Mieheni lapsi kuoli, lapsen äiti ei halua mua hautajaisiin
Tämän naisen argumentti on se, että poikansa teki itsarin vanhempiensa eron seurauksena, jota tämä nainen pitää minun syynä. Mieheni mukaan kaikki heidän väliltä oli kuollut jo ennen kuin aloimme seurustella. Onko äidillä siis muka oikeus kieltää isän avovaimoa osallistumasta hautajaisiin??
Kommentit (338)
Käytkö kaikkien tuntemiesi ihmisten sukulaisten hautajaissa vai valitsetko ne, joissa voit loukata eniten? Jos lapsi todella tappoi itsensä sinun vuoksesi, niin ehkä olisi kaikille parasta, että et mene hautajaisiin rienaamaan ja näyttämään, että koska isä valitsi minut niin poika valitsi kuoleman.
Sä voit ap. järjestää ihan omat juhlat pojan kuoleman kunniaksi nykyisen miehesi kanssa.
Siellä on miehesi ex-vaimo, vaimon sukulaisia ja ystäviä ja he eivät varmaan hyväksy tulemistasi. He kaikki ovat takuulla noista taustoista selvillä. Eikö ole parasta entaa heidän surra keskenään?
Siis tekö ette tunne yhtään katkeraa ämmää jotka syyttävät erostaan kaikkea muuta ja kaikkia muita kuin itseään ja käyttävät lapsia koston välineenä?
Ihan turha mun mielestä täällä vinkua että pojan itsemurha oli muka ap:n vika koska me ei todellakaan tiedetä totuutta!
Ja avopuoliso on puoliso jonka kanssa asutaan yhdessä, ei mikään satunnainen pano. Tosin taidan nostaa tämän keskustelun esille jatkossa joka kerta kun joku mainitsee asuvansa avoliitossalastensa isän kanssa. Avopuolisohan ei tässä ketjussa ole mitään niin miksi muulloinkaan?
Vaikka mies onkin ollut se osapuoli joka on pettänyt niin liiton toimivuuteen tarvitaan kaksi eikä ketään ulkopuolinen voi olla parisuhteen rikkoja vaan liiton on rikkonut kaksi siinä kyseisessä parisuhteessa olevaa ihmistä aivan itse.
Siksi ei ole kohtuullista että tämä nainen sinua syyttäisi asiasta. Mutta toki ymmärrän hänen katkeruutensa asian suhteen ja vielä kun näin järkyttävä asia on eroa "seurannut" niin todellakin ymmärrän hänen kantansa.
Mutta varmasti on mennyt jotain pieleen jo paljon aikaisemmin kun lapsin on noin radikaalin ratkaisun tehnyt eikä siihen voi pelkästään ero olla syynä. On täytynyt tapahtua jo jotain paljon aikaisemmin tai ero on erittäin huonosti hoidettu molempien osapuolten kesken.
Itse kunnioittaisin ehdottomasti äidin toivetta enkä menisi hautajaisiin vaikka toki sinullakin on oikeus surra. Mutta ei surusi ole verrattavissa mitenkään äidin ja isän suruun. Tue miestäsi kotona.
Olen myös sitä mieltä että isälläkin on oikeus valita kenet haluaa hautajaisiin. Ilmeisesti kuolemasta ei ole vielä kovin kauaa joten varmasti on shokissa niin äiti kuin isäkin.
En kuitenkaan haluaisi itse aiheuttaa lisää mielipahaa surevalla äidille tällaisen asian takia. Eikä ap:lla ole oikeutta suuttua/loukkaantua asiasta.
Kuinka kauan olette seurustelleet? Oliko isä etä, kuinka usein poika oli teillä? Onko miehesi pyytänyt ja toivonut, että lähtisit hautajaisiin?
Ja tämä kolmio draama jatkuu vielä hänen haudallaankin :(
Sinuna kunnioittaisin lapsen äidin surua enkä tunkisi väkisin hautajaisiin.
Viestistäsi sai sen kuvan, että seurustelunne alkoi ennen heidän liittonsa virallista päättymistä. Eiköhän siinä ollut loukkausta jo ihan riittävästi.
koska äitinsä oli mustasukkainen ja syyttää edelleen erosta ja nyt myös lapsen kuolemasta minua?
jotenkin tuntuu kohtuuttomalta. Pidin minäkin tästä pojasta kovasti, ja olen suunnattoman järkyttynyt. Luulen vaan, että 14v:n itsemurha liittyy jo johonkin ihan muuhun kuin vanhempien eroon.. ap
Kyse on lapsensa menettäneiden vanhempien yksityisestä surusta, ei sinun tilaisuudestasi näyttää kaapin paikka!
Kyseessä on sitä paitsi asia, jossa mahdollisuutesi tukea miestäsikin ovat varsin rajalliset, niin suuri suru tuollainen on. Tarjoa tukea käytännön asioissa ja hänelle olkapäätä ja kuuntelijaa. Muuta et voi tehdä.
on SE SITTEN KUMMA KUN UUSIEN MUIJIEN PITÄÄ TYÖNTÄÄ JOKA ASIAAN NOKKANSA, VOI PYHÄ SYLVI !!! anna nyt herranjestas ei sinulle kuuluvien hautajaisten olla ja pysy kaukana, viimeinen niitto oli meidän perheessä se että mieheni nyksä alkoi vaatimaan tapaamisaikoja lapselleni milloin isänsä saa nähdä lastansa, siinä en näkee mitä te uudet naiset ole ja en todellakaan ole katkera vaan itse halusin miehestäni eroon.. mutt en voinu uskoo että tämä uusi nyksä alkaa hallitseen meidän yhteistä lastamme. se natsi onneksi sain aika pian hiljenemään.. hahaa ! ja uskon että olet todellakin eroon syynä!
Isällä ja äidillä on samanlaiset oikeudet lapseensa nähden, ja jos kaikki on idiootteja niin voihan kaikki tehdä ihan mitä minäminä haluaa ja täyttää hautajaisetkin katkeruudella, mustasukkaisuudella, valtataistelulla. Mutta jos on minkään valtakunnan sosiaalisia taitoja tai sielun sivistystä, niin ensisijaisesti kunnioittaa toisen toiveita. lapsi on vanhempiensa ja uudet puolisot eivät ole tasavertaisia suhteessa häneen. Jos on tuollaisia jännitteitä niin niin olisi aika viisasta jättää ne hautajaisten ulkopuolelle. Minulle ei tulis mieleenkään tunkea HAUTAJAISIIN jonne en ole tervetullut. Jos ap et tätä ymmärrä niin istahdapa alas ja ala miettiä motiivejasi, sillä silloin sulla on ihan omassa elämässäsi melko suuriaongelmia, joiden ratkaisemiseksi kannattaisi ryhtyä hommiin. Lapsen kuolema ja sen aiheuttama shokki on jotakin mitä ei voi ymmärtää jos ei sitä itse koe. Olen vierestä seurannut, ja kyllä sanat loppuivat ihan kättelyssä kun ymmärsi millaisen murheen ja taakan elämä on lapsensa hautaavien vanhempien harteille nostanut. Sitä on vaan hiljaa kiitollinen jokaisesta päivästä kun saa lapsensa pitää.
Ottamatta kantaa tämän tarinan todenperäisyyteen: Kirkko on julkinen paikka eivätkä hautajaiset ole yksityistilaisuus, jonne tietyn henkilön tulemisen voi estää. Paitsi jos kyse on turvallisuuden vaarantumisesta tai lähestymiskiellon rikkomisesta tms.
Ei kirkkoon menoa voi estää, ei karskit miehet eikä exän vaimo. Pitopaikka on sitten asia erikseen, sinne ap ei pääse, jos vaimo kieltää.
En minäkään APn sijassa kirkon jälkeen kahville menisi, mutta aivan taatusti kirkkoon menisin hyvästelemään pojan! Sitä ei voisi kukaan estää!!
Kirkkoon ei ole pakko päästää yksityistilaisuuden aikana muita kuin asianosaisia. On ihan yleinen käytäntö pistää ovet lukkoon tai joku ovelle vahdiksi esim. hautajaisten ajaksi, jos kirkko on vaikkapa nähtävyys joka muutoin olisi auki.
En tiedä tyhmempää kun ängetä jonkun hautajaisiin kun sinua ei sinne haluta, ootko ihan tyhmä? Joko oot ostanu uuden puvun jota haluat siellä esitellä?
ei aina kannata tunkea nokkaansa joka paikkaan.Mun mielestä ei kuulu sulle.Ei kannattais ihmetellä jos et saa edes kutsua.
häihin. Isäni tapasi äitini kuitenkin vasta eron jälkeen. Silti äitiäni ei ole haluttu koskaan minnekään isän 1. avioliittoa ts. sisarpuoltani tai hänen perhettään sivuaviin perhejuhliin ja hän jäikin niistä pois. Siis ihan iloisiin perhejuhliinkaan äitini ei ole koskaan saanut kutsua. Mutta äitini onkin hyvin hienotunteinen ihminen.
Olen tuon kuolleen lapsen äidin ystävä ja kerron hänelle mitä täällä kirjoittelet. Sympatiaa et tule koskaan saamaan osaksesi, halveksin sinua sydämeni pohjasta.
ystävä alkuunkaan, jos haluat lisätä äidin tuskaa muka tukemalla häntä asioita sorkkimalla.
Tilanne on varmasti kivulias kaikille pojan elämään kuuluneille ihmisille, onhan aiheen aloittajakin luultavasti jakanut kodin ainakin osittain pojan kanssa. Tällaisessa tilanteessa jokainen elää omaa kriisiään lävitse eikä pysty ajattelemaan kovin rationaalisesti.
Mikään menettelyhän ei lasta tuo takaisin. Eikä itsemurhasta voi syytä sälyttää kenenkään harteille. Paha olo lapsella on ollut, mutta tuskin pelkästään yhden ihmisen aikaansaannoksena.
En voi sivullisena tietää mikä olisi oikea ratkaisu hautajaisten suhteen, jollain tapaa ymmärrän äidin näkökulman mutta ymmärrän myös isän tarpeen saada tukea suruunsa ja vaikeimpaan hetkeen siltä ihmiseltä, joka hänelle lähin on. Unohtamatta sitä, että aiheen aloittajallakin on oma surunsa käsiteltävänään. Olkoon ratkaisu mikä hyvänsä, toivoisin että se lisäisi ennemminkin harmoniaa kuin katkeruutta. Mikä olisi kivuttomin yhtälö kokonaisuutena?
Osanottoni teille kaikille ja paljon voimia suruun. Itkettää täysin ulkopuolisenakin tuo tilanne, tuntuu niin väärältä ja murskaavan surulliselta, että nuori ihminen päättää luopua elämästään. Niin monta tietä olisi voinut olla vielä kuljettavissa, nyt on jäljellä surun ja luopumisen tie.
Olitpa sitten syynä eroon tai et, olet näköjään suhteen naimissa olevan miehen kanssa aloittanut. kaikki heidän bväliltään ei siten olltu kuollut, silloin he olisivat eronneet jo. Siten olet osallisena myös perheen hajoamisessa ja ex-vaimo ja tuo poika saavat sen osalta tuntea aivan vapaasti mitä haluavat! Tuon ikäiselle vanhempien ero ja isän hylkääminen ovat rankkoja paikkoja etkä voi vähätellä pojan tuntemuksia. Isän hylkäämisenä poika voi kokea jo aivan sen että isä asuu eri paikassa ja kuinkahan paljon hänellä aikaa pojalle on ollut. Olet jo ollut todella satuttamassa äitiä ja tätä poikaa, anna nyt edes hautajaispäivä heille. Miestä ehdit lohduttamaan muulloinkin, ilmestymisesi hautajaisiin olisi todella provosointia ja valtataistelua. Sait jo miehen eikä lastakaan tarvi silmissä enää katsella, olet voittanut joka saralla. Korkkaa shampanja kotona hautajaisten aikana ja anna siellä surra niiden joka oikeasti surevat. Lapsen paras on sinulle ollut yhden tekevää tähänkin asti, joten näköjään haluat päästä loukkaamaan ex-vaimoa vielä viimeisen kerran. Jos miehelläsi on tippaakaan järkeä päässään eikä kaikki ole valahtanut jälkoväliin niin ei hän sinua ole sinne edes haluamassa.
tilanteessa pitää kunnioittaa äidin toivetta. Teet niin kuin hän haluaa, eli jättäydyt hautajaisista.
koska äitinsä oli mustasukkainen ja syyttää edelleen erosta ja nyt myös lapsen kuolemasta minua? jotenkin tuntuu kohtuuttomalta. Pidin minäkin tästä pojasta kovasti, ja olen suunnattoman järkyttynyt. Luulen vaan, että 14v:n itsemurha liittyy jo johonkin ihan muuhun kuin vanhempien eroon.. ap
Se ei ollut swun lapsi, vaan miehesi ja hänen exän. sinä et liity siihen lapseen millään tavalla joten et liity myöskään hautajaisiin.
Tässä tapauksessa sulla ei ole mitään asiaa sinne mun mielestä. häpeä nainen. ettet vaan ois ite mustasukkainen kun lapsen vanhemmat saattavat lohduttaa toisiaan hautajaisissa?????
isäkin osallistu lähiomaisena hautajaisten järjestelyyn ja saa yhtälailla päättää, ketä kutsuu. Ei se 14-vuotias lapsi ole mikään äidin omaisuus. Suru on molemmilla vanhemmilla varmasti yhtä suuri ja kamala. Isä päättäköön keitä hänen puoleltaan tulee. Hautajaisissa muistellaan ja kunnioitetaan vainajaa, ei se ole mikään lähiomaisten kauniit ja rohkeat.