei lasketa koska kumpikin hankkii lapsille mielellään spontaanistikin laadukkaita vaatteita, leluja jne. Mies maksaa auton mutta sen onkin hänen autonsa.



Hyvin toimii, paljon ylimääräistä ei jää käteen mutta eipä jää miehelläkään vaikka ihan hyvätuloinen. En ole koskaan halunnut nyhtää toiselta rahaa.

ja kulut laitetaan pääosin puoliksi. On aina laitettu, myös silloin, kun minä olin se pienipalkkaisempi. Tai silloin, kun olin vanhempainvapaalla 3 vuotta. Suorastaan v-ttaa, kun mietin, miten paljon jouduin kuluttamaan säästöjäni vanhempainvapaalla perheen elatukseen!

Siis, eikö teillä ole yhteinen talous? Meillä nimittäin on. Ja taloudella yhteiset tulot ja menot. Kaikista isommista hankinnoista sovitaan yhdessä. Samoin baari-illoista, harrastuksista ja niiden kuluista. Eli meillä tienataan summa X, ja siitä maksetaan menot Y. Jäljelle jää Z, joka on ihan yhteistä rahaa.

että perheissä, joissa puolisoiden tulot ovat erisuuruiset olisi viisainta jakaa yhteisten menojen kulutu tulojen suhteessa. Tämä kuulostaa minustakin reilulta. Koska kyllä hyvätuloisempikin hyötyy yhdessä asumisesta, tulee halvemmaksi kuin yksin asuminen.



Minä henkilökohtaisesti en kannata "yhteisiä rahoja". Yhteiset menot ovat eri asia, mutta niiden jälkeen jäävät rahat ovat sitten kummankin omia. Esim. baari-iltoje, harrastusten, omien vaatteiden jne kulut ovat kumankin omia asioita. Ei niistä tarvitse aikuisen ihmisen toiselle tehdä tiliä

Eikös se Dr. Phil:n ohje ole, että kumpikin laittaa prosentuaalisesti saman verran palkastaan yhteisiin menoihin...? Minusta kuulostaa ihan järkeenkäyvältä ja oikeudenmukaiselta. :)

se mitä niiden jälkeen jää on ihan oma asia.

miehesi saa enemmän pakkaa? Onko ollut fiksumpi ammatin valinnassa vai tekeekö enemmän töitä? Tietyllä lailla , jos kerran pidetään omat rahat niin sitten ei kai sillä ole väliä, että toiselle jää enemmän. Jokainen kai tekee ratkaisunsa omasta opiskelu ja työelämästään. Teettekö yhtä paljon kotitöitä, kuka vie ja hakee lapset hoidosta, oletko aikaisemmin kotona ja laitat ruoan? Onko äitiyslomat tai hoitovapaat vaikuttaneer urakehitykseesi. Jos mies saa parempaa palkkaa sinun ansioistasi (voi tehdä pidempää palkkaa tai ei ole tarvinnut olla kotona lasten kanssa) niin hänen pitäisi maksaa sinulle jonkinlaista korvausta. Laskuta miestä siivouksesta, pyykinpesusta yms.



Minä en siis lainkaan ymmärrä tuollaista omista rahoista kiinnipitämistä, mutta jos se on pelin henki niin itse en ostaisi omilla rahoillani miehelleni hammasharjaakaan!



Meillä omat tilit, mutta yhteiset rahat. On ihan sama kumpi maksaa. Meillä on molemmilla kyllä hyvät työt ja ammatit ja tällähetkellä saan 2000e kuussa parempaa palkkaa. Mies joutuu hoitamaan lapsia hieman tavallista enemmän työni takia, joten kyllä hänellekkin kuuluu tuo minun ansaitsemani suurempi palkka.

Minustakin on outuoa, jos perheessä on kaksi erilaista tulotasoa. En koe reiluksi järjestelmäksi, että toinen joutuu koko ajan miettimään mihin on varaa, ja toinen voi törsäillä rauhassa. Kun perhe on on yhteinen, rahatkin ovat yhteiset. Tietenkin niin, että molemmat tekevät talouden tai kodin eteen jotain, ei niin että toinen vain loikoilee kototna. Mutta jos molemmat käyvät töissä, on minusta törkeeä, jos huonompituloinen ei hyödy parempituloisen palkasta.



Meillä tilanne on nyt se, että olen opiskelija saan sen vajaa 500 kuussa. Mies käy palkkatöissä ja bruttona saa lähes 4000. Ei paljon tarvinnut keskustella, että onko meillä molemmilla omat rahat... Tilanne ei kuitenkaan kestä loputtomiin, joten mies toki kustantaa minunkin elämääni.

= yhteiset tulot, yhteiset menot.

että kumpikin laittaa 60 % omasta nettopalkastaan yhteiselle tilille yhteisiin menoihin. Kumpikin on pitänyt tätä hyvänä. Meilläkin on niin, että miehellä on jonkin verran isommat tulot kuin minulla, mutta tuo prosenttimäärä ja nimenomaan nettopalkka tasaavat tilannetta.



Kummallekin jää reilusti omaa rahaa, joten kaikki ovat tyytyväisiä.



Ap:n tilanne vaatisi korjausta.

Hyväksyttekö sitten sitä, että mies heittäytyy elätiksi?

Meillä on molemmat olleet eri aikoina perheen parempituloisia. Ja ihan yhteinen talous ja yhteiset rahat ja velat meillä on ollut aina.

Välillä toinen tienaa ja kattaa suuremman osan, välillä toinen. Sellaista se on. Miksi siitä pitäisi tehdä ongelma, kumpi tienaa enemmän? Yhteistä elämää ja perhettähän siinä rakennetaan, puitteineen ja mahdollisuuksineen, haasteista puhumattakaan.

Ei ole mitään ton ja mun omaa elämää. Me ollaan hei naimisissa, käymme yhdessä ain ja maksamme yhdessä ain.

mies käyttää rahaa surutta itseensä. Hän vain sanoo, että voithan sinäkin ostaa niillä rahoilla jotain, mutta kun jonkun on pidettävä huolta, että on rahaa laskuihin. Niinpä siellä yhteisellä tilillä ei yleensä ole yhtään ylimääräistä minulle, koska mies laittaa rahaa menemään ennen kuin itse ennätän. Kun huomautan asiasta, mies sanoo, että yhteiset rahat, yhteiset menot. Molemmat saa ostaa, ei hän minua kiellä.



Mitä tälle nyt sitten tekee? Periaatteessa kaikki on yhteistä, vain toinen kuluttaa.

Lainan kk-erä maksetaan puoliksi.laskut suunnilleen puoliksi.mä hoidan enempi kauppa-asioita, mm kaikki lasten hankinnat. Mies sen sijaan maksaa matkat ja tekee ylimääräisiä lyhennyksiä (yhteiseen) lainaan.

Omia harrastuskuluja tai shoppailuja ei tarvitse toiselle raportoida, mutta ollaankin molemmat ihan järkeviä kuluttajia ja kummallekin jää ihan hyvin käyttörahaa.



Hoitovapaiden aikana mies hoitanut asumiskulut kokonaisuudessaan ja tasasi tilejä ekalla kierroksella kun ei ollut yhteistä lainaa vielä.



Meillä tavallaan omat rahat, yhteinen talous... Hyvin on toiminut kun ei ole ollut tiukkaa taloustilannetta. Miehen omaisuus ennen minua on sidottu asuntoomme, mutta otettu huomioon omistussuhteessa.



Ja tosiaan tuloeroa on. Mies tienaa n.2x sen mitä minä.



Jos tulot kääntyisiVät toisinpäin olisi se tietysti ok että maksaisin suuremman osan menoistamme.

Mutta jos toinen on vuosikausia ollut elätettävänä eikä ole aikomustakaan muuttaa tilannetta...?

Hyväksyttekö sitten sitä, että mies heittäytyy elätiksi?

Meillä on molemmat olleet eri aikoina perheen parempituloisia. Ja ihan yhteinen talous ja yhteiset rahat ja velat meillä on ollut aina.

Välillä toinen tienaa ja kattaa suuremman osan, välillä toinen. Sellaista se on. Miksi siitä pitäisi tehdä ongelma, kumpi tienaa enemmän? Yhteistä elämää ja perhettähän siinä rakennetaan, puitteineen ja mahdollisuuksineen, haasteista puhumattakaan.

Ei ole mitään ton ja mun omaa elämää. Me ollaan hei naimisissa, käymme yhdessä ain ja maksamme yhdessä ain.

Yhteiset tulot ja yhteiset menot. Jos jotain jää niin se käytetään yhteisesti.

Mutta jos toinen on vuosikausia ollut elätettävänä eikä ole aikomustakaan muuttaa tilannetta...?

on olennaista se, tekeekö ylipäätään jotain ja onko yritystä. Jos ei kiinnosta kantaa kortta yhteiseen kekoon, pitää miettiä toki asioita siltä kantilta uusiksi.

Mutta jos tekee töitä, oli se sitten kutakuinkin mitä tahansa realistista ja järkeenkäypää, niin se on aika sama kumpi tienaa enemmän tai kumman tuntipalkka on suurempi.

yhteiselle laskunmaksutilille saman verran. Esim. 60-70%:ia, loput saa sitten molemmat käyttää, miten tahoillaan haluavat. Meillä on omat tilit, vaikka periaatteessa yhteiset rahat. Aikaisemmin maksettiin kaikki puoliks ja jossain vaiheessa musta vaan alkoi tuntua, että maksan asuntolainasta puolet ja lisäksi melkein kaikki yhteiset laskut, vaikka tienasin kans paljon vähemmän, ku tuntui, että miehellä oli aina rahat loppu ja en halunnut, että se vinguttaa visaa. Oltiin sitten ottamassa isompaa lainaa ja mietin monta yön pimeää tuntia, että miten tullaan pärjäämään. Sanoin sitten miehelle, että nyt tulostetaan tilinauhat viimeiseltä kolmelta kuulta ja lasketaan, mihin meiän rahat menee ja kumpi maksaa mitäkin. Aluks se oli ihan heppi otsas ja ei suostunut, mutta lopulta sano, että ok. Niinpä hänen silmänsä aukenivat ku hän tajusi, että maksaa autonkulut ja puolet asuntolainasta ja mä maksoin muut. Omiin menoihin hänellä meni parhaimmillaan toista tonnia kuussa ja mulla omat menot oli lapsen vaatteita tms. Sitten avattiin yhteinen lasku tili ja laskettiin prosentuaalisesti mun osuus asuntolainasta ja vaik nyt on sata tonnia enemmän lainaa ja mulla on entistä pienemmät tulot ku hoidan muksuja kotona niin pärjätään.

minä tienaan paremmin(saan n. 50% enemmän palkkaa) kuin mieheni.

Maksamme laskut niin että se kummalla on tilillä rahaa, omat menot maksaa molemmat itse eli puhelimet nyt lähinnä. Molemmat laittaa talolainaan puolet. Omiin menoihin kuuluu myös vaatehankinnat, baari-illat jne. Mä käyn varmaan useammin kaupassa, ehkä pari kertaa kuussa käydään yhdessä, joko maksetaan silloin puoliksi tai mies maksaa.

Lapsille (2v ja 6kk) ostellaan yhdessä mitä tarvitaan, mies ehkä enemmän lelupuolta ja minä vaatetus (tosin saadaan tosi paljon lainavaatetta eli nää on aika harvinaisia ostoja).



Mä en ole ikinä kokenut että tässä ois joku ongelma. Meillä on yhteinen perhe ja talo ja molemmat osallistuu sen minkä voi. Ihan sama vaikka se tarkoittaa sitä että minä maksan enemmän kuluja, yhdessähän tässä jamassa ollaan ja jos tilanne ois toisin päin että mies tienais enemmän niin elättäis kyllä samalla tapaa meikäläisen.



Vakavan keskustelun paikka rahoista aloittajalla ja hänen miehellään? Onko teillä lapsia? Pistät laskuja pinoon että sinä hoidat nämä ja minä hoidan nämä. Kysyt miksi haluaa elää näin epätasa-arvoista elämää. Tai sitten ehdotan teille yhteistä taloustiliä jonne molemmat laittavat tietyn summan ja joista maksetaan sit ne laskutkin..

Meillä on molemmat olleet eri aikoina perheen parempituloisia. Ja ihan yhteinen talous ja yhteiset rahat ja velat meillä on ollut aina.

Ja siis ei meillä mietitä mitään maksusuhteita, kuka maksaa minkäkin verran, vaan katsotaan paljonko on yhteisessä läjässä rahaa. Jos tiedetään että sitä on riittävästi, ei tarvitse hankinnoista neuvotella. Jos on iso hankinta tai läjä on päässyt pienenemään, tsekataan tilanne ja katsotaan onko varaa tai onko ajoitus ok.

Mutta sen enempää laskujen, lainojen ja kiinteiden menojen hoidossa kuin omissa käyttömenoissakaan ei kummallakaan ole mitään kiintiöitä.

Kaikki on täydellisen yhteistä.

Meillä minä ansaitsen tuplasti sen verran kuin mieheni. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minä silti mahdollistan miehen työssäkäynnin ja siksi minun pitäisi holhota miestä? No way in hell. Me olemme samanlaisista lähtökohdista, paitsi hän rikkaammasta ja "paremmasta" perheestä. Minä olen saavuttanut menestykseni kovalla työllä ja pitkällä opiskelulla samaan aikaan kun mies ryyppäsi ja harrasti. En TODELLAKAAN ole nyt myöhemmin rahoittamassa miehen elintasoa ja harrastuksia, vaikka meillä muuten hyvä liitto onkin. Eikä miehenkään mielestä asian kuulu näin mennä.



Eli lyhyesti: Minulla jää käteen enemmän rahaa omaan käyttöön, koska teen enemmän töitä ja olen hyvän tulotasoni eteen nähnyt paljon enemmän vaivaa kuin mies koskaan. Asia on molemmin puolin ok. Älkää nyt vittu yrittäkö inistä, että hyvätuloisen miehen kuuluu teitä jollain verukkeella elättää, koska sellaista veruketta ei olekaan.



T. kolmen lapsen äiti, joka ei käytä äitiyttä tekosyynä mihinkään