Miten maksut pitäisi jakaa, kun ihan eri tasoiset palkat meillä?

vaan suhteessa tuloihinne!

Mä saan käteen alle 1100e. Miehelle tulee 600e kuussa käteen+asumistuki 200e. Mä maksan vuokran 750e(aina heti kun isompi könttä rahaa tulee), netin, ja puhelimen. Mies hoitaa auton kulut. Muita laskuja maksetaan sitä mukaa kun niitä tulee ja sen tililtä kenellä on rahaa. Meillä siis aikalailla yhteiset rahat. Miehellä tuntuu jäävän enemmän säästöön(jotka sitten tuhlaa omiin menoihinsa tai säästää niin että väittää mulle ettei ole mitään säästössä), mulla taas rahat loppuu aika pian.

Siis mikäli olette naimisissa, puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Eli enemmän tienaava turvaa vähemmän tienaavan kulut. Monilla vanhemmanpolven aviopareilla on yhteinen tili, eikä sitä joka maitopurkkia kysellä. Enkä kysele minäkään, vaikka erilliset tilit onkin. Se maksaa, kummalla on rahaa.

Ei kukaan tasapainoisessa parisuhteessa ajattele vain "minä minä minä".

Meillä ainakin rahat ovat ihan oikeasti yhteiset. Se maksaa, kummalla rahaa sillä hetkellä sattuu enemmän olemaan. Emme pidä kirjaa siitä, kumpi maksaa enemmän. Pääasia, että jompi kumpi sen tekee.

Jos jompi kumpi haluaa jotain, mihin ei omat rahat riitä, niin toinen maksaa ja mielellään. Yhteistä elämää tässä eletään :)

silloin molemmille jää omaa rahaa, mutta enemmän tienaava saa myös enemmän rahaa itselleen, mikä on ihan reilua. Molemmat laittaa tietyn prosenttiosuuden kuukausittain yhteiselle tilille (prosenttiosuus riippuu tuloista ja menoista) ja siltä yhteiseltä tililtä maksetaan asuminen, yhteiset laskut, menot, ruuat jne. Se, mikä jää omalle tilille, on omaa rahaa minkä saa käyttää IHAN MIHIN HUVITTAA ilman että toisella on varaa sanoa mitään. Sen voi tuhlata yhteen merkkikäsilaukkuun tai seitsemänteen moottoripyörään, vaikka se tuntuisi puolisosta kuinka hölmöltä tahansa.



Yhteiselle tilille laitetaan aina niin paljon, että se varmasti riittää, jolloin ei ole pelkoa että jompi kumpi joutuu omista rahoistaan elättämään loppukuukauden. Jos rahaa jää yli, se voidaan säästää johonkin yhteiseen hankkeeseen tai tehdä sillä yhdessä jotain kivaa, esim. mennä teatteriin tai ostaa sohva.

Mä en kyllä ymmärrä kans tuota, että perheessä on erilainen elintaso puolisoilla.. meillä on naimisiin menosta asti ollut yhteiset tilit, sinne yhteiselle käyttötilille menee kaikki meidän rahat ja sieltä maksellaan menot. Tällä hetkellä mä tienaan enemmän kuin mun mies, mutta tilanne on ollut erilainenkin eikähän sitä tulevasta taas ikinä tiedä. Naimisissa ollaan oltu nyt 16 vuotta eikä ikinä ole vielä ollut tarvetta raha-asioista riidellä.

Tietysti tämä edellyttää kummaltakin vastuullista taloutta, ettei käytä hömpötyksiin rahaa, jos sitä ei oikeasti sellaiseen ole.

Tilastojen mukaan naiset tekee enemmän kotitöitä. Onko ap:lla varmasti nekin puolitettu ?

Kannattaa numeroida makkaransiivut ja kaljapullot. Oma vessapaperirulla molemmille.

KOtitöistä taulukko seinälle, kukaon tehnyt mtä.



Kaikki tasan ! ei koske vaan rahoja !

No mies oktalon lyhennykset ja minä mökin. Sitten on tietysti henk.kohtasia laskuja jotka tulee nimellä. Ne hoidetaan itse. Tosin jos mulla vähän rahaa niin mies ottaa munkin laskuja maksettavaks.



Ei olla ikinä eletty puolet ja puolet systeemillä. Me ollaan pariskunta ja kaikki on yhteistä.



Mieheni maksaa jopa vanhempien poikieni menoja, vaikka hän ei heidän oma isä olekaan.

En myöskään ymmärrä tämmöstä että perheessä on erilaiset tulotasot. Sehän on ihan naurettavaa, mikä perhe semmonen on missä toinen voi tehdä mitä tykkää ja toinen kituuttaa kotona ja laskee pennejä?

Me muutettiin yhteen puoli vuotta tutustumisen jälkeen, ja samaan aikaan laitettiin mun tili pois, ja liitettiin mun nimi miehen tiliin. Siis tili on nykyään yhteinen, ja sinne menee molempien palkka ja sieltä maksetaan kaikki laskut. Kummallakin on tiliin pankkikortti, ja oikeus käyttää perusostoksiin jne. ilman mitään neuvottelua. Sitten jos jotain kalliimpaa toinen haluaa hankkia niin siitä keskustellaan, esim. monen sadan kännykkä tms.

Mieheni käy enemmän baarissa, minä taas ostan vaatteita enemmän. Harrastukset on yhteisiä joten niihin meneekin yhtä paljon rahaa. Miehelläni on poika joka asuu meillä, eikä olis ikinä tullut mieleenkään, että mies joutuisi jotenkin yksin kustantamaan pojan kulut.



Niin, ja ennen kuin joku älähtää niin kerrottakoon, että minä tienaan bruttona noin 4000 euroa kuussa, ja mieheni noin 2000. Eikä silti harmita pätkääkään, ei raha ole tärkeää kun muuten menee parisuhteessa hyvin!

ja siinä jotkut asiantuntijat just kertoivat, että reilu peli on jakaa menot suhteessa palkkaan. Eli esim. 40 prossaa molemmilta, tai mikä nyt onkaan sit riittävä summa asumismenoihin ja ruokaan. Muutoin molemmat vastatkoon omista vaate- ja vapaa-ajan menoistaan.

Tosin teidän tulot on niin pienet, että joka tapauksessa menee kaikki eikä säästöön jää

ellei sitten asu jossain Eirassa. Noi on vähän isommat, mitä meidän perheen tulot ja mekin maksellaan tuloistamme omakotitaloa ja kahta autoa, ja säästöön jää pari sataa joka kuukausi. Noi on ihan normaalit lapsiperheen tulot.

Meillä minä ansaitsen tuplasti sen verran kuin mieheni. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minä silti mahdollistan miehen työssäkäynnin ja siksi minun pitäisi holhota miestä? No way in hell. Me olemme samanlaisista lähtökohdista, paitsi hän rikkaammasta ja "paremmasta" perheestä. Minä olen saavuttanut menestykseni kovalla työllä ja pitkällä opiskelulla samaan aikaan kun mies ryyppäsi ja harrasti. En TODELLAKAAN ole nyt myöhemmin rahoittamassa miehen elintasoa ja harrastuksia, vaikka meillä muuten hyvä liitto onkin. Eikä miehenkään mielestä asian kuulu näin mennä.

Eli lyhyesti: Minulla jää käteen enemmän rahaa omaan käyttöön, koska teen enemmän töitä ja olen hyvän tulotasoni eteen nähnyt paljon enemmän vaivaa kuin mies koskaan. Asia on molemmin puolin ok. Älkää nyt vittu yrittäkö inistä, että hyvätuloisen miehen kuuluu teitä jollain verukkeella elättää, koska sellaista veruketta ei olekaan.

T. kolmen lapsen äiti, joka ei käytä äitiyttä tekosyynä mihinkään

Olen täsmälleen samaa mieltä enkä elätä miestäni vaikka tienaan enemmän. Hän on omilla valinnoillaan saanut aikaan että palkka on omaani pienempi. Maksamme menot puoliksi ja loput jää omaan käyttöön. Eikä mieheni ole koskaan valittanut asiasta vaan hänelle käytäntö myös itsestään selvä.

Ilmeisesti pienipalkkaiset naiset tottuneet että miehen tehtävä on heidät elättää ja miehet ajattelevat toisin. Ainakin sellaisen käsityksen tästäkin ketjusta saa.

saman prosenttiosuuden tuloista. Siitä maksetaan asumiskulut, sähkölaskut, lasten harrastukset ym yhteiset menot. Lopun sitten voi käyttää miten tykkää. Koska mies tienaa yli tuplasti enemmän, hoitaa hän ruokaostokset, maksaa ravintolassa, maksaa matkat, kotiin hankittavan elektroniikan, remontit ja muun ylimäräisen. Minä taas ostan vaatetta lapsille ym.

emme voisi asua nykyisella asuinalueellamme, emme matkustella ulkomailla, syödä ulkona jne, koska minun tuloillani en voisi maksaa saman verran... Mieheni onneksi ymmärtää kotitalouden olevan yhteisyritys ja haluaa elää kanssani mahdollisimman mukavaa elämää :) Enpä olisi muunlaista miestä nainutkaan. Olen muuten korkeammin koulutettu ja teen henkisesti huomattavasti vaativampaa työtä, vaikka siitä huonompaa palkkaa saankin. Myös eläkkeeni tulee olemaan pienempi, koska olen lapsiamme hoitanut kotona. Miehellä ei ollut halua kotiin jäädä, joten on itsestään selvää, että hänen osuutensa kotitalouden pyörityksessä on taloudellinen vastuu.

Meillä minä ansaitsen tuplasti sen verran kuin mieheni. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minä silti mahdollistan miehen työssäkäynnin ja siksi minun pitäisi holhota miestä? No way in hell. Me olemme samanlaisista lähtökohdista, paitsi hän rikkaammasta ja "paremmasta" perheestä. Minä olen saavuttanut menestykseni kovalla työllä ja pitkällä opiskelulla samaan aikaan kun mies ryyppäsi ja harrasti. En TODELLAKAAN ole nyt myöhemmin rahoittamassa miehen elintasoa ja harrastuksia, vaikka meillä muuten hyvä liitto onkin. Eikä miehenkään mielestä asian kuulu näin mennä. Eli lyhyesti: Minulla jää käteen enemmän rahaa omaan käyttöön, koska teen enemmän töitä ja olen hyvän tulotasoni eteen nähnyt paljon enemmän vaivaa kuin mies koskaan. Asia on molemmin puolin ok. Älkää nyt vittu yrittäkö inistä, että hyvätuloisen miehen kuuluu teitä jollain verukkeella elättää, koska sellaista veruketta ei olekaan. T. kolmen lapsen äiti, joka ei käytä äitiyttä tekosyynä mihinkään

Olen täsmälleen samaa mieltä enkä elätä miestäni vaikka tienaan enemmän. Hän on omilla valinnoillaan saanut aikaan että palkka on omaani pienempi. Maksamme menot puoliksi ja loput jää omaan käyttöön. Eikä mieheni ole koskaan valittanut asiasta vaan hänelle käytäntö myös itsestään selvä. Ilmeisesti pienipalkkaiset naiset tottuneet että miehen tehtävä on heidät elättää ja miehet ajattelevat toisin. Ainakin sellaisen käsityksen tästäkin ketjusta saa.

ja minä ostan sapuskat ja muut juoksevat asiat. Taidan jäädä vieläpä voitolle :D :D :D



T: Entinen vääpeli

en kaikkia vastauksia jaksanut lukea, mutta tuo ajatus "että koska olen ahkeroinut, opiskellut ja hankkinut paremman työn, ja toinen on omilla valinnoillaan saanut aikaan sen, että ei tienaa niin palon... ei ole toisen asia elättää toista" on kyllä aika puutteellinen. Jokainen sopii omassa suhteessaan raha-asiansa ja jos se vähemmän ansaitsevalle on ok, että kulut pannaan puoliksi, niin siitä vaan.

Meillä mies ansaitsee n. 5000-6000 e käteen kuussa, minä 1500. Ei todellakaan olisi minulle ok laittaa kulut puoliksi (eikä mies ole sitä koskaan vaatinutkaan). Asuntolainan lyhennykset yksistään ovat 2000 e kuussa, ruoka 1000, muut laskut ja pakolliset menot jotakin tonnin paikkeilla. Oma palkkani ei riittäisi puoliin kustannuksista, jäisin siis velkaa miehelle joka kuukausi?

Onneksi näin ei ole. Mieheni tekee vaativaa työtä ja ajoittain pitkiä päiviä. Minä teen vaativaa työtä kotona lasten kanssa, hoidan siivoukset, pyykit, pienet remonttihommat ja ruokahuollon. Jos se kaikki työ pitäisi ulkopuoliselta ostaa, niin kalliiksi tulisi! Silloin kun mies opiskeli (ja vietti hurvikasta opiskelijaelämää), minä olin jo täysipäiväisessä työssä elantoani ansaitsemassa, en mielestäni ole päässyt sen helpommalla kuin hänkään.

Jos molemmat laittavat vaikka 60 % palkastaan kuluihin, niin onhan se enemmän ansaitsevan omaan käyttöön jäävä summa isompi kuin pienipalkkaisemman. Eli saahan hän tässäkin tapauksessa "nauttia työnsä hedelmistä".

Ja vaikka mieheni vastaa perheemme elatuksesta taloudellisesti, niin en todellakaan tunne olevani "elätti" tai jotenkin eläväni miehen siivellä. Kannan isomman vastuun muissa asioissa.

Siis mikäli olette naimisissa, puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Eli enemmän tienaava turvaa vähemmän tienaavan kulut.

Noinko sinä käsität elatusvelvollisuuden? Enemmän tienaava TURVAA vähemmän tienaavan kulut? Olen tippua tuolilta naurusta?

Elatusvelvollisuus ei ole vain miesten velvollisuus vaimojaan kohtaan, vaan myös vaimon velvollisuus miestä kohtaan. Se tarkoittaa, että toiselle pitää taata sama elintaso kuin itselle: ei siis huonompituloista vaimoa koirankoppiin nukkumaan, vaan hän saa asua omakotitalossa vaikka hänellä ei olisi varaa lainanlyhennyksiin. Ja jos mies ostaa kassillisen ruokaa, saa vaimokin siitä kassillisesta syödä.

Tapausessa, jossa pienituloinen vaimo pimittää omat tukensa/palkkansa itsellään ja mies maksaa kaiken, VAIMO rikkoo sitä elatusvelvollisuutta. Molempien pitää osallistua elatukseen KYKYJENSÄ mukaan.

että laskette joka sentin? Minä tulisin hulluksi!



Meillä siis niin, että on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Molemmilla on sen verran hyvät tulot, että kummallakaan ei tili ihan itsestään tyhjene, mutta miehen palkka on silti minun palkkaani huomattavasti suurempi. Tilanne on kuitenkin se, että jos kaikki pantaisiin tasan tavalla tai toisella, niin joutuisimme seuraamaan minun lompakkoani halvempaan asuntoon, ja matkustelut jäisivät aika vähiin.



Minuta on ihan sama kenen lompakosta laskut maksetaan; jos yhdeltä loppuu rahat - kuten varsinkin opiskeluaikana saattoi käydä - maksaa toinen. Jos toinen jäisi työttömäksi karsitaisiin yhteisistä menoista. Raha joka jää yli laitetaan lasten säästötileille.