Onko äidin suru merkittävämpi kuin isän suru?

niin siinä tapauksessa pidän äidin surua suurempana ja tärkeämpänä koska lapsen isä oli jättänyt perheensä, ja äiti oli lähivanhempi eli eli sitä arkea lapsen kanssa ja oli näinollen väistämättä läheisempi lapsen kanssa kuin etäisä.



Hautajaiset ovat yhtä paljon äidin kuin isänkin tilaisuus mutta isän uuden tyttöystävän tilaisuus se ei ole ollenkaan jos äidistä niin tuntuu. (Eikä äidin uuden poikaystävän jos isästä niin tuntuu).



Mutta noin yleisesti ottaen ei ole mitään eroa äidin ja isän surun suuruudella tai merkittävyydellä.

Mutta väistämättä se, kenen kanssa viettää paljon aikaa on läheisempi kuin se, jonka kanssa viettää vähemmän aikaa josta taas seuraa että usein etävanhempi ei ole lapsen kanssa yhtä läheinen kuin lähivanhempi. Ja mitä läheisempi suhde on kuolleeseen ihmiseen, sitä suurempi on suru.

joku naikkonen oli vetänyt herneen nenuunsa siitä, että kaikki ei taas mennyt niinkuin HÄN halusi, vaan että sureva äiti oli kehdannut esittää vaatimuksen, joka ei ollut HÄNEN mieleensä...

ilmeisesti sureva äiti ja sureva isä olivat esittäneet vastakkaiset vaatimukset. Sureva isä halusi avopuolisonsa hautajaisiin ja sureva äiti ei halunnut ex-miehensä avopuolisoa hautajaisiin.

Perusteluissa kiinnitin huomiota siihen, että joidenkin mielestä äidin tuska lapsen kuollessa olisi merkittävämpää kuin isän ja siksi äidin pitäisi saada päättää keitä hautajaisiin tulee, eikä isällä olisi siihen mitään sanomista.

Muuten en ota kantaa siihen ketjuun, mutta olin huomaavinani, että suurin osa vastaajista piti äidin surua suurempana, tärkeämpänä ja merkittävämpänä kuin isän. Oletteko todella sitä mieltä ja jos niin miksi?

>>Kyllä mä vähän näin mietin. En osaa itsekään sanoa miksi. Ehkä siksi, että äidin ja lapsen suhde on ensimmäiset vuodet aika symbioottista. Isä taas usein käy töissä ja joutuu olemaan enemmän erossa. Äiti myös kantaa lasta sisällään ja synnyttää sen.

Omistaako äiti lapsen jotenkin enemmän kuin isä?

>>Yleensä eron koittaessa, lapsi jää äidille.

Ovatko lapsen hautajaiset enemmän äidin tilaisuus kuin isän?

>>Naiset ovat yleensä tunteellisempia, joten ehkä joo. Isän suru on erilaista, mutta varmasti vielä ehkä raskaampaa, koska miesten on vaikeampi käsitellä surua.

Onko mielipiteessänne eroa sen suhteen, ovatko vanhemmat eronneet vai ei, tai sen suhteen, kummalla vanhemmalla on erotilanteessa lähihuoltajuus?

>>Etäisän suhde ei ole ihan yhtä läheinen kuin lähiäidin. Isä on jo joutunut etäännyttämään itseään. Itse en kestäisi olla erossa lapsesta yli viikkoa. Isällä menee helposti parikin viikkoa.

Joka viides lapsi kasvaa ilman isää, syystä tai toisesta, joten ehkä olen suorastaan törkeä iseille. En kuitenkaan usko, että lapsen itsemurha on helppoa isällekään varsinkin jos on raskauttavia asianhaaroja eli lähtenyt itse liitosta ja äiti syyttää siitä isää. Suvussani on tapahtunut itsemurha ja se on raskasta niin monelle ja se herättää hirvittävän määrän syyllisyyttä. Sen ketjun ap, ei kuitenkaan tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä, siksi uskon, että se oli vain hyvä provo tai sitten defenssimekanismit olivat vielä täysillä päällä. Raskasta tulee olemaan, jos juttu oli tosi.

Itse et pystyisi olemaan erossa lapsistasi kun korkeintaan viikon... isällä menee helpostikin pari viikkoa..??? Eiköhän se ole sen takia että ero on tullut ja mitä siitä seuraisi jos isä ei suostuisi tähän että lapsi jää äidille??? Olisi helvetillinen epäkypsä paska joka tekee kaiken aiheuttaakseen äidille pahaa mieltä. Vaikka todellisuudessa ISÄLLÄKIN voi olla semmoinen tunne että ei vois olla kun korkeintaan viikon erossa lapsistaan. Suostuisitko itse siihen että lapset jäisi isän luo asumaan? Kyllä mä voin kuule kertoa että ei se isälle mikään HELPPO juttu ole.

paljoa valinnanvaraa.

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

moni mies hylkää perheensä (myös lapsensa) esim.uuden naisen takia. Eli valitsee sen, että ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin ennen. Jos siis tällaista tilannetta ajatellaan..

Ei varmaan toki ole ajatellut, että joutuu lapsen hautaamaan, mutta miksi hylätä lapsensa eläessä, kun koskaan ei voi olla varma milloin kenenkin päivät loppuvat?!

t.18

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

moni mies hylkää perheensä (myös lapsensa) esim.uuden naisen takia. Eli valitsee sen, että ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin ennen. Jos siis tällaista tilannetta ajatellaan..

Ei varmaan toki ole ajatellut, että joutuu lapsen hautaamaan, mutta miksi hylätä lapsensa eläessä, kun koskaan ei voi olla varma milloin kenenkin päivät loppuvat?!

t.18

mutta ymmärrätkö edes mitä tarkoittaa sana hylkää? Jos ero tulee vaikka sitten sen takia että isä on löytänyt rakkauden muualta (uuden naisen) niin se ei automaattisesti tarkoita että hylkäisi lapsiaan. Vaikka ei pysty enään asumaan ja olemaan sen äidin kanssa niin se ei tarkoita sitä että ei enää voisi SAMALLA TAVALLA KUN ENNENKIN rakastaa ja huolehtia omista lapsista. Jos isä muuttaisi sen uuden naisen luo ja katkaisisi välit KOKONAAN (osoitteen muutos, puh.nron vaihto, eikä enää halua tavata lapsiaan) silloin tämä on hylännyt perheensä ja lapsensa.

Moni mies hylkää nimenomaan sen nykyisen vaimon painostuksesta.

Turhan usein täälläkin saa lukea siitä kuinka miehen lapsi on rasittava jne. Myös tuttavapiirissäni on pari tällaista miestä jotka eivät ole saaneet enää uuden naisen tultua kuvioihin pitää yhteyttä edellisen suhteen lapsiin. Vierailut ovat vain loppuneet. Ja kysessä ei ole ollut edes naisen vaihto vaan sinkku on alkanut seurustelemaan.

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

moni mies hylkää perheensä (myös lapsensa) esim.uuden naisen takia. Eli valitsee sen, että ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin ennen. Jos siis tällaista tilannetta ajatellaan..

Ei varmaan toki ole ajatellut, että joutuu lapsen hautaamaan, mutta miksi hylätä lapsensa eläessä, kun koskaan ei voi olla varma milloin kenenkin päivät loppuvat?!

t.18

joka haluaisi lapsia enemmän luokseen. Mutta ex-vaimo haluaa pitää lapset itsellään ja päästää lapsia mahdollisimman vähän isän luokse (eikä kyse ole siitä että isällä olisi uusi tai ero olisi johtunut isän pettämisestä tms.).

Tiedän myös 3 yh-isää.

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

Moni mies hylkää nimenomaan sen nykyisen vaimon painostuksesta.

Turhan usein täälläkin saa lukea siitä kuinka miehen lapsi on rasittava jne. Myös tuttavapiirissäni on pari tällaista miestä jotka eivät ole saaneet enää uuden naisen tultua kuvioihin pitää yhteyttä edellisen suhteen lapsiin. Vierailut ovat vain loppuneet. Ja kysessä ei ole ollut edes naisen vaihto vaan sinkku on alkanut seurustelemaan.

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

moni mies hylkää perheensä (myös lapsensa) esim.uuden naisen takia. Eli valitsee sen, että ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin ennen. Jos siis tällaista tilannetta ajatellaan..

Ei varmaan toki ole ajatellut, että joutuu lapsen hautaamaan, mutta miksi hylätä lapsensa eläessä, kun koskaan ei voi olla varma milloin kenenkin päivät loppuvat?!

t.18

ja todellisuudessa monet katkerat ex-vaimot tekee isän ja lapsien tapaamiset mahdottomiksi toteuttaa:( ihmisiä on monenlaisia ei pidä yleistää suuntaan tai toiseen.

naurettavaa, että isien rakkautta ja tunteita omiin lapsiinsa yritetään lokeroida ja arvoioina yleisenä totuutena vain sen perusteella, miten jotkut isät ovat lapsensa hylänneet tai heidät on siihen pakotettu.



Miksei äitien rakkautta lapsiinsa arvioidan niiden tapausten pohjalta, joissa äidit ovat lapsensa hyljänneet? Ihan samalla tavallahan tämäkin on yleistettävissä.

joku naikkonen oli vetänyt herneen nenuunsa siitä, että kaikki ei taas mennyt niinkuin HÄN halusi, vaan että sureva äiti oli kehdannut esittää vaatimuksen, joka ei ollut HÄNEN mieleensä...

ilmeisesti sureva äiti ja sureva isä olivat esittäneet vastakkaiset vaatimukset. Sureva isä halusi avopuolisonsa hautajaisiin ja sureva äiti ei halunnut ex-miehensä avopuolisoa hautajaisiin.

Perusteluissa kiinnitin huomiota siihen, että joidenkin mielestä äidin tuska lapsen kuollessa olisi merkittävämpää kuin isän ja siksi äidin pitäisi saada päättää keitä hautajaisiin tulee, eikä isällä olisi siihen mitään sanomista.

Ihan koko ketjua en lukenut, mutta useamman sivun kuitenkin. Omasta mielestäni suruja ei voi verrata, eli surun määrä, suuruus tai laatu ei ole suoraan riippuvainen siitä, onko ollut kuolleen henkilön äiti, isä, äitipuoli, isäpuoli, isovanhempi, sisarus, lähi- tai etävanhempi, seurustelukumppani tai aviopuoliso.

Totuutta tuon ketjun tai ap:n siinä kirjoittamien asioiden todenmukaisuudesta ei meillä ole, joten todella paha mennä ottamaan kantaa.

kun estää isää tapaamasta lapsiaan keksii meheviä valheitaa ja henkisesti pahoinpitelee toista kunnes on enää ihmisraunio isä jäljellä. Sitten huudellaan maailmalle miten saamaton paska ei halua enää tavata lapsiaan..

kun estää isää tapaamasta lapsiaan keksii meheviä valheitaa ja henkisesti pahoinpitelee toista kunnes on enää ihmisraunio isä jäljellä. Sitten huudellaan maailmalle miten saamaton paska ei halua enää tavata lapsiaan..

on äidinrakkautta parhaimmillaan. Ja vielä yleistäkin. Voitaisiinkin lokeroida ja yleistää äitien rakkaus lapsiinsa tämän perusteella.

Moni mies hylkää nimenomaan sen nykyisen vaimon painostuksesta.

Turhan usein täälläkin saa lukea siitä kuinka miehen lapsi on rasittava jne. Myös tuttavapiirissäni on pari tällaista miestä jotka eivät ole saaneet enää uuden naisen tultua kuvioihin pitää yhteyttä edellisen suhteen lapsiin. Vierailut ovat vain loppuneet. Ja kysessä ei ole ollut edes naisen vaihto vaan sinkku on alkanut seurustelemaan.

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

moni mies hylkää perheensä (myös lapsensa) esim.uuden naisen takia. Eli valitsee sen, että ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin ennen. Jos siis tällaista tilannetta ajatellaan..

Ei varmaan toki ole ajatellut, että joutuu lapsen hautaamaan, mutta miksi hylätä lapsensa eläessä, kun koskaan ei voi olla varma milloin kenenkin päivät loppuvat?!

t.18

tee vaikka hylkäisi nykyisen painostuksesta. Siinähän se ongelma piileekin, osa miehistä on valmiita laittamaan lapsensa sivuun vaikkapa naisen takia. Hyvin harva äiti tekisi samaa miehen vuoksi.

Lisäksi osa (aika moni) miehistä ei oikeasti taistele lastensa huoltajuus- ja tapaamisasiasta pontevasti, koska kyllähän siinä äkkiä tulisi exää ikävä, jos yllättäen saisikin lasten lähihuoltajuuden.

Tiedän monia sellaisia eroperheen lapsia, jotka kokevat tulleensa isän hylkäämiksi, vaikka näkevätkin isää silloin tällöin. Tiedä sitten mistä moinen kokemus, kun eihän eroavat ihmiset ikinä lapsiaan hylkää.

t.18

se isä olisi järjestänyt hautajaiset, voisi miettiä, kenen suru on suurin. Äidit kantavat lapsista vastuun kehdosta hautaan, ei ole isistä etenkään eron jälkeen edes tuohon.

Eli kyllä minusta äidin suru on merkittävämpi: hän joutuu sekä kokemaan surun että samaan aikaan organisoimaan monia erilaisia asioita.

naurettavaa, että isien rakkautta ja tunteita omiin lapsiinsa yritetään lokeroida ja arvoioina yleisenä totuutena vain sen perusteella, miten jotkut isät ovat lapsensa hylänneet tai heidät on siihen pakotettu.

Miksei äitien rakkautta lapsiinsa arvioidan niiden tapausten pohjalta, joissa äidit ovat lapsensa hyljänneet? Ihan samalla tavallahan tämäkin on yleistettävissä.

puhu isänrakkaudesta yleisesti, vaan tapauksista jossa mies hylkää perheensä. Ap:han kysyi onko mielipiteissänne eroja silloin jos vanhemmat ovat eronneet ja kumman luona lapsi asuu.

t.18

Moni mies hylkää nimenomaan sen nykyisen vaimon painostuksesta.

Turhan usein täälläkin saa lukea siitä kuinka miehen lapsi on rasittava jne. Myös tuttavapiirissäni on pari tällaista miestä jotka eivät ole saaneet enää uuden naisen tultua kuvioihin pitää yhteyttä edellisen suhteen lapsiin. Vierailut ovat vain loppuneet. Ja kysessä ei ole ollut edes naisen vaihto vaan sinkku on alkanut seurustelemaan.

Sitä erosuruakin. Ja tuskin kukaan ISÄKÄÄN kuvittelee että hautaa oman lapsensa ennen itseään. Eikö sitä sitten saisi sutrra?!

on se, että usein isä kykenee hylkäämään lapsensa erotilanteessa esim. näkee 1 vkoloppu/2 vko lasta jokapäiväisen näkemisen sijaan ja kuolematilanteessa suru olisi yhtä suurta kuin äidillä, joka ei erossa pysty hylkäämään lasta.

Eläessä kiintymys ei ole yhtä suurta, mutta kuollessa suru on yhtä suuri?

moni mies hylkää perheensä (myös lapsensa) esim.uuden naisen takia. Eli valitsee sen, että ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin ennen. Jos siis tällaista tilannetta ajatellaan..

Ei varmaan toki ole ajatellut, että joutuu lapsen hautaamaan, mutta miksi hylätä lapsensa eläessä, kun koskaan ei voi olla varma milloin kenenkin päivät loppuvat?!

t.18

tee vaikka hylkäisi nykyisen painostuksesta. Siinähän se ongelma piileekin, osa miehistä on valmiita laittamaan lapsensa sivuun vaikkapa naisen takia. Hyvin harva äiti tekisi samaa miehen vuoksi.

Lisäksi osa (aika moni) miehistä ei oikeasti taistele lastensa huoltajuus- ja tapaamisasiasta pontevasti, koska kyllähän siinä äkkiä tulisi exää ikävä, jos yllättäen saisikin lasten lähihuoltajuuden.

Tiedän monia sellaisia eroperheen lapsia, jotka kokevat tulleensa isän hylkäämiksi, vaikka näkevätkin isää silloin tällöin. Tiedä sitten mistä moinen kokemus, kun eihän eroavat ihmiset ikinä lapsiaan hylkää.

t.18

Et varmaan myöskään tunne yhtään eronnutta isää joka ei olisi lapsiaan hylännyt???????

Mieheni sisko kuoli muutama vuosi sitten. Anoppi ei ole sen jälkeen ollut entisensä, ei oikeastaan ole enää elossa, ainoastaan hengissä. Syvästi masentunut eikä saa mitään aikaan.



Appiukko taas on elänyt ihan niin kuin ennenkin. Varmasti hänkin suri tai suree mutta ei sitä mistään huomannut. Hautajaisten jälkeen harrasti normaalisti, matkusteli ja teki remonttia ja oli aina hyväntuulinen kun nähtiin.

tietenkään voi yleistää ja minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta olen kuitenkin omalla kohdallani sitä mieltä, että isompi suru se minulle olisi, kuin ex miehelleni. Hän kun hylkäsi lapsensa kokonaan mentyään uudelleen naimisiin. Eli ainakin tämä mies kykenee kieltämään jo lapsen eläessä lapsensa olemassa olon, tuskin hän kauheasti surisi jos lapsi kuolisi tai tulisiko se suru sitten vasta, kun tajuaa mitä menettää..? Mistäpä tietää. Jos lapseni kuolisi, en varmasti kutsuisi edes isää hautajaisiin saati sitten uutta vaimoaan!