Ketään linjoilla enää?Pelottaa,lapsellani 3v diabetes??

ja eletään päivä kerrallaan.

Niinhän me kaikki tehdään, mikään ei estä teitäkään tekemästä suunnitelmia huomiselle, niinkuin ei meitä muitakaan.

Viestin kirjoittaja varmaankin tarkoitti sitä, että joka päivä joutuu opettelemaan lapsen diabeteksen hoitoa enemmän ja enemmän, ja joka ikinen päivä luultavasti tulee niitä ylläreitäkin. Ja aina saa kauhulla odottaa vaikkapa seuraavaa flunssaa, joka taas keikauttaakin venettä ihan eri suuntaan. Lisäksi saa pelätä joka ikinen päivä, miten se lapsi pärjää hoidossa, koulussa, harrastuksissaan - ei kai vain tänään satu jotain sellaista, että taas vietetään kauhunhetkiä sairaalassa... Kyllä se (varsinkin) tuoreeltaan sairastuneen diabeetikkolapsen vanhemmalla on varmasti aikamoista päivä kerrallaan -fiilinkiä. Itse olen sairastunut aikuisiällä, ja näin neljän vuoden jälkeenkin joudun tasapainoilemaan diabeteksen kanssa joka päivä, vaikka hoito periaatteessa täysin hallussani onkin. Voin vain kuvitella vanhempien hädän, kun he joutuvat kantamaan vastuun lapsen hoidosta; aikuisellakin kun se teettää välillä tiukkaa ja lasten kohdalla asiat ovat yleensä vielä mutkikkaampia eivätkä he itse osaa välttämättä kertoa tuntemuksistaan jne. Eihän se toki estä suunnittelemasta huomista päivää, mutta ymmärtänet pointin?

Tulethan ap kertomaan mikä tilanne teillä?

eli pojallani on kuivaksi oppiminen menossa. aiemmin vahinkoja sattui ehkä pari päivässä.

nyt meno on ollut ihan holtitonta. saattaa tulla kolmet pissit tunnin sisällä. esim. pojalla tuli pissi housuun kesken leikin, ja kohta taas puolen tunnin kuluttua lorotti ison lammikon lattialle.

toissayönä lapsi heräsi yöllä "riehumaan" jotain. itki, haki mukinsa ja tuli hortoilemaan makuuhuoneeseen. annoin vettä, joi, nukahti. sänky oli mennyt pissiin, yövaipasta tuli läpi.

tänä yönä lapsi nukahti klo 21 ja klo 22 alkoi ihmeellinen raivokohtaus. taas tuli pissit läpi. lapsi huusi "ei ei" ja tuntui ettei saa kontaktia. sitten pyysi vettä ja joi puolitoista mukia kerralla. nukahti.

heti aamulla klo 8 menen terveyskeskukseen. onko pojallani diabetes? mieheni sanoi että on hätävarjelun liioittelua ja turhaa lietsomista pelätä sitä ja että nyt ei heti viedä poikaa minnekään vaan odotetaan aamuun.

mua ahdistaa ja pelottaa että mikä pojalla on. on ollut tavallista kiukkuisempi. oireita on tullut eniten siis ihan tässä parin päivän sisällä, vielä n. 3pv sitten en todellakaan huomannut mitään noin radikaalia, huolestuttavaa. siis tokihan poika on juonut janoonsa mutta ei se tuollaista ole ollut, ja se pissamäärä!

en saa unta ja mietin että mitä ihmettä nyt tekisin. olenko voinut aiheuttaa diabeteksen kun söin loppuraskaudessa joulun alla paljon suklaata??

Juuri tässä eräänä päivänä mietin, miten tässä tilanteessa mahtoi loppujen lopuksi käydä. Kyllä vaikuttivat pojan oireet ainakin näin ap:n kertomana sellaisilta, että tervesykeskus-/sairaalapäivystykseen olisi ollut aihetta porhaltaa. Sinnehän otetaan vähintään sairaanhoitajan katsottavaksi ilman mitään ajanvarauksia, jos hätä on.

ap on ilmeisesti niitä, joilla on ylimääräistä aikaa keksiä tällaisia juttuja... Tuskin on edes oikeasti yhtään lasta.

Olisi kiva kuulla miten tämä tarina loppui. Toi on mun pahin painajainen nykyään. Itse sairastan raskausajan diabetestä ja käytän insuliinia. Ja olen tosi onnellinen kun tiedän että tämä kellon / hiilareiden kyttääminen loppuu kun synnytän. Laskettuaika 2 vkon päästä. Toki tiedän, että minulla suuri riski saada 2. tyypin dm ja teen kaikkeni ettei sitä tule. Mutta tämän taudin kanssa kun on elänyt tämän hetken niin tajuaa että kauhea tauti kyseessä. Nostan hattua niille joilla tämä tauti on jokapäiväinen kaveri. Ja jotka jaksavat hoitaa sitä hyvin. Pahin painajainen olisi jos lapsella olisi tämä. Miten sen kanssa oppisi elämään? Minulla ongelma korkeet arvot (eikä edes kauheen korkeet) mutta "oikealla diabetikolla) kun vielä matalat arvotkin on riesana. Kamala tauti, kamaline lisäsairauksineen!!! Toivon todella, ettei ap:n lapsi saanut diagnoosia vaan kyseessä oli vaikka VTI.

ap on lapsensa kanssa edelleen sairaalassa. Siellä voi alkuvaiheessa mennä käsittääkseni reilusti yli viikkokin, kun täytyy opetella kokonaan uusi elämä insuliinin ja ruokailujen jne. suhteen.

Meillä 7v kehitysvammainen tyttö joi ja pissasi litratolkulla yli kuukauden viime kesänä. Joka yö sänky lainehti, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Ei ollut diabetestä eikä pissatulehdusta. Sitten se vain väheni ja nyt on kaikki normaalisti. En tiedä mikä häiriö oli, mutta se meni ohi. Ei se aina tarvitse olla diabetestä tai muutakaan.

AP!

että tuntuu, että on pakko saada tietää, miten asia ratkesi/päättyi.



Tää on yksi niistä harvoista.

Jäi mietityttämään miten tässä kävi.

up

lapsi voi?

vai ootkohan ees oikea ap.

tai tulisko ap vielä linjoille?

Vai oliko tämä sittenkin vain provo?

No EI ollut diabetesta. t. AP

? up

Vaikuttaa että äidillä on täystyö lapsensa kanssa eikä välttämättä ehdi tänne toistaiseksi.



Kyllä ihmetyttää ap:n terveyskeskuksen asiantuntemattomuus ja välinpitämättömyys.

Tuo diabetes on todettavissa muutamassa sekunnissa!!!!



Pojallani 5 v todettiin diabetes, samat hommat joi paljon ja pissi sänkyyn. Luultiin että normaalia lapsen käytöstä. Mutta kun alkoi käydä yöllä pissillä missä sattuu, välillä sänkyyn, keittiön lattialle, eteisen pöydälle jne.

Meillä otettiin terveyskeskuksessa heti pikatestiin (sokerin taso veressä).

Sairaalassa sanoivat, että tulimme harvinaisen aikaisin, ei tarvinnut laittaa tippaan, ketoaineet olivat korkealla muttei vielä liian korkealla.



Samoin kerran aiemmin itseäni janotti useampana päivänä paljon ja kysyin terveyskeskuksesta voisiko olla diabetes? Sanoivat että se on nopeasti katottu, tule tänne vaan. Testi kesti tuskin 10 sek ja arvo oli 5 luokkaa, eli ei diabetestä, johtui jostain muusta ehkä kevyttä flunssaa?



Lapsuusiän diabeteksestä (sokeritaudista) senverran vielä että se ei todellakaan johdu sokerin syömisestä eikä kaatumatauti kaatumisesta. :-)

jos joskus selviäis

kerroin jo aiemmin, EI ollut diabetesta. AP

Onko asia jo selvinnyt?

Miten tarina jatkuu...