Joulukalentereiden hinnat karanneet käsistä

Monet tuhlaa satojakin euroja lapsen joululahjoihin, mutta sitten kauhistellaan 30e:n joulukalenteria.



Joulukalenteri, se toivottu, antaa iloa lapselle 24 päivän ajaksi. "Krääsä"kalenteri voi antaa iloa koko vuodeksi - ellei jopa pidemmäksikin ajaksi.



Jos siis tällainen 30e:n kalenterisumma on poissa vaikka 100e:n joululahjabudjetista, niin miksi se olisi väärin?

70e:lla aattona lahjoja, 30e:lla iloa jo joulukuun 1. päivästä lähtien.



Ajattelen siis kalenterin olevan tavallaan yksi joululahja, mutta se vain saadaan ennakkoon.



Ihme tekopyhää touhua. Enkä käsitä näitä materialismisyytöksiä ollenkaan.

Meillä ainakin on aika "vähälahjainen" joulu. Ehkä juuri siksi lapsi niin paljon iloitseekin legokalenterista.

Tänään dösässä kuuntelin kahden teini-ikäisen pojan keskustelua, puhuivat mummoistaan. Toinen sanoi että on menossa mummon luona käymään joka onkin hyvä juttu kun mummolta saa aina yleensä rahaa: "eilenkin sain 20 egee". Toinen kertoi että odottaa kovasti mummon kuolemaa, sitten ehkä saavat perheineen mummon rahat. Mummo kuulemma jo yli 80 vee, ja ollut varsinainen gold digger (suora siteeraus): "se on sellanen golddigger, joo se on ettiny jotain rikkaita vanhoja äijiä ja menny niitten kanssa naimisiin ja periny ne". Muutenkin mummo on kuulemma "ihan mielisairas ja pimee, aina ollut".... Hmm. Hiukan pisti miettimään. Vanhan ihmisen ainut arvo on raha jonka päällä istuu. Raha jolla saa lisää tavaraa ja paremman läppärin. Tulipa melkoisen paha mieli näiden mummojen puolesta.

tällä on joulukalenterin kanssa tekemistä niinkuin miten...? Ne lapset, jotka saavat kalliimpia krääsäjoulukalentereita päätyvät odottamaan mummon kuolemaa rahan toivossa?

Itse "panostan" joulun odotukseen ostamalla vähän tyyriimmät sukkikset pikkujouluihin ja parilla laadukkaalla glögipullolla. Miksei lapseni olisi oikeutettu samaan "hömppään"?

Se, että joulun alla tuota krääsää tulee hankittua vähän enemmän sekä itselle että lapselle ei tosiaan tarkoita sitä, että näin tehtäisiin ympäri vuoden.

Tänään dösässä kuuntelin kahden teini-ikäisen pojan keskustelua, puhuivat mummoistaan. Toinen sanoi että on menossa mummon luona käymään joka onkin hyvä juttu kun mummolta saa aina yleensä rahaa: "eilenkin sain 20 egee". Toinen kertoi että odottaa kovasti mummon kuolemaa, sitten ehkä saavat perheineen mummon rahat. Mummo kuulemma jo yli 80 vee, ja ollut varsinainen gold digger (suora siteeraus): "se on sellanen golddigger, joo se on ettiny jotain rikkaita vanhoja äijiä ja menny niitten kanssa naimisiin ja periny ne". Muutenkin mummo on kuulemma "ihan mielisairas ja pimee, aina ollut".... Hmm. Hiukan pisti miettimään. Vanhan ihmisen ainut arvo on raha jonka päällä istuu. Raha jolla saa lisää tavaraa ja paremman läppärin. Tulipa melkoisen paha mieli näiden mummojen puolesta.

41 v, ja kyllä mullakin oli lapsena tavarakalenteri, ainakin kerran. Saattoi olla, että ostin sen omilla säästöilläni, kuten useat muutkin lelut.

Voi että, mä muistan vieläkin jonkun pikkueläimen, joka siitä tuli. Se oli mun aarteeni pitkään, taisin hukata sen vasta kolmikymppisenä.

Kyllä mielestäni pitäisi halvemmalla irrota jonkun tavarakalenterin. Nämä myynnissä olevat vain taitavat olla niitä joissa merkki maksaa.

Luulisi nyt alta kympin jotain pikkutavaraa irtoavan kalenterin verran..

Muistan vieläkin, kun sain ekan tavarajoulukalenterini. Olin alle kouluikäinen, joskus 70-luvun lopulla siis. Se oli vielä Aku Ankka-kalenteri ja Aku oli mulle lapsena todellinen ykkösjuttu.



Edellisenä vuonna oli jo ollut R-kioskeissa noita kalentereita, mutta ne oli myyty heti loppuun. Niinpä äiti oli kaukaa viisas ja mentiin käymään kaupungissa jo hyvissä ajoin marraskuussa, että sain kalenterin. Disney-juttuja oli Suomessa silloin niin vähän saatavana ja äiti tiesi, miten tärkeä asia mulle oli.



Muistan, miten istuin mummon luona ja katselin hartaasti sitä kalenteria. Tuntui, että oli TOSI pitkä aika siihen, kun saisi avata ekan luukun!



No, äidistä ne kalenterin tavarat oli tietysti krääsää. Ja olihan se vähän pettymys, ettei luukuissa ollut yhtään Disney-esinettä. Mutta ne "krääsät" pysyi ensin mun ja sitten 7-vuotta nuoremman pikkusiskoni leikeissä milloin Barbien, milloin My Little Ponyjen, milloin Playmobilien leluina ja astioina. Ne on vieläkin tallella, muiden lelujen joukossa mökillä, odottamassa uusia leikkijöitä.



Meillä oli siskon kanssa paljon leluja. Mutta arvostettiin niitä kaikkia. Ikinä ei mitään rikottu, ei leikelty nukkien hiuksia, tms, vaan leikittiin nätisti, että lelut säilyisi leikeissä mahdollisimman kauan. Ja kaikki meidän lelut onkin tallella.



Kyse on vaan siitä, miten opetatte lapsenne arvostamaan saamiaan tavaroita. Kannattaa katsoa itse peiliin, jos omat lapset on niitä, jotka ei mitään arvosta ja aamulla saatu lego on jo illalla ihan tylsä. Millaisia ihmisiä oikein olette kasvattaneet?

saada kun muillakin on ja ettei se tunne itteensä huonommaksi.

Pari vuotta niin samoille mussukoille pitää ostaa energiajuomaa kun kaikilla muillakin on. Sen jälkeen ostetaan K-18 pelit kun muillakin on ja minä haluan vain parasta lapselleni. Sitten vielä muutamat sidukat siihen alaikäiselle päälle, ettei se vain koe olevansa huonompi muita. Kun ei jaksa alkaa tappelemaan lapsen kanssa kun pääsee helpommalla kun sille laittaa kaiken, mitä se tahtoo.

Niin paljon näkee näitä pentuja parkumassa kaupoissa "MUT KUN MÄ HALUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUN"

Mä olen tehnyt saman päätöksen. Meillä on kyllä tähänkin asti ollut omatekoiset ja itse täytettävät kalenterit, mutta tämä oli eka vuosi kun lapset älysivät alkaa kinuamaan noita kaupan kalentereita. Ja tietenkin sen olisi pitänyt olla se kaikken kallein Star wars -kalenteri... Ei kiitos. Ja rahasta ei minunkaan kohdallani ole kiinni. Johonkin nyt vaan yksinkertaisesti on raja vedettävä. Kaikkea, mitä haluaa, ei ole terveellistä saada.

300€/muksu maksaa tuollainen kalenteri :-D

eli ekana päivänä 1 e, toisena 2 e, kolmantena 3 e jne. Kaikille kolmelle lapselle tuollaiset tehdään eikä maksa edes tonnia. Ja lapset on iloisia, saavat ostaa, mitä haluavat.

Aika ihastuksissaan availevat mun 3- ja 6-vuotiaat ihan tavallista suklaakalenteriakin. Se on heille erikoista ja ihanaa, että saa aamulla ensimmäiseksi syödä suklaata. Viime jouluna mulla taisi olla kädessä joku tavarakalenteri, mut tulin järkiini kun tajusin, että näitä pitäisi kaksi ostaa ja summa on 60 e!! Rahasta ei ole pulaa meidän perheessä, mutta oikeesti joku roti.

Ostin lidlistä suklaakalenterin ensimmäinen pv joulukuuta, maksoi huimat 95 senttiä:)

Meidän muksut 10 ja 14-vuotta saivat tänä vuonna juuri tuon hintaiset, ehkä 30-50e joulukalenterit. Olemme hyväpalkkaisia joten ei lompakko paljoa tyhjentynyt :) Come on, Joulu on vain kerran vuodessa. Ne ostaa kalliimmat joilta se ei ole pois :)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:47"]Saksassa on hienoja joulukalentereita, toki niilläkin on hintaa, mutta ovat kyllä hintansa väärtejä. Esim. Lindt:lla on kunnon suklaakalentereita. Ja löytyy hajuvesi-, olut-, alkoholi- ym. kalentereita.

Ei yläätys, että Suomessa kiskotaan känäisistä kalentereista törkeää ylihintaa.
[/quote] Meidän lapsille ostettiin tänä vuonna Stockalta Lindtin 30e kalenterit. Suklaat ovat aina olleet laadukkaita ja joulua jaksaa odottaa kun on jotain oikeaa, hyvää suklaata.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2011 klo 18:49"]

siksi joskus ihmettelen nykylasten vaatimuksia. Joka päivä pitää saada kalenterista herkkupatukka tai lelu. Nykyään olen todella tyytyväinen omaan lapsuuteeni, sillä silloin oppi olemaan tyytyväinen niin pienistä asioista ja nyt vanhempanakaan ei kaipaa koko ajan lisää ja lisää tavaraa ja luule, että onnellisuus on kiinni siitä, mitä mainosmiehet meille syöttää. t. vanha kalkkis, kenen lapsilla ei ole koskaan ollut tavarakalentereita

alepassakin eurolla (tai alle). En mäkään kyllä tajua kuka haluaa ostaa noita helvetin kalliita kalentereita, ihan hullun hommaa mielestäni vaikkei rahasta olekaan kiinni.

 

Tavarakalentereissa oli erivärisiä muovisia nukkekotiin sopivia tavaroita, esim. kello, levysoitin... Muistaako kukaan muu?

Muistan. t, 41v

Mun kalenteri oli 95 senttiä.

Minä tein puolisolleni oman joulukalenterin. Itse tein kehikot, hommasin pussukat luukuiksi, numeroin ne. Ja kävin ostamasssa jutut jokaiselle päivälle. Hintaa kalenterille tuli jotain 150€.

Meillä ei oo ikinä ollut mitään lelu- tai suklaakalentereita lapsilla. Isovanhemmiltaan ovat saaneet veikkauksen joulukalenterit pikkujoululahjoiksi ja me ollaan ostettu kuvakalenterit. Eivät ole koskaan kyllä mitään muitakaan kalentereita toivoneet. Ja rahasta ei täälläkään ole kiinni, ennemminkin periaatteesta.

Mä en edes sinänsä vastusta noita tavarakalentereita, mutta olen järkyttynyt siitä pienestä sälästä! Barbien huulipuna tms. Oikeasti hei jotain riisinjyväkokoisia leluja välillä! Ja typerintä on, että kuva sisällöstä löytyy takakannesta - missä yllätys? Tyttöni tulee saamaan uuden Schleich tallin joululahjaksi, leikkii muutenkin todella paljon niillä. Eli olisi ollut juuri hänelle sopiva kalenteri. Mutta katsoin sisällön ja totesin siinä olevan lähinnä aidan palasia... Itse ostan Mielummin 50€:lla leluja luukkukalenteriin, joilla tiedän lapsen leikkivän pitkään, kuin 30€ krääsään, joka hukkuu jo samana päivänä. Kalenterit eivät ole tyhmiä, mutta hinta-laatusuhde on huono!!!

Meillä tyttö 8 v säästi itse rahat ja osti 15 e legokalenterin (tarjous). Oli se mustakin kallis, mutta legoilla leikkii paljon eli ei sinänsä mene hukkaan.

Mä ostin vuosi sitten joulun jälkeen tarjouksesta tälle joululle lego sekä barbiekalenterin. Maksoivat yht. 14e :-).

Sain aina lapsena halvimman suklaakalenterin pahalla suklaalla. Yhtenä vuonna äiti teki itse niin että aina tuli eri yllätys, pieni lelu, vihko, purkkaa, karkki, mutta todella kalliiksi tuo tulee kahdelle lapselle! Tänä vuonna ostin 20 euron Kinder suklaakalenterin, kun en lapsena koskaan noin kallista saanut. Olihan se todella kallis, mutta myös todella hauska! Saattoi olla ainoa vuosi kun ostan jotain näin kallista ja "hömppää". T. 21v