Suutuin :(
Olen kuudenella kuulla raskaana ja teen aika pitkää työpäivää. Olen yrittänyt istua enemmän töissä kun siihen kerran on mahdollisuus ja kun tuo selkä ei alun alkajeenkaan ollut mikään kunnollinen.
No tänään olen sitten väsynyt ja selkää särkee ihan kiitettävästi.
Soitin automatkalta kotiin kysyäkseni mieheni mielipidettä illallisasiaan. Olin siis eilen tuonut kotiin kaalikääryleitä joista pidän, ja miehenikin ilmaisi ne nähtyään pitävänsä niistä.
Olin siis ajatellut että keittäisin kai perunoita niiden kanssa ja näin pääsisin helpommalla tänään kun tuo selkäkin on niin kipeä.
Soitin siis kotiin jossa mies jo oli (on opiskelija) ja kysyin että mitä hän yleensä haluaisi kääryleidensä kanssa. Miehellä on ärsyttävä tapa "määkiä" tai vinkua kuin pikkulapsi jos hän haluaa minulta jotain ja hänestä se on hauskaa. Minä olen monesti kommentoinut että se ei ole, ei varsinkaan jos olen väsynyt.
Heti kun sain kysyttyä mitä lisäkettä herra mielellään söisi alkoi puhelimesta kuulua kovaääninen "määintä". Tunsin aika kovan suuttumuksen nousevan sekunneissa ja sanoin aika kovaan ääneen että ei ole hauskaa ja jos ääni ei lopu, laitan luurit. Mieli siis teki heittää puhelin männikköön. No mies hiljeni ja kysyin uudestaan jolloin alkoi toinen vitinä että ei halua syödä kaalikääryleitä ja lisää määintää.
Siinä vaiheessa meni viimeinenkin hermo (pistän kivun ja väsymyksen piikkiin) ja melkein itkin puhelimeen selkäsärkyäni (en todellakaan halua mennä kauppaan, saati seistä hellan edessä koska herralle ei suunnitelemani ruoka kelpaa)
No miespä suuttui päälleni (siis koska minä suutuin "typeristä") ja totesi kiukkuisesti että laita sitten mitä haluat. Lopetin puhelun ja suurinpiirtein sanomalla vain että selvä.
Loppumatkan itketti kovasti kipua ja kiukkua ja nyt en ole sanonut miehelle sanaakaan tultuani kotiin. Hän itse tekee sen helpoksi koska mököttää minulle yhä eikä siis sano itsekään sanaakaan.
Niin että kertokaas itse miten olisitte tilanteessa toimineet ja miten toimisitte nyt? Minua keljuttaa niin etten aio miestä huomioida kunnes pyytää anteeksi. Olenkos nyt liian herkkis vai onko mies tuijotellut nyt hiukan omaa napaansa.
Tuo onkin siis muuten ihanassa miehessä oikeastaan mua se ainoa keljuttava tekijä.
Kommentit (50)
voihan jumalauta sun kanssas. Sä et oo tosissas. Hyvää loppuelämää sulle vaan kääryleiden ja määkivän miehen kanssa. En kadehdi osaasi.
Luulisi, että aikuinen mies osaisi laittaa teille molemmille sen lisäkkeen, eikä sinun tarvitsisi raskaana ja kipeänä itseäsi liikaa rasittaa. Minä odotusaikana soittelin miehelle, että nyt voit keittää perunat, olen puolen tunnin sisään kotona.
kun kerran olet raskaana, selkäsi on kipeä ja mies on aiemmin kotona???
Mutta jos kysyt miehen mielipidettä, on hänellä oikeus kertoa, ettei halua niitä kaalikääryleitä yms. Älä kysy, jos et halua vastausta.
Miksi sinä haet ne perunat ja hankit kääryleet? Ja miksi edes kysyt kelpaako ne kääryleet, jos se mies niistä sanoo tykkäävänsä?
Siis miten tuo määintä on alkanut ja sanooko mies siis jotain vai vaan ölisee? Todella omituista. Onko teillä vielä muita lapsia miehen ja sikiön lisäksi?
No aika nuoria kai, mies on 27, itse 26.
Ja myönnän kyllä auliisti että karhunpalveluksen olen itselleni tehnyt kun olen ruokaa suostunut aina laittamaan. Ei siinä mitään sinällään, pidän ruuanlaitosta yleensä.
Mies on työskennellyt kokkinakin mutta ei tykkää laittaa ruokaa. Kyllä mielestäni varsinkin nyt se pitäisi siihen pakottaa edes silloin tällöin.
Ja siis ns. "määintä" on miehen mielestä "hauska pila", ei se hänestä nyt ääliötä tee, saati minusta se, että "otin määkivän miehen" :D
Koittakaa nyt päästä sopuun, tilatkaa vaikka pitsat.
Tylsästi toimittu, mieheltäsi koska valitti laitetusta ruoasta (olisi tarjoutunut itse laittamaan jotain tilalle jos ei kelpaa) ja sinulta vetää herneet nenään kun vastaus kysymykseen ei miellyttänyt.
Onneksi olkoon, sulla on kohta kaksi lasta huollettavana (olettaen, että teille on tulossa esikoinen). Eikö jumalauta aikuinen mies itse osaa ruokaa laittaa tai kaupassa käydä...
Lapsellinen mies toisinaan kyllä on, hieman äitinsä aikanaan hemmottelema, ei se muuten pahemmin näy kuin ruoka-asioissa.
Ja siis korjatakseni harhaluuloa, en soittanut kysyäkseni ruuasta, olin jo päättänyt laittavani kääryleet, soitin vain tiedustellakseni mitä niiden kanssa syötäsiin, itsellä kun ei sillä hetkellä ollut oikein ideoita.
miksi sinä soitat aikuiselle(?) miehelle ja kysyt jotain älytöntä ruoka-asiaa? Jos sinun vuorosi laittaa ruokaa nin laitat lisukkeeksi mitä laita, ei sitä nyt aikuiselta erikseen ruveta kyselemään, että mikäs nyt tänään kelpaisi.
Outoa minusta tuossa on se, että sinä tulet väsyneenä työpäivän jälkeen kotiin, olet vielä raskaana ja sinun tehtäväsi on valmistaa ruoka valmiiksi. Kun se mies kerran on siellä kotona niin miksi hän ei valmista? Vaikka opiskelee, ei se ruuanlaitto siinä kirjoittamisen/lukemisen välissä on maata kaatava juttu (ihan kokemuksella voin kertoa).
Vai onko teillä tämä tradionaalinen jako, nainen tekee ruuat ja passaa miestä?
Koittakaa nyt päästä sopuun, tilatkaa vaikka pitsat.
Tylsästi toimittu, mieheltäsi koska valitti laitetusta ruoasta (olisi tarjoutunut itse laittamaan jotain tilalle jos ei kelpaa) ja sinulta vetää herneet nenään kun vastaus kysymykseen ei miellyttänyt.
Totta tuokin, samaa itsekin mietin että olisin ehkä hiukan kärsivällisempi voinut olla.
laittaa ruoan valmiiksi.
Kohta sulla on kädet täynnä, kun on vauva ja määkivä mies. Kun vauva tulee taloon niin molempien pitää ottaa lisää vastuuta arjen sujumisesta. Ei vain naisen. Nyt on hyvä alkaa harjoitella. Vetoat siihen että olet raskaana.
Voitko sanoa miehelle ettet tykkää "määkimisestä" ja pyytää ettei hän tekisi sitä enää. Puhu asiasta kun ootte väleissä, ei suuttuneena.
Mä en varmaan olisi edes kysynyt mieheltä mitä se haluaa kääryleiden kanssa. Vaan olisin mennyt kotiin, ottanut panadolia ja laittanut perunat kiehumaan. Olisin syönyt ja painunut sänkyyn. Mies olisi saanut syödä tai olla syömättä jos ei kelpaa.
Huomenna olisi uusi päivä, joka toivottavasti ei olisi niin kivulias.
Ehdotan että syöt ja menet nukkumaan, ja huomenna olet kuin unohtanut asian. Keskenkasvuinen kakara-miehesi menköön vaikka äitinsä helmoihin.
t. rv 36:lla oleva selkäsärkyinen
Vastailin tuolla jo aiemmin, mutta ihan tuli mieleen, että mitenköhän se mies meinaa itsensä ruokkia sitten, kun teillä on se vauva? "Parhaimmillaan" heräilet yöt tunnin-kahden välein imettämään, ja vauva saattaa huutaa koliikkiaan tuntikaudet päivässä. Voin kertoa, että tuossa tilanteessa ei todellakaan ehdi/jaksa kokkailla. Sun mies tulee varmaan kuolemaan nälkään. Voi voi. Että mua korpee tuollaiset "miehet". Miksi te naiset suostutte olemaan tuollaisessa suhteessa?
Siis miten tuo määintä on alkanut ja sanooko mies siis jotain vai vaan ölisee? Todella omituista. Onko teillä vielä muita lapsia miehen ja sikiön lisäksi?
Totaalireps X-D
tunge ne perunat sen määkivän äijän suuhun, niin hiljenee sekin... on teillä ongelmat :D
Mä en yleisesti ottaen kysy hirveesti ruokatoiveita, joskus, mutta en tuossa tilanteessa missä jo osa ruokaa on ostettu.
Mä en varmaan olisi edes kysynyt mieheltä mitä se haluaa kääryleiden kanssa. Vaan olisin mennyt kotiin, ottanut panadolia ja laittanut perunat kiehumaan. Olisin syönyt ja painunut sänkyyn. Mies olisi saanut syödä tai olla syömättä jos ei kelpaa.
Huomenna olisi uusi päivä, joka toivottavasti ei olisi niin kivulias.Ehdotan että syöt ja menet nukkumaan, ja huomenna olet kuin unohtanut asian. Keskenkasvuinen kakara-miehesi menköön vaikka äitinsä helmoihin.
t. rv 36:lla oleva selkäsärkyinen
Juteltuamme vähän totesin että miehellä on hieman sama käsitys kuin useimmilla vastanneilla, että olisin soittanut kysyäkseni haluaako hän valitsemaani ruokaa tai että åitääkö siitä.
Hänellekin yritin kyllä selventää että jo puhelimessa sanoin moneen kertaan että kyselin vain mielipidettä siihen minkälaista lisuketta noille nyt yleensäkään laitetaan.
Mutta koska moni tuntuu reagoivan samaan asiaan ja näkevän sen niinkuin hän, niin ehkä mun artikuloinnissa sitten on jotain vialla, mene ja tiedä. Nyt vituttaa todella rankasti.
kuin joku nuoren parin eka riita :D En oikeesti näe tossa mitään ongelmaa... ja mullakin on mies joka ei koskaan osaa päättää mitä syötäisiin. (ja saattaa myös määkiä..) toi tilanne on ihan arkipäivää, ja silloin menen kauppaan ja tuon sieltä mitä suunnittelin, tai sitten vaikka jotain tylsää valmisruokaa jos ei mies kerran osaa sanoa mitään ja muakaan ei kiinnosta.
mies kyllä tekee ruuan ja käy kaupassa jos minä totean että sori mä en nyt jaksa.
Niin ja kiitos kun sai avautua :)