Käsi sydämelle, viekö miehesi edelleen " jalat altasi" ?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2005 klo 10:35"]

Eli, onko hänessä yhä sitä vetovoimaa, mihin aikoinaan ihastuit/rakastuit?
Vai ajatteletko joskus ihan tosissasi, että " mitähän ihmettä mä olen joskus tuossakin nähnyt?"

[/quote]

Ei varsinaisesti, mutta kyllä edelleen hänestä kovasti tykkään.

Tykkäät? Kavereista tykätään.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2005 klo 10:35"]

Eli, onko hänessä yhä sitä vetovoimaa, mihin aikoinaan ihastuit/rakastuit?
Vai ajatteletko joskus ihan tosissasi, että " mitähän ihmettä mä olen joskus tuossakin nähnyt?"

[/quote]

13, mitä noin pahaa miehesi on tehnyt?

Ei ole pakko vastata, jos on liian " arka" aihe..

Ei varmaan suostunut tottelemaan vaimoaan

Kyllä, ehdottomasti ♡

On vaan iän myötä parantunut sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Naimisissa 21 vuotta ja nyt eletään toista alkuhuumaa kun kaikki lapset ovat muuttaneet omiin koteihinsa ;)

Kyllä, ikävä on raastava miehen viikkojen työmatkojen aikana.

Ensitapaamisella hän vei kirjaimellisesti jalat alta: ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen pyörtynyt tapahtui vuorokauden ensitreffeillämme.

Kyllä vaan... <3

Joo ilman muuta, jos sattuu esimerkiksi röhnäämään lattialla jalkalistoja asennellessaan tai vastaavaa niin, että kompastun häneen.

33 yhteistä vuotta takana, 25 avioparina.

Vie. Mies on niin huomaavainen ja ihana.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:38"]

Iän myötä rakkaus muuttaa muotoaan. Mies antaa syvän rauhan ja pysyvyyden tunteen.

[/quote]

Kuole helvetissä ja hanki elämä. Nostit 10 vuotta vanhan viestiketjun.

Ei, mutta rakastajani taas vie. <3

Aika ajoin, välillä on toki kausia kun miettii, että mitähän tässäkin teen, kun en saa suhteelta mitään. Toisinaan taas olen maailman onnellisin. Arjessa on aina omat haasteensa. Ikävistä asioista on yhdessä selvitty ja maailma on näyttänyt taas paremmalta.. sellaiset kokemukset tuo toista lähelle ja vahvistaa suhdetta.

Ei ole koskaan vienytkään. Rakastuimme pikkuhiljaa. Ja rakastamme edelleen 12 vuoden jälkeen.

Noin 10 vuotta yhdessä ja kyllä edelleen "vie jalat alta" suhde on kyllä muuttanut muotoaan vuosien aikana, parantunut vuosien myötä.

Kyllä :)

Ei, ei ole koskaan viennytkään eikä se haittaa

Ei ole koskaan vienyt jalkoja alta. Sellaiset jotka vie ei ole aviomiesainesta

No ei sillä tavalla kuin alkuaikoina, mutta onko ihmekään, kun alkuajoista on kohta 30 v? ;). Mutta, rakastan miestäni syvästi, olemme parhaat ystävät ja meillä on halu pysyä yhdessä koko elämämme ajan. Kuitenkin joskus koen vieläkin sellaisen ihanan huikaisevan tunteen, että tätä miestä todella rakastan ja myös haluan. Joskus rakastellessa tulee myös sellainen kaikkinielevä rakkauden tunne, tekisi mieli melkein kiljua onnesta ja hyvästä olosta, tämä erityisesti sellaisessa asennossa, jossa näen mieheni kasvot.

Sanoisin, että nämä todella syvät tunteet ovat parempia kuin se tunne, että toinen vie jalat alta!

Kun lukee tuollaista, että mies vie jalat alta pitkässäkin parisuhteessa, tulee mieleen, miten erilaista oma elämäni olisi ollut, kun olisi ollut tuollainen voimanlähde omassa elämässä. Osaatteko te, joilla on tuollainen rakkaus elämässänne, olla kiitollisia siitä onnenkantamoisesta, joka on kohdallenne osunut? Näin kun on aina elänyt yksin, ei oikein osaa edes kuvitella, kuinka ihanaa elämä olisi rakkaan ihmisen kanssa ollut. 

Olemme seurustelleet vasta vuoden ja vähän aikaa sitten muutimme yhteen, joten olisi huolestuttavaa, jos ei veisi jalkoja alta.

No ei vie.

Kyllä vie :) Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Koen olevani onnekas.