Käsi sydämelle, viekö miehesi edelleen " jalat altasi" ?

Syvää kiintymystä häneen tunnen ja onnellisia olemme, mutta sellaista erityistä sydämen lepatusta hän ei ole koskaan saanut aikaaan.

On välillä laskusuhdanteitakin, mutta aina tuohon ukkoon vaan rakastuu uudestaan.

Meidän suhde ei alkanut kovinkaan tulisesti, nääs.

Silti ihan onnellisia ollaan (14v takana ja kolme lasta)

[color=red][size=6]♥[/color] [size=6]♠

Veisi muuten ja veikin vielä jokin aika sitten, mutta loukkasi minua suutuspäissään niin pahasti, etten pysty antamaan anteeksi... Nyt yritän katsella päivä kerrallaan ja toivon että suhteeni vielä (ihan lastenkin takia) paranisi entiselle tasolleen.



Pahinta kai on, että mieheni ei ole pyytänyt käytöstään edes anteeksi, vaikka ainakin minusta hän oli niin kamala, etten voinut koskaan hänestä sellaista edes kuvitella. Kaikki pilvilinnani romahtivat kertaheitolla :(



Mies luulee tällähetkellä, että kaikki on hyvin (kun minä pidän suuni kiinni) mutta totuus on, etten tässä elämäntilanteessa (3 pientä lasta) jaksa edes harkita eroamista, ja koen helpommaksi vain antaa asioiden olla kuin taistella niiden korjaamiseksi... Tämä on muuten varmaan syy, miksi niin monet eroavat kun lapset kasvavat-jaksaa taas välittää asioista...

silti hän on paras aviomies ja isä mitä maa päällään kantaa, rakastan häntä!

Olemme olleet yhdessä yli 5 vuotta, toki matkalle mahtuu suvantojakin. Tiedän, etten ikinä pysty kokemaa tällaisia tunteita kenenkään muun kanssa. Miehelläni on tietty katse, joka aikanaan notkautti polviani ja aina kun hän vain katsoo minua niin, tärisen ja värisen...

mutta perhoset lepatti vatsassa silloin muinoin... nyt ei enää lapattele,harmi. mutta tilalla on uudenlaista kiintymystä,välittämistä ja hellyyttä. rakastan miestäni yhtä paljon kun ennenkin. itse pitäisi kyllä höllätä nutturaa joskus että minustakin löytyisi edes joskus se sama tyttö mikä olin.

Ei ole pakko vastata, jos on liian " arka" aihe..

En tiedä onko minulta vienyt koskaan kukaan jalkoja alta. Olen aika tasaaanen rakastuja.

ja umpirakastuneen olon aikaiseksi,mutta sitten taas toisinaan tekisi mieli potkia persauksille!!!

Iän myötä rakkaus muuttaa muotoaan. Mies antaa syvän rauhan ja pysyvyyden tunteen.

Ei ole koskaan vienyt. En ole sen tyyppinen ihminen, joka hullaantuu toisiin.

Vie. Edelleenkin jaksan ihastella veistoksellista kroppaa ja vuosien myötä tunteet ovat vain syventyneet entisestään.

Kyllä, kun on se vaan niin ihana :)

Kyllä vie :) vieläkin perhoset vatsassa kun odotan töistä kotiin! Yhdessä 8v :)

Välillä.
Tietenkin rakkauskin muuttaa muotoaan ja välillä on myös päiviä jolloin on olo että "ihan oikeasti, tuonko minä nain?" mutta sitten on niitä päiviä jolloin on ikävä vaikka toinen on vain kaupassa käymässä.

Kyllä vie :)

[quote author="Vierailija" time="09.11.2005 klo 10:35"]

Eli, onko hänessä yhä sitä vetovoimaa, mihin aikoinaan ihastuit/rakastuit?
Vai ajatteletko joskus ihan tosissasi, että " mitähän ihmettä mä olen joskus tuossakin nähnyt?"

[/quote]

Heh...eipä tosiaankaaan...

Syvää kiintymystä häneen tunnen ja onnellisia olemme, mutta sellaista erityistä sydämen lepatusta hän ei ole koskaan saanut aikaaan.

Miksi sitten olet edes hänen kanssaan? Eihän tuossa ole mitään järkeä?