Lue keskustelun säännöt.
Joulukalentereiden hinnat karanneet käsistä
18.11.2011 |
Tein juuri nyt periaatepäätöksen olla ostamatta näitä järjettömän ylihinnoiteltuja joulukalentereita, joita marketit on nykyään pullollaan. Ei zissus, mitä järkeä on maksaa jopa 30€ JOULUKALENTERISTA? Jos lapsia enemmän kuin yksi, tulee hel...tin kalliiksi.
Meillä tehdään kalenterit tänä vuonna itse ja laitan niihin vaikka yhden paperipäällysteisen makeisen tai tarran/pv.
Ja ei, en ole varaton yh vaan keskituloinen perheenäiti, joka päätti juuri tänään alkaa käyttää maalaisjärkeä kulutushysterian sijaan.
Kommentit (93)
tapauksessa tehdään? Luulin, että kalenteri on extraa kaiken muun päälle. Meillä mennään joka tapauksessa uimaan torstaisin, ei lapset siihen joulukalenteria tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten saa olla idiootti, jos ostaa suklaakalenterin hintaan 30e ja ne krääsäkalenterit on sellasia mielenpahoittajia
kankaisen kestojoulukalenterin, ja muutaman pikkupussillisen pokemon-hahmoja (yhteensä 25 kpl). Rahaa meni yhteensä 2.5e ja kalenteri on takuulla mieluinen 4v pojalle :) Tytölle laitan samalla idealla prinsessatarvike-kalenterin (johon siis kaikenlaista pikkutavaraa, hiuspinnejä, barbintarvikkeita tms)
Siitä on paljon iloa joulun jälkeenkin, sillä muksu rakastaa noita legoukkoja. Isot legorakennelmat ei niinkään kiehdo, mutta nuo pikku-ukkot ovat mukana leikeissä kuin leikeissä.
Aikuisena ajatellen toki, että tuo on krääsää, mutta lapselle nuo ovat aarteita. Miksi siis halveksisin niitä?
Jos lapselle ukot eivät olisi tärkeitä, niin asia olisi eri. Silloin en satsaisi tuohon, vaan pysyisin kuvakalenterissa kuten aiempina vuosina.
Mihin materiaan te vanhemmat olette itse rakastuneet, kun lapsikin noin jo osaa muoviukkoon rakastua?
eli ekana päivänä 1 e, toisena 2 e, kolmantena 3 e jne. Kaikille kolmelle lapselle tuollaiset tehdään eikä maksa edes tonnia. Ja lapset on iloisia, saavat ostaa, mitä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että kalenteri on extraa kaiken muun päälle. Meillä mennään joka tapauksessa uimaan torstaisin, ei lapset siihen joulukalenteria tarvitse.
Tästä tulee vähän mieleen se, kuinka ystäväni pahoitti kerran mielensä, kun eräs sukulainen arvosteli hänen posliininukkekokoelmaansa krääsäksi.
Toisen krääsä on toisen aarre, mutta mitäpä mammat suvaitsevaisuudesta...
Mieluummin hommaan lapselle sellaista, joka tuo hänelle todella iloa ja on ekstraa.
Lahjavuorta meillä ei aattona näy. Satsataan vähään, mutta laadukkaaseen - ja ennen kaikkea toivottuun.
Siitä on paljon iloa joulun jälkeenkin, sillä muksu rakastaa noita legoukkoja. Isot legorakennelmat ei niinkään kiehdo, mutta nuo pikku-ukkot ovat mukana leikeissä kuin leikeissä.
Aikuisena ajatellen toki, että tuo on krääsää, mutta lapselle nuo ovat aarteita. Miksi siis halveksisin niitä?
Jos lapselle ukot eivät olisi tärkeitä, niin asia olisi eri. Silloin en satsaisi tuohon, vaan pysyisin kuvakalenterissa kuten aiempina vuosina.
Mihin materiaan te vanhemmat olette itse rakastuneet, kun lapsikin noin jo osaa muoviukkoon rakastua?
Eikö sinulle lapsena ollut jokin tavara tai lelutyyppi tärkeä?
Minulle oli My Little Ponyt :) Teininä lahjoitin kokoelmani läheiseen päiväkotiin, kun olin kasvanut niistä ajoista ohi.
Ehkä lapseni tekee joskus saman.
Näin aikuisena paheeni on kirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin viime vuonna kun omilla lapsillani on ko. kalenterit, niistä tuli kaikenlaista turhaa pikkukrääsää, ei suinkaa ukkoja joka päivä.
Into piukassa avasivat kalentereita aamulla ja kokosivat päivän lelun. Illalla ei enää jaksanut juurikaan kiinnostaa.
Ja ei, meille ei todellakaan tule lego-kalentereita tänä vuonna. Ennemmin kannattaisi satsata sama raha johonkin isoon kokonaisuuteen mistä on ilo pidemmäksi aikaa.
Siitä on paljon iloa joulun jälkeenkin, sillä muksu rakastaa noita legoukkoja. Isot legorakennelmat ei niinkään kiehdo, mutta nuo pikku-ukkot ovat mukana leikeissä kuin leikeissä.
Aikuisena ajatellen toki, että tuo on krääsää, mutta lapselle nuo ovat aarteita. Miksi siis halveksisin niitä?
Jos lapselle ukot eivät olisi tärkeitä, niin asia olisi eri. Silloin en satsaisi tuohon, vaan pysyisin kuvakalenterissa kuten aiempina vuosina.
Mihin materiaan te vanhemmat olette itse rakastuneet, kun lapsikin noin jo osaa muoviukkoon rakastua?
Eikö sinulle lapsena ollut jokin tavara tai lelutyyppi tärkeä?
Minulle oli My Little Ponyt :) Teininä lahjoitin kokoelmani läheiseen päiväkotiin, kun olin kasvanut niistä ajoista ohi.
Ehkä lapseni tekee joskus saman.Näin aikuisena paheeni on kirjat.
Lapsesi todennäköisesti seuraa jalanjälkiäsi myös kielenkäyttösi suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku tuossa ehdotti että tuollaiseen itse tehtyyn kalenteriin voi laittaa vaikka joku päivä lapun että tänään mennään yhdessä uimaan, paljonko teidän perheeltä maksaa lähteä koko perhe uimaan xx euroa.
Tai sitten leivotaan pipareita.
Tai askarrellaan (askartelu tarvikkeisiin uppoaa helposti melkein 10 eur)
Lapsesi todennäköisesti seuraa jalanjälkiäsi myös kielenkäyttösi suhteen.
peräpukamat vaivata kun noin kaikki vituttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on paljon iloa joulun jälkeenkin, sillä muksu rakastaa noita legoukkoja. Isot legorakennelmat ei niinkään kiehdo, mutta nuo pikku-ukkot ovat mukana leikeissä kuin leikeissä. Aikuisena ajatellen toki, että tuo on krääsää, mutta lapselle nuo ovat aarteita. Miksi siis halveksisin niitä? Jos lapselle ukot eivät olisi tärkeitä, niin asia olisi eri. Silloin en satsaisi tuohon, vaan pysyisin kuvakalenterissa kuten aiempina vuosina.
Mihin materiaan te vanhemmat olette itse rakastuneet, kun lapsikin noin jo osaa muoviukkoon rakastua?
Eikö sinulle lapsena ollut jokin tavara tai lelutyyppi tärkeä? Minulle oli My Little Ponyt :) Teininä lahjoitin kokoelmani läheiseen päiväkotiin, kun olin kasvanut niistä ajoista ohi. Ehkä lapseni tekee joskus saman. Näin aikuisena paheeni on kirjat.
Lapsesi todennäköisesti seuraa jalanjälkiäsi myös kielenkäyttösi suhteen.
ja osin just pikkuosasia. Eli muksun aarteita :)
Ihmettelen myös, mikä kielenkäytössäni oli vikana. 'Törppö' on tietysti vähän ikävä sana, mutta eipä se kommentoija ollut itsekään kovin asiallinen lähestymistavassaan.
T: se legokalenterin iloinen ostaja, joka haluaa toivottaa kaikille hyvää joulun odotusta vapaavalintaisella kalenterilla tahi ilman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kalenterista tulee etupäässä koristeita kalenteriin (pikkutyttö rakasta kun tulee kaikkea söpöä, jota voi itse asetella moneen kertaan koristeeksi), välillä jotain pientä hyvää (muutama karkki, tikkari, pähkinöitä...) ja välillä jotain kivaa tekemistä (yleensä sellaista mitä olen muutenkin suunnitellut tehtäväksi mutta mikä ei ole jokapäiväistä eli on sillä tavalla ekstraa).
tulitikkuaskeista rakentama kalenteri. Usein askissa oli aarrekartta ja löytyneet jutut olivat mieleisiä. Tosin hän satsasi kalenteriin tosissaan eli pienen suklaanamun tilalla oli kokonainen patukka tai saattoi olla kiiltokuva-arkki tms.
Meillä suosittiin tänävuonna keskihintaista eli 16e taisi kinder kalenteri maksaa. Viime vuonna oli ne euron muumit ja sitä edellisenä vain yhdelle ostettuna n. 25e autot-kalenteri. Laidasta laitaan siis. Autot kalenterin minimini korttipakat, kynänteroittimet ym. olivat kyllä ainakin itselle aika iso pettymys.
joulu on vain kerran vuodessa ja kolme lastani saavat valikoida mitkä kalenterit itse haluavat. Jos ne nyt maksavat vähän enemmän, niin sille ei voi mitään.
siksi joskus ihmettelen nykylasten vaatimuksia. Joka päivä pitää saada kalenterista herkkupatukka tai lelu. Nykyään olen todella tyytyväinen omaan lapsuuteeni, sillä silloin oppi olemaan tyytyväinen niin pienistä asioista ja nyt vanhempanakaan ei kaipaa koko ajan lisää ja lisää tavaraa ja luule, että onnellisuus on kiinni siitä, mitä mainosmiehet meille syöttää. t. vanha kalkkis, kenen lapsilla ei ole koskaan ollut tavarakalentereita
alepassakin eurolla (tai alle). En mäkään kyllä tajua kuka haluaa ostaa noita helvetin kalliita kalentereita, ihan hullun hommaa mielestäni vaikkei rahasta olekaan kiinni.
Tavarakalentereissa oli erivärisiä muovisia nukkekotiin sopivia tavaroita, esim. kello, levysoitin... Muistaako kukaan muu?
Itse suosin kuvakalenteireita, sellaisia joista luukun takaa tulee koko kuvaan sopiva kuva, esimerkiksi partiolaisten joulukalenterit ovat sellaisia.
Vähän jo vanhemmille lapsille olen sitten tehnyt itse kalenterit. Joka päivältä tulee jotain pientä, yksi karkki, hiuspinni, pampula, tms. kuukauden aikana ehkä kolmen/neljän luukun takaa tulee sitten hieman "isompi" juttu, samoin kuin jouluaattona.
Mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että joka päivä tulisi jotain erikoista, vaan toisinaan ihan yksi karkki riittää, jotta mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun odottaa taas sitä päivää, mistä näyttäisi tulevan jotain isompaa.
Eikä tule kalliiksi :)
Olen samanikäinen kuin sinä mutta ei meilläpäin ollut kenelläkään mitään tavarakalentereita. Asuttiin pienessä kauppalassa kaukana isosta kaupungista. Minulla oli joka vuosi kuvakalenteri, jota sitäkin joka aamuna innoissani kipitin avaamaan ja sitten ystävien kanssa vertailtiin, "mitä sä sait tänään joulukalenterista?" siis minkä kuvan oli saanut :)
Vähän jo isompana yhdellä luokkakaverilla oli suklaakalenteri. Oli se kyllä ihmetyksen aihe!
Nyt aikuisena olen viehättynyt kovasti partiolaisten kalenterista. Se on niin kivasti ja oivaltavasti piirretty ennen ja jälkeen luukun avaamisen :) Näin kivaa ei ollut lapsena :D
Ulkosuomalaisena olen vasta tajunnut, että joulukalenteri on aika suomalainen juttu. Tai siis onhan niitä muissakin maissa mutta aika moni työkaveri käy joulukuussa ihmettelemässä kuvallista kalenteriani - heistä se on tosi kiva! :) Varmaan pyörtyisivät jos tietäisivät, että niitä on jotain ihme tavarakalentereitakin... (ymmärrän niiden toki olevan suunnattu lapsille, mutta silti...)
Siitä on paljon iloa joulun jälkeenkin, sillä muksu rakastaa noita legoukkoja. Isot legorakennelmat ei niinkään kiehdo, mutta nuo pikku-ukkot ovat mukana leikeissä kuin leikeissä.
Aikuisena ajatellen toki, että tuo on krääsää, mutta lapselle nuo ovat aarteita. Miksi siis halveksisin niitä?
Jos lapselle ukot eivät olisi tärkeitä, niin asia olisi eri. Silloin en satsaisi tuohon, vaan pysyisin kuvakalenterissa kuten aiempina vuosina.