Väsynyt monen lapsen äiti..

Mulla on kolme lasta ja en ole kokenut itseäni väsyneeksi äidiksi. Tottakai joskus väsyttää mutta ei niin että se olisi jatkuva tila.



Onko teidän kaikki lapset jotenkin vaativia? vai mikä on?

Opettele lukemaan: puhutaan normaalista silloin tällöin esiintyvästä väsymyksestä tai vitutuksesta. Puhutaan, että jopa lapsetonta saattaa joskus väsyttää. Ihmistä kun nyt saattaa joskus väsyttää. Kukaan ei tietääkseni ole ketjussa maininnut jatkuvasta väsymyksestä.

Opettele lukemaan: puhutaan normaalista silloin tällöin esiintyvästä väsymyksestä tai vitutuksesta. Puhutaan, että jopa lapsetonta saattaa joskus väsyttää. Ihmistä kun nyt saattaa joskus väsyttää. Kukaan ei tietääkseni ole ketjussa maininnut jatkuvasta väsymyksestä.

Jos noin väsyttää, niin olisit ottanut abortin. Tai vielä parempaa -pitänyt korvat auki kun puhuttiin ehkäisystä. Ehkäisyllä olisit välttänyt monet harmit. Joten oma moka, turha valittaa meille nyt kun maidot on maassa!

Paukautatko yhden lapsen väsymystä valittavalle äidille, että oisit tehnyt abortin, turha tässä vaiheessa valittaa? Ymmärsinkö oikein, ettei väsymystä saa kokea tai myöntää? Itse tunnistan ja tunnustan välillä väsymykseni kolmen äitinä, mutta yritän silti enemmän keskittyä keräämään voimia kuin valittamaan väsymystä.

onen lapsen äidin pitäisi olla niin helkutin kiitollinen lapsistaan ettei väsymyksestä saa mainita. Olen huomannut tuttavapiirissäni, että parin lapsen äidit kyllä välillä normaaliin tapaan huokailevat, että joskus on rankkaa tai väsyttää. Suurten perheiden äidit eivät yleensä asiaa mainitse, vaikka järki sanoo, että täytyyhän sitä väsymystä heilläkin joskus olla. Suuren perheen äiti on kiittämätön, jos tunnustaa, että välillä väsyttää. Pienen perheen äiti on rohkea ja suora, jos myöntää väsymyksen.

väsytti enemmän kuin kolmannen ja neljännen.

Eläköön duunarius niin ei väsyttänyt kolmannelta ja neljänneltä.

että viiden äidin väsymystä väheksytään. Se ei ole väsymystä vaan tyhmyyttä. Ilman akateemista koulutustakin luulisi tajuavan että kaksi lasta=väsymys, neljä lasta=suurempi väsymys.

Ihan yksinkertainen ja asiaankuuluva kysymys tuossa vaiheessa on, miksi ette käytä ehkäisyä? Ei varmasti tule yllätyksenä että se neljäs tai viides lapsi VOI KENTIES valvottaa.

Vähän sama asia kun ylilihava valittelisi ettei jaksa juosta maratonia. Valittaa saa mutta eihän siinä sympatiaa heru. Oma vika.

kaksi vaativaa lasta. Esikoinen kaikin puolin. Alkoi nukkua yöt suht hyvin 4,5-vuotiaana - muttamutta, edelleen 5,5-vuotiaana herää keskimäärin kerran yössä.

Kuopus herää myös kerran, kaksi, vaikka on jo 3,5. Eli vaikka meillä on jo isot lapset, herään 1-3 kertaa yössä lähes joka yö. Se ei kuitenkaan haittaa, haittaavaa on ollut herätä 5-15 kertaa yössä monta yötä putkeen. Näitä öitä on ollut paljon, etenkin vauva-aikoihin.



Että ihan se univelka väsyttää.



Tästäkin huolimatta olen raskaana. Haluan kolmannene lapsen. Toivon paremmin nukkuvaa lasta, oman jaksamiseni vuoksi, mutta varaudun heräilyyn ja väsymykseen.

Jos kommentoin tähän ajatuksen joka minulla tulee mieleen.



Moni yhden tai kahden lapsen äiti on voinut ajatella, että ei hanki lisää lapsia juurikin siksi ettei jaksa.



Sen vuoksi tuleva 5 lapsen äiti voi herättää kummastusta, kun valittaa väsymystään. Moni ympärilläsi on voinut valita elämän pienemmän lapsilauman kanssa, juurikin tunnistaen omat voimavarat.



Voisin kuvitella, että 5 lapsen äitiä hieman pidetään jonakin superolentona, jolla äitinä olo sujuu keskivertohenkilöä paremmin. Lisäksi 5 lasta pidetään varmaan selkeästi enemmän elämäntapavalintana kuin yhtä tai kahta lasta. Sen takia tämän elämäntavan valinnutta henkilöä voidaan ihmetellä kun valittelee väsymystään.



Itse en jaksaisi viiden lapsen kanssa, ja ei niitä kyllä sitten olekaan.

En ihmettele ollenkaan miksi olet väsynyt. Jokainen äiti on varmasti joskus väsynyt, oli lapsia sitten yksi tai useampi. Mutta varmasti useamman lapsen äidillä on tuplasti enemmän huolta ja murhetta, pyykättävää, siivoamista ja vieläpä monta suuta ruokittavana. Äitejä on kuitenkin hyvin erilaisia, joillekin riittää se kun on katto pään päällä ja aivan sama miltä koti näyttää, jotkut taas vaativat että paikat on kunnossa, aina. Jotkut taas varmasti väsyvät helpommin kuin toiset tai jopa luovuttavat helpommin kuin toiset. Itse lukeudun äiteihin, jotka vaatii järjestelmällisyyttä ja siisteyttä. En käy kylässä perheissä, joissa on normaalia sotkuisempaa, en vain kykene siihen, liika likaisuus yksinkertaisesti ällöttää ja lapset haisevat pahalle. Toki joskus raa rempahtaa, mutta ei liikaa. Haluaisin itse vielä kaksi lasta lisää, ennestään minulla on kaksi. Nuorempi täyttää pian kolme, mutta haaveilisin lapsista vasta muutaman vuoden kuluttua. En itse jaksaisi, jos kaikki lapset olisivat pienellä ikäerolla. Kahdella lapsellani on vajaa 2 vuotta ikäeroa, mikä on mielestäni hyvä ikäero. Mutta seuraavat lapset olisi tervetulleita sitten, kun kaksi ensimmäistä ovat jo koulussa. Sitten voisi taas yrittää jos siunaantuisi vielä kaksi pienellä ikäerolla. Isommat lapset voisivat auttaa pienempien hoidossa jo hieman ja olisihan se arki helpompaa kahden pienen, kun useamman pienen kanssa. Hermotkin siinä säästyvät. Toki jokainen tekee itse omat päätöksensä perheestään ja lasten ikäeroista, jos lapsia saa, kaikki eivät lapsia kuitenkaan saa vaikka haluaisivatkin. Ja se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Nostan hattua sinulle kun jaksat hoitaa vielä kahta muuta lasta jotka eivät ole omiasi. Vaatii jo varmasti veronsa, että heitä pitää yrittää kohdella kuin omia vaikka saattaa olla välillä vaikeata. Luulisin, joskus ainakin kun meillä on sukulaisten lapsia ja heitä pitäisi kieltää tai torua, se tuntuu jotenkin väärältä juuri siksi, kun he eivät ole omia... toisaalta sääntöjä ehkä helpottaa teillä se että lapsilla on yhteinen koti teidän kanssa. Ja pitääpä vielä kommentoida sitäkin, miten yhden lapsen äidit saavat enemmän myötätuntoa kun useamman lapsen äidit. Se on kyllä jotenkin totta. En tiedä eikö heitä sitten uskalleta pudottaa maan tasalle tai kukaan ei sano tylysti päin naamaa että älä valita kun ei sinulla ole kun yksi lapsi. Se tuntuu minustakin juuri perhekerhossa vain kahdenkin lapsen äitinä siltä että yhden lapsen äideillä on paljon rankempaa kun minulla voisi ollakaan... Ja se ärsyttää kaikkein eniten näissä ensimmäistä lastaan vasta odottavissa äideissä kun he pitävät itseään jo täydellisinä ja muita parempina äiteinä vaikka heillä ei ole hajuakaan siitä, mitä arki tulee lapsen syntymän jälkeen olemaan. He sanovat etteivät koskaan tule huutamaan lapsilleen, ikinä, ei suutu, lukevat kirjoja lapsilleen joka ilta, tekevät kaikki ruuat alusta loppuun ihan itse, aina, kaikki on viimeisen päälle, ei koskaan väsy tai valita. Ja pah, ei sitä voi etukäteen tietää. Ajattelin minäkin joskus että teen itse vauvalle kaikki ruuat, mutta kun itsellä ei ollut nälkä oli helppo avata pilttipurkki ja syöttää se, ihan hyvää maukasta ruokaa. Enkä hauku äitejä jotka vallan syöttävät lapsilleen vauvanpurkki ruokia, ne ovat varmasti hyviä. Joskus se kuitenkin helpottaa arkea kun ei tarvitse itse tehdä aivan kaikkea, vaikka kunnon kotiruokaa ei kyllä voita mikään! Toivotan onnea ja jaksamista kaikille, niin yhden kuin useammankin lapsen äideille. Tarvitsisi vain muistaa ettei stressaa liikaa, onhan se niin että tiskipöydän kannen likaisuus ei haittaa jos vain lapsella on hymy kasvoilla. Anoppini sanoin: sekaista saa olla mutta ei sikaista. Muistakaa äidit ottaa hiukan omaa aikaa, jo kävelylenkki yksin raittiissa ulkoilmassa auttaa keräämään ajatukset ja rauhoittumaan kaiken kiireen ja hälinän keskellä, ja lisäksi liikunta tekee aina hyvää! Jos joku tämän vielä lukee toivon vielä lukijoille paljon positiivisia ajatuksia sekä hyvää mieltä. Rauhallista joulunaikaa!

kyllä se vähän kertoo henkilön tyhmyydestä jos hankkii viidennenkin lapsen ja se väsymys tulee jonkunlaisena yllätyksenä. Tai että sille ei osata tehdä mitään. Ekan kanssa on normaalia valittaa kun kaikki on uutta. Tokankaan kanssa se uupumus ei varmaan heti tule mieleen ennen kuin sen käytännössä kokee. Mutta jos ihminen on niin urpo että ensin vetää itsensä piippuun neljän lapsen kanssa eikä silti tajua miksi ehkäisy on keksitty niin kyllä siinä vaiheessa on jo älynlahjoissa vikaa. Ei siinä vaiheessa ole enää oikeutta valittaa väsymystä kun virhe on tieten tahtoen tehty monta kertaa. Ihan sama kun rattijuoppo vetäisi pullon kossua ennen autolla ajoa ja sitten ihmettelisi poliisiasemalla että miten minä nyt niin humalassa taas olin, yhtään en tajua?

no 18 kirjoitus oli käsittämätöntä soopaa niin kuin muutama muukin...huh, on meillä yhteiskunta. Ei täällä ainakaan kannata väsyä ja jos väsyttää niin parempi olla tunnustamatta. Ei kannata ihmetellä miksi yhteiskunnassamme on niin paljon pahoinvointia kun asenteet ovat tällaiset.



t. viiden, 21,18,16,6 ja 4 vuotiaiden lasten ajoittain väsynyt äiti jolla on monta hyvää ystävää (lapsetonta ja lapsellista) ja onnellinen elämä lastensa ansiosta ja niistä huolimatta!

mutta olen kyllä huomannut saman että monilapsiset perheet ei saisi yhtään valittaa väsymystä... Mustakin tulee siis kestopirteä jahka meidän kolmas (=viimeinen) syntyy. :p

Jokainen tuntemani monilapsinen äiti (lapsia 2-4) on vähätellyt, ivannut, pilkannut ja jopa suorastaan raivostunut, kun erehdyin rehellisesti kertomaan tuntemuksiani esikoiseni syntymän jälkeen. En usko, että yksikään teistä olisi poikkeus. Jos ette suoraan sanoisi , antaisitte niitä ylivertaisia neuvojanne, joista se paras on aina "tällaista se lapsiperhe-elämä on, ei kannata hankkia enempää, jos et yhtä jaksa". Siksipä sanon teille takaisin yhtä empaattisesti: "Ei kannata hankkia noin montaa, jos ei jaksa."



Miksi te voitte sanoa noin mutta minä en? Niin, ehkä jokainen suurperheellinen ei ihan noin sanoisi, mutta riittävän moni omasta tuttavapiiristäni. Yhden lapsen äidin väsymystä, stressiä ja pelkoja vähätellään ja pilkataan, heidän ratkaisujaan jyrätään ja kyseenalaistetaan, kun ei sitä kokemusta ole.



Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Itse opin jo kauan sitten, että yhden lapsen äiti ei saa näyttää väsymystään tai ei voi millään tasolla perustella, miksi hankki kaksi lasta. Se neljän äiti sen sijaan saa ja voi valittaa, kun onhan näitä lapsia jo neljä, sinä et voi tietää yhtään yhden lapsen perusteella, mitä se todellinen väsymys on, mutta neljän kanssa on jo niin paljon kokemusta, että tietää ja osaa ja kaikki sujuu, vaikka olen niiiiin väsynyt...



Nyt kahden lapsen äitinä tiedän, että väsymystä ei saa valittaa edelleenkään näille 3-4 lapsen äideille, koska heillä edelleen on enemmän kokemusta ja enemmän lapsia ja koska ei voi koskaan perustella, miksi halusi kolmannen, jos uskaltaa nyt valittaa väsymystä.



Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että isojen perheiden äidit ovat taipuvaisia vähättelemään kaikkien muiden väsymystä toteamalla vain, että kaikista ei ole äideiksi. Minusta tuo on hyvin loukkaava lause. Vaikka lapsia olisi kuinka monta, ei voi nostaa itseään jollekin tuomarinpallille tuomaroimaan, kelle ne lapset sopivat ja kelle ei tai kenen väsymys on musertavin ja kenen taas ihan vaan itseaiheutettua dramatisointia. Myös me 1-2 lapsen äidit olemme äitejä ja tiedämme äitiydestä omien kokemustemme pohjalta ehkä jotain sellaista, mitä sinä, suurperheen äiti, et tiedäkään, kun et besserwisseröinniltäsi ja sädekehän kiillottamiseltasi ehdi huomioida.



Minulta heruu sympatiaa kaikenlaiselle väsymykselle. Mutta sellaisille sitä sympatiaa ei heru, jotka lyttäävät omalla väsymyksellään toisten väsymystä alas vain, koska lapsia on vähemmän. Koen tämän keskustelun nurinkurisena, koska tässä on taas yksi osoitus siitä, miten suurperheiden äidit haluavat ymmärrystä omille valinnoilleen mutta eivät suo ajatustakaan kunnioittaakseen toisten valintoja ja ymmärtääkseen näiden elämän stressitilanteita. Kyllä nämä elämän kipupisteet osoittavat, kuka on itse sitä tukea jakanut. Sellainen saakin sitä helpommin.

kaksi vaativaa lasta. Esikoinen kaikin puolin. Alkoi nukkua yöt suht hyvin 4,5-vuotiaana - muttamutta, edelleen 5,5-vuotiaana herää keskimäärin kerran yössä.

Kuopus herää myös kerran, kaksi, vaikka on jo 3,5. Eli vaikka meillä on jo isot lapset, herään 1-3 kertaa yössä lähes joka yö. Se ei kuitenkaan haittaa, haittaavaa on ollut herätä 5-15 kertaa yössä monta yötä putkeen. Näitä öitä on ollut paljon, etenkin vauva-aikoihin.

Että ihan se univelka väsyttää.

Tästäkin huolimatta olen raskaana. Haluan kolmannene lapsen. Toivon paremmin nukkuvaa lasta, oman jaksamiseni vuoksi, mutta varaudun heräilyyn ja väsymykseen.

Tämä mua ehkä hämmästyttää näissä väsymystä valittavissa suurperheen äideissä eniten. Eli ollaan jo valmiiksi ihan loppu, mutta silti tehdään lisää lapsia. Siksi multa ei heru niin paljon sitä sympatiaa, tai heruu kyllä, mutta samalla ihmettelen, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää. Kun ei se työmäärä ainakaan vähene mitä useampi lapsi perheessä on.

Mulla on kaksi lasta ja enempää ei tule, koska en jaksaisi.

Kaikesta on selvittävä yksin!

ja kaikki aina kauhistelee, että miten mä jaksan. mä en nimittäin koskaan valita, ei ole ollut onneks suurempia syitä. kannattaa vaan olla ihan hiljaa ja ottaa se myötätunto vastaan, kun sitä on tarjolla, tuli tarpeeseen tai ei. :)

tsemppiä, teini-ikäisten kyttääminen se vasta väsyttääkin!

Pientä itsekrittiikkiä nyt toivoisin. Jokainen tuntemani monilapsinen äiti (lapsia 2-4) on vähätellyt, ivannut, pilkannut ja jopa suorastaan raivostunut, kun erehdyin rehellisesti kertomaan tuntemuksiani esikoiseni syntymän jälkeen. En usko, että yksikään teistä olisi poikkeus. Jos ette suoraan sanoisi , antaisitte niitä ylivertaisia neuvojanne, joista se paras on aina "tällaista se lapsiperhe-elämä on, ei kannata hankkia enempää, jos et yhtä jaksa". Siksipä sanon teille takaisin yhtä empaattisesti: "Ei kannata hankkia noin montaa, jos ei jaksa."

Miksi te voitte sanoa noin mutta minä en? Niin, ehkä jokainen suurperheellinen ei ihan noin sanoisi, mutta riittävän moni omasta tuttavapiiristäni. Yhden lapsen äidin väsymystä, stressiä ja pelkoja vähätellään ja pilkataan, heidän ratkaisujaan jyrätään ja kyseenalaistetaan, kun ei sitä kokemusta ole.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Itse opin jo kauan sitten, että yhden lapsen äiti ei saa näyttää väsymystään tai ei voi millään tasolla perustella, miksi hankki kaksi lasta. Se neljän äiti sen sijaan saa ja voi valittaa, kun onhan näitä lapsia jo neljä, sinä et voi tietää yhtään yhden lapsen perusteella, mitä se todellinen väsymys on, mutta neljän kanssa on jo niin paljon kokemusta, että tietää ja osaa ja kaikki sujuu, vaikka olen niiiiin väsynyt...

Nyt kahden lapsen äitinä tiedän, että väsymystä ei saa valittaa edelleenkään näille 3-4 lapsen äideille, koska heillä edelleen on enemmän kokemusta ja enemmän lapsia ja koska ei voi koskaan perustella, miksi halusi kolmannen, jos uskaltaa nyt valittaa väsymystä.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että isojen perheiden äidit ovat taipuvaisia vähättelemään kaikkien muiden väsymystä toteamalla vain, että kaikista ei ole äideiksi. Minusta tuo on hyvin loukkaava lause. Vaikka lapsia olisi kuinka monta, ei voi nostaa itseään jollekin tuomarinpallille tuomaroimaan, kelle ne lapset sopivat ja kelle ei tai kenen väsymys on musertavin ja kenen taas ihan vaan itseaiheutettua dramatisointia. Myös me 1-2 lapsen äidit olemme äitejä ja tiedämme äitiydestä omien kokemustemme pohjalta ehkä jotain sellaista, mitä sinä, suurperheen äiti, et tiedäkään, kun et besserwisseröinniltäsi ja sädekehän kiillottamiseltasi ehdi huomioida.

Minulta heruu sympatiaa kaikenlaiselle väsymykselle. Mutta sellaisille sitä sympatiaa ei heru, jotka lyttäävät omalla väsymyksellään toisten väsymystä alas vain, koska lapsia on vähemmän. Koen tämän keskustelun nurinkurisena, koska tässä on taas yksi osoitus siitä, miten suurperheiden äidit haluavat ymmärrystä omille valinnoilleen mutta eivät suo ajatustakaan kunnioittaakseen toisten valintoja ja ymmärtääkseen näiden elämän stressitilanteita. Kyllä nämä elämän kipupisteet osoittavat, kuka on itse sitä tukea jakanut. Sellainen saakin sitä helpommin.

Jo tällä palstalla saa jatkuvasti lukea miten yhden (tai kahden) lapsen äidillä on niiiiiiiiiiiin helppoa, eikä nämä äidit voi tietää mitään mistään, eivät saa olla väsyneitä, stressaantuneita tai mitään muutakaan.. Että sitten vasta voit tietää jotain kun lapsia on 3,4,5 tms.. Ymmärrän että jokainen voi olla väsynyt enkä vähättele kenenkään väsymystä, mutta kun niitä lapsia on paljon niin todellakin on itse sen soppansa keittänyt. En ymmärrä muutenkaan miksi niitä lapsia pitää pykätä järkyttäviä määriä??

kaksi vaativaa lasta. Esikoinen kaikin puolin. Alkoi nukkua yöt suht hyvin 4,5-vuotiaana - muttamutta, edelleen 5,5-vuotiaana herää keskimäärin kerran yössä.

Kuopus herää myös kerran, kaksi, vaikka on jo 3,5. Eli vaikka meillä on jo isot lapset, herään 1-3 kertaa yössä lähes joka yö. Se ei kuitenkaan haittaa, haittaavaa on ollut herätä 5-15 kertaa yössä monta yötä putkeen. Näitä öitä on ollut paljon, etenkin vauva-aikoihin.

Että ihan se univelka väsyttää.

Tästäkin huolimatta olen raskaana. Haluan kolmannene lapsen. Toivon paremmin nukkuvaa lasta, oman jaksamiseni vuoksi, mutta varaudun heräilyyn ja väsymykseen.

Tämä mua ehkä hämmästyttää näissä väsymystä valittavissa suurperheen äideissä eniten. Eli ollaan jo valmiiksi ihan loppu, mutta silti tehdään lisää lapsia. Siksi multa ei heru niin paljon sitä sympatiaa, tai heruu kyllä, mutta samalla ihmettelen, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää. Kun ei se työmäärä ainakaan vähene mitä useampi lapsi perheessä on.

Mulla on kaksi lasta ja enempää ei tule, koska en jaksaisi.

Eikö olisi parempi keskittyä olemaan hyvä, jaksava ja läsnä oleva äiti, kuin tehdä aina vaan lisää lapsia???

Asia on niin, että täällä Suomessa on yleisesti hyväksyttävää hankkia 1-2 lasta, koska se on keskiarvo. Jos poikkeat missään asiassa keskiarvosta, niin sinua saa ihan vapaasti arvostella.



Jo päiväkodissa ja peruskoulussa ihmiset kasvatetaan tiettyyn muottiin, jossa liikkumavaraa on vähän.



Ihmisiltä puuttuu kyky ajatella suvaitsevasti, myötätuntoisesti ja epäitsekkäästi. Noin niinkuin keskimääräisesti.



Minussahan ei tietenkään mitään vikaa ole.

Lapsien määrä ei välttämättä korreloi väsymyksen kanssa. Paljon riippuu myös lasten (ja vanhempien) luonteista ja temperamenteista. Ulkoiset tekijät, elämäntilanne yleensä, vaikuttaa. Tukiverkostot tai niiden puute. Parisuhteen tilanne. Lasten ikä ja ikäerot. Jne.



Oman kokemukseni mukaan yksi haastava ja valvottava vauva voi viedä äitinsä hulluuden partaalle, mutta kahden kanssa onkin päässyt yllättävän helpolla.



Yhden lapsen äitejä on turha kritisoida, koska ensimmäinen lapsi aiheuttaa aina shokin :). "Helponkin" vauvan äidit voivat olla tosi väsyneitä.