Mitä kertoo naisesta, että toivoo poikalapsia?

ja kummastakin olen toivonut nimenomaan poikaa. Pelkään, että vaatisin tyttölapselta liikoja ja että omat traumani siirtyisivät häneen. Poikien kanssa olen rento, hehän ovat ikään kuin eri maailmasta, tarpeeksi erilaisia. Voin jättää heidät paremmin rauhaan, enkä vaadi asioita, joita olen vaatinut itseltäni ja joita minulta on vaadittu. Mukavia poikia ovatkin!

Oikeasti! =DD

"Naisella on silloin väärä suhtautuminen omaan sukupuoleensa jos toivoo vain poikia"

"Naisen lapsuudessa on ollut jotain häikkää jos toivoo vain poikia"

"Nainen pitää aina toista naista kilpakumppaninaan"



Blaa, blaa, blaa!



Ei oikeasti ole yhtä tai kolmea universaalia totuutta tuohon asiaan.

Kuten joku sanoi, on ylipäätään omituista toivoa jompaa kumpaa sukupuolta pelkästään.

Siis omasta mielestäni on omituista jos nainen toivoo vain tyttölapsia, on täälläkin monta kirjoittanut että "pojat on ällöttäviä ja meluisia ja sotkuisia ja...", eikä kirjoittajat tajua että tytöt osaa olla aivan yhtä meluisia, sotkuisia ja ällöttäviä. Joku joskus jopa myönsi inhoavansa poikaansa, koska "kaikki miehet ovat hyväksikäyttäjiä ja irstaita" ja mitä lie..

Mielestäni aikuisessa on silloin häikkää ja pahasti jos ajattelee esim juuri pikkupojista että ne ovat ällöttäviä. Ja sama pätee toisinpäin.



Joo, onhan täällä jotkut myöntäneet että mitkä ne syyt ovat, mutta nuo ovat olleet rehellisiä itselleen ja myöntäneet että omassa päässä se vika on.

Lapsesta tulee kuitenkin sellainen kuin hänet kasvattaa. Jos hokee sille pikkupojalle että hän on ällöttävä niin sitten se poika kokee olevansa ällöttävä. Jos hokee tytölle että hän on pieni, söpö prinsessa niin sitten saa itselleen prinsessan, söpöydestä en mene vannomaan...



Naisten tulisi jättää nuo sukupuoli toiveet jonnekin muinaishistoriaan, aikaan jolloin sillä sukupuolella oli ns. väliä. Nykypäivänä kuitenkin kaikki ovat samanarvoisia.

Juuri näin. Mutta täällähän on tunnetusti sekopäistä porukkaa, joten ei pitäisi yllättyä tämän ketjun vastauksista. Mutta, aivan samaa mieltä olen kanssasi.

Oikeasti! =DD

"Naisella on silloin väärä suhtautuminen omaan sukupuoleensa jos toivoo vain poikia"

"Naisen lapsuudessa on ollut jotain häikkää jos toivoo vain poikia"

"Nainen pitää aina toista naista kilpakumppaninaan"

Blaa, blaa, blaa!

Ei oikeasti ole yhtä tai kolmea universaalia totuutta tuohon asiaan.

Kuten joku sanoi, on ylipäätään omituista toivoa jompaa kumpaa sukupuolta pelkästään.

Siis omasta mielestäni on omituista jos nainen toivoo vain tyttölapsia, on täälläkin monta kirjoittanut että "pojat on ällöttäviä ja meluisia ja sotkuisia ja...", eikä kirjoittajat tajua että tytöt osaa olla aivan yhtä meluisia, sotkuisia ja ällöttäviä. Joku joskus jopa myönsi inhoavansa poikaansa, koska "kaikki miehet ovat hyväksikäyttäjiä ja irstaita" ja mitä lie..

Mielestäni aikuisessa on silloin häikkää ja pahasti jos ajattelee esim juuri pikkupojista että ne ovat ällöttäviä. Ja sama pätee toisinpäin.

Joo, onhan täällä jotkut myöntäneet että mitkä ne syyt ovat, mutta nuo ovat olleet rehellisiä itselleen ja myöntäneet että omassa päässä se vika on.

Lapsesta tulee kuitenkin sellainen kuin hänet kasvattaa. Jos hokee sille pikkupojalle että hän on ällöttävä niin sitten se poika kokee olevansa ällöttävä. Jos hokee tytölle että hän on pieni, söpö prinsessa niin sitten saa itselleen prinsessan, söpöydestä en mene vannomaan...

Naisten tulisi jättää nuo sukupuoli toiveet jonnekin muinaishistoriaan, aikaan jolloin sillä sukupuolella oli ns. väliä. Nykypäivänä kuitenkin kaikki ovat samanarvoisia.

Minulla on neljä poikaa ja yksi tyttö. Kuusivuotias tyttö sanoi eräänä päivänä itsekin että minä rakastan enemmän meidän poikia. Myönsin että näin on.

Minä inhoan naisten maailmaa. Naiset on nipottavia kotkia. Miehet on ihania. Erityisesti nuoret miehet ja teinipojat on aivan syötäviä. Erityisesti saan kiksejä siitä että voin "hallita" noita kesyttämättömiä villieläimiä. Määräillä heitä, saada heidät tekemään erilaisia asioita, saada heidät luottamaan minuun. Siinä on tosiaan jonkinlaista leijonankesyttäjän meininkiä. Elämäni on ihanaa, töissäni yläkoulun ja lukion opettajana saan pyörittää heitä ja kotona sitten ikiomia nuoria uroksiani ;D

En minä tiedä mistä se johtuu? Mulla on kolme veljeä ja siskoa en ole ikinä halunnut, on ollut kiva olla perheen ainoa tyttö. Mä olen erittäin naisellinen ja tykkään miesten huomiosta, silti mun parhaat ystävät on naisia ja mulla on paljon kavereita, naispuolisia. Suhteet vanhempiin on hyvät.

En mä tiedä miksi aina olen poikaa toivonut? Tosin mä olen nyt ihan onnellinen ja tyytyväinen kun on tyttökin, onhan se mun lapsi, rakas sellainen. Ja mä oon niin ylpee siitä että mulla on kaksi poikaakin :)

Ihan vaan siitä syystä, että olin poikatyttö itsekin.

Tein lapset aika myöhään ja olin seurannut muutaman kaverini tyttöperheen elämää. En vain voi mitään, mutta minua kauhistutti ne prinsessaleikit ja ponit ja muut krumeluudet ja se imelä vaaleanpunainen höttö ja ne tyttöliikunnat yms.

Olen itse urheilullinen ja en ole koskaan pahemmin meikannut ja laitellut tukkaa yms. En nuorenakaan meinannut sopeutua oikein porukkaan kun en jaksanut kikatella pojille ja olla niin söpöä yms. Onneksi oli muunkinlaisia tyttöjä, joiden kanssa kaverustuin.

Toivoin poikia ja sain poikia 3 ja sain sen tytönkin. Onneksi tyttö ei ole ollut mikään kikattelija ja vaaleanpunainen höttöunelma.

Ehkä en ole ollut sinut naiseuden kanssa jos naiseus on topattuja rintaliivejä ja herutuskuvia netissä ja typerää kikattelua ja toisten haukkumista selän takana jne. Mitään en sitten ole menettänyt tällä, että en ole ollut sinut tällaisen naiseuden kanssa.

tykännyt "naisten jutuista": kauneudenhoidosta, meikkaamisesta, muodista, kampauksista, hajuvesistä, koruista, juoruilusta, ym. Sain tytön ja näin vauva-aikaan se menettelee, mutta kyllä vähän mietin, pitääkö sitten oikeasti jatkossa ostella jotain hemmetin hellokittyjä, meikkipäitä ja vaaleanpunaisia glitterpaitoja, voi yökötys.

minusta useimmille naisilla on ns. ihan sama tai sitten toivovat hiukan enemmän ainakin yhtä tyttöä. Yksi kavereistani kertoi haluavansa poikia ja hän on ainoa tyttö lapsuudenperheessään ja kasvoi 2 veljen kanssa; eli ehkäpä jonkinlainen tuttuus voi jonkin verran vaikuttaa.