Mitkä asiat mielestäsi "kuuluu" kolmekymppisen naisen elämään?

monet muut on sitten niin hnekilökohtaisia ja myös tuurista kiinni etten menisi sen kummemmin sanomaan siitä"kuuluuko" kolmikymppisellä olla esim. lapsia.

mä en kestä tollasia urpoja oikeeeeesti!!!Argh!

mutta muistathan, että myös lapsiperheen arki voi olla erittäin palkitsevaa ja rikastuttaa elämää :) Näin ainakin minulla.

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa? Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut: - kaksi lasta - vakaa avioliitto - omistusasunto (ei tosin velaton) - korkeakoulututkinto - vakituinen työpaikka - kaksi autoa - varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

Kolmikymppiseksi mennessä naisen kuuluu mielestäni olla sen verran maailmaa nähnyt, ettei arvota itseään (eikä muita) materian perusteella. Itse olen 29, mulla on maisterin tutkinto (ei töitä), hyvä avioliitto ja vuokra-asunto unelmieni kaupungissa (ei Suomessa). Olen asunut useassa maassa, myös kehitysmaassa. Olen tehnyt töitä sotarikosten uhrien auttamiseksi, olen nähnyt niitä alle dollarilla päivässä eläviä, tavannut ihmisiä erilaisista kulttuureista ja kokenut monenlaisia asioita. Jonkun ap:n kaltaisen mielestä olen varmasti ihan hirveä epäonnistuja ja luuseri, mutta itse olen oikein tyytyväinen elämääni. En vaihtaisi elämääni kahteen autoon, lähiöön ja lapsiperhearkeen.

Olen himpun verran alle kolmenkymmenen enkä ole laittanut mitään tavoitteita. Ei tule pettymyksiä kun ne eivät toteudukaan. Elän päivän kerrallaan sen kummempia suunnittelematta ja olen kiitollien ihanasta aviomiehestä ja lapsista.

vähän päälle 3kymppisestä naisesta jonka tunnen.

-Etä-äiti esikoiselleen

-kuopus tehty epämääräisen hyypiön kanssa

-kuopus joka vkl hoidossa

-uusi poikaystävä n.2vko:n välein

-varattu tai vapaa mies niin kitarisoja tutkitaan hyvinkin estottomasti. (Varatut miehet ovat tähän kylläkin yhtä syyllisiä)

-juoruaa kaiken mitä kuulee eteenpäin (myös luottamukselliset asiat)





Itse olen vasta parikymppinen ja henkisesti niin paljon vanhempi tuota yksilöä joka edelleen käyttäytyy kuin olisi 18 vuotias lapseton sinkku :(

vähän päälle 3kymppisestä naisesta jonka tunnen.

-Etä-äiti esikoiselleen

-kuopus tehty epämääräisen hyypiön kanssa

-kuopus joka vkl hoidossa

-uusi poikaystävä n.2vko:n välein

-varattu tai vapaa mies niin kitarisoja tutkitaan hyvinkin estottomasti. (Varatut miehet ovat tähän kylläkin yhtä syyllisiä)

-juoruaa kaiken mitä kuulee eteenpäin (myös luottamukselliset asiat)

Itse olen vasta parikymppinen ja henkisesti niin paljon vanhempi tuota yksilöä joka edelleen käyttäytyy kuin olisi 18 vuotias lapseton sinkku :(

harrastaa myös sitä että iskee "kavereidensa" miehiä. Tosin miehet on selvästi pelkkää paskaa kun pettävät naisiaan mutta silti melko mooralitonta toimintaa omalla mittapuullani :(

(ovat siis ihanteita)

-kohtuullinen itsetuntemus



-ihmistuntemusta sen verran, ettei ole useimmissa asioissa aivan naiivi



-elämässä säännöllisyys tai rytmi



-tietynlainen seestyneisyys suhteessa 20+ ikään



-iän ja kokemuksen tuoma itsevarmuus, hyvässä tapauksessa jopa kyky nauraa itselleen



-vakaa talous tai ainakin ymmärrys siitä, kuinka se voisi olla vakaa



-turvalliseksi koettu elämänpiiri hankittu



-elämässä näkyy sellaisia valintoja, jotka tekevät henkilön elämän onnelliseksi



Minusta ei olisi fiksua listata, että kolmikymppisen kuuluu olla naimisissa, lapsia, työura ym. Olisi kamalaa laittaa noita kriteereiksi, koska elämä ei todella aina mene kuten haluaisi ja yhden onni ei ole toisen onni.

En voi siis mitenkään sanoa, että kolmikymppisen kaupungissa asuvan lesbon tai maalla asuvan 20-vuotiaana naimisiin menneen kolmen lapsen äidin pitäisi tuntea jotain yhteyttä iän kautta. Samaa sukupolvea toki ollaan ja joskus sitä kautta voi kokea yhteyttä.

30 vuotiaana:



- yh

- opiskelija

- äärettömän köyhä

- vähän matkustellut

- vain velkaa

- erakko ilman sos. piiriä ympärillä



Ok, ei tarvitse vastata menen itse sauna taakse.

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa?

Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut:

- kaksi lasta, minullakin on

- vakaa avioliitto, vakaampikin voisi olla

- omistusasunto (ei tosin velaton), on on

- korkeakoulututkinto, kyllä

- vakituinen työpaikka, kyllä

- kaksi autoa, on

- varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe, vaikka useamminkin

Voisin tyytyä vähempään kaikilta muilta osin mutta lapset haluaisin joka tapauksessa

Koska jokainen ihminen on yksilö ja haluaa erilaisia asioita elämältä, eikä kukaan voi päättää toisen puolesta mitä kuuluu johonkin tiettyyn ikään.



Eikä toisen tavoitteet ole sen tärkeämpiä/hienompia kuin sinun taikka minun.



Itse olen 26, mulla on melko samat kuin sulla, paitsi lapsia kolme ja "vaan" ammattikoulututkinto. Autoja ei tarvita kuin yksi, ilman sitäkin pärjättäis, mutta olen mukavuudenhaluinen. Plus meillä on sisaruspopoon kanssa mökki, ilman en voisi olla :)



Mut mä en voi tietää, mitä mun elämä on neljän vuoden päästä kolmekymppisenä, toivottavasti samanlaista kuin nyt.

- taistelujen jälkeen vakaan liiton

- 2 lasta

- vankkoja ystävyyssuhteita

- avoimen asenteen ja uskon elämään

- monipuolisesti elämänkokemusta

- mielekästä vapaa-ajan tekemistä

- riittävästi töitä

- ymmärryksen siitä, mitä minä ja läheiseni tarvitsevat, että elämä voi olla hyvää

- ymmärryksen siitä, että listaamalla saavutettuja tai ei-saavutettuja materiaaleja, tulen vain surulliseksi ja kadotan yhteyden siihen, mikä on oikeasti elämässä tärkeää



Minä olin vielä 10 vuotta sitten se, jolla piti olla talo, auto ja lomamatkat, mutta hyppäsin pois siitä oravanpyörästä, joka meidät olisi vienyt johonkin ihme idylliin. Ja nyt tiedän, että minä olisin ollut onneton ja turhautunut siinä isossa talossani ja ankeassa elämässäni. Nyt teemme molemmat sitä työtä, mitä haluamme (emme niitä, joita lähdimme alunperin opiskelemaan), asumme ihanasti vuokralla, harrastamme yhdistystoimintaa ja kuljetamme lapsia tiivisti mukana elämässä, joka ei ole kovin varakasta, mutta sitäkin rikkaampaa.

mutta mulla on hyvä avioliitto ja ihanat kolme lasta. Mutta mun tavoitteet on olla kolmikyppisenä tyytyväinen elämääni, oli se sitten millaista tahansa. Ei tavarat tai matkustelu tuo onnea vaan ne läheiset ihmiset ja heidän onnellisuus. Jos tavaroita on varaa ostaa tai matkustella niin ne on sitten plussaa.

vain yksi lapsi ja vain yksi auto. Tai voi olla, etä just silloin ei ollu auto lainkaan, nyt en ihan muista...



Mutta en kyllä pidä noita minään onnistuneen elämän mittareina tai saavutuksina, joita ilman on jotenkin epäonnistunut. Kamala ajatus...



t. nainen 36 v.

Ja iällä ei mielestäni ole merkitystä. Terv.30-vuotias, 2 lasta, 2 autoa, vakaa avioliitto, oma talo ja välillä tulee pohdittua, miten helppo olis asua vuokralla kaupungissa ja kulkea julkisilla.

olla/saavuttaa



a) taloudellisesti riippumaton vanhemmistaan/kasvattajistaan, yhteiskunnan tuista



b) henkisesti kypsynyt siinä määrin, että tajuaa eron "opiskelijaelämän" ja aikuisen elämän väliltä



Kaikki muu on oikeastaan extraa.

Korkeakoulututkinto ja vakituinen työpaikka on. Myöskin olisi mahdollista matkustaa kaikkina vuosilomapäivinä.



Minusta mikään noista ei kuulu elämään, enkä tunne itseäni epäonnistuneeksi. En tuntisi silloinkaan, jos en olisi "saavuttanut" mitään noista. Kamalaa olisi, jos elämän tärkeimpiin asioihin kuuluisi kahden auton saavuttaminen. :)



Saavutuksia ovat nämä: tasapainoisuus, itseluottamus, onnellisuus, priorisointikyky, stressittömyys, mielenrauha.

kuuluu olla jo jonkinlainen käsitys siitä, millainen itse, mitä asioita arvostaa ja myös tuntuma siihen, että muut ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asoita, mutta ovat silti yhtä arvokkaita kuin kolmekymppinen nainen itse.



Eli ei oltaisi enää ihan teinejä, joiden elämä pyörii oman navan ympärillä.

... mikä saattaa olla onni, koska olen tehnyt ratkaisuja joiden takia olen osan ap:n luettelemista asioista menettänyt, mutta jotka silti ovat tehneet minut onnellisemmaksi.



Ehkä omana tavoitteenani on ollut löytää oma tieni ja kuunnella itseäni - sen olen jossain määrin saavuttanut. Intuitiivisesti minusta tuntuu, että tällaisia listoja laativat ihmiset menevät usein jotenkin vikaan. Esimerkiksi sinkkuystäväni, jotka etsivät miestä jonkun kriteerilistan kanssa, kulkevat onnensa ohi.



Vastaan silti ap:n kysymykseen:



- kaksi lasta - tavoitteena ei ollut yhtään, mutta useampi niitä on



- vakaa avioliitto - en ole halunnut naimisiin, parisuhteen kylläkin. No, muutamassa vuodessa voidaan päätyä vakaudesta eroon.



- omistusasunto (ei tosin velaton) - em. syystä oli, ei ole enää



- korkeakoulututkinto - on



- vakituinen työpaikka -ei ole näköpiirissä, koska se ei tällä alalla vain helposti tapahdu. kiva se olis kyllä.



- kaksi autoa - yksi riittää, riitti myös silloin kun olin liitossa. haaveilen autottomuudesta :D



- varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe - tämä olisi kivaa, ja tästäkin luovuin eroamalla. välttämättömyys tai meriitti tämä ei ole.

olla/saavuttaa

a) taloudellisesti riippumaton vanhemmistaan/kasvattajistaan, yhteiskunnan tuista

b) henkisesti kypsynyt siinä määrin, että tajuaa eron "opiskelijaelämän" ja aikuisen elämän väliltä

Jos on kolmikymppisenä opiskelija, on väkisinkin riippuvainen tuista. Mielelläänhän sitä olisi omillaan, mutta kun ei ole.:)

Mutta b-kohta voi taas toteutua ihan hyvin, ellei sitten ole viettänyt koko aikuisikäänsä vain jossain opiskellen tai työttömänä. t: 3-kymppinen opiskelija.

Olen jo lapsena toivonut, että saisin lapsia ja miehen, mutta muuta en juuri olekaan suunnitellut. Saatika että pitäisin omia tavoitteitani jonain universaalisti oikeana elämän ohjenuorana. Olen jotenkin aina sisäistänyt, että kaikki eivät ole samanlaisia tai kiinnostuneet samoista asioista.