"Suuritarpeisen" vauvan 8,5kk yötissin vierotus

Minä ensin opettaisin nukumaan siellä omassa sängyssä, nukahtaen itsekseen. Joo, toistoa ja toistoahan se on, meidän neiti (nyt 3v) opetettiin tähän alusta lähtien, joskus tuon ikäisenä meillä meni reilu kuukausi tähän touhuun, nyt nukahtaa itsekseen. eli kannattaa pitää päämäärä mielessä.



Tämän jälkeen kun tämä nukahtaminen ja yöt omassa sängyssä siellä omassa huoneessa menee hyvin, ottaisin sen tissin pois.



Tärkeintähän tässä on se johdonmukaisuus. periksi et anna, ei meinaa helpolla tyttäresikään. Tsempit vaan ja menoks.

Jaksut! rankkaa on.

-ei allergioita, Gavisconia lääkäri ehdotti jos refluksia, mutta sillä ei vaikutusta unen laatuun.

-sairaalan unikoulu....juuu, se on sitten se VIIMENEN tie mille en vielä halua lähteä. juuri 8kk neuvolassa lääkäri sanoi että hän ei suosittele niitä laitosunikouluja sillä usein näissä "vaikeissa" tapauksissä käy niin että ne vanhat tavat alkavat samantien kun sieltä reissulta kotiudutaan. Mutta mielessä on kyllä, on puhelinnumerot jääkaapin ovessa..

mites tollasta kohta 9kk ikäistä vauvaa opetetaan nukahtamaan itsekseen?

Iltarutiinit normaalisti, tissi vaikka sohvalla tms, vauva raukeana mutta hereillä sänkyyn, peitto päälle, unimobile soimaan ja hyvää yötä. Ja sitten kun sinne ei tod.nukahdeta niin sitten tassuttelua, joka sekään ei auta, ja sen jälkeen sylissä sitten rauhotus jne.. mutta aina hereillä sänkyyn.?

Niin, jotenkin ajattelen että se heräily johtuu siitä että se haluaa tissiä ja jos sitä ei enää heru niin heräilykin loppuu. Täytyypä miettiä kumpi tie olisi tässä suossa se edes hieman helpompi. tuskin kumpikaan.. :/

En osaa auttaa, mutta toivottavasti löydätte teidän perheelle sopivan ratkaisun.

Tai siis odotan. Oma on 10 kk ja vastaa kuvaustasi melkein prikulleen, paitsi nukkuu kyllä pitempiä pätkiä kuin 30 min. Huutaa aina vaunuissa ja autossa yms eikä tosiaan kitise vaan HUUTAA ja se alkaa heti . Ja tissille nukahtaa iltaisin, en jaksa edes ajatella vielä muuta, mutta tiedän, että lykkään vain ongelmaa... Mitkään tassuttelut ei auta kun vauva ei todellakaan makoile ja tuijottele mobilea vaan seisoo ja karjuu kurkku suorana ja muidenkin lasten pitäisi saada nukkua.



Mutta siis ei mitään järkeviä vinkkejä täällä.

kuulin, että on sellaisia unikoulu-coacheja (vähän niin kuin personal trainer) joka tulee kotiin auttamaan. En tiedä, mistä löytyy ehkä googlettamalla.



Se, jolla lähes sama tilanne.

Meillä keskimmäinen oli aikalailla samanlainen kuin tuo teidän vauva kuulostaa olevan. Kokeilin maidottoman dietin ei auttanut ei siis allergiaa jne. Kunnes annoin lapselle raakaa porkkanaa ja mikä huuto siitä seurasikaan. Tajusin ettei porkkana sovi. Ja kypsennettyä porkkanaa olin antanut lapselle samalla kun kokeilin maidotonta diettiä. Kun kokeilin maidotonta ja porkkanatonta niin alkoi helpottaa. Lopulta allergioita oli tosi paljon. Muita oireita ei allergioista ollut kuin tosi katkonaiset yöunet, halusi vähän väliä "lohtutissiä" kurjaan oloonsa, ei halunnut makuuasentoon, viihtyi lähinnä sylissä tai liinassa pystyasennossa jne ja pyllynreiän ympärys punoitti. Välillä pidettiin unikouluja mutta ei ne auttaneet yhtään pidemmälle ennenkuin saatiin ruokvalio kuntoon. Sitten ei tarvittu edes unikoulua kun lapsi rupes ihan itse nukkumaan hyvin noin 10 kk iässä kun tajuttiin nuo allergiat ja löydettiin kohtuullinen dietti.



Sanoit ettei lapsella ole allergioita ? Mistä tiedät ? Toisekseen kuvauksesi sopii tosi hyvin myös refluksiin. Pelkkä Gavisconin kokeilu ilman hyötyä ei todista ettei vauvalla olisi refluksia. Jos se on voimakasta niin Gaviscon on aivan liian mieto lääke auttamaan.



Refluksiahan on kahden laista, rakenteellista ja allergista. Meillä oli yhdellä lapsella allergista ja siihen ei oikein lääkkeet purreet vaan lähinnä ruokavalio. Eli piti vaan etsiä refluksia aiheuttavat ruoka-aineet ja jättää ne pois käytöstä. Ja refluksi oli pois.



Kuvauksesi kuulostaa niin tutulta että löisin vetoa isostakin summasta että lapsellanne on jokin fyysinen vaiva joka aiheuttaa heräilyt plus muut ongelmat.



www.histamiini.com sivustolta löytyy paljon vertaistukea allergioihin, refluksiin ja astmaan. Kannattanee tulla lukemaan ja voit löytää yllättävän tutun kuuloisia kuvauksia "suurtarpeisista" vauvoista ja diagnooseista joilla heistä on tullut helpommin hoidettavia kun ei kipu ja kurja olo vaivaa niin paljoa.

maitopullo kehiin. Varmasti loppuu tuo rumba. Lupaan.

paitsi että öisin nukkui vähän paremmin 15 tissittelyä on paljon, jaksamista.



Vauvan uni on erilaista kuin aikuisen, unisykli kestää 30-45min ja "normaali" vauva siirtyy syklistä toiseen heräämättä mutta "unihäiriöinen" ei vaan havahtuu hereille. Lisäksi siinä vartin unen kohdalla on sellainen pintaantulovaihe myös. Löydät varmasti lisää tietoa että ymmärrät asiaa.



Suosittelisin nukuttamaan vauvaa vieressä ja antamalla tissin kun tarvii. Lisänä voi kouluttaa rätille, pidä sideharsoliinaa pari päivää paitasi alla ja roiski maitoasi että siihen tulee hajusi. Ala laittaa joka kerta lapsen viereen kun nukkuu päivällä tai yöllä, mutta vain uniajoiksi. Toiveena olisi että lapsi saisi rätistä hiljalleen sen turvan kuin tissistäsi tällä hetkellä ja imetyskerrat yöllä vähenisivät. Mitään et ainakaan menetä.



Jaksamista

"Muita oireita ei allergioista ollut kuin tosi katkonaiset yöunet, halusi vähän väliä "lohtutissiä" kurjaan oloonsa, ei halunnut makuuasentoon, viihtyi lähinnä sylissä tai liinassa pystyasennossa jne ja pyllynreiän ympärys punoitti. Välillä pidettiin unikouluja mutta ei ne auttaneet yhtään pidemmälle ennenkuin saatiin ruokvalio kuntoon. Sitten ei tarvittu edes unikoulua kun lapsi rupes ihan itse nukkumaan hyvin noin 10 kk iässä kun tajuttiin nuo allergiat ja löydettiin kohtuullinen dietti. Sanoit ettei lapsella ole allergioita ? Mistä tiedät ? Toisekseen kuvauksesi sopii tosi hyvin myös refluksiin."



Kuulostaa tutulta! Vauva ei pienestä lähtien ole viihtynyt tosiaan vaunuissa eikä sylissäkään oikeen makuuasennossa. Lähinnä tyttöä kanniskeltiin pitäen mahan alta kiinni.



Neuvolassa huuto tulkittiin koliikiksi. "Kyllä se siitä helpottaa 3kk iässä". En tällöin tajunnut että voisi olla allergioita, kun maidottomallakin hetken olin. Mielestäni kokoajan esim. neuvolassa on vähätelty tätä vauvan itkuisuutta, ja minua monet pitäneet syypäänä siihen että vauva itkee!



kun tyttö aloitti kiinteät kokeilin yhden maun kerrallaan eikä ainakaan porkkanastakaan ole tullut mitään. Mutta niinkuin tekstissäsi kirjoitit, ei teilläkään ollut muita oireita kun huonot yöunet.. Olemme käyneet 2 kertaa mehiläisessä allergialääkärissä, toisella kertaa menimme siksi, että tyttö sai koirasta allergisen reaktion ja tällöin kerroin myös nämä uniongelmat ym. Lääkäri sanoi että ei ole vielä aihetta tehdä allergiatestejä (joita silloin pyysin, nyt kesällä) koska lapsella täydellinen iho, uloste normaalia ja ei pulauttele/oksentele tms. No, minäpä uskoin lääkäriä.

Toisella kertaa tytöllä oli lievä flunssa ja tämän jälkeen kakka muuttui oudoksi, vaihteli keltaisen vesikakan ja vihreän mössön välillä. Tällöin ajattelin että no kyllä joku allergia pakko olla. Mentiin taas mehiläiseen jollekkin suolisto spesialistille ja oireiden aiheuttajaksi löydettiin korvatulehdus. Ja samat sanat sanoi tämäkin lääkäri että "ei voi olla" allergioita kun oireita ei oikein ole. Eli tämä nukkumattomuushomma on jo moneen otteeseen kuitattu sillä että se kyllä menee ohitse kun lapsi alkaa liikkua. Likka on siis ryöminyt täysillä 5kk iästä, kontannut päivät pitkät 7kk iästä ja nyt 8,5kk seisoo ja tahtoo kävellä. Eli kyllä tyttö liikkuu!



Neuvolalääkäri sanoi että ainoa fyysinen sairaus tämän taustalla voisi olla refluksi, ja siihen sanoi että kokeile sitä Gavisconia. Mutta allergiasta taas ei mainittu mitään. Joten se allergia-asia on itselläkin mennyt vähän taka-alalle kun joka paikassa siitä ei mainita, eikä oteta yhdeksi vaihtoehdoksi ollenkaan. Joten olen ollut sokea sen suhteen mitä lääkärit sanovat. Alkaa kyllä kuulostaa siltä että joku allerginen refluksi voisi tämän taustalla olla.



Kuinka tästä eteenpäin? Lääkäriin ja vaadin testejä vai kotona kokeilemalla ruoka kerrallaan? On omat aivot jo niin happamoituneet tästä veivaamisesta ja miettimisestä että siksikin täälä palstalla jo kirjottelen..



Ja se kuka kirjoitit siitä "personal trainerista" niin se ajatus on myös ollut päässä että joskus tuntuu että tarvitsen ihan kädestä pitäen apua kuinka tuo nukutushomma pitäisi hoitaa. On niin vaikeaa joskus!

En ole itse ollut YHTÄÄN AINUTTA iltaa pois kotoa klo 19 jälkeen, nyt kävimme mieheni kanssa ekaa kertaa elokuvissa ja äitini oli tytön kanssa. Olipas pelästynyt hänkin toden teolla kun likka herännyt puolen tunnin unen jälkeen rääkymään. :/

suuritarpeinen on jo 2 v 8 kk ja joo, tissittä pärjää, mutta silloin ei kyllä nuku kukaan kun on useammankin kuukauden verran yritetty. Esikoinen oli vastaavaa mallia, mutta hän sentään alkoi nukkua yöt kunnolla 2 v synttäreiden tienolla. Tai siis heräili kyllä muutaman kerran, mutta osasi nukahtaa itse uudelleen.

lähdet pois muutamaksi päiväksi, vaikka hotelliin. Saisit levättyä ja isä tassuttelisi lapsen rauhalliseksi.

meillä on temperamentikas ja suuritarpeinen vauva kohta puolitoistavuotias, nukkumisvaikeuksia on vieläkin. Tissiltä on jo opeteltu pois. Ensin vähensin päivätissiä ja se jäi käytännössä pois vuoden paikkeilla kun menin töihin. seuraavaksi jätin yötissin parin kuukauden päästä ja korvasin vesipullolla. (Maitoa tai velliä ei oo huolinut tuttipullosta koskaan.) Nukahtamistissin jätti omasta tahdostaan muutaman viikon päästä. Mutta sori vaan, täytyy kertoa että meidän lapsi ainakin heräilee vielä melko lailla tasan samoihin aikoihin kuin silloin kun söi yötissiä. Mutta meilläkin oli vaihe kun lapsi heräili jo puolen tunnin päästä, siitä päästiin yli kun sain hyssyttelemällä, tutin ja nallen kanssa rauhoittumaan. Mutta ymmärrän jos se ei teillä onnistu, siinä ei hyväätarkoittavat neuvot paljoa auta! Meillä oli myös vähän aikaa sitten kausi jolloin lapsi heräili aamuyöstä ja valvoi pari tuntia, joskus nukahti vielä pariksi tunniksi mutta joskus noustiin sitten ylös jos ei 6 mennessä ollut nukahtanut. se meni kuukauden sisällä ohi. En lähtenyt laitosunikouluttamaan, enkä siirtänyt omaan huoneeseen vaikka sitä suositeltiin. Se meni hiljalleen ohi kun minimoin oman reagoimisen yöheräilyyn.

Oma kokemus on että on turhaa huudattaa ja pakottaa lasta sellaiseen mihin se ei ole vielä valmis, esim. nukkumaan yksin tai luopumaan tissistä. Mua komennettiin kouluttamaan lasta jo puolivuotiaana, yritin n. viikon ja luovutin kun en jaksanut enempää sitä kirkumista. Muutamaa kuukautta myöhemmin homma onnistui ihan ilman huutoa.

Tuota allergiajuttua oon itsekin miettinyt, mutta en ole ruvennut systemaattisesti kartoittamaan mikä ongelmia aiheuttaa, kun nyt kuitenkin kohtuullisen hyvin nukkuu, vain joskus on pientä häiriötä. En tosiaan sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, että teillä jokin ruoka-allergia tai muu reaktio ruokaan olisi. Kuulemma testitkään ei aina paljasta allergian aiheuttajaa joten voit joutua poissulkemismenetelmällä tutkimaan asiaa. Tosin tuo että lapsi ei viihdy makuullaan voisi viitata siihen refluksiin, kuten joku mainitsi niin siihen voisi kokeilla jotain toista lääkettä.

Toivotan voimia sulle! Tiedän kuinka raskasta on olla ainoa hoitaja lapselle kun kukaan muu ei kelpaa. Ja kuinka huono omatunto siitä tulee kun yrittää hetkeksi saada omaa aikaa. Toivottavasti tilanne helpottuu vähitellen. Yritä ottaa pieniä askelia lapsen kanssa kun opettelet uusia tapoja, kertarysäys saa aikaan vaan kaamean huudon ja hysterian, se on koettu meilläkin.

kolme lasta enkä ikin kuullu.



aplle kuitenkin voimia, kuulostaa rankalta!

sillä meillä elettiin samalla lailla, ilman unia... Eli lopetin kokonaan imetyksen!



Päivän rytmi

heröttiin klo 5-6 ja heti maitoa pullosta

n klo 8 puuroa ja maitoa

9-10 tirsat

klo 11 lounas

klo 13 maitoa ja unille

klo 15 välipala

klo 17 ruoka ja maitoa

klo 18 tirsat

klo 20-21 iltavelli ja unille

yöllä heräsi paljon, mutta kerran yössä annoin vielä maitoa



Unet olivat pitkään pätkissä, vasta n 1.5 vuotiaana nukkuin yöt ja päiväunetkin olivat jo 1,5h!!!

Olisipa kiinnostavaa kuulla, miten aiheen aloittajalla menee tätä nykyä. Täällä nimittäin yksi todella vaikeassa tilanteessa oleva äiti lisää, kaipaa vertaistukea. Vauva todella temperamenttinen ja muutenkin tilanne kaikin puolin samankaltainen. Kaikki kirjallisuus ja vinkit luettu, käytäntöön sovellettu mutta mutta mutta. Tuoko aika helpotusta asiaan, auttaako viikkoja kestävä unikoulutus? Täällä parin kuukauden mittainen unikoulutus toi hetken helpotuksen. Vauva nukkui pari viikkoa useita tunteja putkeen, mutta nyt herää taas jatkuvasti. Jaksamista ei ole uuteen unikoulutusjaksoon. Refluksilääkkeet käytössä, lääkärissä käytetty.

Vauvan itkuun vastaaminen - Pitäisikö vauvan antaa itkeä itkunsa?
Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.

Itku alkaa, kun vauvan ahdistus nousee huippuarvoonsa. Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa. Näitä voivat olla ahdistuneet kasvonilmeet, heiluvat käsivarret, kiihtynyt hengitys, värisevät huulet, rypistynyt otsa, kiemurtelu imetysasentoon tai jokin muu merkki, joka kertoo, että jotain on pielessä. Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa. Tämä on erityisen hyödyllistä niillä vauvoilla, joiden itkut kiihtyvät heti palohälytyksen asteelle ja joita on vaikea rauhoittaa itkun alettua.

Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!"

PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?

Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Älä tee näin, varsinkaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkitaanpa tätä epäherkkää kehoitusta osa kerrallaan, jotta näkisit, miten epäviisas ja epäkäytännöllinen se on.

"Anna lapsesi...."
Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.

"Itkeä..."
Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.

"Itkunsa---"
Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.

"Loppuun---"
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.

Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.

Tieteen tuloksia

-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-

Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.

Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.

EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE
Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

tutkituttaisin refluksin ja allergiat ihan ensimmäisenä. Tuo heräily ja voimakas huuto voi johtua kurkun limakalvojen tulehduksesta ja happaman nesteen noususta makuuasennossa. Tärinä voi lisätä vaivaa. Joten auto ja rattaat ja ylös alas sivuttain kiikuttavat liikkeet ja selkään taputtelu ryöyhtäyttäessä ei auta, vaan pahentaa. Meillä oli alussa refluksia toisella vauvalla ja gaviscon auttoi satunnaisesti ei aina. Tilanne meni ohi väliaikaisella imetysdietillä, jossa en syönyt/juonut maitotuotteita, kananmunaa, suklaata, ja kahvia join vain hieman.  Kokeile nukuttaa siten, että sängyn pää on koholla. Mitä tuohon tissin tarpeeseen tulee, se on kai ihan normaalia.

Ei kannata uskoa, että 6kk vauva nukkuu yönsä katkeamatta ilman rintaa. Meillä yli yksivuotinenkin on vielä yötissittelijä. En jaksa hermostua asiasta. Mieluummin nukun kuin kantelen huutavaa lasta, joten vauva tulee yöheräämisen jälkeen nukkumaan viereeni.

Minulla on paljon läheisyyttä haluava lapsi (1v 8kk). 

En ole yrittänyt mitään unikouluja tai siirtoja omaan huoneeseen, koska ajattelen, että kun vastaan lapseni tarpeisiin, hän on tyytyväinen ja onnellinen.

Nukutan lapsen aina viereeni ja hän nukkuu koko yön vieressäni. Alkuillasta hän nukkuu sen verran sikeästi, että voin puuhastella muuta. Menen takaisin hänen viereensä ennen kevyen unen vaihetta. Nukutaan koko yö lähekkäin. Lapsi nukkuu todella hyvin. On ihana herätä aamulla kun lapsi höpöttää, suukottelee ja mönkii kainalossa hyväntuulisena.

Olen lukenut, että lapset, jotka saavat nukkua vanhempiensa vieressä saavat paremman itsetunnon. Mies on onneksi samoilla linjoilla kanssani, hänestäkin on tärkeää, että lapsi saa nukkua vieressä, jos sitä haluaa. Tarvitaan vain tarpeeksi iso sänky.