Pahimmat muistosi koululääkärintarkastuksista
Mulle tulee mieleen kaksi kertaa, joista en erityisemmin pitänyt.
1. Yläasteella ensin terkkari ja sitten lääkäri valitti mun painosta. Olin mukamas alipainoinen ja uhkasivat soittaa kotiin, saanko tarpeeksi ruokaa.
2. Lukiossa piti esitellä itseään ja ottaa rintsikat pois vanhan miehen koululääkärin edessä.
Jälkeenpäin nämä ovat hassuja tapauksia ja osoittavat miten typerä sitä nuorena olikaan. :D
Kommentit (701)
Muistan kanssa muutaman jutun...
Olinkos 5lk, kun äiti ilmoitti, että nyt on terkkari tarkastus! Olin siihen aikaan tosi pelokas sinne menemään... No sitten muistan että unohdin pikkarit laittaa aamulla jalkaan, kun likaset heitin pyykkiin.... Oli tietysti housujen alla leggingsit. Sitten sinne terkkarille, kysyi riisuutua ilkosilleen paitsi ei pikkareita. Punastellen siinä sanoin, että unohdin ja ne sano että oo sitte leggingseillä. Paitaa ne ei antanut pitää.
6lk minulle todettiin "lievä skolioosi". Äidilläkin on skolioosi ja siinä syö lääkkeitä ja voivottelee ja valittaa. Puntarille vaan, ja niin edelleen... Lähetettiin fysioterapiaan. Hirveä käynti. Jumppailin suunnilleen alasti. Sieltä lähetys isoon sairaalan (jonka nimeä en kerro).
Puolevuoden päästä joudun lääkäriin siis. Siellä oli kolme ihmistä, samaisessa huoneessa. Yksi asiallinen blondi nainen. Vanhako nainen. Ja joku 20-30vee mies. Tämä mies kylläkin raapi päätään koko toimenpiteen ajan. Lääkäri kyseli kaikenlaista, josta järkytyin pahasti. Taas ilkosilleen (paitsi pikkarit) puhuu samalla "korsetista" (ystäviltä olen kuullut kauhu juttuja) se painaa näin, ja näin paljon... ymmärrän kyllä, että he tekivät työtään. Siinä sitten pyllistelin mieslääkärille, ja sanottiin että laitetaan korsetti. Siitä taas (olin ollut aiemminkin) röngteniin. Siellä sitten pikkareilla ja sairaalakaavussa... (jonka laitoin vahingossa väärin päin.
Se oli hirveä kokemus!
Huh huh sentään millaista juttua tähänkin palstaan on kertynyt. Onko tosiaan näin monta joka kokee koululääkärillä tarkastuksissa käymisen pahana? Ei voi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh sentään millaista juttua tähänkin palstaan on kertynyt. Onko tosiaan näin monta joka kokee koululääkärillä tarkastuksissa käymisen pahana? Ei voi uskoa.
Ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavalla. Jotkut pelkää lääkäreitä, jotkut eivät. Se on ainakin minusta hyvin ymmärrettävää.
Koulun leegovelho oli täysi puusilmä. Pitäis nyt koulutetun hammaslääkärin sen verran tajuta, että jos meinataan puuduttaa, puudutetaan se alue joka vastaa operoitavaa aluetta.
kävikö näin?
ei.
-M36 kirjoitti:
Koulun leegovelho oli täysi puusilmä. Pitäis nyt koulutetun hammaslääkärin sen verran tajuta, että jos meinataan puuduttaa, puudutetaan se alue joka vastaa operoitavaa aluetta.
kävikö näin?
ei.
Tuota kutsutaan pikku-lipsahdukseksi. ;)
Vierailija kirjoitti:
Pahin on ollut peräaukon tähystys. Se sattui niin vietävästi.
Jo on ollut erikoinen KOULUlääkärintarkastus. Millähän luokalla näitä tehtiin ja missä :)
Ala-asteella terkka valitti mulle mun mielenterveydestä. Käski menemään psykologille, en mennyt ja olen nyt ihan tasapainoinen ihminen. En kuulemma ollut tytöksi normaali. Tällastä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin on ollut peräaukon tähystys. Se sattui niin vietävästi.
Jo on ollut erikoinen KOULUlääkärintarkastus. Millähän luokalla näitä tehtiin ja missä :)
Todennäköisesti ei millään luokalla vaan kuvitelmissa.
Koululääkäri tutkii peräaukkoa vain jos on syytä epäillä peräpukamia. Nuorella tai lapsella niitä ei tavallisesti ole.
Kuumettakaan ei mitattu koulussa peräsuolesta.
Ala-asteella oli kiusallista istua ilman paitaa mieslääkärin edessä kun hän hilasi tuolinsa ihan liian lähelle. Olin siinä hänen jalkojensa välissä :/
Vierailija kirjoitti:
-M36 kirjoitti:
Koulun leegovelho oli täysi puusilmä. Pitäis nyt koulutetun hammaslääkärin sen verran tajuta, että jos meinataan puuduttaa, puudutetaan se alue joka vastaa operoitavaa aluetta.
kävikö näin?
ei.Tuota kutsutaan pikku-lipsahdukseksi. ;)
viis kertaa putkeen. en edelleenkään pysty istumaan siihen tuoliin muuten kuin käsittämättömissä nappihöyryissä tai vintti pimeänä.
Muistan kuinka moni tyttö yläasteella 2000-luvun vaihteessa häpesi riisuutua alushoususilleen terveystarkastuksessa, minua lähinnä huvitti ajatus kuinka omaa vartaloaan joutuu häpeämään (ymmärsin kyllä häpeän, kun kyse oli todella ylipainoisesta teinistä, joka varmasti sai kuulla niin kotona, lääkäreiltä kuin luokkatovereiltakin asiasta, mutta että normaalivartaloiset tytöt...???) Minulle ei ollut ongelma "pyllistellä" alushousuissa, vaikka olen aina ollut mittareiden mukaan sen 10-15 kiloa ylipainoinen, urheilin paljon ja olin sinut vartaloni kanssa, niinkuin kuuluukin.
Tästä taas ajatuksen aihetta itselle lasten kasvatukseen, hyvä ja terve itsetunto on tärkeimpiä asioita elämässä, joita voin kotona lapsilleni antaa ja opettaa. Itseään ei pidä hävetä.
Syytettiin alipainon takia syömishäiriöiseksi, vaikka yritin sataan kertaan selittää, että mulla on jatkuvasti ripuli ja maha kipeä ja siksi laihdun. Vasta pari vuotta myöhemmin tutkittiin ja löydettiin keliakia. En ymmärrä miksei aiemmin tutkittu, kun oireet olivat niin pahat ja lähisuvussa useampi keliaakikko.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka moni tyttö yläasteella 2000-luvun vaihteessa häpesi riisuutua alushoususilleen terveystarkastuksessa, minua lähinnä huvitti ajatus kuinka omaa vartaloaan joutuu häpeämään (ymmärsin kyllä häpeän, kun kyse oli todella ylipainoisesta teinistä, joka varmasti sai kuulla niin kotona, lääkäreiltä kuin luokkatovereiltakin asiasta, mutta että normaalivartaloiset tytöt...???) Minulle ei ollut ongelma "pyllistellä" alushousuissa, vaikka olen aina ollut mittareiden mukaan sen 10-15 kiloa ylipainoinen, urheilin paljon ja olin sinut vartaloni kanssa, niinkuin kuuluukin.
Tästä taas ajatuksen aihetta itselle lasten kasvatukseen, hyvä ja terve itsetunto on tärkeimpiä asioita elämässä, joita voin kotona lapsilleni antaa ja opettaa. Itseään ei pidä hävetä.
Hienoa, terve itsetunto on tärkeää. Miksi omaa vartaloaan pitäisi edes hävetä? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Yläasteella minulla oli koululääkäri, joka ihmisenä oli kummallisen äkkijyrkkä. Hänellä oli varsin kärkeviä mielipiteitä terveysasioista, jotka eivät liittyneet minuun millään tavalla. Se tuntui ahdistavalta, miksi hän avautui niistä minulle. Hassua, eihän näitä pitäisi niin miettiä mutta tulipahan tässä vain itselleni mieleen. :)
Rokotukset olivat pahimmat. Meillä lääkäri aina jostain antoi ne. Terkkari katseli vieressä.
Olin lapsena tukeva. Kuudennen luokan tarkistuksessa nyrpeä täti törkkäisi sormensa mahaani ja sanoi "no kunhan nyt et enää tuosta liho" olin 150cm/55kg. Kiitos tästä, sairastuin anoreksiaan ja laihdutin 18 kiloa. Nykyään normaalipainoinen ja parantunut mutta viisi vuotta se elämästäni vei.
Koululääkäri oli oikein mukava! Minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa eikä tarkastuksistaan. Ikävä kyllä, samaa en voi sanoa sittemmin työterveyslääkäreistä, joiden asenteessa on paljon korjattavaa. Tai sitten minusta on tullut hankalampi tapaus.
Epäiltiin skolioosia. Lääkäri halusi laittaa minut roikkumaan tankoon ilmeisesti jotta nähtäisiin suoristuuko ruoto. Sellaista tankoa ei ollut joten minut nostettiin vastaanottohuoneen eteisen vaatekomeron tankoon roikkumaan mikä romahti. Pudotessa sattui ja muistan kun terveyssisar kirkaisi. Sittemmin ei ole selkääni arvioitu ja hyvin olen pärjännyt.
Itselleni aika järkky kokemus oli 8-luokan lääkärintarkastus, jossa meiltä pojilta lääkäri ronkki palleja. No, kuinkas muutenkaan, kun piti laskea bokserit, niin eikös itselläni ollut kulli aivan kivikovana. Kyllä nolotti, kun taisi se naislääkäri olla ensimmäinen joka kullini näki seisokissa.