Miehen kanssa ristiriita kihlauksen merkityksestä

En siis halua kihloihin, enkä naimisiinkaan. Minusta se on lapsellista pelleilyä, enkä ymmärrä laisinkaan mihin tarvitaan paperia.

Mieheni ymmärtää minua ja olemme sopineet menevämme naimisiin ruokiksella kahden todistajan voimin ja senkin vain siksi, että meillä on yhteisiä lapsia ja on helpompaa lain edessä olla naimisissa.

Mutta mutta, mieheni ei koskaan painostanut tai ahdistanut minua. Sovimme asian sulassa sovussa, vaikka hän olisi halunnut minulla olevan sama sukunimi kuin muilla ja minulle timantin nimettömään.

Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja painostus karkoittaa nopeasti.

Kuinka vanha olet ap?

Olette sopinut menevänne naimisiin? Itse asiassa olet kihloissa;-)

Olen yli kolmenkymmenen, miten niin?

miehet ajattelevat niin, että avioliitto on se lopullinen sitoutuminen, lapsetkaan eivät niin paljon sido toiseen ihmiseen kuin avioituminen. Oletko varma, että mies ei vain ole valmis sitoutumaan sinuun? Monesti nuo "vanhanaikainen instituutio"-jutut ovat vain tekosyitä.

Aikuisille kihloihin meno on lupaus naimisiin menosta, piste. Miehesi ymmärtää kihlat ns. teinien tyyliin. Toivottavasti aikuistuu.

"miehesi" kasvaa aikuiseksi. tietysti kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta.

teinihommaa kaikki muu.

Miksi olet avioliittoa vastaan? Liittyykö asia jotenkin uskontoon?

Uskontoon, patriarkaaliseen traditioon ja yhteiskunnan sitoumuksiin. Avioliiton historiaan, merkitykseen ihmisille ja vihaan ajatusta, että minun pitäisi toimia normien mukaan, vaikka 99.9 % elämästäni näin teen.



Miten olette miehesi kanssa hoitaneet esimerkiksi perintö- ja muut "paperi-asiat" sille varalle, että toinen kuolee tms?

Lakimiehen avulla ja varajärjestelmillä.



Oletteko tehneet keskinäisen testamentin ja/ tai muita kirjallisia sopimuksia?

Useita.



Jos, niin miksi teitte ne mieluummin kuin avioliittosopimuksen, jolla kaikki hoituisi yhdellä paperilla?

Ks. Vastaus yksi. Minusta on väärin, että yksilönvapautta ja tapaa rakastaa ja sitoutua määritellään yhteiskunnan puolesta.



Eikö sinua häiritse se, että sinua ei lain edessä ja vaikkapa sairaalahoitotilanteessa automaattisesti pidetä miehesi lähiomaisena?

Ei sitten pätkääkään, koska käytännössä se menee toisin.



(Tosiasiassa olemme olleet 7 vuotta naimisissa, koska se oli lain edessä ainoa vaihtoehto. Sen tiedämme vain mieheni ja minä.)

omissa häissä maha pystyssä....:)

Minä olin häissäni maha pystyssä. Kävimme maistraatissa (en kuulu kirkkoon, joten minua ei olisi suurin surminkaan saanut papin vihkimäksi, saati siunaamaksi) kun odotin esikoista. Minusta oli järkevää hoitaa asia pois alta ennen lapsen syntymää. Ihan senkin takia, että ei tarvinnut isyydentunnustamisia ja sen takia, että jos miehelle olisi sattunut jotain niin käytännön asioita olisi ollut helpompi hoitaa. Toisaalta, halusin myös olla mieheni lähin omainen.

Ihan kuule yhtä virallinen avioliittomme on, vaikka olinkin "maha pystyssä" :)

Sormuksia minulla ei ole lainkaan, koska en pidä sormuksia ja sukunimenkin jätin vaihtamatta. Joten ei taida kovin moni edes tietää minun siviilisäätyä. Kornia olisi tässä tilanteessa miettiä, mitä muut ajattelee meistä kun mehimme naimisiin maha pystyssä. Kas kun moni ei taida edes tietää, että olemme aviopari. Se on vain meille itsellemme tärkeä asia, kuten sen pitäisikin olla. Eikä asia, missä mietitään, mitä muut ajattelee meistä.

mitä mies siis sanoo siihen, kun sanot haluavasi naimisiin ja että se on sinulle todella tärkeää?

Suojele itseäsi ja periaatteitasi. Kerro, että rakastat miestä, haluat joskus naimisiin ja haluat lapsia, mutta kihloihin menet vain, jos se tarkoittaa lupausta avioliitosta ja perheen perutamisesta. Toki voitte seurustella kihlautumatta vielä jonkin aikaa.

Puhuttu on jo pari päivää. Melkoinen pudotushan tuo oli, kun kihlajaisten suunnittelusta viidessä sekunnissa mentiintilanteeseen, ettei kihloihin meno tunnu nyt todennäköiseltä ollenkaan, kun tuo käsitysten erilaisuus tuli ilmi.

Miehen rakkautta en epäile, hän ei vain millään tasolla pidä aviliittoa tarpeellisena, eikä ymmärrä miksi pitäisi naimisiin mennä. Minun järkiperusteluni esim. sen vaikutuksista perintöveroon yms. eivät vakuuta. Ja itselleni riittävä syy naimisiin menoon olisi jo ihan romanttisesti ja yksistään rakkaus.

ap

Lähinnä hän ei ymmärrä miksi se on niin tärkeää. Ei minunkaan mielestäni avioliiton aika ole vielä, vaikka uskaltaisinkin jo luvata, että juuri hänen kanssaan naimiin haluan.

Sekin ajatus, että naimisiin mentäisiin vasta sitten, kun lapsi on jo tulossa, on ankea. Omissa "häissä" maha pystyssä, pahoinvoivana ja kaikki ajattelisivat, että naimisiin mennään vain lapsen takia... Uh!

Sana "häissä" lainausmerkeissä, sillä minulle riittäisi piipahdus maistaraatissa, en edes unelmoi suurista prinsessahäistä.

Mielestän kihloihin ei voi mennä ajatusella "jos" vaan "kun"!

toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta. JOkaisella on henkilökohtainen mielipiteensä asiasta ja kukaan EI OLE VÄÄRÄSSÄ.



Syntyipä tänään melkoinen väittely mulle ja eräälle naiselle siitä, mikä ero on miesten ja naisten naimisiinmenolla.



Eli kun kuulen naisten puhuvan tulevaisuudesta ja parisuhteesta, törmään (tai ainakin siltä tuntuu) usein naisten tapaan puhua HÄISTÄ ja HÄÄPÄIVÄSTÄ. Miehet taas tuntuvat puhuvan usein naimisiinmenosta noin yleisesti. Ja tämä hämää mua.



Tuntuu, että naisille on tärkeämpää päästä naimisiin, ja saada ne perhanan HÄÄT.

Miehet taas tuntuvat puhuvan yleisesti vaan elämästä naimisissa, sitten tulevaisuudessa.



Häät, häät, häät ja häät! Se on SE päivä, ja jota hoetaan kun mantraa. Ei väliä miten eletään suhteessa häiden jälkeen tai miten tulevaisuus muuten suttaantuu, kunhan saadaan ne häät. Siis naisten kannalta.



Miehille häät taas tuntuu olevan vain välietappi siihen suureen kokonaisuuteen, mitä kutsutaan parisuhteeksi. Ja sen verran omista häistä ressataan, että luvataan pysyä poissa, paitsi alttarilla sovittuna aikana..



Olenko mä ihan väärässä tän asian suhteen, ja oonko mä ainut kenen korvaan toi asia särähtää?

että jos mieheni olisi joskus aikoinaan ollut sitä mieltä, että naimisiin ei mennä, olisin pitänyt sitä merkkinä siitä, etten ole hänelle se oikea elämänkumppani ja että hän etsii vielä. Kaikeksi onneksi mies jakaa kanssani tämän näkemyksen.



Minusta kyse on hyvin oleellisesta asiasta. Todennäköisesti ap:n kuvaama tilanne olisi omalla kohdallani johtanut teiden erkanemiseen. Minä en osaa neuvoa, koska tiedän että periaatekysymyksistä on todella vaikeaa joustaa.

Sillä tavalla tulee hyvä liitto, revolveri ohimolle ja kultakauppaan. Älä vaan neuvottele tai tee kompromissejä, vaan kilju, tappele, polje jalkaa ja syytä, ettei hän ota tunteitasi huomioon. Uhkaile jättää hänet lapsettomaksi ja saa draamakohtauksia.

Sillä tavalla tulee hyvä liitto, revolveri ohimolle ja kultakauppaan. Älä vaan neuvottele tai tee kompromissejä, vaan kilju, tappele, polje jalkaa ja syytä, ettei hän ota tunteitasi huomioon. Uhkaile jättää hänet lapsettomaksi ja saa draamakohtauksia.

jos kyse on siitä, että mies ei vain pohjimmiltaan ole varma, haluaako olla juuri ap:n kanssa loppuelämänsä niin parempi saada tämä tunnustus vaikka ylläolevin keinoin kuin havahtua viiden vuoden päästä siihen, että mies löytää Sen Oikean ja viettää häitä puolen vuoden päästä erosta. Tämä on perin tavallista.

siksi juuri odotetaan avioeroja, koska oma mies ei halua naimisiin.

eräs sitoutumista aiemmin kammonnut sukulaismieskin oli heti valmis naimisiin, kun löysi Sen Oikean naisen. Aiemmin hän välillä seurusteli ja välillä vietti vauhdikasta poikamieselämää. Muiden häissä heitteli pessimistisiä avioliittokammoisia kommentteja aviopareille eikä ollut valmis ajattelemaankaan naimisiinmenoa tyttöystävänsä kanssa. Joskus nuoruudessaan oli ollut teinikihloissa.

Mutta sitten kun tuo sukulaismies siis löysi Sen Oikean, hän oli heti valmis naimisiin eikä sen koommin ole laukonut mitään pessimistisiä ja negatiivisia kommentteja naimisiinmenosta ja avioliitosta. Päinvastoin, puhuu avoimesti miten hän arvostaa avioliittoa ja aikoo olla siinä lopunikäänsä ja että kyllä hän oli heti varma asiasta, kun Oikea tuli kohdalle.

mutta eipä tämä sukulaismies voi tietää, vaikka vuoden päästä löytäisi jonkun Vielä Oikeamman. Se on jopa todennäköistä.

Hän on ollut jo pitkään naimisissa onnellisesti, joten pahantahtoinen toiveesi ei toteudu.

Miksi naimattomat ovat aina kyynisiä ja pahantahtoisia naimisissa olevia kohtaan? Ikään kuin naimattomille ainoa lohtu naimattomuutensa katkeruuteen olisi, että joku aviopari eroaisi ja he pääsisivät nauramaan vahingoniloisesti. Säälittävää.

Nämä jos ketkä on naurettavia. Mikä siinä on ero, tietääkö siitä joku muu vai vain te kaksi jos teidät on kuitenkin vihitty.

Miksi olet avioliittoa vastaan? Liittyykö asia jotenkin uskontoon?

Uskontoon, patriarkaaliseen traditioon ja yhteiskunnan sitoumuksiin. Avioliiton historiaan, merkitykseen ihmisille ja vihaan ajatusta, että minun pitäisi toimia normien mukaan, vaikka 99.9 % elämästäni näin teen.

Miten olette miehesi kanssa hoitaneet esimerkiksi perintö- ja muut "paperi-asiat" sille varalle, että toinen kuolee tms?

Lakimiehen avulla ja varajärjestelmillä.

Oletteko tehneet keskinäisen testamentin ja/ tai muita kirjallisia sopimuksia?

Useita.

Jos, niin miksi teitte ne mieluummin kuin avioliittosopimuksen, jolla kaikki hoituisi yhdellä paperilla?

Ks. Vastaus yksi. Minusta on väärin, että yksilönvapautta ja tapaa rakastaa ja sitoutua määritellään yhteiskunnan puolesta.

Eikö sinua häiritse se, että sinua ei lain edessä ja vaikkapa sairaalahoitotilanteessa automaattisesti pidetä miehesi lähiomaisena?

Ei sitten pätkääkään, koska käytännössä se menee toisin.

(Tosiasiassa olemme olleet 7 vuotta naimisissa, koska se oli lain edessä ainoa vaihtoehto. Sen tiedämme vain mieheni ja minä.)

Kasvakaa nyt rauhassa Aikuisiksi.

Olipas aikuinen ja kypsä kommentti. Minun mielestäni ap vaikuttaa ihan järkevältä. Ja eikö tuolla jossain vastauksessa kertonut olevansakin yli 30 vuotias.

mä nyt olen vaan sitä mieltä, että avioliitto ei muuta parisuhdetta mihinkään suuntaan, ei estä pettämistä, hakkaamista, jättämistä. Sehän olisi mahtavaa jos olisi tällainen taikakeino, millä parisuhteista tulee kertatahtomisella ikuisesti onnellisia. Tietenkin jos molemmille parisuhteen osapuolille avioituminen on merkki rakkaudesta ja sitoutumisesta, ja toinen ei halua naimisiin, koska ei ole näistä asioista varma, niin silloin avioimattomuudella on merkitystä. Ihan samalla tavalla kuin jos sanoisin miehelle, että jos hän ei osta minulle joka päivä kukkia, koen ettei hän rakasta minua. Jos mies tällöin jättää kukat ostamatta, on se tietysti merkki rakkauden puutteesta.

kaikenkaikkiaan jos pitää erikseen keskustella kihlauksesta, yhdessä asumisesta tai naimisiinmenosta, niin ei olla tarpeeksi kypsiä juuri kyseiseen parisuhteeseen. Jompi kumpi ehkä joutuu joustamaan ja se tulee sitten jossakin vaiheessa olemaan hiertävä kivi.



Ihannetapauksissa tällaiset parisuhteen raamit keskustellaan jo hyvissä ajoin tai ylipäänsä haistellaan, mitkä ovat kummankin odotukset, kohtaavatko ne.

mielestä avioliitto muuta parisuhdetta mitenkään, eikä ole sen arvokkaampi parisuhteen muoto kuin avoliitto. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos avioliittoasia jotenkin tulee suhteessa esille ja toinen nimenomaan ilmoittaa, ettei tahdo/aio mennä naimisiin, niin hyvin todennäköisesti tämän henkilön sitoutuminen ja rakkaus puolisoonsa on hieman horjuvaa.

Ero esim. jokapäiväiseen kukkien ostamiseen tulee siitä, mikä yleinen kulttuurinen merkitys avioliitolla vieläkin on.

Se, jos ei halua häitä, on ihan eri juttu - siitä ei voi mielestäni päätellä mitään. On monia ymmärrettäviä syitä olal haluamatta hääjuhlia, jotka eivät liity mielestäni mitenkään rakkauteen tai sitoutumiseen.

mä nyt olen vaan sitä mieltä, että avioliitto ei muuta parisuhdetta mihinkään suuntaan, ei estä pettämistä, hakkaamista, jättämistä. Sehän olisi mahtavaa jos olisi tällainen taikakeino, millä parisuhteista tulee kertatahtomisella ikuisesti onnellisia. Tietenkin jos molemmille parisuhteen osapuolille avioituminen on merkki rakkaudesta ja sitoutumisesta, ja toinen ei halua naimisiin, koska ei ole näistä asioista varma, niin silloin avioimattomuudella on merkitystä. Ihan samalla tavalla kuin jos sanoisin miehelle, että jos hän ei osta minulle joka päivä kukkia, koen ettei hän rakasta minua. Jos mies tällöin jättää kukat ostamatta, on se tietysti merkki rakkauden puutteesta.

turhaan kun avoliitosta eroaminen on helpompaa.

mielestä avioliitto muuta parisuhdetta mitenkään, eikä ole sen arvokkaampi parisuhteen muoto kuin avoliitto. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos avioliittoasia jotenkin tulee suhteessa esille ja toinen nimenomaan ilmoittaa, ettei tahdo/aio mennä naimisiin, niin hyvin todennäköisesti tämän henkilön sitoutuminen ja rakkaus puolisoonsa on hieman horjuvaa.

Ero esim. jokapäiväiseen kukkien ostamiseen tulee siitä, mikä yleinen kulttuurinen merkitys avioliitolla vieläkin on.

Se, jos ei halua häitä, on ihan eri juttu - siitä ei voi mielestäni päätellä mitään. On monia ymmärrettäviä syitä olal haluamatta hääjuhlia, jotka eivät liity mielestäni mitenkään rakkauteen tai sitoutumiseen.

niinhän minäkin sanoin, että jos molemmille avioliitolla on se merkitys, että naimisiin mennään kun on löydetty se oikea, ja sitten toinen ei halua avioitua, niin tietysti silloin on kyse siitä, että suhteen laadusta on erilaiset näkemykset. Ja kyllä uskon, että monesti nimenomaan miehet keksivät tekosyitä avioimattomuudelle. Kuitenkaan tästä ei ole AINA kyse ja myös naiset voivat vastustaa avioliittoa. Itse voisin mennä naimisiin jos mies haluaisi (en tosin vielä suhteen tässä vaiheessa), mutta enpä kyllä tosiaankaan ajattelisi, että tässä sitä sitten ollaan onnellisia lopunikää kun kerta sanottiin tahdon.

kaikenkaikkiaan jos pitää erikseen keskustella kihlauksesta, yhdessä asumisesta tai naimisiinmenosta, niin ei olla tarpeeksi kypsiä juuri kyseiseen parisuhteeseen. Jompi kumpi ehkä joutuu joustamaan ja se tulee sitten jossakin vaiheessa olemaan hiertävä kivi.

Ihannetapauksissa tällaiset parisuhteen raamit keskustellaan jo hyvissä ajoin tai ylipäänsä haistellaan, mitkä ovat kummankin odotukset, kohtaavatko ne.

Harvoin ihmiesten sitoutumishalukkuus ja valmius esim. yhteenmuuttoon on aivan samantahtista. Toinen voi tarvita vain enemmän aikaa sopeutua uusiin ajatuksiin ja elämän muuttumiseen. Se taas ei kerro mitään kypsyydestä tai suhteen tilasta ylipäätään.

voihan noinkin olla. Varsinkin jos molemmat elää tyytyväisinä avoliitossa ilman että ajatus avioliitosta tulee kummankaan mieleen niin varmaan on kyse tästä.

mielestä avioliitto muuta parisuhdetta mitenkään, eikä ole sen arvokkaampi parisuhteen muoto kuin avoliitto. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos avioliittoasia jotenkin tulee suhteessa esille ja toinen nimenomaan ilmoittaa, ettei tahdo/aio mennä naimisiin, niin hyvin todennäköisesti tämän henkilön sitoutuminen ja rakkaus puolisoonsa on hieman horjuvaa.

Ero esim. jokapäiväiseen kukkien ostamiseen tulee siitä, mikä yleinen kulttuurinen merkitys avioliitolla vieläkin on.

Se, jos ei halua häitä, on ihan eri juttu - siitä ei voi mielestäni päätellä mitään. On monia ymmärrettäviä syitä olal haluamatta hääjuhlia, jotka eivät liity mielestäni mitenkään rakkauteen tai sitoutumiseen.

niinhän minäkin sanoin, että jos molemmille avioliitolla on se merkitys, että naimisiin mennään kun on löydetty se oikea, ja sitten toinen ei halua avioitua, niin tietysti silloin on kyse siitä, että suhteen laadusta on erilaiset näkemykset. Ja kyllä uskon, että monesti nimenomaan miehet keksivät tekosyitä avioimattomuudelle. Kuitenkaan tästä ei ole AINA kyse ja myös naiset voivat vastustaa avioliittoa. Itse voisin mennä naimisiin jos mies haluaisi (en tosin vielä suhteen tässä vaiheessa), mutta enpä kyllä tosiaankaan ajattelisi, että tässä sitä sitten ollaan onnellisia lopunikää kun kerta sanottiin tahdon.