Miten yksivuotiasta rangaistaan??

että annat ensin raivota raivonsa turvallisesti sylissä (jos siinä yhtään pysyy) ja sitten alat vaikka tutkimaan niitä palikoita hetken yhdessä.



Hyviä ohjeita on paljon, mutta toteutus sen oman lapsen kohdalla ei aina ole niin helppoa :) Ne kun on niin erilaisia...

Kasvattaminen on eriasia kuin väkivalta.

Ilman hiuksista repimistäkin saa kasvatettua lapsesta ihan yhteiskuntakelpoisen.

Mitä opetat tuolla väkivallalla lapsellesi? Että kun ei saa tahtoa läpi, ole väkivaltainen. Runno se oma tahtosi läpi toista kuulematta.

Lapsen pitää saada kokea olevansa turvassa ja rakastettu ja näissä vaikessa tilanteissa juuri opetat häntä kohtaamaan vaikeita tilanteita sitten isompana. Mitä niissä tehdään?

- enää. Käytin moista keinoa ennen, mutta ei se auttanut. Kun kyseessä on pieni lapsi, ajatuskuvio on sellainen, että kun huitaisen palikoita, minuun sattuu - ei se opeta mitään. Tai luultavasti huitominen vähenee vähäsen, mutta ei varmaan minkään järkevän oppimisen myötä. Kun lapsi on isompi, hän ymmärtää, että tukistus tuli kielletyn asian tekemisen takia, mutta siinä iässä lapsi ymmärtää puhettakin, joten asian voi hänelle selittääkin tukistamisen sijaan. Itse koin, että tukistamisesta oli meillä vain haittaa. Konkretiaa saa käyttää kasvatuksessa, en ole mikään lepertelijä "hellanlettas repäisitkö kultapupu Misse-kissalta tukon karvoja, voi voi sentään", mutta jo ihan pois paikalta vieminen käy konkretiasta.

että annat ensin raivota raivonsa turvallisesti sylissä (jos siinä yhtään pysyy) ja sitten alat vaikka tutkimaan niitä palikoita hetken yhdessä.

Hyviä ohjeita on paljon, mutta toteutus sen oman lapsen kohdalla ei aina ole niin helppoa :) Ne kun on niin erilaisia...

Näin minä oikeastaan teenkin. Ja pysyn tyynenä. Lähinnä naurattaa,

eihän tämän ikäistä kiukkuajaa voi ottaa tosissaan. En tietysti näytä sitä lapselle, mutta voitte ehkä kuvitella, miltä näyttää pieni 1v, joka katsoo vihaisena ja heittää tavaroita. Hyvä kun kävellä on osannut vähän aikaa. En viitsi muuten pelkkää hämäystäkään käyttää, kun haluan, että oppii itse hillitsemään näitä raivareita, edellinen kun ei oppinut. Tein juuri sitä hämäystä aina, että kiinnitin huomion muualle. Nyt siis uudet konstit...

ap

Lainaus:

jos lapsi kiukkuaa, niin anna kiukuta vaikka sylissäsi. Yritä itse pysyä tyynenä, vaikka se voikin olla vaikeaa. Kiellon perään voit lisätä jotain positiivista, kuten "isompana saat leikkiä legoilla" tai "ei saa heitellä, vaan laitetaan mieluummin näitä legopalikoita tähän rasiaan" ja alat leikkiä lapsen kanssa hetken.

Olen ehkä huono neuvomaan, kun omani taitaa olla tosi helppo sinun lapseesi verrattuna, tai siis noin pahaa uhmaa ei ole vielä tullut. Toivon sinulle voimia ja pitkää pinnaa!!

tosiaan aina onnistu leikit. Haenkin tässä vähän, että miten paljon tämä saa olla ison veljen huoneessa, kun toinen oikeasti tuntikausia kyhää legojuttuja ja niihin ei näillä tumpulakäsillä voi koskea hajottamatta mitenkään. Saati sitten, että tahallaan hajottaa joskus, kun se kilinä-ääni on mukava.

ap

Mutta ei meillä ainakaan se oma legokasa kiinnosta vaan pitää päästä rikkomaan juuri se sisaruksen rakennelma. Eikä todellakaan toimi se, että sisarukset leikkivät yhdessä jos toinen osaa jo oikeasti leikkiä ja toisen hauskin leikki on hajottaminen (niinkuin tuossa vaiheessa vielä kuuluukin). Eiköhän sillä isosisaruksellakin ole oikeus omiin leikkeihin, vaikka välillä toki voidaan leikkiä yhdessäkin niitä pienen leikkejä.

Tuttua on myös maahan heittäytyminen ja kiukuttelu kiellon jälkeen, sekä saman kielletyn asian toistaminen sata kertaa. Todella rasittavaa, mutta tuo vaihe menee kyllä ohi. Kiukutella meillä saa aivan vapaasti, mutta tavaroita ja ihmisiä ei saa vahingoittaa.

Mielestäni silti noin pientä ei rankaista vaan sanotaan tiukasti ei ja poistetaan tilanteesta. Tai kaipa tuokin on jo tavallaan se rankaisu. Miten ihmeessä lapsi muuten oppii kiellon merkityksen jos sitä ei kädestä pitäen opeteta.

Ja jos lapsi heittelee tavaroita kieltämisen jälkeen niin silloinkin meillä vain kielletään uudestaan ja jälleen sanotaan ei, ei saa heittää tavaroita.

Helpommalla pääset kun otat arvotavarat lapset ulottumattomille. Jotkut lapset antavat kaikkien tavaroiden olla, mutta toiset kokeilevat kaikkea mahdollista. Lapsetkin on erilaisia.

toivottavasti sitä vaihetta ei tulekaan.

ap

myös osaa jo ärhennellä ja paiskoa leluja, jos harmittaa. mutta sitä se mielestäni juuri onkin - turhautumien purkautumista fyysisesti. Saattaa myös huitoa minua kasovihin, eli läpsii. Epäilemättä mallia on saanut 3-vuotiaalta isoveljeltään, joka ei muistaakseni vastaavassa iässä tehnyt mitään samantapaista.

Tyttö olisi kovasti myös kiinnostunut isoveljen leikeistä, ja osallistuu niihin yleensä hajottamalla, kun ei muusta tietenkään ymmärrä. Osallistua saa sen verran kun pystyy, mutta jos yleinen rauha alkaa olla mennyttä (ja isoveli aika nopeasti siskoonsa hermostuu) niin teen juuri niin kuin lähes kaikki vastaajat ovat sanoneet: siirrän pienemmän kauemmas tekemään jotain muuta. Tietysti kiellän (ei saa lyödä, ei saa ottaa kädestä), mutta aika hukkaan ne vielä tuon ikäiselle menevät. Pakko se kuitenkin on pienelle aloittaa, että jos 1000. toisto toisi jo jotain tulosta...

- nostetaan tilanteesta pois TAI

- kiinnitetään huomio muualle

1001 kertaa.



Ei hän ymmärrä rangaistuksia ja kieltoja.

3-vuotias jo jotain ymmärtää.

tuodaan pois sieltä huoneestä johon ei saa mennä, kerta toisensa jälkeen, tai laitetaan portti ovelle.

Samalla kun tuodaan pois ei-toivotusta paikasta (tai toiminnasta) sanotaan, että ei saa, ei saa.



Pitkään yleensä pitävät eitä hauskana leikkinä, mutta oppivat kyllä aikanaan :)



Yksivuotiaan ulottuville ei jätetä tavaroita joihin hän ei saa koskea.

Esineisiin tutustuminen kuuluu tuon ikäisen kehitykseen, ja se tutustuminen on just tuollaista. Ei lasta voi rangaista siitä, että tekee kuten tuossa iässä kuuluukin. Toki voit ohjata lasta pois legoista, mutta keskeistä on pitää ne lapsen ulottumattomissa! Arestipenkki ei kuulu tuon ikäisen kasvatukseen, sillä siitä ei ole mitään hyötyä tuon ikäiselle, pikemminkin haittaa.

Vai että oikein tahallaan suunnittelee legotornien rikkomista??



Mitä ihmettä sitten osotat 1 vuotiaalta? Että rakantelee torneja siinä sisaruksen vieressä nätisti??! Ei tietenkään, tuon ikäinen ei osaa muuta kuin "tuhota" ja niin sen kuuluukin olla.



Ei auta jäähyt tai puhuminen muuta kuin EI ja siirto pois.



Mä en kestä että täällä kehoitetaan jopa ruumiilliseen kuritukseen. EI ihme että maailma on täynnä vinkasallaan olevia ihmisiä kun jo 1 vuotiastakin pitäisi jotenkin rangaista.



Hoh-hoijaa! Kyllä on hukassa lapsen kehityksen ymmärtäminen taas.. pitäiuskö sunkin lukea muutama opus lapsen kehityksestä niin tajuaisit jotain siitä?

tosiaan aina onnistu leikit. Haenkin tässä vähän, että miten paljon tämä saa olla ison veljen huoneessa, kun toinen oikeasti tuntikausia kyhää legojuttuja ja niihin ei näillä tumpulakäsillä voi koskea hajottamatta mitenkään. Saati sitten, että tahallaan hajottaa joskus, kun se kilinä-ääni on mukava.

ap

Mutta ei meillä ainakaan se oma legokasa kiinnosta vaan pitää päästä rikkomaan juuri se sisaruksen rakennelma. Eikä todellakaan toimi se, että sisarukset leikkivät yhdessä jos toinen osaa jo oikeasti leikkiä ja toisen hauskin leikki on hajottaminen (niinkuin tuossa vaiheessa vielä kuuluukin). Eiköhän sillä isosisaruksellakin ole oikeus omiin leikkeihin, vaikka välillä toki voidaan leikkiä yhdessäkin niitä pienen leikkejä.

Tuttua on myös maahan heittäytyminen ja kiukuttelu kiellon jälkeen, sekä saman kielletyn asian toistaminen sata kertaa. Todella rasittavaa, mutta tuo vaihe menee kyllä ohi. Kiukutella meillä saa aivan vapaasti, mutta tavaroita ja ihmisiä ei saa vahingoittaa.

Mielestäni silti noin pientä ei rankaista vaan sanotaan tiukasti ei ja poistetaan tilanteesta. Tai kaipa tuokin on jo tavallaan se rankaisu. Miten ihmeessä lapsi muuten oppii kiellon merkityksen jos sitä ei kädestä pitäen opeteta.

Ja jos lapsi heittelee tavaroita kieltämisen jälkeen niin silloinkin meillä vain kielletään uudestaan ja jälleen sanotaan ei, ei saa heittää tavaroita.

Helpommalla pääset kun otat arvotavarat lapset ulottumattomille. Jotkut lapset antavat kaikkien tavaroiden olla, mutta toiset kokeilevat kaikkea mahdollista. Lapsetkin on erilaisia.

Nuo yhteiset leikit ei varmasti onnistu muuten kuin että sinä istut tiukasti vierellä ja rakentelet pienen kanssa omaa tornia. Ja samalla vahdit haukkana ettei pieni syö legoja eikä hajota isommat rakennelmia. Ehkä joku puolisen tuntia maksimissaan jaksaisin itse istua leikissä.

Varmasti silti pitää kantaa väkisin eri huoneeseen leikkimään mutta ehkä oma leikki yhdessä äidin kanssa auttaa unohtamaan ainakin hetkeksi isoveljen touhut. En oikein osaa muuta sanoa kuin että yrittää jotenkin harhauttaa pientä. Tai sitten vain ovi kylmästi kiinni ja antaa huutaa oven takana, kyllä sekin aikanaan loppuu.

eikä rangaistuksia oikein tuon ikäiselle voi mielestäni soveltaa.. oma vintiöni 1v 8kk ja nyt ehkä noin kuukauden ajan on ajoittain viety jäähylle pinnasänkyyn kun on tehnyt tuhmuuksia ja kielloista huolimatta jatkaa niiden tekemistä. Nyt tuntuu että alkaa jo käsittämäänkin asiasta. Kesällä kun toistuvasti läpsi kavereita lapiolla päähän joutui pihalla köytetyksi rattaisiinsa, mutta esimerkiksi vielä kesällä ei oikein tuntunut käsittävän sitä edes rangaistukseksi, tai käsittänyt tehneensä väärin. Kuten sanottu, nyt näyttää että ymmärtää jo vähän rangaistuksen päälle; ilmeestä näkee. Ei osaa puhua vielä.

Ja ehkä sitä isoveljeä voisi aina välillä hetkeksi pyytää leikkimään pienen kanssa tornileikkejä pienen omilla leluilla.

siksihän lapsi jo juoksee/konttaa kovempaa kiellettyyn kohteeseen EIn kuullessaan, koska tietää että homma on kiellettyä ja pitää mennä lujaa jos aikoo ehtiä. En kannata ruumiillista kuritusta minäkään, mutta en myöskään aliarvioisi lapsen ymmärrystä ja tilannetajua! Isomman rakentelut lienee tuossa vaiheessa pakko tehdä suljetun oven takana tai korkeammalla kuten pöydällä. Itse varmaan laittaisin isoveljen oveen portin niin lapsi olisi kuitenkin näkyvissä ja kuultavissa eikä suljettuna huoneeseensa. Pienempi arvatenkin raivoaa siinä portilla aikansa mutta jos hänen kanssa rakennellaan välillä portin toisella puolen niin kaipa tuohonkin tottuu.

1v ei myöskään voi vielä muistaa eikä sisäistää kieltoja.

Meillä 11kk ikäinen ja tasan tarkkaan muistaa mihin ei saa koskea. Sähköjohdoille kun menee, tietää tasan tarkkaan ettei niin saa tehdä. Itse näyttää, ettei saa koskea. Eli heiluttaa kättään vaakatasossa.

Mutta silti siihen on kiva koskea ja viel oikein katsotaan, et vanhempi lähtee perään.

Meillä ei kiukutella vielä, mutta kyllä yritetään koskea ihan tietosiesti asioihin joihin ei saa koskea.

Onko meillä sitten joku ihmelapsi joka muistaa asioita noinkin pienenä? En usko.

1kk ymmärtää jo monimutkaisiakin lauseita ja ohjeita ja toimii niiden mukaan silloin kun on sillä tuulella.

asioita sen minkä voit ja on järkevää.

tässä on "kun on sillä tuulella". Lapsi voi muistaa, että sähköjohtoon liittyy jotain erilaista kuin leluihin, mutta ei kyllä pysty pitämään mielessään ajatusta "sähköjohtoihin ei saa koskea" kuin korkeintaan ohikiitävän hetken verran.

1v ei myöskään voi vielä muistaa eikä sisäistää kieltoja.

Meillä 11kk ikäinen ja tasan tarkkaan muistaa mihin ei saa koskea. Sähköjohdoille kun menee, tietää tasan tarkkaan ettei niin saa tehdä. Itse näyttää, ettei saa koskea. Eli heiluttaa kättään vaakatasossa.

Mutta silti siihen on kiva koskea ja viel oikein katsotaan, et vanhempi lähtee perään.

Meillä ei kiukutella vielä, mutta kyllä yritetään koskea ihan tietosiesti asioihin joihin ei saa koskea.

Onko meillä sitten joku ihmelapsi joka muistaa asioita noinkin pienenä? En usko.

1kk ymmärtää jo monimutkaisiakin lauseita ja ohjeita ja toimii niiden mukaan silloin kun on sillä tuulella.