Oleskelulupahakemuksen kiirehtiminen?
Mieheni oleskelulupahakemus tuli maanantaina sitten UVI:iin.
Kysyin mitenkäs tästä eteenpäin, sanottiin että hakemuksia on tullut nyt paljon ja sitä voi joutua odottamaan 4-6 kk:een että ne ottaa sen käsittelyyn. Kysyin, voiko sitä mitenkään kiirehtiä, vastaus oli " ei" .
Nyt olen vähän ymmälläni, kuinka voin yrittää kiirehtiä sen käsittelyä. Voinee olla niinkin että ehkei ole apua mistään yrittämisestä...onko kellään kokemusta tällaisesta?
Ikävä on kova eikä nyt pääse näkemään toista pitkään aikaan :(.
Halusinpa kysyä vaan...
Voiko kiirehtimisellä olla ikävä vaikutus itse hakemuksen käsittelyyn kenties?
Mitähän nyt sitten...en tiedä. Toisaalta en haluakaan turhaa paniikkia tästä, mutta ajattelin vain et vois olla joku porsaanreikä ehkä systeemissä?
Kommentit (51)
jenni_117:
hopea:
Siihen voi sitten helposti suhde kaatuakin, kun toinen varmaankin on töissä ja jos itse kyhjöttää kotona kaiket päivät yksin, tai vain miehen perhe seuranaan. Ja ei kaikissa maissa työpäivän pituus ole 8 tuntia, vaan voi mennä illasta aamuun.Mitä tulee kultuuri- ja kieliongelmiin niin eikö ole hiukan kohtuutonta vedota niihin. Onhan niitä miehelläni täällä koko ajan, joten miksi pitäisin itseäni eriarvoisena, (sillä sitähän se on) jos en noiden ongelmien varjolla suostuisi hänen maahansa muuttamaan.
Tärkeintähän on kai se yhdessäolo, vaikka uvi olisikin yrittänyt pakottaa eroon? Jos suhde toisen työssäoloon kaatuu, niin heikoissa kantimissa on sitten ollut alkujaankin.
Jenni_117 tsemppiä vaan matkaan. Ja näyttäkää uville mistä kana pissii ;)
jenni_117:
Minä kirjoitin miehen kotimaahan lähtemisestä. Omasta (ja myös mieheni) mielestä se ei ole perhe-elämää, jos eletään eripuolilla maailmaa. Meidän tilanne on se, että kielteisen oleskelulupapäätöksen (johon yllättäen ei uvilla ollut edes perusteluja) jälkeen on nyt lähdettävä tästä maasta. En ole miehen kotimahan vain kotona hengailemaan lähdössä. Aina löytyy jotain tekemistä jos ei ole turhan nirso ja aktiivisesti etsii hommia. Vapaaehtoistyötä vähintään on tarjolla joka maassa. Mitä tulee kultuuri- ja kieliongelmiin niin eikö ole hiukan kohtuutonta vedota niihin. Onhan niitä miehelläni täällä koko ajan, joten miksi pitäisin itseäni eriarvoisena, (sillä sitähän se on) jos en noiden ongelmien varjolla suostuisi hänen maahansa muuttamaan.
Olet aivan oikeassa, ei tietenkään ole perhe-elämää jos eletään eripuolilla maailmaa. Mutta itse vain mietin tuota vaihtoehtoa kun lupa-prosessi oli käynnissä. Minun miehenihän on kotoisin Albaniasta ja onhan siellä eri meininki kuin esim. Suomessa tai Englannissa.
Kun ei osaa kieltä, niin ei helppoa tulisi olemaan.
Mutta kaikki ihmiset ei ole samanlaisia. Tietysti paljon riippuu asiat omasta asennoitumisestakin, mutta kyllä siihen vaikuttaa myös elämäntilanteet. Ja kuten sanoin, esitin sen vain omana mielipiteenäni, että mitä myös kannattaa ottaa huomioon kun miettii lähtöä. Missään nimessä ei tarkoitukseni ollut sanoa että olisit väärässä. Olen pahoillani jos toin mielipiteeni huonosti esille.
Uvilla ei ollut perusteluja?? Miten he sitten voivat käännyttää???
mrs_O:
Tärkeintähän on kai se yhdessäolo, vaikka uvi olisikin yrittänyt pakottaa eroon? Jos suhde toisen työssäoloon kaatuu, niin heikoissa kantimissa on sitten ollut alkujaankin.Mitä nyt olen mokupareihin tutustunut, ja seuraillut sivusta tilanteita, niin valitettavan usein mokusuhteet ainakin aluksi ovat " heikoissa kantimissa" .
Näinhän se oli meilläkin, 5-6kk seurustelun jälkeen naimisiin, ei siinä ajassa mitenkään voi tietää samoja asioita toisesta kuin jos seurustelisi 3vuotta esimerkiksi. Mutta meillä onneksi on yhteinen kieli, millä ymmärrämme toisiamme, ja aina ollaan puhuttu asiat selviksi. Ja oli sitten mitä tahansa mielessä niin aina sen uskaltaa suoraan toiselta kysyä tai toiselle sanoa. Siinä rakastan miestäni oikein erityisesti, että hän todellakin tahtoo selvittää asiat, ja jutella muulloinkin.Seurustelut jää usein tosi lyhyeksi mokupareilla ja jotenkin ollaan vain niin siinä huumassa ettei osata ajatella elintasotilanteita, tai entä jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, ettei saakaan sitä lupaa suomeen.
Ja todellakin siinä vaiheessa, kun toista ei tunneta kunnolla, ja lähdetään eri maahan missä mies tekee pitkää päivää töissä, mahdollisesti kotona oleva puoliso masentuu ja sit alkaa tulla kaikenmoisia riitoja. Ei näitä tietenkään ennalta voi ennustaa, mutta olosuhteet hyvin mahdolliset.
Mutta sitähän se uvi yrittääkin kun antaa kieltävän, että nyt ne eroaa, ja kyllä varmaan kaikki tietää totuuden, että tuossa vaiheessa heikoissa kantimissa ollut suhde kaatuu!Eikä tietenkään sitä tarkoita että jos lähtee nyt toiseen maahan asumaan, että siellä on oltava loppuikä, totta kai voi aina muuttaa, tosin mokusuhteissa se ei välttämättä ole aina yhtä helppoa. Riippuen kielitaidosta ja paperisodasta mitä erilaiset luvat vaativat.
Jos minulla olisi mahdollisuus kökkiä vaikka aidanseipäänä jossakin samassa paikassa kuin mieheni, olisin ikionnellinen! Valitettavasti edellisestä avioliitostani syntyneiden lasteni (etenkin esikoiseni vaikeuksien) vuoksi, en voi muuttaa minnekään tällä hetkellä. Meillä yhdessäasuminen on jäänyt suhteemme aikana muutamaan kuukauteen. Eli parisuhdetta pidetään koossa kaikenlaisilla muilla keinoilla.
Kaikki on suhteellista. Siksi minä olisin suurinpiirtein taivaassa, jos saisin tyynyn pusertelun sijaan käpertyä mieheni lämpimään ja turvalliseen kainaloon iltaisin (yksin itkemisen ja ikävöimisen sijaan), jos saisin keskustella mieheni kanssa kasvotusten kalliiden puhelikeskusteluiden sijaan, jos tyttäreni saisi kertoa päivän tapahtumista " isille" heti tuoreeltaan jne.
Odotusta on nyt kestänyt puoli vuotta, eikä loppua näy. Hakemuksen käsittely on edelleen kesken ja tällä hetkellä sitä vielä vetkutellaan keinotekoisesti. Nykyisinhän asiat ovat sinänsä hyvin: mies oleskelee vajaan 2 tunnin lentomatkan päässä ja tapaamiset on onnistuneet suht usein. Mutta jos hakemukseemme tulee kielteinen vastaus, joutuu mieheni jossain vaiheessa palaamaan kotimaahansa Afrikkaan, jolloin kaikki edelleen monimutkaistuu (ja kallistuu).
Minä olisin tyytyväinen mihin tahansa yhdessäoloon, jos se olisi mahdollista. Siksi väitän edelleen, että heikoissa kantimissa ollaan suhteessa, jos yhdessäolokin joissakin " huonoissa" olosuhteissa alkaa heti suhdetta rasittamaan. Minä arvostaisin hyvin paljon edes sitä pientä, jatkuvan yhdessäolon mahdollisuutta. Se on nimittäin paljon enemmän kuin mitä meidän ja monen muunkin parin suhteessa tällä hetkellä eletään.
UVI:n ei nykylain mukaan tarvitse perustella päätöksiään tai olettamuksiaan esim. lumeliitoista tai muista mahdollisista luvan epäämisen syistä. Siksi se onkin mennyt heidän puoleltaan pelkäksi hutkimiseksi tutkimisen sijaan.
En tiedä oletko lukenut tältä palstalta, mutta me olimme mieheni kanssa erossa 9kk, ei siis nähty tuona aikana ollenkaan, joka kerta kun olin lähdössä ja kysyin uvilta, sanoivat: PÄÄTÖS TULEE PIAN, EI KANNATA, ja todellakin, kesti aina vain kuukausia ja kuukausia. Puhelinlaskuni olivat 400-500euroa kuukaudessa, eikä muuhun rahaa jäänyt. Mutta oli pakko puhua ja pitää suhdetta koossa. Voit olla varma, että tiedän miltä se tuntuu.
Kuinka monta kertaa näinkään unta että mieheni oli vieressäni ja sain halata häntä, mutta karu totuus iski heti herättyäni, ei ollut mies vieressäni, ja itku pääsi ;(
Tai kuinka monta kertaa näin unta että uvissa oli asiat edistyneet, eikä näinkään käynyt, kunnes sitten 9kk päästä.
Kuinka paljon minulla olikaan univelkaa kun koko tuona aikana en osannut nukkua, miten masentunut olin, ruoka ei maistunut, vastustus kyky oli nolla.
Usko, minä koin sen kaiken.
Haluan vain tällä tuoda sitä ilmi että arki tulee jokaiseen parisuhteeseen.
Niin minäkin ajattelin, että kun sitä vain saisi olla toisen kanssa vaikka yöt, mutta mutta, ei se parisuhde niinkään toimi, kun alkaa ajatella järjellä.
Minä siis ajattelin juuri niin kuin sinä nyt, mutta nyt myöhemmin, olen nähnyt järjen kanssa asiat eri tavalla.
Eikä näistä sanoistani kannata loukkaantua. Vaikka olenkin nuori, olen kokenut jo paljon ikäisekseni. Olen tavannut keski-ikäisiä suomalaisia naisia joilla on 15-vuotiaan aivot.
Esim. " Heivataan rikas suomalainen ex-mies, otetaan tilalle työtön ulkomaalainen ja huuman hävittyä herätään että nyt ei olekaan samanlailla rahaa, ei olekaan yhteistä kieltä kommunikointiin.
Ja kerrotaan tälle ulkomaalaiselle miehelle, että sinun nyt on hankittava jostain rahaa ja ettei olisi sitä exää kannattanut heivata"
Sanon tämän kaiken siis siksi, että monenlaista paria olen nähnyt.
HALLINTOLAKI
Päätöksen perusteleminen
Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos:
1) tärkeä yleinen tai yksityinen etu edellyttää päätöksen välitöntä antamista;
2) päätös koskee kunnallisen monijäsenisen toimielimen toimittamaa vaalia;
3) päätös koskee vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista tai sellaisen edun myöntämistä, joka perustuu hakijan ominaisuuksien arviointiin;
4) päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista eikä muilla ole oikeutta hakea päätökseen muutosta; taikka
5) perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta.
Perustelut on kuitenkin 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa esitettävä, jos päätös merkitsee olennaista muutosta vakiintuneeseen käytäntöön.
En loukkaantunut, yritin vain ilmaista asioiden eri puolia :) Joku lähtee suhteeseen realistisemmalla katsomuksella jo alusta, joku ei sitä osaa, saati kestä, missään vaiheessa.
Olen itse nähnyt liikaakin ja taistellut jo reilu 10 vuotta sitten uvin kanssa lasteni isän asiasta (jolloin se prosessointi kuitenkin oli vielä jollain tavoin reilua). Ja vuosien varrella tukenut ja neuvonut monia tuttuja ja tuntemattomiakin samassa prosessissa. Olen myös entinen (ja vähän nykyinenkin;) ) mamu-työntekijä, sekä viranomaispuolella että 3. sektorin hommissa, ja nähnyt surullisen paljon takaisin viranomaismajoitukseen palanneita poikamiehiä, joita " vosut" ovat pyöritelleet. Tai niitä, jotka ovat jatkaneet kierrosta seuraavaan " vosuun" ja aina vain hakanneet päätään seinään.
Kuten sinua, minuakin on paiskattu (harvinaisen) hyvällä miehellä, joka puhumisen lisäksi osaa kuunnella ajatuksella. Jos ei meidän keskinäinen ymmärryksemme pelaisi niinkuin se pelaa, ei meillä tod.näk. näissä olosuhteissa suhde enää kukoistaisi ;)
Uvin kuuluisi perustella mutta nykylaki mahdollistaa myös perustelemattomuuden. Tai sanottaisko, että perustelut voi vetäistä hatusta. Voivat esittää perusteluina epäilyksen, jota heidän ei myöskään tarvitse todeksi todistaa. Siksipä niin moni pari joutuu hakemaan sitä yhdessäelämisen oikeutta nimenomaan sieltä hallinto-oikeuden kautta. Ja sehän tuo prosessiin 6kk-1,5v lisää odotusaikaa.
UVI käyttää täysin törkeästi hyödykseen ihmisten tietämättömyyttä laista ja muista hakemukseen liittyvistä asioista. Ja tavoitteenahan on saada mahd. moni avioliitto päätettyä ennen sen ensimmäisenkään luvan myöntämistä. Ja moni liitto myös päättyy. Ja ne loput, jotka jaksavat taistella loppuun asti, ovat prosessin loputtua henkisesti täysin lopussa.
Niin, tuo on toinen asia, mistä olen eri mieltä kuin ihmiset yleensä.
Jos oikein ymmärsit olet minun kanssani samaa mieltä tästä...
Eli, aina haukutaan vain näitä maahanmuuttajia, mutta kyllä minusta jos syyllistä lähdetään hakemaan, niin voi katsoa sitä puolisoakin.
Ei ole ihme jos maahanmuuttaja masentuu, ei ole työtä, ei ehkä opiskele kieltäkään, ja se suomalainen puoliso luuhaa ties missä.
Mutta on tietysti totta sekin, että on maahanmuuttaja miehissäkin niitä huonompia yksilöitä. Jotka eurooppaan tultuaan haluavat pörrötä kukasta kukkaan.
MUTTA KOROSTAN ETTEN MISSÄÄN NIMESSÄ YLEISTÄ.
Niin, minua on paiskattu hyvällä miehellä, hän tykkää tehdä asioita yhdessä kanssani, ja paljon vietetään vapaa aikaa yhdessä. Jutellaan ja kuunnellaan puolin ja toisin. Olen erittäin onnellinen miehestäni.
Näitä vain on surullisen paljon näitä ikäviä tapauksia, tai ehkä ne onnelliset ei näillä palstoilla viihdy!
Niin uvi käyttää törkeästi hyödykseen ihmisten tietämättömyyttä laista, mutta samoin valitettavasti toimii kaikki suomen virastot, etenkin jos kyse ulkomaalaisesta!
Ja näin kävi myös minulle, olin todellakin henkisesti lopussa kun prosessi päättyi, ja noin puoli vuotta kesti toipuminen, enkä vieläkään ole ihan samassa kunnossa kuin ennen prosessia.
mrs_O:
UVI käyttää täysin törkeästi hyödykseen ihmisten tietämättömyyttä laista ja muista hakemukseen liittyvistä asioista. Ja tavoitteenahan on saada mahd. moni avioliitto päätettyä ennen sen ensimmäisenkään luvan myöntämistä. Ja moni liitto myös päättyy. Ja ne loput, jotka jaksavat taistella loppuun asti, ovat prosessin loputtua henkisesti täysin lopussa.
Kyllä toisiamme ymmärsimme ;)
hopea:
Niin, tuo on toinen asia, mistä olen eri mieltä kuin ihmiset yleensä.
Jos oikein ymmärsit olet minun kanssani samaa mieltä tästä...Eli, aina haukutaan vain näitä maahanmuuttajia, mutta kyllä minusta jos syyllistä lähdetään hakemaan, niin voi katsoa sitä puolisoakin.
Ei ole ihme jos maahanmuuttaja masentuu, ei ole työtä, ei ehkä opiskele kieltäkään, ja se suomalainen puoliso luuhaa ties missä.Mutta on tietysti totta sekin, että on maahanmuuttaja miehissäkin niitä huonompia yksilöitä. Jotka eurooppaan tultuaan haluavat pörrötä kukasta kukkaan.
Minäkin ilmaisin mielipiteeni tuosta aiheesta sentään ihan asiallisesti tällä kertaa ;) olisitpa kuulemassa, kun joskus päästelen oikein antaumuksella ;) Ja on tosiaan monta niitä kukasta kukkaan liitelijää, mutta... kuinka moni on ollut sellainen jo esim. Suomeen saapuessaan... ja kuinka moni taas on oppinut pahoille tavoille vasta täällä? On tullut tuossa vuosien varrella aika usein pohdittua ;)
Huonojen vaimojen osalta elämä jatkuu niinkuin ennenkin, lasten lukumäärä saattaa miesten myötä välillä kasvaa, mutta periaatteessa elämä jatkaa entisiä uomiaan. Miehellä taas pahimmassa tapauksessa on edessä maasta poistuminen. (ja tämähän toimii myös toisinpäin eli kun puolisona on suomi-poika ja vaimona joku ulkkari)
Meille uvi ei uskalla enää antaa mitään suoria vastauksia, kun olen kysynyt liikaa lakeihin liittyviä kysymyksiä, myös muualta kuin uvista. Etten saisi jatkoon heidän vastauksistaan todisteita ;) Joitakin oikein hyviä s-postivastauksia on tallessa vastaisuuden (siis hallinto-oikeuden ja muiden valitusteiden) varalle.
Koko prosessin lopuksi aion vielä valittaa ylempiin instansseihin. Tässä vaiheessa käydään vasta asemasotaa ;)
Joo, meilläkin käsittelijä muuttui kun sanoin että entäs kun lain mukaan teidän pitäis kertoa tuo käsittelyajan pituus.
Käsittelijä: No täällä ulkomaalaisvirastossa se ei toteudu kun se ei useinkaan ole meistä kiinni, vaan toisten maiden antamista vastauksista.
Meillä kyllä koko juttu oli niin monimutkainen ja niin huonoa tuuria, vaikkei hallinto-oikeuteen asti mennytkään.
Mutta voimia teille taisteluun!
mrs_O:
Meille uvi ei uskalla enää antaa mitään suoria vastauksia, kun olen kysynyt liikaa lakeihin liittyviä kysymyksiä, myös muualta kuin uvista. Etten saisi jatkoon heidän vastauksistaan todisteita ;) Joitakin oikein hyviä s-postivastauksia on tallessa vastaisuuden (siis hallinto-oikeuden ja muiden valitusteiden) varalle.Koko prosessin lopuksi aion vielä valittaa ylempiin instansseihin. Tässä vaiheessa käydään vasta asemasotaa ;)
Meilläkin käsittelijä muuttui, kun sain aikaisemman selkeästä mieheni sanojen vääntelystä kiinni.
Meillä ei ole juttu yksinkertaisemmasta päästä myöskään. Ei ole lakimiehetkään kuulleet tällasesta parista aikaisemmin ;) Ollaan tapeltu jo toisenkin maan viranomaisten kanssa suhteemme alkuvaiheessa naimisiinmenostamme ja nyt sitten nahistellaan uvin kanssa oleskeluluvasta. Ja todennäköisesti päättävät lopuksi, että lumettahan tämä vaan...
Kaikkien muiden esteitten lisäksi sitten vielä kuulin tutulta poliisilta, että mieheni kansallisuus on uville ei-toivotuin tällä hetkellä ja yksilöllistä asian käsittelyä on turha yhdenkään parin toivoa. Vähemmästäkin jo vetäis herneitä syvälle nenäänsä... mut onneks on tää palsta missä voi huonoinakin päivinä käydä puhisemassa ;) Ystävät kun alkavat jo olla ylikuormitettuja :(
Minä huomasin että ihmiset jotka ei tuota uvi-prosessia olleet kokeneet eivät tajunneet mistä oli kyse. Oli edes turha kertoa.
On kyllä törkeää, ei toivottu kansalaisuus, ihan uskomatonta.
Saanko muuten kysyä, tuntuuko sinusta vielä että suomi on oikeusvaltio?
Minusta ainakin oikeuden saaminen on täällä erittäin vaikeaa...
Kaikkien muiden esteitten lisäksi sitten vielä kuulin tutulta poliisilta, että mieheni kansallisuus on uville ei-toivotuin tällä hetkellä ja yksilöllistä asian käsittelyä on turha yhdenkään parin toivoa. Vähemmästäkin jo vetäis herneitä syvälle nenäänsä... mut onneks on tää palsta missä voi huonoinakin päivinä käydä puhisemassa ;) Ystävät kun alkavat jo olla ylikuormitettuja :(
[/quote]
Kiitos mrs o:lle asioiden selittämisestä mun puolesta.
Kuitenkin keskusteluanne luettua huomasin, että ollaan kaikki samaa mieltä asioista. (Ai niin hopea, en ole keski-ikäinen enkä ehkä järin naivikaan enää kaikissa näissä asioissa, Suomesta olen jo aiemmin muuttanut kahdesti poiskin, aviopuoliso myös tästä edellä mainitusta ei-toivotusta maasta..) Meillä uvi ei todellakaan perustellut päätöstään, tai perustelihan se, mutta yksikään peruseluista ei liity asiaan millään tavalla ja osa niistä on lisäksi ihan pelkkää valetta. Eniten tossa koko oleskelulupa-asiassa ärsyttää, ettei kukaan missään vaiheessa kysynyt mitään avioliittoomme tai yhteiselämään liittyvää. Ihan kuin ketään ei missään vaiheessa meidän suhde oikeasti edes kiinnosta, halutaan vain löydä se hylätty-leima hakemuksen kanteen.
Minä en ole pitänyt Suomea oikeusvaltiona ennen tätä oman elämäni viimeisintä episodiakaan ;) Olen jo työssänikin, mutta myös ystäväpiirissäni, joutunut katsomaan niin monen ihmisen kärsimyksiä tässä " oikeusvaltiossa" , että uskoni on kadonnut aikapäiviä sitten. Nyt olen enää kyyninen vanha pee ;)
Mua henkilökohtaisesti ottaa aivoon eniten se, että monet huijarit saa lupansa hyvinkin helposti, mutta oikeat parit pistetään helvetilliseen prässiin. (Enkä nyt sitten tuolla kommentilla tarkoita, että kaikki, jotka ovat saaneet lupansa helposti, olisivat huijareita.) Eli jos valehtelet sujuvasti, asiat sujuu kuin rasvattu, mutta jos kerrot asiat totuudenmukaisesti niinkuin ne on, sinulla nousee seinä vastaan. Ja minut kun on kasvatettu ajatukseen, että rehellisyys maan perii...
Samalla kun tässä " terapoin" itseäni näillä palstoilla, saan myös tietoa muilta ja jaan muille taas omia vinkkejäni. Ja uskon myös, että jaettu kärsimys on helpompi kestää;) Tuossa taannoin perustin myös suljetun keskusteluryhmän afro-vaimoille ja niitä kohtalotovereita löytyy sieltä muutamia. Totta kyllä on, että jos ei tätä itse ole kokenut, ei tätä monikaan kykene ymmärtämään. Mutta toisaalta se saattaa olla kenellä tahansa itsellään tai jollakin tuttavallaan joskus edessä. Ja jostakin aiemmin luetusta saattaa silloin olla hyötyä.
hopea:
Minä huomasin että ihmiset jotka ei tuota uvi-prosessia olleet kokeneet eivät tajunneet mistä oli kyse. Oli edes turha kertoa.On kyllä törkeää, ei toivottu kansalaisuus, ihan uskomatonta.
Saanko muuten kysyä, tuntuuko sinusta vielä että suomi on oikeusvaltio?
Minusta ainakin oikeuden saaminen on täällä erittäin vaikeaa...
jenni_117:
Kiitos mrs o:lle asioiden selittämisestä mun puolesta.
hopea:
Minä kirjoitin miehen kotimaahan lähtemisestä. Omasta (ja myös mieheni) mielestä se ei ole perhe-elämää, jos eletään eripuolilla maailmaa. Meidän tilanne on se, että kielteisen oleskelulupapäätöksen (johon yllättäen ei uvilla ollut edes perusteluja) jälkeen on nyt lähdettävä tästä maasta. En ole miehen kotimahan vain kotona hengailemaan lähdössä. Aina löytyy jotain tekemistä jos ei ole turhan nirso ja aktiivisesti etsii hommia. Vapaaehtoistyötä vähintään on tarjolla joka maassa. Mitä tulee kultuuri- ja kieliongelmiin niin eikö ole hiukan kohtuutonta vedota niihin. Onhan niitä miehelläni täällä koko ajan, joten miksi pitäisin itseäni eriarvoisena, (sillä sitähän se on) jos en noiden ongelmien varjolla suostuisi hänen maahansa muuttamaan.