Väsynyt monen lapsen äiti..
Jep, välillä olen. Viides on tulossa niin alkuraskauden pahoinvointi verottaa voimia ja töissäkin pitää jaksaa käydä. Viides lapsi on todella toivottu, mutta saa jäädä viimeiseksi :)
Olen törmännyt kummalliseen ongelmaan. Monen lapsen äiti (lue: yli kolmen) ei saisi valittaa väsymystä saatikka vitutusta. Ystäväpiirissä ja puolituttujen joukossa aletaan heti paheksua ja kauhistella, että sen siitä saa, kun tekee liikaa lapsia. Olisit harkinnut etukäteen ja itsepähän olet tilanteeseen joutunut. Parin lapsen ja varsinkin yhden äidit saavat kyllä valittaa väsymystä ja mitä tahansa. Saavat vastakaikuna myötätuntoa, ymmärrystä ja tsemppausta.
Meillä lapsista kaikki eivät edes ole biologisia, vaan kaksi on sukulaisperheen ikävän tapahtuman vuoksi meillä pysyvästi asuvia. Meillä ei ole kaaosta kotona, vaan tavallisen siistiä. En ole väsynyt enkä nuhjuinen, vaan jaksan huolehtia itsestäni. Lapsilla on tiukka kuri ja mies tekee mielellään kotitöitä. Emme mielestäni siis ole perhe, jossa äiti lopen uupunut ja kakarat juoksevat räkänenäisinä miten sattuu. Mistä johtuu, että monen lapsen äiti ei saisi sanoa ääneen sitä, että välillä väsyttää tai vituttaa, kuten ketä tahansa. Se ei ole sallittua, sillä itse on tilanteensa järjestänyt. Haloo, niinhän kaikki muutkin ovat!!!
Kommentit (45)
Mä en kolmen lapsen kanssa ollut juurikaan väsynyt. Siis oikein hienosti meni, vaikka oli aluksi koliikkia ja allergiaa. . Mutta se neljäs lapsi olikin sitten vaikeasti vammainen erityislapsi, joka ei nuku. Luulin, että neljännen kanssa menee ihan ok. Mutta vaikeasti unihäiriöinen ja vammainen lapsi oikeasti keikautti koko homman ympäri. Lapsi on 24/7 vahdittava, itselleen vaarallinen eikä nuku. Nukumme miehen kanssa vuoroissa.
En ole koskaan ollut näin väsynyt. En edes silloin kun isommat olivat pieniä pienin ikäeroin.
Mä en ole koskaan mollannut yhden lapsen äitejä, jotka väsyneitä (muistan itsekin koliikkivauvan kanssa elon), enkä mollaan isojen perheiden äitejä. Elämä voi joskus yllättää.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2011 klo 13:53"]
mulla on muutama lapseton tuttu ja ne valittaa aina väsymystä, ovat jostain paikasta kipeenä ja tekevät työpaikalla kaikkien duunit.
tämä ilmiö on erittäin yleinen perheettömillä naisilla.
kiva, että niillä on joku sisältö elämässä.
t. viiden lapsen äiti, joka on joskus väsynyt tai vittuuntunut, mutta pitää asian omana tietonaan
[/quote]
Juuri näin :)
Itsekin lapsettomana valitin koko ajan, kuinka väsynyt olen. Nyt neljän äitinä en enää viitsi.
Mutta ihan samalla tavalla sitä on väsynyt neljän lapsen kanssa, kuin lapsettomana. Mutta sitä vain ei viitsi sanoa ääneen, kuin toiselle isomman perheen äidille. Silloin kukkii monesti hurtti huumori tilannekomiikassa ja kyllä yleensä toteamme, että lapsista johtuvasta väsymyksestä kaikki taisimme olla väsyneimpiä esikoisen kanssa, koska se oli uutta.
Toisaalta, jos et koskaan valita, haukutaan superäidiksi ja marttyyrimammaksi. Jos sanot, että väsyttää, niin tokaistaan, että vittuako väänsit noin monta kakaraa.
Aina jollakin on jotain valittamista. Ai niin, ainoan sädekehän taitaa saada päälleen sijaisäidit. Tunnen yhden, kenellä on sijaislapsia vaikka hurumykket. Valittaa koko ajan, kuinka raskasta on ja kuinka on uupunut, mutta silti otti taas uuden vauvan perheeseen, kun vanhimmasta päästä lähti yksi pois. Mutta hänelle ei kukaan sano, että kannattaisko panna menoja vähän pienemmäksi ja olla haalimatta niitä lapsia niin paljon sijaishoitoon, ettet jaksa niitä hoitaa.
Naiset on opetettu sellaisiksi ja miehet myös. Mutta luulenpa, että jos sanot adoptoineesi sukulaisen lapsia saat varmasti enemmän myötätuntoa kuin jos olisit itse pykännyt kaikki.
Its eolen väsynyt yhden kanssa enkä koskaan haluaisi mosta lasta.
Miehistä naiset ovat luonnostaan sellaisia, että jaksavat mitä vain ja monet naiset kostavat toisille itse saamaansa kohtelua.
Mikä hassu ketju. Mitäs sanotte kaksosten vanhemmuudesta? Oma vika varmaan? Ei saa olla väsynyt.
Ei kyllä naiset (ja herrat) - kateellisia olette te, jotka arvostelette. Jokainen on joskus väsynyt syystä taikka toisesta. Kateus on yksi suurimmista voimista - ja hassu se on siitä, ettei ihminen sitä itse tunnista. Yleensä asia, mikä toisessa ärsyttää, on oma kehityskohta. Ylipäätään, että on jokin syy toista arvostella, viittaa johonkin omaan puutteeseen.
minä ymmärsin aloituksen niin, että ap ei ollut kuolemanväsynyt eikä pointtina ollut ihmetellä, että perheen pyörittäminen väsyttää. Hän ihmetteli sitä, että suurperheen äiti saa niin kovaa kritiikkiä, jos joskus myöntää olevansa väsynyt niinkuin me kaikki joskus.
Itse olen huomannut saman kuin ap eli nyt neljännen jälkeen en enää edes neuvolassa tunnusta, että joskus on tullut suutahdettua kakaroille tai että joskus voisin maksaa vaikka 200 egeä, jos saisin päiväunet. Minullakaan tämä ei ole pysyvä olotila, vaan joskus silloin tällöin nyt vaan väsyttää tai saattaa olla pahalla tuulella. Mutta nyt, kun lapsia on paljon, on kirjoittamaton sääntö, että väsymystä ei enää saa myöntää. Katsotaan kieroon, ihmetellään, syytetään. Näkeehän sen jo tälläkin palstalla, osa keskustelijoista suhtautuu aloituskirjoitukseen jopa vihamielisesti, vaikka ei ilmiselvästi ole lukenut edes tekstiä kokonaan.