Ketään linjoilla enää?Pelottaa,lapsellani 3v diabetes??
eli pojallani on kuivaksi oppiminen menossa. aiemmin vahinkoja sattui ehkä pari päivässä.
nyt meno on ollut ihan holtitonta. saattaa tulla kolmet pissit tunnin sisällä. esim. pojalla tuli pissi housuun kesken leikin, ja kohta taas puolen tunnin kuluttua lorotti ison lammikon lattialle.
toissayönä lapsi heräsi yöllä "riehumaan" jotain. itki, haki mukinsa ja tuli hortoilemaan makuuhuoneeseen. annoin vettä, joi, nukahti. sänky oli mennyt pissiin, yövaipasta tuli läpi.
tänä yönä lapsi nukahti klo 21 ja klo 22 alkoi ihmeellinen raivokohtaus. taas tuli pissit läpi. lapsi huusi "ei ei" ja tuntui ettei saa kontaktia. sitten pyysi vettä ja joi puolitoista mukia kerralla. nukahti.
heti aamulla klo 8 menen terveyskeskukseen. onko pojallani diabetes? mieheni sanoi että on hätävarjelun liioittelua ja turhaa lietsomista pelätä sitä ja että nyt ei heti viedä poikaa minnekään vaan odotetaan aamuun.
mua ahdistaa ja pelottaa että mikä pojalla on. on ollut tavallista kiukkuisempi. oireita on tullut eniten siis ihan tässä parin päivän sisällä, vielä n. 3pv sitten en todellakaan huomannut mitään noin radikaalia, huolestuttavaa. siis tokihan poika on juonut janoonsa mutta ei se tuollaista ole ollut, ja se pissamäärä!
en saa unta ja mietin että mitä ihmettä nyt tekisin. olenko voinut aiheuttaa diabeteksen kun söin loppuraskaudessa joulun alla paljon suklaata??
Kommentit (162)
tosi kova pissaamaan eli myös tosi kova juomaan, juo varmaan lähes 2 litraa nestettä päivässä.. Ja vaippaa saa vaihtaa vähän väliä tai tulee yli.. Mutta en usko diabetekseen, sillä olen ottanut omalla verensokerimittarilla muutaman kerran arvot ja ovat olleet normaalit.. Silti tuota juomista ehkä voisi vähän rajoittaa..
Ensin tulee hyperglykemian oireet muutkin kuin se että on jatkuva virtsahätä ja jano. Väsymys, onkos paino pudonnut?
Tiedän todella asiasta, asia on erittäin vakava mutta paniikiin ei ole syytä.
Olin tämän asian äärellä elokuussa jolloin lapsellani todettiin 1.tyypin diabetes
Ap hoitaa asiaa ja välittömästä hengenvaarasta ei ole kyse... Ihmeellisiä paniikin lietsojia
Kyse on hengenvaarasta, jos lapsella on d1. Ihmeellisiä leväperämammoja, joiden tietämättömyyys huokuu taivaisiin astu.
Jos testeissä ei löydu sokeritautia tai virtsatulehdusta niin yksi harvinaisempi vaihtoehto olisi allergia. Siis tuo kastelu on harvinaisempi allergiaoire vaikka allergiat yleisesti ei olekkaan harvinaisia.
Meillä kaksi lapsista kastelee sekä päivin että öin tiettyjä ruoka-aineita syötyään (toisella kastelua rukiista toisella sipulista). Näillä lapsilla on kyllä laajasti muitakin ruoka-aineallergioita mutta niistä tulee muita oireita kuten vatsakipua, ihottumaa jne.
Ja kuten sanottu ei todennäköistä mutta jos mitään muuta ei löydy kokeissa ja tutkimuksissa nin kannattaa myös seurata onko ruokavaliolla vaikutusta asiaan.
kiinnostaa pojan tilanne.. Miten on käynyt? Jaksamisia
Pelkkä pissaaminen ei välttämättä tarkoita että diabetes olisi puhjennut... tyttäreni laihtui ja ns. kuivui.. joulun jälkeen kiinnitimme asiaan huomiota ja tajusimme mistä on kyse. veren sokeri oli sairaalaan mentäessä 27 ja tätä juomista ja pissalla juoksemista oli jatkunut jo viikkoja jos ei kuukausiakin.. ja happo myrkystys ei tule päivässä tai viikossa!! sokeri arvot saa terveysasemalla mitattautettua yhdellä pienellä neulan pistolla sormen päähän. ja hoitajakin sen voi tehä ihan hetkessä. siitä sitten päätetään että mitä tehdään jos sokeri arvo on korkealla. Tuskin on aihetta huoleen. ja diabeteksen hoito on niin kehittynyttä nykypäivä ettei ole mitään syytä ettei lapsesi voisi elää niin kuin muutkin.
Tyttärelläni on nyt viisi vuotispäivä siitä kun on diabetes todettu. Sen kanssa oppii elämään vaikka ei sitä kenellekkään toivo.
yli 10v sitten 2-votiaana. Silloin vein lapsen päivystykseen (samat oireet kuin ap:n lapsella), kun ei saanut lääkäriaikaa eikä neuvola ottanut, pompottelivat vain tosilleen. Päivystävä lääkärikin vain naureskeli, että terveen näköinen, mutta käykää labrassa huomenna, vaikkei mitään ole... Seuraavana päivänä kiireellisesi sairaalaan ja siellä ihmettelivät kovasti tk:n toimintaa. En voi uskoa, että vielä nykyään on meininki samanlaista.
Diabetes ei siis ole maailmanloppu vaan hyvin hoidettuna pienen pieni vaiva elämässä!
Näin toki nuorella iällä. Valitettavasti ikävuosien karttuessa tämä pienen pieni vaiva muuttuu vähän isommaksi alaraaja-amputaatioiden, verenkiertohäiriöiden, näön menemisen, sairaseläköitymisen ja sen sellaisen "mukavan" kanssa. Olen itse seurannut tilannetta läheltä, sillä isälläni on ykköstyypin diabetes. Ikävä kyllä näin.
Diabetes EI aiheuta vanhana välttämättä mitään oireita, jos ihminen ymmärtää pitää huolen hoitotasapainostaan, olla juomatta alkoholia jne. Ykköstyypin diabeetikko voi olla huomattavasti paremmassakin kunnossa vanhana kuin moni ikätoverinsa. Elämäntavat ja itsestään huolehtiminen sen ratkaisee, ei itse tauti eikä ikä.
Niin, paitsi jos diabetes sattuu olemaan mallia labiili... Siinä ei auta, vaikka päällään seisoisi, jos sokeriarvot elävät sinnikkäästi omaa elämäänsä puuttumisyrityksistä huolimatta.
Mielestäni on myös diabeetikkojen kokemuksia aliarvioivaa sanoa, että diabetes olisi "hyvin hoidettuna" pienen pieni vaiva (tämä kommenttina edeltävään viestiin). Se hyvä hoito nimenomaan on välillä äärimmäisen raskasta. Sopii kokeilla vaikka raskaana olemista (tai edes raskauden suunnittelua) diabeetikkona; siitä on kyllä vaivan pienuus erittäin kaukana. Lisäksi se hyvä hoito vaatii sen, että taudin kanssa ei saa herpaantua hetkeksikään. Yhden ainoan päivän mittainen "lomailu" voi kostautua ihan jopa kuolemana. Tai vaikka tasapaino olisikin hyvissä kantimissa, voi kenelle tahansa tulla jonain päivänä insuliinishokkiin vievä hypoglykemia-kohtaus, jolla sitten voi olla traagisia seurauksia. En ymmärrä, miten sellaista voidaan vähätellä. Tämä nyt meni täysin ohi aiheen, enkä toki halua aloittajaa pelotella. Diabetes on nykyään todellakin ihan eri tauti hoitaa kuin ennen vanhaan, ihan jo kymmenessäkin vuodessa ollaan menty tosi paljon eteenpäin.
Onkohan ap ollut linjoilla? Kiinnostaisi tietää, mikä pojalla oli vai menikö itsestään ohi.
Kuoleman pelko on myös musertava pienten d1 lasten äideillä / vanhemmilla, siitä ei usein puhuta tai sitä ymmärretä. Ennen kuin osuu omalle kohdalle. Lapsen kasvaessa huoletkin muuttuvat - teini-ikä ja alkoholikokeilut ovat muutenkin hermostuttavia, mutta entäs sitten d1 teinien vanhemmilla!
Mutta siltikin, kuolevuus diabeteksen takia ON vähentynyt todella paljon ja parhaimmillaan kaiken sujuessa se todella on vain ihmisen ominaisuus, ei sairaus.
Ap:n kuulumisia haluaisin kuulla myös..
Diabetes ei siis ole maailmanloppu vaan hyvin hoidettuna pienen pieni vaiva elämässä!
Näin toki nuorella iällä. Valitettavasti ikävuosien karttuessa tämä pienen pieni vaiva muuttuu vähän isommaksi alaraaja-amputaatioiden, verenkiertohäiriöiden, näön menemisen, sairaseläköitymisen ja sen sellaisen "mukavan" kanssa. Olen itse seurannut tilannetta läheltä, sillä isälläni on ykköstyypin diabetes. Ikävä kyllä näin.
Diabetes EI aiheuta vanhana välttämättä mitään oireita, jos ihminen ymmärtää pitää huolen hoitotasapainostaan, olla juomatta alkoholia jne. Ykköstyypin diabeetikko voi olla huomattavasti paremmassakin kunnossa vanhana kuin moni ikätoverinsa. Elämäntavat ja itsestään huolehtiminen sen ratkaisee, ei itse tauti eikä ikä.
Niin, paitsi jos diabetes sattuu olemaan mallia labiili... Siinä ei auta, vaikka päällään seisoisi, jos sokeriarvot elävät sinnikkäästi omaa elämäänsä puuttumisyrityksistä huolimatta.Mielestäni on myös diabeetikkojen kokemuksia aliarvioivaa sanoa, että diabetes olisi "hyvin hoidettuna" pienen pieni vaiva (tämä kommenttina edeltävään viestiin). Se hyvä hoito nimenomaan on välillä äärimmäisen raskasta. Sopii kokeilla vaikka raskaana olemista (tai edes raskauden suunnittelua) diabeetikkona; siitä on kyllä vaivan pienuus erittäin kaukana. Lisäksi se hyvä hoito vaatii sen, että taudin kanssa ei saa herpaantua hetkeksikään. Yhden ainoan päivän mittainen "lomailu" voi kostautua ihan jopa kuolemana. Tai vaikka tasapaino olisikin hyvissä kantimissa, voi kenelle tahansa tulla jonain päivänä insuliinishokkiin vievä hypoglykemia-kohtaus, jolla sitten voi olla traagisia seurauksia. En ymmärrä, miten sellaista voidaan vähätellä. Tämä nyt meni täysin ohi aiheen, enkä toki halua aloittajaa pelotella. Diabetes on nykyään todellakin ihan eri tauti hoitaa kuin ennen vanhaan, ihan jo kymmenessäkin vuodessa ollaan menty tosi paljon eteenpäin.
Kiinnostaa mitä AP:lle kuuluu...
Jäi mietityttämään miten tässä kävi.
Onkohan ap paikalla, vai saammeko tietää miten tässä kävi?
Onkohan ap paikalla, vai saammeko tietää miten tässä kävi?
ei kaikki palaa kirjotteeleen kuulumisiaan..harmi tässä tapauksessa koska huoli jäi vaikka oliki tuikituntematon...
ihanaa kun saa jotain "kontaktia" muihin jotka tietääkin asiasta ehkä jotakin.
Mietin tässä että minulla eikä miehellä ole sitä ykköstyypin diabetesta ollenkaan suvussa. Siis ei KELLÄÄN. Mutta kilpirauhasen vajaatoimintaa ja addisonin tautia on useammalla miehen puolella. mutta ne ei kai liity diabetekseen?
Tuntuu vaan järkyttävältä että mikäli tämä aavistus sairaudesta on sitten totta, niin kaikkihan muuttuu ihan täysin, koko eläminen lapsen kanssa pitää opetella jotenkin uudestaan sairauden kannalta.
Meillä on pojan lisäksi vielä vauva, joka herää paljon öisin ja on aika vaativa tapaus, joten tuntuu jotenkin uskomattomalta että tällainenko pommi tähän nyt tuli...
mutta onneksi diabetekseen on hoitoa, joka auttaa.
enpä usko että ainakaan joulusuklaasyömisesi olisi aiheuttanut lapsellesi diabeteksen.
Mulla on identtinen kaksoissisko, ainoastaan minulla on 1. tyypin diabetes. Yhdelläkään sisaruksistani (meitä on yht 4), serkuistani, tädeistä, sedistä yms sukulaisistani ole diabetesta (ei 1. tai 2. tyypin)
Mitenköhän selittäisitte siis sen, että minä sairastuin mutta siskoni ei?
Jos lapsellasi siis on diabetes, siinä ei auta kenenkään syyttelyt. Menette vain kiltisti sinne terveyskeskukseen testeihin niin asia selviää.
Voimia!
kerrohan vähän ap, oliko dm! vai mikä oireilun selitti?
tule ap kertomaan miten kävi vai oliko provo.
Silti elämme.