Mitkä asiat mielestäsi "kuuluu" kolmekymppisen naisen elämään?

muttan itse halusin lapsen.

Sitä ennen sitten hankin vakiduunin että talous olisi turvattu. Paskapalkkahan mulla on mutta mun tavoite olikin että kunhat rahat riittää normielämiseen =)

Olisi ehkä kuulunut tavoittaa:

-että tulisi toimeen omillaan

-että olisi valmistunut ja työelämässä

-että olisi asuntolaina, auto, muksut, koira



Sen sijaan:

-olen ollut kolme kertaa hoidossa psykiatrisessa sairaalassa

-en ole vieläkään päässyt taloudellisesti omilleni

-ei ole lapsia eikä koiraa eikä omaisuutta, kumppani löytyy

-olen opiskellut sitä sun tätä, enkä ole vielä valmistunut "omalta alallani"

-en siis ole töissä, koska opiskelen päätoimisesti

-olen ihan tyytyväinen elämääni



Että sellaista!

... oli 3-kymppisenä

- rikkoutunut avoliitto

- palasin juuri ulkomailta Suomeen, jossa ei ollut työtä eikä asuntoa

- no, matkustin tosin takaisin Suomeen =)

Siitä alkoi uuden rakentaminen ja tyytyväinen olen elämääni nyt. Myös siitä, että tuli löydettyä itsensä.

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa? Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut: - kaksi lasta - vakaa avioliitto - omistusasunto (ei tosin velaton) - korkeakoulututkinto - vakituinen työpaikka - kaksi autoa - varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

-Lapsi- miestä en ole halunuut elämääni.

-kaksi sijoitusasuntoa, kesämökki, metsää

-omistusasunto, josta velkaa

-oma velaton auto

-vakituinen koulutustani vastaava työpaikka

-varaa matkustaa lapsen kanssa ulkomaille useasti, vähintään 2 kertaa vuodessa käyty.

Vähemmälläkin pärjäisi, mutta näinkin on ihan hyvä.

mutta muistathan, että myös lapsiperheen arki voi olla erittäin palkitsevaa ja rikastuttaa elämää :) Näin ainakin minulla.

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa? Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut: - kaksi lasta - vakaa avioliitto - omistusasunto (ei tosin velaton) - korkeakoulututkinto - vakituinen työpaikka - kaksi autoa - varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

Kolmikymppiseksi mennessä naisen kuuluu mielestäni olla sen verran maailmaa nähnyt, ettei arvota itseään (eikä muita) materian perusteella. Itse olen 29, mulla on maisterin tutkinto (ei töitä), hyvä avioliitto ja vuokra-asunto unelmieni kaupungissa (ei Suomessa). Olen asunut useassa maassa, myös kehitysmaassa. Olen tehnyt töitä sotarikosten uhrien auttamiseksi, olen nähnyt niitä alle dollarilla päivässä eläviä, tavannut ihmisiä erilaisista kulttuureista ja kokenut monenlaisia asioita. Jonkun ap:n kaltaisen mielestä olen varmasti ihan hirveä epäonnistuja ja luuseri, mutta itse olen oikein tyytyväinen elämääni. En vaihtaisi elämääni kahteen autoon, lähiöön ja lapsiperhearkeen.

Todellakin uskon, että lapsiperhearki on antoisaa, omiinkin haaveisiini kuuluu joskus ainakin yksi lapsi:) Tarkoitin lähinnä tollaista ap:n listaamaa suoritusidylliä, itse uskon että oma lapseni kasvaisi täällä kaupungin keskustassa (todennäköisesti vuokralla) ja kulkisi julkisilla:D

Ei kolmekymppisellä mitään "pidä" olla. Miksi kolmekymppisellä pitäisi esimerkiksi olla vakaa parisuhde ja lapsia? Entä jos viihtyy yksin eikä suuremmin pidä lapsista? Ilmeisesti ne lapset pitää vaan jonkun kanssa tehdä, koska normaalilla ja kunnollisella kolmekymppisellä tulee olla lapsia.



Kunhan on tyytyväinen elämäänsä.

että valmistun maisteriksi ennen kuin täytän 30. näyttäs toteutuvan, joten olen iloinen :). lapsia ei vielä ole, mutta ihana poikaystävä löytyy. niin ja sitä kuuluisaa elämänkokemusta, armoa ja viisautta itseäni kohtaan, etten pyri suorittamaan elämääni sekopäisesti, vaan uteliaana katsella mitä kaikkea päivät tuo eteen.



olen iloinen ettei mulla ole ikäkriisiä, melkeimpä päinvastoin. musta on ihanaa täyttää 30, ja tulla ns. 'oikeaksi aikuiseksi naiseksi' :).

ettei tarvitsisi joka heti huolehtia raha-asioista, että olisi joku käsitys elämän suunnasta.



Nämä kaikki olen saavuttanut! Plus muita mukavia asioita kuten perheen, mutta näille en koskaan asettanut mitään aikarajoja tai tavoitteita, koska tiedostan elämän haurauden.

1) Olla omillaan toimeentuleva

2) Olla onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä



Kaikki eivät halua samoja asioita ja kaikkien tavoitteet eivät ole samoja, joten tuon tarkempaan en halua määritellä :)

minulla ei ole kuin osa ap:n listaamista asioista



mutta omat toiveet ovat toteutuneet:



-olen kasvanut vahvaksi naiseksi

-olen kasvanut herkäksi ihmiseksi joka ei pelkää elämää ja rakkautta

-tulen hyvin toimeen itseni kanssa ja hyväksyn itseni lähes 100% sellaisena kuin olen

-olen löytänyt hienon ja rakastavan ihmisen rinnalleni

-olen oppinut elämään rauhallisemmin, kärsivällisemmin

-osaan nauttia elämän pienistä hetkistä

-olen onnellinen eikä tyytyväisyyteni riipu ulkoisista asioista

-osaan olla onnellinen vaikka elämässäni myllertäisikin

-elän elämääni juuri siten kuin se minusta oikealta tuntuu

Minusta kolmekymppisen naisen elämään kuuluu oman itsensä tunteminen, mielekkään elämän luominen itselleen ja tyydyttävän työn tekeminen. Sisällöt näihin jokainen päättää itse. Toinen haluaa perheen, toinen haluaa itsenäisyyden... Tärkeintä on, että elää elämää, johon itse on tyytyväinen. Autoista viis....

niin siis vaikka olen "sekoillut ja häröillyt ympäriinsä", olen myös ehtinyt tehdä paljon vapaaehtoistyötä järjestöissä. Pidän myös viikottain yhteyttä isovanhempiini ja muutenkin minulla on laaja ja ihana ystäväpiiri. Kumppanin kanssa asiat on ihanasti. Koen olevani tosi onnekas. Toki olen myös itse tehnyt töitä onneni eteen.

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa?

Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut:

- kaksi lasta

- vakaa avioliitto

- omistusasunto (ei tosin velaton)

- korkeakoulututkinto

- vakituinen työpaikka

- kaksi autoa

- varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe

Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

Ei kyllä ihme, ettei ole tullut ketjuun kommentoimaan enää:D

- tummat silmänaluset

- "pehmeä" vatsanseutu

- kuohkea kampaus

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa?

Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut:

- kaksi lasta

- vakaa avioliitto

- omistusasunto (ei tosin velaton)

- korkeakoulututkinto

- vakituinen työpaikka

- kaksi autoa

- varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe

Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

Ja vielä enemmän ahdistaa se, että mäkin täytän nuo kriteerit, paitsi että mulla on 3 lasta...

Mä ainakin kaipaan elämältä kovasti kaikkea muuta, kuin tuollaisia keskituloisuuden ja keskinkertaisuuden syvimpiä tunnusmerkkejä... kokemuksia elämästä, uusista kulttuureista, oman itsen tuntemusta, henkistä kasvua... Ja silti olen ajautunut juuri tuohon keskinkertaisuuden kuvaelmaan...

mutta ehkä jonkinlainen ajatus ap:n listan suuntaisesta elämästä tuntui parikymppisenä normilta. Nyt kolmekymppisenä minulla on korkeakoulututkinto, onnellinen avioliitto, yksi lapsi ja toinen tulossa. Omistusasunto, kesämökki ja autokin löytyvät, mutta nämä ovat kaikki mielestäni enemmänkin miehen ansiota, ja totta puhuen haaveilen autosta luopumisesta. Jäin suoraan valmistuttuani hoitovapaalle, joten töitä ei ole, eikä sen puoleen juuri varaa matkustaakaan. En oikein ole sitä mieltä, että vieläkään osaisin elättää itseäni kun koskaan ei ole tarvinut, mutta kaipa sekin pakon edessä onnistuisi.



Nykyään en oikein näe noita ap:n mainitsemia asioita erityisen tavoiteltavina. Omana haaveenani olisi olla pitkään kotona ja löytää sen jälkeen työ, jossa saan toteuttaa itseäni ja tehdä jotakin oikeasti hyödyllistä. Tärkeintä olisi siis löytää se oma juttu, oli se sitten joidenkin yleisten normien mukainen tai jotain ihan muuta.

Idyllisesti: kaunis ja hyvin sisustettu omakotitalo (itse rakennettu) rauhallisessa lähiössä), naimisissa jo 12 vuotta nuoruuden rakkauden kanssa (aloitimme seurustelun 16-vuotiaina), 2 lasta (tyttö ja poika), 2 koiraa, 2 autoa joista toinen farmarivolvo. Täydellistä ja niin kuin ruukataan?



Elätän perheeni siivoojana (yrittäjä) ja mieheni opiskelee elämänsä ensimmäistä oikeaa ammattia lukion jälkeen (samassa työpaikassa aiemmin 13 vuotta). Itselläni kaupallinen korkeakoulututkinto.



Olen tyytyväinen elämääni. On varaa maksaa lasten harrastukset ja miehen opiskelu vielä seuraavat 2.5 vuotta. Teen joskun pitkääkin päivää mutta mies on enimmäkseen kotona kun opiskelee etänä. Iltapäivällä kun lapset tulevat koulusta on aina jompikumpi kotona. Shoppasin tänäänkin itselleni

mm. uuden laukun ja vaatteita. Huomenna tulee veronpalautuksia 4.500 e.



Pitäisikö valittaa jostain?

sitä toivoisi, että ihmiset olisivat 30 ikävuoden kieppeillä aikuisia, mutta kaikesta päätellen niin ei aina ole. ;)En lähtisi listaamaan mitään ulkoista, mitä kolmekymppisellä pitäisi olla, toki itselleen voi ja pitääkin asettaa tavoitteita.



Olen 29 ja aivan ihanan pikkuisen äiti. Olen siis tyytyväinen. On minulla omistusasunto ja korkeakoulutustani vastaava vakituinen työpaikkakin, mutta eivät ne ole niin tärkeitä ja kyllä niitä ehtisi hankkia myöhemminkin. Parisuhteen laitoin juuri tauolle, olisihan se tietysti kiva, että pystyisimme elämään perheenä, mutta mies ei tunnu olevan siihen kypsä kaikilta osin.

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa?

Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut:

- kaksi lasta

- vakaa avioliitto

- omistusasunto (ei tosin velaton)

- korkeakoulututkinto

- vakituinen työpaikka

- kaksi autoa

- varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe

Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

Ja sitten kun tuo korttitalo hajoaa niin.. niin mitäs sitten?