miksi ihmeessä kotiäidin pitää tälläytyä??

Onko teillä jotain itsetuntoongelmia, kun koko ajan pitää vahtia muita naisia? Mulle on ainakin ihan sama miltä naapurin Pirkko näyttää, pääasia että se on kiva naapuri. Tai töissä kuka tahansa. Tai missä vaan kuka tahansa.



Itse olen välillä naturelli, välillä jonkinverran meikattu, ja joskus on jopa kausia, jolloin tälläydynkin lähes aina. Ihan yhtä säälittävä tai ei säälittävä mä olen aina, ulkokuoresta huolimatta.



Antakaa ihmisten olla ja käyttäkää energianne fiksummin kuin oman tai varsinkaan muiden ulkonäöstä murehtimiseen.

Itse ymmärtäisin sen niin että haluaa näyttää siistiltä ihmisten ilmoille mennessään. Eli hiukset puhtaat, kenties siististi kiinni laitetut. Mahdollisesti kevyt meikki (esim. väriä ripsiin tai huuliin), ei välttämättä sitäkään. Pelkkä kasvojen pesu/puhdistus tuo raikkaan olon. Ja vaatteet siistimmät, ei mitään ykkösiä ylle muttei ihan verkkareissa ja likaisessa t-paidassakaan.



Noin ainakain itse tämän tälläytymiseni hoidan, aina tilanteesta riippuen (neuvolaan riittää kevyempi ehostus kuin kaupungille tai kahvilaan mennessä). Äitini ei esimerkikisi ole koskaan meikannut mutta on aina siistin ja huolitellun näköinen.



Ja miksi haluan olla siisti ihmisten ilmoilla. Ihan siksi että tulee itselle parempi olo kun ei tarvitse koko aikaa laahustaa samoissa verkkareissa. Nautin kotiäitiydestä ja haluan näyttää sen. Ja jos matkalla törmää johonkin puolituttuun ei tarvitse hävetä vaatetustaan/olemustaan.

Menikö ap:lta nyt pullat väärään kurkkuun, kun osa kotiäideistäkin jaksaa ja ehtii meikata ja tekee sen ihan omaksi ilokseen?

On se kumma, että kotiäideistä löytyy aina jotain pilkattavaa, jos ei ylipaino tai rumat vaatteet niin sitten se on näköjään meikkaaminen ja halu näyttää hyvältä...

Mulla on niin kirjava iho luonnostaan, että sipaisen siihen ohuen meikkivoiteen tasoittamaan ihon väriä sekä irtopuuteria kera aurinkopuuterin joka aamu (paitsi sairaana).



Olen blondi, blondeilla ripsillä ja kulmakarvoilla, joten niihinkin laitan ripsaria ja ruskeanharmaata kulmaväriä aamuisin.



Lopuksi vielä huulikiiltoa ja hyvä on.



Meikkaan ihan oman fiilikseni takia en miestä miellyttääkseni. Ja meikatakin voi monella eri lailla. Kumma miten monella on sellainen käsitys, että meikatessa ripset notkuvat liiasta värista, meikkivoiteen raja näkyy ja huultenrajauskynä on viisi astetta tummempi kuin huulipuna. Millä paikkakunnalla ja millä vuosikymmenellä???



Bilemeikkini on sitten ihan asia erikseen ja silloin saakin hätistellä muitakin miehiä ympäriltä ;-D t. 37 v kolmen lapsen äiti, joka kuulemma on myös fressin ja nuorekkaan näköinen

että laitan ripsaria, meikkivoiteen, puuterin ja ehkä poskipunaa.



Ihmettelen näitä luomuäitejä jotka ovat olevinaan jotenkin muita parempia joka ikisessä asiassa.

Onneksi kaikki eivät ap ole kaltaisiasi.

en osaa sanoa miksi, mutta kysyn ap: miksi ei? miksi se sinua häiritsee, että toiset haluavat meikata. Itse olen aloittanut päivittäisen meikkaamisen 14-vuotiaana ja kohta olen 30 v. Olen ilman meikkiä ainoastaan, jos olen tosi kipeä. Synnärilläkin meikkasin jokaikisenä päivänä. Minusta tuntuu, että päivä ei ala, jos en meikkaa. Olen myös hyvin valjun näköinen, jos en sitä tee. On se nyt vaan kivaa näyttää kauniimmalta! Tällä hetkellä olen kotiäitinä, eikä tulisi mieleenkään haahuilla tukka rasvaisena ja naama kiiltävänä täällä kotona kaiket päivät.



Minä en myöskään tee mitään näkyvää tai erottuvaa meikkiä, vaan aivan luonnollisen näköisen meikin, josta olen myös saanut kehuja paljon.

näyttävänsä kauniilta. Niin yksinkertaista se on.



Ap turhaan ylpeilee hyvällä ihollaan. Kyllä se enemmän perimästä ja elintavoista on kiinni kuin meikkaamisesta.

Minä meikkaan nykyään satunnaisesti, mutta teininä ja 2kymppisenä meikkasin paljon ja joka päivä ja silti minulla on aina ollut hyvä iho. En edes hoida ihoani muuten kuin puhdistamalla sen aamuin illoin sekä käyttämällä tarvittaessa kosteusvoidetta. Kuorinta-aineita ja silmänympärysvoiteita ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan en ole koskaan käyttänyt ja ikää minulla on lähes 40.

Toisilla nyt vaan on helppohoitoinen iho.

Tälläytyminen on minusta eri asia kuin itsensä siistinä ja pitäminen ja meikkaamistakin on monenlaista.



Muistathan, ap, että kaikki eivät ensinnäkään ole niin luonnonkauniita, että ovat edukseen sängystä kieritettyinä. Minulla esimerkiksi on usein kasvoissa ihottumaa, joka on tosi ikävän näköistä ja vaikuttaa itsetuntoonkin. Ihottuman takia iho ei melkein koskaan ole tasaisen sävyinen. Kun kerran ongelma ratkeaa kevyellä sipauksella värillistä kosteusvoidetta ja siihen päälle hieman meikkipuuteria, niin en ymmärrä miksi en näin tekisi. Aikaa kuluu vajaa minuutti.



Ja ihmisillä nyt muutenkin on eri asenteet ulkonäköön, naiseuteen, asioitten merkitykseen. Minun mieheni ei ikinä vaatisi meikkausta taikka muutenkaan rupeaisi kommentoimaan minun meikkauksiani taikka pukeutumisiani (ainakaan negatiiviseen sävyyn), mutta olen vanhanaikainen ihminen sitten kai. Minusta vaimon on kohteliasta olla huolitellun näköinen ihan arki-iltaisinkin kun mies tulee kotiin töistä.

Mulla on ollut teini-iässä erittäin vaikea akne. Edelleen ihoni on aika ikävän näköinen, jos en laita vähän meikkivoidetta ja puuteria. En koe sitä tälläytymiseksi, vaan ihon virheiden peittämiseksi, ettei minua kaikki tuijottaisi kaupungilla kuin olisin joku hirviö tai jotain. Onko tällainen mahdollisuus tullut kenellekään mieleen?

Jos ei " tällää" on perusav-mamman kaltainen homssantuu jota mieskin taatusti pettää jossakin vaiheessa ja jos taas tälläytyy=meikkaa, katsoo mitä pukee päällensä, hiukset ei roiku rasvapakettina niskassa niin onkin pinnallinen ja arvojen puutteesta kärsivä pimu.

Teki niin tai näin niin aina väärinpäin;)



Minulle nuo asiat kuuluvat siihen perushygieniasta huolehtimiseen eli peseytymisen lisäksi dödön käyttö, hiuksien harjaus ja puhtaus ja sävyn sipaisu naamaan eli huulipunaa tai rajauskynää ja ehkä kiiltoa, kulmat on kuosissa, ehkä puuteria hieman ja/tai aurinkopuuteria tai poskipunaa. Ripsiväriä, kajalkynää tms en arkisin pahemmin käytä, värivoiteita en ole käyttänyt koskaan koska koen ettei ihoni kaipaa sitä.



Ja tosiaan minusta/minulle tälläytyminen on jotakin ihan muuta kuin mainitsemani/toteuttamani seikat.

Ja miehen ja naapurin miehenkin :) Kauppaankaan en mene ilman meikkiä. Miksi pitäisi mennä. Kamalaa katsottavaa sellaiset kotiäidit jotka antavat itsensä repsahtaa ja pyllynsä levitä lasten jälkeen. Ja kulkea meikittömänä kaupungilla. Meikitön nainen on tylsän ja mitättömän näköinen.