Oleskelulupahakemuksen kiirehtiminen?
Mieheni oleskelulupahakemus tuli maanantaina sitten UVI:iin.
Kysyin mitenkäs tästä eteenpäin, sanottiin että hakemuksia on tullut nyt paljon ja sitä voi joutua odottamaan 4-6 kk:een että ne ottaa sen käsittelyyn. Kysyin, voiko sitä mitenkään kiirehtiä, vastaus oli " ei" .
Nyt olen vähän ymmälläni, kuinka voin yrittää kiirehtiä sen käsittelyä. Voinee olla niinkin että ehkei ole apua mistään yrittämisestä...onko kellään kokemusta tällaisesta?
Ikävä on kova eikä nyt pääse näkemään toista pitkään aikaan :(.
Halusinpa kysyä vaan...
Voiko kiirehtimisellä olla ikävä vaikutus itse hakemuksen käsittelyyn kenties?
Mitähän nyt sitten...en tiedä. Toisaalta en haluakaan turhaa paniikkia tästä, mutta ajattelin vain et vois olla joku porsaanreikä ehkä systeemissä?
Kommentit (51)
Kieltämättä alkaa olo olemaan melko lopussa jo. Ja meillä on vielä pitkä matka, kunnes olemme päässeet prosessin loppuun!Meillähän tuli kielteinen päätös siis silloin vajaa kaksi kuukautta sitten, valitus hallinto-oikeuteen, nyt olemme olleet jo yli kuukauden täällä miehen kotimaassa käännytyspäätöksen vuoksi.
Eli valitus on mennyt noin 1,5 kk sitten uviin, vastinetta odotamme. Eli toisinsanoen, koko tässä ajassa ei ole tapahtunut yhtään mitään. Ja tuon vastineenhan pitäisi olla aika nopea juttu kirjoittaa, siihen ei tartte tutkia (hmm.. uvihan ei tutki.. mutta niinsanotusti kuitenkin ;) )mitään, mutta kauan näyttää menevän siitä huolimatta.. Ja sitten kun tuo menee vielä hallinto-oikeuteen, kuinkakohan kauan joudummekaan odottamaan ?! Olemme lähetelleet nyt joka viikko valokuvia sekä videoita, joita olemme täältä kuvanneet, kai ne siellä hallinto-oikeudessa auttavat.. toivotaan ainakin niin. Pitäis varmaan laittaa videokamera pyörimään yöksi makkariinkin.. ;) Anteeksi.. alkaa olemaan vitsit vähissä tämän asian suhteen.
Ja mikä tässä hommassa sapettaa vietävästi?! 50-v mies kehuu kun löysi hyvän kotiorjan parikymppisestä thai-naisesta -oleskelu-luvan kanssa ei siis ollut ongelmia, narkkari-soskupummi juhlii pysyvän oleskelu-luvan kanssa (suomessa asuessamme naapurissamme).. Ne, keillä tarkoituksena viettää todellista perhe-elämää (kuten minä ja mieheni) kielteinen tulee. Mielestäni vielä kun me olemme oikeen malli-kansalaisen peruskuva; työpaikat löytyy,palkkatodistukset, ei mitään rikoksia ei edes parkkisakkoja,luottotiedot kunnossa,emme käytä mitään päihteitä-emme käy baareissa,käymme vain töissä, maksamme autoa ja asuntoa.. ikinä ei olla soskussa käyty(en sano tätä pahalla, tiedän, varmaan joka perheessä tulee tilanne, että soskusta täytyy apua hakea.) Niin ärsyttää.. lehdestä saamme vähän väliä lukea mattinykäsestä joka hakkaa puolisonsa lampunvarjostimella ja kokeilee kuinka puukko uppoaa kaveriin-eikö tämä olisi kannattavampi lähettää jonnein siperiaan! Mutta tällästen päätä senkun silitellään..
Tuntuu että on yksin näiden ajatusten kanssa, sukulaiset/ystävät katselevat ihmeissään mitä meille tapahtuu. Ehkä jopa ajattelevat, että mitähän rikollista mies on tehnyt, kun lähettäävät kotimaahansa.Niinhän sitä oli itsekin aivan pimennossa näiden asioiden suhteen, ennenkuin tapahtui omalle kohdalle.Näistä asioista ollaan yllättävän hiljaa.. vai eikö ole sitten osuneet silmään. No, nyt täällä saharan naapurissa en ainakaan kuule mitään..Mutta mun osaltani alkaa loppumaan kärsivällisyys,jos oltais eläimiä, puhuttaisiin eläinrääkkäyksestä..nyt kai sitten tekemään tutkimuspyyntöä sisäasiainministeriöön, ulkoministeriöön.. nyt loppu,mua ei kohdella enää kuin mitäkin perunasäkkiä,mä tahdon täältä takaisin omaan kotiini;töistä soiteltu jo kolme kertaa.. vaikka kielteisen päätöksen saatuamme manasinkin, että mieli tekisi olla kokonaan palaamatta suomeen..mutta, kieltämättä, kotiin alkaa olla ikävä.
järkyttävää..miten UVi perusteli käännyttämisen? oliko miehesi tullut laillisesti maahan? Eikö niiden tartte perustella päätöksiään niinkuin kaikkien muittenkin virastojen? Koita jaksaa...
No en olettanutkaan, että tarkoitat välttämättä mua. Mulla on joskus myös hyvin outo huumorintaju (eli osa mitä kirjoitan ei ole herneiden nenään vetämistä vaan outoa huumoriani). Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että aika p*skana ollaan. Tänään esim. olen varannut lemmikkieläimelleni lopetusajan :( Muutenkin, kun tuntuu koko ajan tulevan uusia ongelmia näiden kaikkien lähtöjärjestelyjen kanssa.
Latizia aika hyvin kuvailee minunkin tunteita (vomia L:lle!). Välillä tällä v*tutuksen määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa, välillä on helpompaa... Mutta sä olet käynyt saman läpi omalla tavallasi, joten tiedät varmaan (?).
En tarkoittanut kinata ja pahoittaa mieltäsi. Voi hyvin.
keskusteluja seuranneena tuli mieleen että: Oletteko ajatelleet että ette lähtisi miehenne kotimaahan vaan odottaisitte kumpikin omassa maassanne oleskelulupaa?
Itse oleskelulupa prosessin läpi käyneenä tiedän että erossa olon kestää enkä itse voinut ajatellakaan että olisin jättänyt täällä kaiken ja lähtenyt mieheni luokse siksi ajaksi.
Tunsin kyllä sen 1v.7kk:den ajan jokapäiväistä pahaaoloa, hirveää ikävää ja mietin moneen kertaan jos nyt lähden mutta järki voitti ja niin se lupa lopulta monien mutkien kautta tuli ja nyt enenmmän kuin onnellisia täällä:))
Tuli niin pahaolo kun luin että Jenni_117 sanoi että lopettaa lemmikkieläimensä:( Olen pahoillani:(Ei ole varmasti helppoa.
Voimia teille rohkeille naisille jotka jätätte kotimaanne ja menette miehenne luokse asumaan. Olette rohkeita !
Voi että, olet varmasti rikki, lemmikin lopetus, sekin on tosi rankka asia, minkä olen myös kokenut, vaikken sitä vieläkään (2-vuotta sitten) ole uskaltanut / osata käsitellä.
Muistan todella, kuinka välillä " v*tutksella ei ollut mitään rajaa" , ja välillä sitten vähä jaksoi paremmin taas...
Oikein hyviä vointeja myös sinulle jenni_117, ja todella toivon että tilanteenne menee paremmaksi!
jenni_117:
No en olettanutkaan, että tarkoitat välttämättä mua. Mulla on joskus myös hyvin outo huumorintaju (eli osa mitä kirjoitan ei ole herneiden nenään vetämistä vaan outoa huumoriani). Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että aika p*skana ollaan. Tänään esim. olen varannut lemmikkieläimelleni lopetusajan :( Muutenkin, kun tuntuu koko ajan tulevan uusia ongelmia näiden kaikkien lähtöjärjestelyjen kanssa.
Latizia aika hyvin kuvailee minunkin tunteita (vomia L:lle!). Välillä tällä v*tutuksen määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa, välillä on helpompaa... Mutta sä olet käynyt saman läpi omalla tavallasi, joten tiedät varmaan (?).
En tarkoittanut kinata ja pahoittaa mieltäsi. Voi hyvin.
Se mikä tässä eniten ärsyttääkin, kun tuntuu että tää on pelkkää leikkiä uville, ensin meitä odotutetaan vuosi kausia, ja sitten isketään paperi, että painuppa kotimaahas. Siis miten ihmeessä joku p*rkeleen uvi voi laittaa kaikkien elämän näin sekaisin, jumaliako siellä on töissä?
Kun saimme tiedon, että mieheni joutuu lähtemään kotimaahansa, meillä oli itsestään selvää, että sinne lähdetään yhdessä,minä en edes miettinyt vaihtoehtoa, että jäisin suomeen yksinäni.Tottakai se on tiedossa,kun viisumini umpeutuu,mun on pakko palata suomeen.Tai oikeestaan viisumiin saan haettua jatkoaikaa täältäkin, mutta suomessa odottaa työt ja lemmikit.Nyt jo huono omatunto, kun lemmikit laitettu hoitoon,tiedän että ovat hyvässä paikassa hoidossa, mutta tätä ennen olen ollut erossa koirastani vain viikon, niin nyt kuukausia!
Tottakai kun palaan suomeen, joudumme olemaan erillämme jonkin aikaa, mutta nyt se erillä olo aika ei ole ainakaan niin pitkä, kun olin ensin kolme kuukautta täällä miehen kanssa.
Siis tuo yksi uvin päätös -kuinka paljon se saakaan aikaan.Herranjumala, meillä ei oo enää kotiakaan!Jos on kolmisen kuukautta pois suomesta, eli kolme kuukautta ilman tuloja,maksettavana kuitenkin matkaliput ja tuhat muuta asiaa, niin parempi oli sanoa asunto irti, etsitään sitten uusi asunto kun suomeen palataan.Kuinka kovasti sattui, kun katsoi kauhuissaan itkevää mummoa, joka on kauhuissaan,kuinka pärjätään?Lentokentällä itkevää äitiä, puhumattakaan 4-vuotiaasta kummipojastani,joka halaen puristi minua itkien, sanoen että en saa lähteä pois? Voikun uvi olisi ollut katsomassa nämä tilanteet,ja ennenkaikkea..selittämässä heille miksi.
kun ei todellisuudessa tarvitse ottaa tekosistaan minkäänlaista vastuuta!
Latizia:
Kuinka kovasti sattui, kun katsoi kauhuissaan itkevää mummoa, joka on kauhuissaan,kuinka pärjätään?Lentokentällä itkevää äitiä, puhumattakaan 4-vuotiaasta kummipojastani,joka halaen puristi minua itkien, sanoen että en saa lähteä pois? Voikun uvi olisi ollut katsomassa nämä tilanteet,ja ennenkaikkea..selittämässä heille miksi.
Uvin virkamiesten ei missään vaiheessa tarvitse kohdata ihmisiä hakemusten takana. Ja siihen on varmaan heidän mielestään hyvät perusteet: jos joudut kasvokkain jonkun ihmisen kanssa, väkisinkin tuo henkilö tulee mieleesi myös hänen tietojaan paperilta lukiessasi. Mutta kun ei ole henkilökohtaista kontaktia hakijaan, ei tarvitse, eivätkä he edes yritä, etsiä oikeita syitä päätöksen antamiseen, vaan etsivät vain niitä toisarvoisia vääriä pilkun paikkoja tai sanavalintoja hakemuksesta.
Mun mielestä uvin systeemiä voi hyvin verrata natsismiin. Yhtä kylmää ja kliinistä ja ennenkaikkea epäinhimillistä, ihan kuin keskitysleireillä konsanaan.
Ei heidän tarvitse selitellä kenellekään, ei asianosaisille, ei omaisille, harvemmin edes toisille viranomaisille. Heidän ei vain tarvitse ottaa vastuuta. Mun oikeustajuuni ei mahdu, että joku tollanen pulju saa vielä vuonna 2005 leikkiä julmaa leikkiään ihmisten elämillä ja tulevaisuudella itseään demokratiana pitävässä Suomessa.
Voimia kaikille taisteluun!
En ole kahlannut koko ketjua läpi,mutta kerron vähän omaa tarinaani,josko apua?
Meillä oli siis viime vuonna 8/2004 jätetty Uviin (Hallinto-oikeudelle menevä) valitus kielteisestä oleskeluluvasta. Siinä,että Uvi kirjoitti vastineen (vai millä nimellä se oli) meni noin 2,5 kk. Siis siihen,että saapui hallinto-oikeuteen!! Noh,sitten kysyin,voiko kiirehtiä,kun olin raskaana. Hallinto-oikeudessa ei kuulemma ole mitään sellaisia kiirehtimispyyntömahdollisuuksia. Ei siis edes (todistettu) raskaus ollut syy :( Kysyin vielä,kauanko kestää,että saa päätöksen. Tuolloin 11/2004 sanoi,että menee V U O S I,kun on paljon aiempiakin hakemuksia...
Lisäksi UVI teki (myös aika monen muun kohdalla saman,kertoi käsittelijä) jättimokan,mitä ei tietenkään mitenkään " hyvittänyt" mitenkään. He nimittäin jättivät paperit Helsingin hallinto-oikeuteen,jossa ne lojuivat aivan turhaan 5kk,kunnes huomasivat,että ne kuuluvatkin Kouvolan hallinto-oikeuteen,koska asumme lähempänä Kouvolaa! Voi jeesus!! Niinpä paperit sinne " pahnan pohjimmaiseksi" jonoon taas... Tästä suivaantuneena,onneksi tajusin (eihän kukaan tätä minulle vihjannut,tietenkään...) jättää kokonaan uuden oleskelulupahakemuksen Uviin. Siinä sitten odottelimme 6,5kk ja mies pääsi 4 päivää ennen synnytystä Suomeen! :) Kyllä meni tiukalle. Siinäkin oli koko ajan kiirehtimispyyntö mukana,mutta ei vaan käsittelijät sen suuremmin kiirehtineet,kunnes_aivan_loppumetreillä! ;))
Loppu hyvin,kuitenkin. Siitä kumarrus Uville...
n. 6 v. sitten uvinpäätös oli kielteinen, vaikka oli jo yhteinen pieni vauva. seurauksena ajan myötä vävlirikko, yhteydenpito harveni, -> ero.
OLIN TOSI vihainen UVIlle että riisti lapselta isän ( ja sitten kyllä eehkä synnytysmasennukessa en jaksanut ehkä puhua miehelle puhellimessä oikeita sanoja vaan välillä huusin ja vaadin että se tulee vaikka rajan yli , mies haukkui mut jne...) selvisin kyllä mutta menipähän siinä mm. työpaikka pitkän Äloman kautta ja kaiki... ja perhe...
terv. YH äiti, UVIn ällistyttävän politiikan urhi! Hävetkööt byrokraatit jotka polkee ihmiskohtaloita......
Niinpä, aika paljon enemmän olen täältä lukenut kielteisistä päätöksistä, kuin myönteisistä. Tottahan tuo jokseenkin masensi, mutta kuitenkaan en halua menettää toivoani sen suhteen millään.
Osanottoni teille, joiden elämä on mennyt tämän takia mullin mallin.
Myös Jenni117, minua suretti kovasti kuulla että jouduit lopettamaan lemmikkieläimesikin UVI:n päätöksen takia. Tiedän, että se on tosi raskas menetys, vaikka eläimistä olisi kysymys.
Latizia, ei kuulosta sinunkaan ratkaisusi helpolta. Itsestänikin voisi olla rankkaa lähteä tolleen jonnekin ihan erilaiseen kulttuuriin, jossa pitää kaikki asiat opetella alusta alkaen ja onko sekään onnellisen elämän tae? Kuitenkin jokainen suomalainen osaa arvostaa omaa maataan ja kulttuuriaan usein vasta silloin, kun lähtee täältä pois. Tämä maa on oikeastaan maailman paras paikka meille suomalaisille asua. Tämän maan puhtautta osaa arvostaa. Meillä on puhtaat vedet ja muutenkin puhtaudesta osataan huolehtia. Ja on paljon muutakin hyvää.
Joo, siis kyllä miestäni masensi kuulla, että käsittelyn alkamiseen voi mennä 4-6 kk ja siitä hän rupesi minulle purkamaan kiukkuaan.
Käytiin tässä n. viikko sitten kova riita lävitse ja välien selvittely. En tiedä, kummalle meistä oikeastaan on rankempaa olla nyt erossa. Itse haluaisin matkustaa sinne jossain välissä tässä, kun ikävä käy ylitsepääsemättömäksi. Kuitenkin se matkustelukin maksaa aika paljon, vaikka Turkki ei periaatteessa kaukana olekaan. Mutta sinne joutuu ikävä kyllä matkustamaan sitten jonkun euroopan maan kautta. Loppujen lopuks siihen matkaan menee koko päivä, kun lentäisin 3 lentokoneella.
Tuosta Turkin kielestä, se on aika vaikean oloinen kieli eikä täällä Suomessa ole kovin monissa paikoissa Turkin kielen kursseja. Lähin minkä löysin oli Kalliolan (?) setlementtiyhdistyksen eli Helsingissä.
Mieheni puhuu kuitenkin kurdia ja hänen perheensä myöskin. Mutta tietystihän hän paremmin turkkia puhuu, koska se on maan virallinen kieli. Kurdiakin olisi mielenkiintoista oppia, kuulostaa mun korvissa sellaiselta " akrabadabralta" :D. Mielenkiintoisia äänteitä.
Mieheni on luvannut opettaa sitä mulle :).
En halua vielä kauheasti murehtia sitä, mitä tehdä jos kielteinen päätös tulee. En halua menettää elämäniloani siihen.
On koetettava myös mieheni saada ymmärtämään tämä. Hän ei saa rakentaa kaikkea sen varaan, että hän nyt saisi oleskeluluvan.
Meidän pitää voida jatkaa aviotamme sittenkin, jos kielteinen päätös tulee. Siinä sitten tuleekin varsinainen koetuksen paikka.
Pääasia, että nyt voimme jatkaa kumpikin elämäämme rauhassa ja sittenkin pysyä rauhallisena, tuli mikä päätös tulikin.
Että siihen pitää sitten valmentautua.
Voi olla, että mä joksikin aikaa muuttaisin sinne, ottaisin vuorotteluvapaata jos saisin sen. En vielä tiedä. Sen aika näyttää.
Voi olla niinkin, että hän menee sitten armeijaan eikä nähdä kunnolla yli vuoteen. Joka tapauksessa, en halua menettää hermojani UVI:n takia, vaan jatkaa elämääni sittenkin.
voimia teille kaikille kanssasisarille, jotka painitte samassa tilanteessa! Mä olen päättänyt selvitä, tehkää tekin samoin! Auringonpaistetta ja siunausta teille!
En missään nimessä sinusta puhunut, kun puhuin keski-ikäisestä naivista naisesta, se oli vain yksi tuttuni, esimerkkinä.
Olen todella pahoillani jos niin ymmärsit.
Sinua tai puolisoasi ei kuultu?
Voi että, teillä on kyllä todella pahasti mätää koko jutun käsittelyssä.
Loukkaannutkohan jos kysyn, mutta kun tuntuu että otat nyt kaiken mitä kirjoitan tänne niin negatiivisesti, eli se varmaankin johtuu tuosta kokemastasi?
Minä olin ihan samanlainen kun oli se lupa-asia prosessi.
En tiedä sinusta, mutta minusta ainakin ikävä ja unettomuus veivät järjen pois. Ja otin kaiken kovin väärin vastaan. Kannattaisi yrittää muistaa ettei kaikki ihmiset pahaa halua teille, vaikkakin uvi nyt on ollut mielestäni sietämätön, kun on noin laittomasti toiminut.
Laitoitko asiasta valitusta erikseen?
Minun on vaikea tuohonkaan sanoa enempää kun en tiedä taustojanne.
Mutta kahden ystäväni lupa-asiat ovat olleet hallinto-oikeudessa, ja tiedän aika hyvin siitäkin...
jenni_117: