Onko ketään toista, jonka vanhemmat eivät koskaan ota

eivät halua ottaa vielä noin pientä hoitoon? Minkä syyn ovat antaneet, kun olet pyytänyt?

Eivät isovanhemmat ole automaattisesti mitään lastenvahteja.

vastuulleen ottaa.



ap

Isän kanssa nyt en ole muutenkaan tekemisissä,mutta ei ota äitinikään kenen kanssa ollaan oikein hyvissä väleissä ja on ollut aina oikein hyvä ja huolehtiva äiti minulle.



Lapset nyt 11v,7v ja 1v.

Joskus on sanonut,että voisi vanhimman ottaa, mutta musta ei ole sitten kovin reilua muita kohtaan,että yksi pääsee ja muut ei,lähinnä siis toinen vanhemmista,nuorin nyt viihtyy muutenkin parhaiten kotona :)

sun lapses on vasta vuoden. Moni pelkää, että ei osaa enää hoitaa. Ja tuo on musta paljon parempi kuin ne isovanhemmat, jotka itkevät ja parkuvat, kun on pakko saada 2 vko muksu yökylään ja sitten eivät osaa hoitaa. Ne asiat kerkeää muuttumaan vielä. Esim sitten kun on vaipoistakin päästy on vielä lapsella kosolti aikaa vierailla isovanhemmilla ihan yksin.

Äitini asuu niin kaukana, että näkee lapsia vain kun käymme kyläilemässä tai hän lomaile meillä, eli 2-4 kertaa vuodessa. Aiemmin vanhemmat hoitivat isompia lapsiani paljonkin. Nuoremmat eivät ole koskaan olleet mummun hoivissa.



Miehen vanhemmat eivät ole koskaan viettäneet minuuttiakaan lasten kanssa keskenään.

enkä kyllä niille antaisikaan. Onneksi on niin pitkä välimatka, että menee sen piikkiin, vaikka syyt onkin ihan toisaalla.

mutta ei kukaan lapsistamme ole ollut heillä yhtään hoidossa vielä 1 v ikäsinä. Neljävuotiaana ovat olleet viisikin päivää putkeen.



Itsekin olin puolipaniikissa kun "jouduin" hoitamaan siskoni poikaa pari tuntia. Onneksi ei tarvinnut vaihtaa vaippaa eikä syöttää. Jännitti kuitenkin ihan kamalasti. Tuntui että lapsi menee rikki ja pitelin häntä kuin puupökkelöä.

Miehen vanhemmat asuvat lähellä, mutta ovat vielä vanhempia kuin omani ja kovin raihnaisia. Tunnin hoitonakki heiltä onnistuu tosi tarpeeseen ja se on ehdottomasti parempi kuin ei mitään.

ja sylittelei, ja oli hyvä mummo. Koskaan emme olleet hänellä hoidossa, yöpymisestä puhumattakaan. En osannut sitä edes olettaa. Omallani lapsellani ei ole isovanhempia, koska mieheni ja mun vanhemmat ovat kuolleet. Mut ei mun äiti hoitanut isosisarustenikaan lapsia, minä niitä hoidin heill.

Esikoiseni on nyt 10 vuotta, äitini ei ole koskaan tuntiakaan lasta hoitanut. Eikä luonnollisesti kahta pienempääkään. Isälläni on esikoinen ollut n. 5 kertaa hoidossa, pienemmät ei kertaakaan.

Lapset nyt 9,7,4 ja 1 -vuotiaita. Miehen vanhemmat kuolleet, minun ovat alle 70-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä. Mutta heillä on omat elämänsä eivätkä lapsenlapset juuri kiinnosta (minä olen kummallekin ainoa lapsi, joka on lapsenlapsia tuottanut). Sellaista se elämä on. Toki minua surettaa, jos isovanhempien ja lasteni välit jäävät etäisiksi, kun näkevät harvoin, mutta eihän se ole minusta yksin kiinni :(

Mutta en itsekään ole innokas hoitamaan muiden lapsia. Omia on neljä, kohta viisi. Omien lasten kanssa on tosi luontevaa olla, mutta esim. kun ollu siskon lapsia, niin ne tuntuu musta heti vierailta. Olen ihan erilailla varuillaan koko ajan ja se tosissaan väsyttää.



Voisin kuvitella, että osa isovanhemmista kokee myös näin. Tiedän muutamia isovanhempia jotka kyllä ottavat pieniäkin lapsenlapsia hoitoon koko viikonlopuksi, mutta myöntävät, että ovat sen jälkeen ihan rättipoikki väsyneitä.

Tyttären lapsia kyllä jaksoi aina paijata ja hoitaa ja pitää sylissä, mutta ei meidän lapsia.

Vanhempani eivät kutsu meitä koskaan kylään, vaan tulevat käymään meillä silloin, kun HEILLE sopii. (3 lasta, 4-10 v.)