Mitä kertoo naisesta, että toivoo poikalapsia?
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen. Minulla siis poikia ja olen juuri poikia toivonutkin. En osaa mitenkään kuvitella itseäni tytön äidiksi, vaikka eiköhän se tositilanteessa ihan onnistuisikin. Onko poikien toivojilla omassa naiseudessa jotain häikkää vai mistä on mielestänne kyse? En kyllä itse ole koskaan ollut mikään poikatyttö tms vaan ihan naisellinen nainen.
Kommentit (48)
Jos naiset on nipottavia kotkia, niin silloinhan sinä itsekin olet sellainen. Eikö? Et taida itseäsikään kovin korkealle arvostaa, kun kerran naisia halveksit.
En ole todellakaan koskaan kokenut itseäni naisten joukkoon kuuluvaksi. Äitini on ääliö (ainoa hyvä puoli hänessä on että häneltä voi lypsää rahaa), kaikki "tyttökaverini" ovat olleet vain kulissia jota on täytynyt sietää. Varsinaisia ystävyyssuhteita naisiin ei ole, mistään syvällisemmästä heidän kanssaan ei voi puhua, koska he ovat aina tuomitsemassa ajatuksiani.
Kuitenkaan en ole mikään äijämäinen, päin vastoin kaipaan sitä että miespuoliset ihailevat minua. Sekä ulkonäön että luonteen vuoksi. Miesten kanssa uskaltaa myös olla eri mieltä. Heille eri mieltä oleva nainen ei yleensä ole uhka, varsinkaan jos nainen ei esiinny hyökkäävästi. Eri mieltä oleva mies on vaan kiva hiljentää naisellisilla keinoilla :D Enkä tarkoita seksiä, olen yhden miehen nainen, vaan tiettyä kemian hyväksikäyttöä. Naisten suhteen ei ole mitään sellaista keinoa.
Säälin todella tytärtäsi. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka musertavaa on se, kun ei tule kelvatuksi omana itsenään vanhemmilleen, olipa se syy mikä hyvänsä. Asiaa pahentaa moninkertaisesti se, että on olemassa vielä joku, joka on lähtökohtaisesti aina parempi kuin sinä, ilman että siihen voisi itse vaikuttaa. Pieni tyttörukka, sääliksi käy.
ei siinä mitään moittimistakaan ole. Mutta ei mitään sellaistakaan minkä takia sitä tarttisi erityisesti palvoa. Toisin kuin pojissa ;)
Mulla rakastaminen näkyy niin että mä vaadin enemmän. Meillä esim pojat on olleet kotipiikoja jo kolmevuotiaasta, tyttö ei vielä kuusivuotiaanakaan tee ikinä mitään kotitöitä. Meillä 12-vuotiaskin poika (puhumattakaan vanhemmista) sujuvasti hoitaa koko päivän 2-vuotiasta pikkuveljeä, vaihtaa vaipat, laittaa ruuat ja siivoaa sotkut. Passautan myös itseäni pojilla, saavat kantaa laatikoita, vaihtaa lamppuja, nostaa tavaroita yläkaappiin vain siksi että minusta on hauskaa että joku komea nuori mies tekee ne puolestani. Ja sitä tietysti sitten suitsutan äänenkin ;)
Niin ja meidän mies se kyllä "tajuaa" rakastaa tota tyttöä, mutta samalla on erittäin kova ja arvosteleva noita poikia kohtaan. Vaan ei se mitään, sittenpähän ne nuoret urokset pakenee mun hoiviin saamaan lohdutusta :D
Jos naiset on nipottavia kotkia, niin silloinhan sinä itsekin olet sellainen. Eikö? Et taida itseäsikään kovin korkealle arvostaa, kun kerran naisia halveksit.
En ole todellakaan koskaan kokenut itseäni naisten joukkoon kuuluvaksi. Äitini on ääliö (ainoa hyvä puoli hänessä on että häneltä voi lypsää rahaa), kaikki "tyttökaverini" ovat olleet vain kulissia jota on täytynyt sietää. Varsinaisia ystävyyssuhteita naisiin ei ole, mistään syvällisemmästä heidän kanssaan ei voi puhua, koska he ovat aina tuomitsemassa ajatuksiani.
Kuitenkaan en ole mikään äijämäinen, päin vastoin kaipaan sitä että miespuoliset ihailevat minua. Sekä ulkonäön että luonteen vuoksi. Miesten kanssa uskaltaa myös olla eri mieltä. Heille eri mieltä oleva nainen ei yleensä ole uhka, varsinkaan jos nainen ei esiinny hyökkäävästi. Eri mieltä oleva mies on vaan kiva hiljentää naisellisilla keinoilla :D Enkä tarkoita seksiä, olen yhden miehen nainen, vaan tiettyä kemian hyväksikäyttöä. Naisten suhteen ei ole mitään sellaista keinoa.
Mistä näitä sikiää? Niistä tytöistä, joiden äiti halveksii muita naisia?
Mistä näitä sikiää? Niistä tytöistä, joiden äiti halveksii muita naisia?
...että naiset on ääliöitä eikä ymmärrä mua vaan ovat aina heti tuomitsemassa. Mun äiti ei ole muuten koskaan halveksinut muita naisia. Mutta hän on itse halveksittava: elämässä on tärkeintä rutiinit, säännöt, terveys, vaarojen varominen, toisten passaaminen ja heistä huolehtiminen... yökyökyök
Jos naiset on nipottavia kotkia, niin silloinhan sinä itsekin olet sellainen. Eikö? Et taida itseäsikään kovin korkealle arvostaa, kun kerran naisia halveksit.
En ole todellakaan koskaan kokenut itseäni naisten joukkoon kuuluvaksi. Äitini on ääliö (ainoa hyvä puoli hänessä on että häneltä voi lypsää rahaa), kaikki "tyttökaverini" ovat olleet vain kulissia jota on täytynyt sietää. Varsinaisia ystävyyssuhteita naisiin ei ole, mistään syvällisemmästä heidän kanssaan ei voi puhua, koska he ovat aina tuomitsemassa ajatuksiani.
Kuitenkaan en ole mikään äijämäinen, päin vastoin kaipaan sitä että miespuoliset ihailevat minua. Sekä ulkonäön että luonteen vuoksi. Miesten kanssa uskaltaa myös olla eri mieltä. Heille eri mieltä oleva nainen ei yleensä ole uhka, varsinkaan jos nainen ei esiinny hyökkäävästi. Eri mieltä oleva mies on vaan kiva hiljentää naisellisilla keinoilla :D Enkä tarkoita seksiä, olen yhden miehen nainen, vaan tiettyä kemian hyväksikäyttöä. Naisten suhteen ei ole mitään sellaista keinoa.
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.
Jos naiset on nipottavia kotkia, niin silloinhan sinä itsekin olet sellainen. Eikö? Et taida itseäsikään kovin korkealle arvostaa, kun kerran naisia halveksit.
En ole todellakaan koskaan kokenut itseäni naisten joukkoon kuuluvaksi. Äitini on ääliö (ainoa hyvä puoli hänessä on että häneltä voi lypsää rahaa), kaikki "tyttökaverini" ovat olleet vain kulissia jota on täytynyt sietää. Varsinaisia ystävyyssuhteita naisiin ei ole, mistään syvällisemmästä heidän kanssaan ei voi puhua, koska he ovat aina tuomitsemassa ajatuksiani.
Kuitenkaan en ole mikään äijämäinen, päin vastoin kaipaan sitä että miespuoliset ihailevat minua. Sekä ulkonäön että luonteen vuoksi. Miesten kanssa uskaltaa myös olla eri mieltä. Heille eri mieltä oleva nainen ei yleensä ole uhka, varsinkaan jos nainen ei esiinny hyökkäävästi. Eri mieltä oleva mies on vaan kiva hiljentää naisellisilla keinoilla :D Enkä tarkoita seksiä, olen yhden miehen nainen, vaan tiettyä kemian hyväksikäyttöä. Naisten suhteen ei ole mitään sellaista keinoa.
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.
Kyse on omavaltaisuuden halusta. Siitä että minua ei tartte minkäänlaisten sääntöjen ja perinnäistapojen määrätä ellen minä itse sattumoisin niin halua. Ja haluan olla arvostettu ja ihailtu juuri sellaisena, suvereenina. Sillä on tekemistä seksuaalisuudenkin kanssa, vaikka se ei ilmene seksinä. Se on eräänlaista henkistä erotiikkaa, jopa omien lasten hyväksikäyttöä tyydytyksen saamiseksi ja oksitosiinimäärän lisääntymiseksi.
Se on sitä että haluaa hallita toisia, panna heidät tanssimaan pillinsä mukaan (ja mieluiten heidän omia periaatteitaan ja halujaan vastaan) ja syömään kädestään. Toki sen voisi toteuttaa myös väkivallalla, mutta koska se ei nyky-yhteiskunnassa oikein onnistu, niin kieroilla naisellisilla keinoilla sitten. Ei keinoilla niin väliä, kunhan tavoite onnistuu.
Jos naiset on nipottavia kotkia, niin silloinhan sinä itsekin olet sellainen. Eikö? Et taida itseäsikään kovin korkealle arvostaa, kun kerran naisia halveksit.
En ole todellakaan koskaan kokenut itseäni naisten joukkoon kuuluvaksi. Äitini on ääliö (ainoa hyvä puoli hänessä on että häneltä voi lypsää rahaa), kaikki "tyttökaverini" ovat olleet vain kulissia jota on täytynyt sietää. Varsinaisia ystävyyssuhteita naisiin ei ole, mistään syvällisemmästä heidän kanssaan ei voi puhua, koska he ovat aina tuomitsemassa ajatuksiani.
Kuitenkaan en ole mikään äijämäinen, päin vastoin kaipaan sitä että miespuoliset ihailevat minua. Sekä ulkonäön että luonteen vuoksi. Miesten kanssa uskaltaa myös olla eri mieltä. Heille eri mieltä oleva nainen ei yleensä ole uhka, varsinkaan jos nainen ei esiinny hyökkäävästi. Eri mieltä oleva mies on vaan kiva hiljentää naisellisilla keinoilla :D Enkä tarkoita seksiä, olen yhden miehen nainen, vaan tiettyä kemian hyväksikäyttöä. Naisten suhteen ei ole mitään sellaista keinoa.
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.
Joo, tuo minullekin tuli mieleen.
Ja se, että oma isoäitini ei pitänyt meitä tyttölapsenlapsia minään. Poikia kuului hemmotella ja tytöille äksyillä. En halua olla hänen kaltaisensa. Hän oli muutenkin katkeroitunut nainen.
Siksi tietoisesti ohjaan ajatteluani siihen suuntaan, etten pidä kumpaakaan sukupuolta parempana, vaan aivan yhtä hyvinä ja toivottuina. Ihan vaan, etten vahingossakaan kohtelisi tyttöjä ja poikia eri tavalla.
Jos naiset on nipottavia kotkia, niin silloinhan sinä itsekin olet sellainen. Eikö? Et taida itseäsikään kovin korkealle arvostaa, kun kerran naisia halveksit.
En ole todellakaan koskaan kokenut itseäni naisten joukkoon kuuluvaksi. Äitini on ääliö (ainoa hyvä puoli hänessä on että häneltä voi lypsää rahaa), kaikki "tyttökaverini" ovat olleet vain kulissia jota on täytynyt sietää. Varsinaisia ystävyyssuhteita naisiin ei ole, mistään syvällisemmästä heidän kanssaan ei voi puhua, koska he ovat aina tuomitsemassa ajatuksiani.
Kuitenkaan en ole mikään äijämäinen, päin vastoin kaipaan sitä että miespuoliset ihailevat minua. Sekä ulkonäön että luonteen vuoksi. Miesten kanssa uskaltaa myös olla eri mieltä. Heille eri mieltä oleva nainen ei yleensä ole uhka, varsinkaan jos nainen ei esiinny hyökkäävästi. Eri mieltä oleva mies on vaan kiva hiljentää naisellisilla keinoilla :D Enkä tarkoita seksiä, olen yhden miehen nainen, vaan tiettyä kemian hyväksikäyttöä. Naisten suhteen ei ole mitään sellaista keinoa.
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.Kyse on omavaltaisuuden halusta. Siitä että minua ei tartte minkäänlaisten sääntöjen ja perinnäistapojen määrätä ellen minä itse sattumoisin niin halua. Ja haluan olla arvostettu ja ihailtu juuri sellaisena, suvereenina. Sillä on tekemistä seksuaalisuudenkin kanssa, vaikka se ei ilmene seksinä. Se on eräänlaista henkistä erotiikkaa, jopa omien lasten hyväksikäyttöä tyydytyksen saamiseksi ja oksitosiinimäärän lisääntymiseksi.
Se on sitä että haluaa hallita toisia, panna heidät tanssimaan pillinsä mukaan (ja mieluiten heidän omia periaatteitaan ja halujaan vastaan) ja syömään kädestään. Toki sen voisi toteuttaa myös väkivallalla, mutta koska se ei nyky-yhteiskunnassa oikein onnistu, niin kieroilla naisellisilla keinoilla sitten. Ei keinoilla niin väliä, kunhan tavoite onnistuu.
Mutta tuohan on ihan perinteistä naiskäytöstä, jota varmaan suurin osa maapallon naisista harrastaa koska eivät yleensä ole fyysisesti riittävän vahvoja saamaan tahtonsa läpi väkivallalla. Siksi juuri tuo käytöstyyppi on naisille ihan tavanomaista, varmaan läpi ties kuinka pitkän historian. Et siis poikkea mitenkään Pirkko Perusnaisesta.
Ja juuri tuossa käytösmallissa taitaa olla osansa siihen, miksi nainen on naiselle susi, koska toista naista ei pysty (kuten taisit sanoakin) samalla tavalla hallitsemaan.
En siis mitenkään paheksu toimintatapaasi, teenhän itsekin noin. Mutta suosittelen hautaamaan kuvitelmasi siitä, että olet jotenkin special case naisten keskuudessa. :D
miksi jotkut naiset eivät tulee toimeen naisvaltaisella alalla?
Mulla se ei ainakaan ole sitä, vaan sitä, että olen aina kokenut, että naiset eivät oikein hyväksy minua. Lapsenakin leikin poikien kanssa, enkä oikein ollut suosittu tyttöjen keskuudessa. No, miesvaltaiselle alalle sitten päädyinkin, koen sen jotenkin turvallisemmaksi.
Lapsista aina sen sijaan halusin tyttöjä, varmaan joku alitajuinen tarve saada edes jonkun "naisen" ehdoton hyväksyntä. Tosin on minulla kyllä poikakin, eikä oman lapsen sukupuoli lopulta merkitse mitään. Mies aina väitti, ettei hänellä ole mitään tytär-tarvetta, eikä usko, että mikään erikoinen tyttöhoivavietti iskee, mutta niin vaan on tyttöä heti ottamassa syliin kun kyynel ilmestyy silmäkulmaan ja hoivaamassa "pikkuressua". Jotenkin reagoi kyllä tyttöön suojelevammin kuin poikaan.
toivottavasti minun pojat eivät tämän pervon luokalle joudu.
Minulla on neljä poikaa ja yksi tyttö. Kuusivuotias tyttö sanoi eräänä päivänä itsekin että minä rakastan enemmän meidän poikia. Myönsin että näin on.
Minä inhoan naisten maailmaa. Naiset on nipottavia kotkia. Miehet on ihania. Erityisesti nuoret miehet ja teinipojat on aivan syötäviä. Erityisesti saan kiksejä siitä että voin "hallita" noita kesyttämättömiä villieläimiä. Määräillä heitä, saada heidät tekemään erilaisia asioita, saada heidät luottamaan minuun. Siinä on tosiaan jonkinlaista leijonankesyttäjän meininkiä. Elämäni on ihanaa, töissäni yläkoulun ja lukion opettajana saan pyörittää heitä ja kotona sitten ikiomia nuoria uroksiani ;D
Koetaan muut naiset uhkana, halveksutaan heitä, tarvitaan hyväksyntää ja ihailua miehiltä, tarvittaessa päätetään keskustelu käyttämällä omaa sukupuolta hyväkseen. Tiedä sitten, mutta ensimmäinen ajatukseni oli tämä.Kyse on omavaltaisuuden halusta. Siitä että minua ei tartte minkäänlaisten sääntöjen ja perinnäistapojen määrätä ellen minä itse sattumoisin niin halua. Ja haluan olla arvostettu ja ihailtu juuri sellaisena, suvereenina. Sillä on tekemistä seksuaalisuudenkin kanssa, vaikka se ei ilmene seksinä. Se on eräänlaista henkistä erotiikkaa, jopa omien lasten hyväksikäyttöä tyydytyksen saamiseksi ja oksitosiinimäärän lisääntymiseksi.
Se on sitä että haluaa hallita toisia, panna heidät tanssimaan pillinsä mukaan (ja mieluiten heidän omia periaatteitaan ja halujaan vastaan) ja syömään kädestään. Toki sen voisi toteuttaa myös väkivallalla, mutta koska se ei nyky-yhteiskunnassa oikein onnistu, niin kieroilla naisellisilla keinoilla sitten. Ei keinoilla niin väliä, kunhan tavoite onnistuu.
Mutta tuohan on ihan perinteistä naiskäytöstä, jota varmaan suurin osa maapallon naisista harrastaa koska eivät yleensä ole fyysisesti riittävän vahvoja saamaan tahtonsa läpi väkivallalla. Siksi juuri tuo käytöstyyppi on naisille ihan tavanomaista, varmaan läpi ties kuinka pitkän historian. Et siis poikkea mitenkään Pirkko Perusnaisesta.
Ja juuri tuossa käytösmallissa taitaa olla osansa siihen, miksi nainen on naiselle susi, koska toista naista ei pysty (kuten taisit sanoakin) samalla tavalla hallitsemaan.
En siis mitenkään paheksu toimintatapaasi, teenhän itsekin noin. Mutta suosittelen hautaamaan kuvitelmasi siitä, että olet jotenkin special case naisten keskuudessa. :D
Normaalia naiskäytöstä. Olemalla vain miesten kaveri saakin pitää illuusionsa omasta vallastaan ja erityisyydestään naisena :D
Itse toivoin poikaa/poikia.
Johtunee huonosta itsetunnosta. Minut oli koko elämä kasvatettu sihen, että pojat ovat tärkeämpiä. Esim. meidän suvussa vanhin veli sai kaiken (metsät, maat, talot), äitini ei saanut penniäkään.
Pojille aina opetetaan ja opetettiin lapsuudessa kaikki asiat, joilla voi tehdä rahaa. Autonkorjaukset, remontit, metsästykset... pojat saavat aina mennä. Tytöiltä odotettiin hiljaisuutta ja kilttteyttä ja eri käytöstä ja mistään sellaisesta mitä naisten kuuluu tehdä kuten palvella kaikissa kissanristiäisissä, passata perheelle ruoat jne. ei saa arvostusta tai rahaa, ja silti juliet mitchell jo vuonna 1973 kirjoitti: Ruotsissa on laskettu, että naiset käyttävät vuosittain2340 miljoonaa tuntia taloustöihin samalla kun teollisuudessa tehdän työtä 1290 miljoonaa tuntia. The Chase Manhattan Bank on arvioinut naisten keskimääräisen työviikon pituudeksi 99, 6 tuntia.
Eli naiset ovat yhteiskunnassa joutuneet aina raatamaan ilmaiseksi ja tekemään kaikki työt.
Toivooin poikia koska poikia arvostetaan enemmän.
Itselläni toive pojista juontui siitä, että pojan osa on helppo ja pojilta ei vaadita mitään ja poikia arovstetaan ja kuunnellaan. Eli naisten sorron ja syrjinnän vuoksi toivoin poikia. ja koska minua ei oltu kasvatettu arvostamaan itseäni.
Onneksi maailma muuttuu hitaasti. Tasa-arvoon auttaisi esim. 6 tunnin työaika, niin naisetkin voisivat esim. kilpailla johtopaikoista tasaväkisesti. nykyään se on mahdotonta jos aikoo hoitaa kunnolla myös perheen ädin roolin.
sillä ei viitata sukupuoleen vaan nimenomaan sukuPOLVEEN.
Ehkä olet yhteiskunnan aivopesemä sen suhteen, että pojat olisivat jotenkin parempia, "pojasta polvi paranee" ja sillain. Itsessäkin huomasin samaa itsessäni odotusaikana, ja mietin mistä johtuu. Sain pojan ja nyt kyllä kaipaisin vielä tyttöä. En sillä etteikö poikani olisi kaikin puolin rakas, mutta ajattelen tulevaisuutta ja sitä, että äidin puolen isovanhemmat ovat yleensä läheisempiä.
niin mutta meidän kielessä pojat ovat aina pääroolissa, ei koskaan tytöt.
Vinkuvia ja hemmoteltuja.
Onneksi itsellekin siunaantunut vain poikia.
Vinkuvia ja hemmoteltuja.
Onneksi itsellekin siunaantunut vain poikia.
mutta nämä tulevat ensimmäisenä mieleen:
1. Naisella on jotain pielessä omassa lapsuudessa ts. ei ole saanut otetta omasta "tyttöydestään" eikä halua samanlaista kohtaloa kenellekään muulle (tämä on enkä luonnollisin selitys)
2. Vanhanaikainen ajattelutapa, että vain poika voi jatkaa sukua (tämä onkin ok ajattelutapa monissa eteläisissä kulttuureissa, joissa näin todella voikin olla, mutta täällä Pohjoismaissa en kyllä ymmärrä.)
3. Vaihtelun halu eli "tiedän millaista on tytön elämä, koska olen sen kokenut, haluan nähdä läheltä nyt millainen on poika" (tämä on mielestäni tervein peruste).
Ylipäätään mun mielestä on outoa toivoa sukupuolta.
Vinkuvia ja hemmoteltuja.
Onneksi itsellekin siunaantunut vain poikia.
pidät poikasi kovassa kurissa, etkä vahingossakaan koskaan hemmottele. Eivät he ole hemmottelua ansainneet :-P
Säälin todella tytärtäsi. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka musertavaa on se, kun ei tule kelvatuksi omana itsenään vanhemmilleen, olipa se syy mikä hyvänsä. Asiaa pahentaa moninkertaisesti se, että on olemassa vielä joku, joka on lähtökohtaisesti aina parempi kuin sinä, ilman että siihen voisi itse vaikuttaa. Pieni tyttörukka, sääliksi käy.