Miehen kanssa ristiriita kihlauksen merkityksestä

järjestykseen. Jatkokeskustelusta tuli mieleen, että toisin kuin näillä viimeisillä kirjoittajilla, mulla ei ole minkäänlaisia tunteita avioliittoa kohtaan, eli en halunnut olla naimisissa enkä vastustanut avioliittoa. Se on mulle vaan yhdentekevä asia sinänsä. KUITENKIN jos mieheni olisi ilmaissut ettei halua mennä naimisiin, olisin pahoittanut mieleni, sillä se olisi mielestäni kertonut jotain negatiivista miehen suhtautumisesta minuun ja suhteeseemme. Voin olla tässä väärässä mutta näin asian koin (me menimme ihan maistraatissa kahdestaan naimisiin ilman häitä).

Jos ei aio mennä naimisiin, niin miksi mennä kihloihin? Ei kai muuta asiaa mitenkään?



Itse taas törmäsin asiaan siinä kohtaa, kun ilmoitettiin miehen kanssa, että ollaan kihloissa. Mies oli kosinut kesällä, ja syksyn mittaan asiasta enemmän puhuttiin, kun saatiin hääpäivä sovittua seuraavalle kesälle jne. Kaikki kyselivät, että missä ne meidän sormukset on?? Ei viitsitty niitä ostaa, kun ajateltiin, että panostetaan sitten vihkisormuksiin:) Ja silti oltiin kihloissa, vaikka monet väittikin vastaan, kun ei ollut niitä perhanan rinkuloita:D



Häätkin meni niin, että meidän vanhemmat suunnitteli ne. Itse valitsin puvun ja kengät, mutta kaiken muun hoitivat vanhemmat. Oltiin miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että halutaan vaan kivat juhlat ja yhteinen tulevaisuus, muut sai päättää lopusta:D Ihanaa oli, ihan kuin yllätysjuhlat!

mies varmastikin on sitoutunut sinuun, mutta jollei hän halua mennä naimisiin, niin ette ole kihloissa. Olette vaihtaneet sormukset sitoutumisen merkiksi, mutta kyse ei ole kihlautumisesta. Jos mies ei pyytänyt sinua nimenomaan vaimokseen (tulevaisuudessa) niin ette ole kihloissa. Voit tietysti kertoa kaikille olevasi kihloissa, mutta he sitten alkavat kysellä, että milloinkas on häät jne.

avioliittoon sitoutuminen on TÄYSIN vapaaehtoista, jokainen sanoo sen "tahdon"-sanan täysin vapaaehtoisesti ja on avioliitossa vapaaehtoisesti. Avioliitossa vaan sitä sitoutumista ajatellaan pitemmällä loppuelämän tähtäimellä, eikä VAIN päivän ajaksi kerrallaan.

Aikuinen kypsä ihminen pystyy ja tahtoo sitoutua pidemmällä tähtäimellä, vapaaehtoisesti avioliittoon loppuelämäkseen, jos kyseessä on tosi rakkaus. Teinimäinen "yhdeksi päivä kerrallaan"-sitoutuminen kuuluu sitoutumishaluttomille ja niille, jotka epäilevät rakkauttaan ja sitoutumishaluaan. Vähän kuin jotkut teinit kysyvät toisiltaan "ootsä mun kaa" tai menevät viikoksi kihloihin (tuollaisista tapauksista olen kuullut).

Onneksi jokainen saa vapaasti ja vapaaehtoisesti valita sitoutumismuodon johon on itse valmis eikä ketään pysty muuhun pakottamaan.

Mä olen ehdottomasti avioliittoa vastaan. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä 18 vuotta, itse rakennettu omakotitalo, 2 autoa, 3 lasta ja olen täysin sitoutunut liittooni. AVOliittooni.

Tämä keskustelu on kuin uskikset vastaan ateistit tai vihreä vastaan punainen tai karppaus vastaan virallis terveellinen tai housut vastaan hame.

Se on henkilökohtainen arvoihin ja uskomuksiin perustuva asia, ja jos joku on toista mieltä, ei siitä kannata pahoittaa mieltään.

Aion olla mieheni kanssa, kunnes kuolema meidät erottaa, enkä tarvitse siihen, sormusta, yhteiskunnan silmissä tehtyä sitoumusta tai papin aamenta.

Eikä se ole keneltäkään pois, että minä ajattelen mieheni kanssa näin.

Miksi olet avioliittoa vastaan? Liittyykö asia jotenkin uskontoon? Miten olette miehesi kanssa hoitaneet esimerkiksi perintö- ja muut "paperi-asiat" sille varalle, että toinen kuolee tms? Oletteko tehneet keskinäisen testamentin ja/ tai muita kirjallisia sopimuksia? Jos, niin miksi teitte ne mieluummin kuin avioliittosopimuksen, jolla kaikki hoituisi yhdellä paperilla? Eikö sinua häiritse se, että sinua ei lain edessä ja vaikkapa sairaalahoitotilanteessa automaattisesti pidetä miehesi lähiomaisena?

Ja huom, minua ei häiritse se, että te ette ole naimisissa, kiinnostaa vain. :)

ovat kuitenkin niitä, jotka pitävät takaporttia auki siihen asti, että toivovat löytävän sen oikean. Sinä aikana ehtii muijan kans tekaista pari kakaraa ja ostaa talon yms. Sitoutuu sitten kun löytyy se ihminen, kenen kanssa haluaa julkisesti sitoutua.

Siihen asti voi elää avoliitossa ja toivoa, että joku päivä se oikea, joka kolahtaa, tulee vastaan.

järjestykseen. Jatkokeskustelusta tuli mieleen, että toisin kuin näillä viimeisillä kirjoittajilla, mulla ei ole minkäänlaisia tunteita avioliittoa kohtaan, eli en halunnut olla naimisissa enkä vastustanut avioliittoa. Se on mulle vaan yhdentekevä asia sinänsä. KUITENKIN jos mieheni olisi ilmaissut ettei halua mennä naimisiin, olisin pahoittanut mieleni, sillä se olisi mielestäni kertonut jotain negatiivista miehen suhtautumisesta minuun ja suhteeseemme. Voin olla tässä väärässä mutta näin asian koin (me menimme ihan maistraatissa kahdestaan naimisiin ilman häitä).

ovat kuitenkin niitä, jotka pitävät takaporttia auki siihen asti, että toivovat löytävän sen oikean. Sinä aikana ehtii muijan kans tekaista pari kakaraa ja ostaa talon yms. Sitoutuu sitten kun löytyy se ihminen, kenen kanssa haluaa julkisesti sitoutua.

Siihen asti voi elää avoliitossa ja toivoa, että joku päivä se oikea, joka kolahtaa, tulee vastaan.

noin puolet sitten eroaa Siitä Oikeasta, vaikka siihen on ihan julkisestikin sitouduttu, ja menevät kimppaan jonkun toisen kanssa?

Hän ihan vapaaehtoisesti itse kosi minua. En alkaisi ketään painostamaan naimisiin, jos niin pitäisi tehdä, niin eihän se silloin olisi oikea mies minulle.

Mä ajattelen niin, että jos mies todella rakastuu ja haluaa yhteisen loppu elämän, hän itse HALUAA naimisiin, siihen ei tarvitse painostaa.

saaneet miehen painostettua naimisiin ja ne kermakakkuhäät yms. Tiedän niin paljon naimisissaolevia miehiä, jotka pettää vaimojaan, että en puhuisi takaporteista. Avoliitossa sentään ollaan vapaaehtoisesti ja valitaan toinen joka päivä uudestaan.

naimisiinmeno on niin vaikeaa. Jos kerran haluaa sitoutua ja se on selkeämpää omaisuus- ja perintöasioiden kannalta, niin miksi ei. Tuntuu niinkun kuitenkin haluaisi pitää jotain takaporttia auki.

jos ei halua naimisiin, tulee se tunne, että ei halua ihan lopullisesti sitoutua vaan katella vielä, jos vaikka löytyis joku parempi. Ja aika monta tapausta on niitä miehiä, jotka ensin ei mene kirveelläkään naimisiin, vaikka on yhteiset asunnot ja lapset ja muut. Sitten tulee ero ja löytyy uusi nainen ja yhtäkkiä mennään samantien naimisiin... Väkisin tulee se tunne, että se eka nainen ei tainnut olla koskaan "se ihan oikea".

teille avioliittolaisille tulee ongelmia suhteessa, niin ajatteletteko, että "en halua lähteä, koska olen naimisissa", vai "en halua lähteä, koska kuitenkin vielä rakastan miestä"?

mäkin ajattelen. Mulle siis avioliitolla ei ole merkitystä, mutta koen, että sillä on yleisesti yhteiskunnassa sellainen merkitys, että jos joku ei halua suhteessaan naimisiin niin suurella todennäköisyydellä tämä henkilö ei ole täysillä rakastunut puolisoonsa.

On toki varmaan olemassa ihmisiä, jotka ovat rakastuneet mutta eivät halua naimisiin joistain periaatteellisista syistä, mutta epäilen että heitä on aika vähän.

Hän ihan vapaaehtoisesti itse kosi minua. En alkaisi ketään painostamaan naimisiin, jos niin pitäisi tehdä, niin eihän se silloin olisi oikea mies minulle.

Mä ajattelen niin, että jos mies todella rakastuu ja haluaa yhteisen loppu elämän, hän itse HALUAA naimisiin, siihen ei tarvitse painostaa.

saaneet miehen painostettua naimisiin ja ne kermakakkuhäät yms. Tiedän niin paljon naimisissaolevia miehiä, jotka pettää vaimojaan, että en puhuisi takaporteista. Avoliitossa sentään ollaan vapaaehtoisesti ja valitaan toinen joka päivä uudestaan.

naimisiinmeno on niin vaikeaa. Jos kerran haluaa sitoutua ja se on selkeämpää omaisuus- ja perintöasioiden kannalta, niin miksi ei. Tuntuu niinkun kuitenkin haluaisi pitää jotain takaporttia auki.

jos ei halua naimisiin, tulee se tunne, että ei halua ihan lopullisesti sitoutua vaan katella vielä, jos vaikka löytyis joku parempi. Ja aika monta tapausta on niitä miehiä, jotka ensin ei mene kirveelläkään naimisiin, vaikka on yhteiset asunnot ja lapset ja muut. Sitten tulee ero ja löytyy uusi nainen ja yhtäkkiä mennään samantien naimisiin... Väkisin tulee se tunne, että se eka nainen ei tainnut olla koskaan "se ihan oikea".

eräs sitoutumista aiemmin kammonnut sukulaismieskin oli heti valmis naimisiin, kun löysi Sen Oikean naisen. Aiemmin hän välillä seurusteli ja välillä vietti vauhdikasta poikamieselämää. Muiden häissä heitteli pessimistisiä avioliittokammoisia kommentteja aviopareille eikä ollut valmis ajattelemaankaan naimisiinmenoa tyttöystävänsä kanssa. Joskus nuoruudessaan oli ollut teinikihloissa.



Mutta sitten kun tuo sukulaismies siis löysi Sen Oikean, hän oli heti valmis naimisiin eikä sen koommin ole laukonut mitään pessimistisiä ja negatiivisia kommentteja naimisiinmenosta ja avioliitosta. Päinvastoin, puhuu avoimesti miten hän arvostaa avioliittoa ja aikoo olla siinä lopunikäänsä ja että kyllä hän oli heti varma asiasta, kun Oikea tuli kohdalle.

mäkin ajattelen. Mulle siis avioliitolla ei ole merkitystä, mutta koen, että sillä on yleisesti yhteiskunnassa sellainen merkitys, että jos joku ei halua suhteessaan naimisiin niin suurella todennäköisyydellä tämä henkilö ei ole täysillä rakastunut puolisoonsa.

se näinkin voi olla, mutta vaikka henkilö olisi hääpäivänä rakastunut puolisoonsa, niin puolen vuoden päästä se voi olla jo rakastunut johonkin toiseen. Sen vuoksi avioliitto ei mulle merkkaa yhtään mitään sitoutumisen kannalta. Lakijuttujen ym. raha-asioiden vuoksi sillä vain on merkitystä.

eräs sitoutumista aiemmin kammonnut sukulaismieskin oli heti valmis naimisiin, kun löysi Sen Oikean naisen. Aiemmin hän välillä seurusteli ja välillä vietti vauhdikasta poikamieselämää. Muiden häissä heitteli pessimistisiä avioliittokammoisia kommentteja aviopareille eikä ollut valmis ajattelemaankaan naimisiinmenoa tyttöystävänsä kanssa. Joskus nuoruudessaan oli ollut teinikihloissa.

Mutta sitten kun tuo sukulaismies siis löysi Sen Oikean, hän oli heti valmis naimisiin eikä sen koommin ole laukonut mitään pessimistisiä ja negatiivisia kommentteja naimisiinmenosta ja avioliitosta. Päinvastoin, puhuu avoimesti miten hän arvostaa avioliittoa ja aikoo olla siinä lopunikäänsä ja että kyllä hän oli heti varma asiasta, kun Oikea tuli kohdalle.

mutta eipä tämä sukulaismies voi tietää, vaikka vuoden päästä löytäisi jonkun Vielä Oikeamman. Se on jopa todennäköistä.

mutta kivampi on kuitenkin että on edes vähän aikaa kokemus siitä, että rakastamansa ihminen rakastaa myös itseä.

Äh, mun kirjoitukset on nyt aika tylyjä niille, joiden mies ei halua naimisiin ja itse haluaisi, sorry. Kuten sanottu, tää koko juttu voi olla vaan mun päässä, ja vaikka ei olisikaan niin voi hyvin olla että nämä mun "ei-sitoutuneet" miehet tai naiset ovat pitempään suhteessaan kuin nää avioitujat. En tiedä.

mäkin ajattelen. Mulle siis avioliitolla ei ole merkitystä, mutta koen, että sillä on yleisesti yhteiskunnassa sellainen merkitys, että jos joku ei halua suhteessaan naimisiin niin suurella todennäköisyydellä tämä henkilö ei ole täysillä rakastunut puolisoonsa.

se näinkin voi olla, mutta vaikka henkilö olisi hääpäivänä rakastunut puolisoonsa, niin puolen vuoden päästä se voi olla jo rakastunut johonkin toiseen. Sen vuoksi avioliitto ei mulle merkkaa yhtään mitään sitoutumisen kannalta. Lakijuttujen ym. raha-asioiden vuoksi sillä vain on merkitystä.

eräs sitoutumista aiemmin kammonnut sukulaismieskin oli heti valmis naimisiin, kun löysi Sen Oikean naisen. Aiemmin hän välillä seurusteli ja välillä vietti vauhdikasta poikamieselämää. Muiden häissä heitteli pessimistisiä avioliittokammoisia kommentteja aviopareille eikä ollut valmis ajattelemaankaan naimisiinmenoa tyttöystävänsä kanssa. Joskus nuoruudessaan oli ollut teinikihloissa.

Mutta sitten kun tuo sukulaismies siis löysi Sen Oikean, hän oli heti valmis naimisiin eikä sen koommin ole laukonut mitään pessimistisiä ja negatiivisia kommentteja naimisiinmenosta ja avioliitosta. Päinvastoin, puhuu avoimesti miten hän arvostaa avioliittoa ja aikoo olla siinä lopunikäänsä ja että kyllä hän oli heti varma asiasta, kun Oikea tuli kohdalle.

mutta eipä tämä sukulaismies voi tietää, vaikka vuoden päästä löytäisi jonkun Vielä Oikeamman. Se on jopa todennäköistä.

Hän on ollut jo pitkään naimisissa onnellisesti, joten pahantahtoinen toiveesi ei toteudu.

Miksi naimattomat ovat aina kyynisiä ja pahantahtoisia naimisissa olevia kohtaan? Ikään kuin naimattomille ainoa lohtu naimattomuutensa katkeruuteen olisi, että joku aviopari eroaisi ja he pääsisivät nauramaan vahingoniloisesti. Säälittävää.