Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa äitiäni!
16.11.2011 |
Joak valittaa ja mäkättää jatkuvasti. Ja puuttuu asioihin.
Jos meillä on esimerkiksi sotkuista(minulla pieniä lapsia), hän alkaa syyllistää minua laiskaksi, kun en jaksa tehdä mitään(!). Mieheni ei tarvitse tietenkään osallistua kodinhoitoon, koska hänellä on työ klo 8-16. Mä oon totaalisen huoon ihminen tai siltä musta ainakin tuntuu kuunnellessani äidin mäkätyastä.
Mä en osaa tehdä oikein mitään oikein. En osaa kasvattaa lapsia enkä mitään. Huusholli on usein sotkunen, kun en oikeesti ehdi siivota, kun pitää katsoa juuri kävelemään oppineen taaperon perään.
Vaikka kuinka yritän olla välittämättä niin välitän silti. Kyllä se sattuu sydämmeen, kun äiti arvostelee ja kommentoi jatkuvasti.
Isälle äiti on myös samanlainen. Jos kaikki ei mene äidin mielen mukaan, isä saa kulla kyllä kunniansa. Ainut oikea tapa elää on äidin tapa. Muut on huonoja.
Kommentit (27)
Siis voiko 60-vuotias ihminen vielä kehittyä ihmisenä?
Jos ap katkaisisi välit, mikä olisi lopputulos? Vihanpitoa molemmin puolin ja välit poikki siihen asti, kunnes äiti joutuu hautaan?
Olisiko mitään keinoa, millä apn äiti tulisi järkiin ja lopettaisi huonon käyttäytymisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis voiko 60-vuotias ihminen vielä kehittyä ihmisenä?
Jos ap katkaisisi välit, mikä olisi lopputulos? Vihanpitoa molemmin puolin ja välit poikki siihen asti, kunnes äiti joutuu hautaan?
Olisiko mitään keinoa, millä apn äiti tulisi järkiin ja lopettaisi huonon käyttäytymisen?
joihin oli kirjattu siististi kaikki taloudenpitoni puutteet.
Tyyliin "ei saa ostaa noin paljon vaatteita Huutonetistä (siis olisinko ostanut parin vuoden aikana 15 vaatekappaletta), lapsen huoneen kaapit on väärin järjestetty, sukulaisten antamia lahjoja pitää kunnioittaa huolella, lapsilla on väärää samppoota jne.
Ja minulla kotona vaikeaa astmaa ja refluksia sairastava vilja-allerginen kuopus, joka antoi nukkua puolen tunnin pätkissä ja elettiin jatkuvassa hälytystilassa, milloin taas joudutaan sairaalaan...
En ole ollut äitini kanssa enää sen jälkeen missään tekemisissä. Sen verran syvältä loukkasi. Varsinkin kun itse ei todellakaan ollut mikään huolenpidon mestari ja minäkin jouduin muuttamaan kotoa kesken lukion, kun häntä ei vanhemmuus kiinnostanut.
Paskapuhetta tai ei, sillä ei ole mitään merkitystä koska ap saa asua just niin sotkuisessa kodissa kuin haluaa. Kenelläkään muulla ei pitäisi olla asiaan mitään kommentoimista kuin niillä jotka siinä samassa asunnossa asuvat.
Varmasti kaikki ehtivät siivota jos pitää aina ja joka tilanteessa sen huushollin siisteyden tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, mikä minun mielestäni on kaikkea muuta kuin järkevää.
Ei elämää kannata suorittaa. Opinnot kannattaa suorittaa ja työnsäkin ehkä, muttei elämää siellä kotona.
Huusholli on usein sotkunen, kun en oikeesti ehdi siivota, kun pitää katsoa juuri kävelemään oppineen taaperon perään.
mutta ylläoleva on paskapuhetta.
"minun tapani on ainoa oikea"-ihmisiä. Jos teen jonkin asian toisin kuin he ovat ajatelleet, olen hankala ja teen asioista vaikeita.
Ikävä kyllä, miehen vanhemmissa on vähän samaa vikaa, joten kovin tiiviisti ei olla enää tekemisissä kumpienkaan kanssa. Ei vaan jaksa koko ajan olla varpaillaan ja miettiä, että mitähän tekee väärin tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on ylimielinen nalkuttaja joka kokee oikeudeseen arvostella lasiaan kaikesta, niin tällasta (narsisista) luonnehäiriöistä on aivan mahdoton muuttaa. Ehkä 1% tällasista ihmisistä voi muuttua halutessaan, 99% ei voi.
Oman äitini kanssa välit oli pakko laittaa oma terveyden ja jaksamisen takia poikki, meinasi tulla oieasti burnout äitini törkestä haukkumiseta, vähättelystä ja latistamisesta. Äitini haukui myös minua henkilönä, eli olin tyhmä, lihava, laiska ja ruma, ja paha ja kiittämätön lapsi (mikään näistä ei ole totta.
Kävin terapiassa asian tiimoilta, ensin yritin neuvotellen saada muutosta, ei auttanut. Sitten asetin kohteliaasti ja napakasti rajat. Auttoi liiankin hyvin, äiti veti marttyyrikilarit ja laittoi dramaattisesti välit poikki ikiajoiksi!
Välit olleet poikki jo kuusi vuotta. Oln sanonut että on tervetullut tapaamaan ainoita lapsenlapsiaan mutta ei halua tulla. Ei ole siis nuorinta lasta nähnyt, esikoisen näki kerran sukujuhlissa. Ei noteeraa lapsiani mitenkään, ei koskaan korttia, lahjaa tms
Äitini on luonnevikainen, ikävä kllä. Välit laittoi poikki äitini, ja aivan aurettavasta syystä. Vaihtoehdot oli siis kestää äidin terroria tai elää ilman äitiä. Mitään en tekisi toisin, joten näin mennään.saa nähdä miten muori katkeroituu kun ikää tulee lisää, haluaako joskus ottaa yhteyttä.
Voimia huonojen äitien kanssa taisteleville ikää kylläkin taitaa olla turha toivoa että se äiti muuttuisi. Vain omaa käyttäytymistään ja reagointia voi muuttaa.
Meillä käy siivooja kahden viikon välein, joten
kovin likaista ei meillä vaan voi olla.
Jos sairastetaan, silloin tilapäisesti kasautuu tiskejä, sänkyjä ei pedata tms. Samaten jos on tilapäisesti jokin tiukka työtilanne tms.
Koska meillä on periaate, että siivous tulee vikana, lapset ekana.
Ja tämän takia siskoni väittää sitkeästi meidän "elävän saastassa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota väliä äitiisi. Sinun kotisi, sinä olet kotona, sinun lakisi. Tiedän, kun tuota kuuntelee päivästä toiseen, niin menee rikki. Minä kuuntelin appeni haukkuja. Lopuksi olin tosi huono äiti, joka ei ymmärtänyt lapsensa tarpeita ja eikä osannut tehdä kaikkea NIIN kuin heillä oli aaaaaina tapana tehdä. Todellisuudessa appeni ei tiedä omien lapsiensa lapsuudesta yhtään mitään, koska ei ole osallistunut siihien. Menin rikki. Ammattiauttaja palautti minut jaoilleen, näkemään, ketä meidän perheeseen kuului ja ketä kuunnellaan ja tärkeintä, minä olen lasteni äiti. Valitettavasti nykyään vallitsee ilmapiiri, että äiti syyllistetään kaikessa, aivan sama onko hän kotona tai töissä. Mutta muista, että sinä olet ihana äiti ja ensisijaisesti sinä olet äiti, et siivooja. Tärkeintä on, että lapsukaiset saavat ruokaa (plus muut perustarpeet, huomautuksena pikkutarkoille), rakkautta ja rajoja ja joskus rajatkin paukkuu, kun väsyttää. 80-luvulla oli muodissa vapaa kasvatus, ja kas vain, ihan hyviä kansalaisia niistä kasvoi. Ja jos nuorista sanotaan, että ne ovat menneet pilalle, niin oikeasti, he ovat ystävällisempiä ja kohteliaampia kuin kuusikymppiset. Kunnianosoitus n. 15-vuotiaille.
Tässä loppuun. Eräässä blogissa luki, että naapurin koiraa silittää kaikki, mutta kuka silittää kotiäitiä. Joten täältä tulee silitys ja hali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusholli on usein sotkunen, kun en oikeesti ehdi siivota, kun pitää katsoa juuri kävelemään oppineen taaperon perään.
mutta ylläoleva on paskapuhetta.
Muakin ahdistaa äitini. Varsinkin just tuo, että se valittaa aina miten kauhea sotku mun kotonani on. Silloinkin, vaikka mä oisin just siivonnut ja täällä ois ihan oikeasti siistiä. Niin silti. Eikä se riitä että se valittaa siitä mulle, se valittaa siitä myös mun lapsille niin, että jopa lapset sanoo ettei halua mummoa meille.
Mun äitini ei varmaan ymmärrä, miten voimia kuluttavaa on mun elämäni yksinhuoltajana. Käyn töissä, opiskelen, kasvatan lapseni, joten ei, meillä ei ole aina paikat tiptop, mun on pakko ajatella omaakin jaksamistani ja jättää jotain vähemmän tärkeää (tässä kohtaa joka päiväinen siivoaminen) väliin.
Mun äitini on nyt suuttunut mulle. Ilmeisesti siitä, että en ole enää pyytänyt häntä lapsenvahdiksi (työasioiden takia), vaan olen järjestänyt lastenhoidon muuten. Eilen nähtiin, mutta äitini ei sanonut mulle sanaakaan, oli kuin olisin ollut näkymätön. No, ihan sama. En jaksa enää välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Kerro äidillesi että arvostelu ja kommentointi ei lopu, et halua olla tekemisissä
- Jos puhelimessa mäkättää, sano kylmästi että kiitos, en halua kuunnella enempää ja sulje puhelin
- Jos ei tehoa, ota etäisyyttä ja älä ole tekemisissä äitisi kanssa.
Toisin sanoen, sinun pitää määritellä rajasi sen suhteen mitä haluat sietää, ja tehdä nämä rajat hyvin selväksi äidillesi.
Et varmaan katselisi tuollaista ystävääkään, ei äiti ole mikään poikkeus sääntöön.
nyt on aika katkaista napanuora ja elää omaa elämää. Äitisi jatkaa painostamistasi niin kauan kuin annat siihen mahdollisuuden. Katkaise vaikka välit, jos on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kääntää aina kaiken silleen, että sitä on loukattu. Eniten mua ottaa päähän, ettei se edes tajua omaa käytöstään. Isää se on kohdellut tolla tavalla aina. Kai se luulee, että kaikkia perheenjäseniä saa kohdella ihan miten huvittaa...
ja pelkäät reaktiota jos panet hänelle rajat. Valmistaudu siihen ja käy asia läpi mielessäsi kunnes tajuat että sinulla on täysi oikeus ja jopa velvollisuus suojella itseäsi manipuloinnilta ja syyllistämiseltä. Se on hyvä malli lapsellesikin. Alistumalla äitisi morkkaamiselle altistat sille myös lapsesi ja miehesi. Voit kirjoittaa vaikka lyhyen kirjeen äidillesi ja kieltää häntä soittamasta sen jälkeen, joten äidin on pakko kirjoittaa ja ottaa vastuu sanomisistaan (pidä kopio omasta kirjeestäsi). Älä vastaa puheluihin. Tuollaiselle ihmiselle on laitettava rajat, koska he ovat rajattomia ja kävelevät jatkuvasti muuten toisten yli.
Luepa aiheesta narsistinen äiti, voi osua ja upota.
Oma äitini on samanlainen, joka katsoo oikeudekseen arvostella ja tuomita muita, mutta ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Ja jos uskaltaa kyseenalaistaa tämän toimintaa, sataa p-aa omaan niskaan, vika on aina muissa ja jos ei muu auta, sitten vedetään se marttyyrikortti kehiin..
Äitini ei muutu (eikä varmaan sinunkaan), mutta sinä voit vetää ne rajasi ja muuttaa omaa toimintaasi. Ja jos ei muu auta, se etäisyys kyllä, vaikka tylyltä ehkä kuulostaakin.
sitä enenmmän mua alkaa ahdistaa. Mä kuulen välillä äitin mäkätyksen korvissa, vaikka äiti ei olisi edes paikalla.
Mä tunnen kyllä itseni totaalisen huonoksi vanhemmaksi välillä. Jos esimerkikis lapsi itkee väsymystä, äitiv saattaa sanoa siihen:"taasko te itketätte lasta" Ton saattaa sanoa puolivitsillä, mutta kyllä se tuntuu loukkaavalta.
Kaikkein huvittavinta tässä on se, että mä todella muista kyllä lapsuuteni asioita, eikä tosiaan äidin käytöstä voi sanoa mitenkään esimerkilliseksi.
Äitillä on myös tapana arvostella jatkuvasti muita ihmisiä, varsinkin äitejä. Miten joku osaa tai ei osaa hoitaa lapsiaan oikein.
Kasvuympäristösi on ollut aika satuttava. Harva selviää ilman aikuisiän masennusta tai ahdistusta tuollaisesta varsinkin jos on herkkä ihminen. Ja sinä vaikutat siltä että sinulle on tosi vaikeaa olla yrittämättä miellyttää ja sietää äitiäsi ja elät jatkuvassa suorittamisessa ja huonouden tunteessa. Terapiassa voisit saada vahvuutta vastustaa noita äitisi rajaloukkauksia ja rakentaa omaa identiteettiäsi.
tosin en äitin takia. Nyt olen kyllä alkanut miettimään, onko äitini käytös osasyy siihen, että olen muillakin elämän osa-alueilla joutunut ahdinkoon.
Alue: Aihe vapaa
mutta uskallan sanoa hänelle sentään vastaan ja otammekin todella usein yhteen! Asumme vielä todella lähekkäin, joten ollaan tekemisissä melkein joka päivä.
Tiedän, että tollanen kommentointi voi sattua itsetunnon päälle, vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä. Olen kuitenkin havainnut etten ole äitini "ainut uhri", joten osaan järkeillä asian niin, että äiti se tässä on se, jonka tulisi kasvaa aikuiseksi. Ei ole valitettavasti tehnyt sitä vielä 60-vuoteen mennessä.