Lue keskustelun säännöt.
Miten yksivuotiasta rangaistaan??
08.11.2011 |
En enää muista, kun toinen on jo sen verran vanha, että mites yksivuotiasta rangaistaankaan? Meidän yksivuotias, juuri täytti, on tullut johonkin ikään oikein kerta heitolla. Menee veljen huoneeseen ja kun kiellän esim. hajottamasta legokokoelmia, oikein uhmaantuu, ottaa palikoista kiinni ja heittää. Kannan pois ja kiellän, jonka jälkeen kävelee uudestaan huoneeseen ottaa kiinni mistä hyvänsä, mitä saa käteen ja heittää seinään.
Tämä on tietysti helppo, koska sitten ei enää pääse sinne huoneeseen, pistän oven kiinni ja se sapettaa... mutta ei kai ymmärrä vielä arestipenkin päälle? Kieltäminen ei tehoa todellakaan (katsonut varmaan veljestä mallia :( )
Kommentit (57)
Oletteko aivan hoopoja? Tottakai pieni pitää ottaa kaikkeen mukaan että oppii olemaan muiden kanssa.
Meillä ei ollut MITÄÄN ongelmaa. Ikäero 3 vuotta. Pikkusisko otettiin kaikkeen mukaan, istui kylki kyljessä isosiskon kanssa ja teki samaa kuin hänkin. Aluksi kömpelösti ja sitten paremmin ja paremmin. On nyt varsin taitava 5 vuotias eikä IKINÄ ole riitaa siskon kanssa ollut. Huomaan kyllä, jos jompikumpi haluaa omaa aikaa. Sitten houkuttelen toisen esimerkiksi kirjan kimppuun, piirrän kaverina tms.
paras keino estää sisarusriidat on kohdella pientä tasa-arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttö on parin viikon päästä 1-v. ja uhmailee kanssa samaan malliin. On myös opetellut teatraalisen maahan heittäytymisen ja siihen päälle itkupotkuraivarit, jos jokin asia ei mene hänen haluamallaan tavalla.
Itse olen päättänyt odottaa parempia aikoja, jolloin lapsi ymmärtää jotain syy ja seuraus suhteesta. Siihen asti mennään niin, että tavarat on piilossa kaapeissa tai korkealla ja huoneiden ovet kiinni minne ei saa mennä. Näin päivään mahtuu muutakin kuin suuria konflikteja :D
Hermot on itselläkin välillä koetuksella, varsinkin nyt kun taapero yrittää kiivetä jokapaikkaan. Joten tsemppiä sinnekkin paljon :)
Sillä loppuu riitely. Tottakai menee sekaan häsläämään, jos aina vaan poistetaan paikalta. Sisarusten kuuluu leikkiä yhdessä.
pahanteosta pois ja muihin hommiin. Sehän nauttii oikein kun sä alat riehua ja raivota,saa sinun huomion.... Mun yksivuotias uskoo, kun sanotaan,vaikka kokeileekin. Tiukka EI on sitte viimene, jos ei kauniisti pyytämällä usko, esim, kissan hiekkalaatikkoa ei mennä tonkimaan.
Positiivista huomiota lapselle. Sä oot provosoitunu sen käytöksesta. Rauhotu.
1-vuotiaskin jo ymmärtää aika paljon. Eli kun kielletään napakasti vaikkapa puremasta tai tv.en koskemisesta, niin kyllä tajuaa, mutta toki asia pitää olla oikeasti sellainen mistä on syytäkin kieltää. Isoveljen leluihin on vaikea kieltää koskemasta, koska ne on NIIN mielenkiintoisia ja heittäminen on juuri se mitä tuonikäiset tykkää tehdä. Ei yksivuotiaalle voi mun mieleastä jäähyä vielä antaa, mutta meillä rangaistus oli se että kielsin napakasti ja vein pois tilanteesta. Jos puri minua, niin laskin hänet pois sylistä ja saatoin kovallakin äänellä huutaa EI, koska itse säikähdin... Voi olla että ylireagoin, koska sennjälkeen ei lapsi enää purrut, itsekin säikähti ja alkoi itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on mielestäni rangaistus, mutta aina ei voi sulkea ovea, jos heittelee tavaroita....
ap
ei 1-vuotiasta vielä rankaista! Meillä 1,5 vuotias ja vielä mennään kiellolla kiellon perään. Tietenkin ovi suljetaan, niin ettei pääse huoneeseen. Ei voi edellyttää, että tietää mihin saa ja mihin ei saa koskea. Ihan tyypillistä!
jos lapsi kiukkuaa, niin anna kiukuta vaikka sylissäsi. Yritä itse pysyä tyynenä, vaikka se voikin olla vaikeaa. Kiellon perään voit lisätä jotain positiivista, kuten "isompana saat leikkiä legoilla" tai "ei saa heitellä, vaan laitetaan mieluummin näitä legopalikoita tähän rasiaan" ja alat leikkiä lapsen kanssa hetken.
Olen ehkä huono neuvomaan, kun omani taitaa olla tosi helppo sinun lapseesi verrattuna, tai siis noin pahaa uhmaa ei ole vielä tullut. Toivon sinulle voimia ja pitkää pinnaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan ainoa, mistä mietin jotain seuraamuksia onkin tämä heittely. Muuten repii ja tutkii kaiken, mutta siis ihan oikeasti heittää ja lujaa niitä tavaroita, kun 'keittää kiinni'. Ja muistaa kymmenenkin minuuttia vielä, mitä ei saanut tehdä ja tekee sen, jos vien pois... menee uudelleen koskemaan siihen mihin ei saanut.
Niin, jotain seuraamusta tästä pitäisi. Vien siis pois tilanteesta ja esim. pidän sylissä enkä päästä menemään, jos menee riehumiseksi.
ap
1-vuotiaskin jo ymmärtää aika paljon. Eli kun kielletään napakasti vaikkapa puremasta tai tv.en koskemisesta, niin kyllä tajuaa, mutta toki asia pitää olla oikeasti sellainen mistä on syytäkin kieltää. Isoveljen leluihin on vaikea kieltää koskemasta, koska ne on NIIN mielenkiintoisia ja heittäminen on juuri se mitä tuonikäiset tykkää tehdä. Ei yksivuotiaalle voi mun mieleastä jäähyä vielä antaa, mutta meillä rangaistus oli se että kielsin napakasti ja vein pois tilanteesta. Jos puri minua, niin laskin hänet pois sylistä ja saatoin kovallakin äänellä huutaa EI, koska itse säikähdin... Voi olla että ylireagoin, koska sennjälkeen ei lapsi enää purrut, itsekin säikähti ja alkoi itkemään.
ja sitten selitys ei ei saa se on siskon lelu. Missä Ellin lelu on ja sit yhdessä ettimään sitä. Opit meni hyvin perille eikä traumoja tullut. Tiedän sen siitä kun kaikki lapseni jo aikuisia, joten turha huudella LS apuun:)
Aina mennään lastenkasvatuksessakin laidasta laitaan kuten muodissa. Ensin meidän isovanhempamme eivät saanett juurikaan hellyyttä eikä sodan jälkeinen sukupolvi. Sitten tuli tämä vapaakasvatus oikein ammattilaisten suulla. Nyt sitten huudellaan kuria ja kasvatusta mutta ei saa kurittaa pikkuisenkaan, koska hulluilla meni niin överiksi, että pahoinpitelivät lapsiaan!
Ottaako tämä lainlaatija vastuun tästä laista ettei saa pikkuisenkaan tukistaa? Ottivatko nämä vapaan kasvatuksen keksineet ammattikasvattajat vastuun opetuksistaan?
Varhaiskasvatuksen merkitystä ei mielestäni voi liikaa korostaa. Jos lapsesi ei tottele pienenä niin miten ihnmeessä tottelee isona?
Mukula viedään tukasta tai niskasta ulos sieltä huoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän tämän ikäistä kiukkuajaa voi ottaa tosissaan. En tietysti näytä sitä lapselle, mutta voitte ehkä kuvitella, miltä näyttää pieni 1v, joka katsoo vihaisena ja heittää tavaroita. Hyvä kun kävellä on osannut vähän aikaa. En viitsi muuten pelkkää hämäystäkään käyttää, kun haluan, että oppii itse hillitsemään näitä raivareita, edellinen kun ei oppinut. Tein juuri sitä hämäystä aina, että kiinnitin huomion muualle. Nyt siis uudet konstit...
ap
jos lapsi kiukkuaa, niin anna kiukuta vaikka sylissäsi. Yritä itse pysyä tyynenä, vaikka se voikin olla vaikeaa. Kiellon perään voit lisätä jotain positiivista, kuten "isompana saat leikkiä legoilla" tai "ei saa heitellä, vaan laitetaan mieluummin näitä legopalikoita tähän rasiaan" ja alat leikkiä lapsen kanssa hetken.
Olen ehkä huono neuvomaan, kun omani taitaa olla tosi helppo sinun lapseesi verrattuna, tai siis noin pahaa uhmaa ei ole vielä tullut. Toivon sinulle voimia ja pitkää pinnaa!!
sanoistahan on kyse. Minusta ei ole rangaistus viedä lapsi rauhallisesti toiseen huoneeseen, joku jäähy on minusta rangaistus. Ja juuri sillä, että et anna lapsen rikkoa, opetat hänelle, mitä ei voi tehdä. Muistan hyvin esikoiseni vaiheen, joka hänellä oli puolitoistavuotiaana: hän teki aivan järjestelmällisesti kaikkea, mikä oli kiellettyä eli mistä ohjattiin pois. Kyllä 1-vuotiaskin siis oppii, mitä on tapana tehdä ja mitä taas ei tehdä. Eikä siis vain summamutikassa säntäile paikasta toiseen, vaan alkaa koetella vanhempiaan. Mutta uhmaa se ei meillä mielestäni vielä ollut. Eipä sille oikein mitään voi, jos lapsi on pahantuulinen :) Se ei ole syy antaa tehdä mitä vaan, vaan paha tuuli on vain kestettävä, niin lapsen kuin äidinkin. Mutta enpä laittaisi kiukkuavaa lasta tuhoamaan isomman leikkejä, en todellakaan! Silloin kun on hyväntuulinen, voi leikkiä vieressä omiaan. Muista iloita lapsesi taidoista ja antaa hänelle myönteistä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletpa tosiaan pahasti päässyt unohtamaan. Ei yksi vuotias osaa syy-seuraus suhteita. Yksi vuotias on vielä osa sinua, yhdessä mennään, yhdessä tehdään, otat tenavan kainaloon hommia tehdessäsi.
myös osaa jo ärhennellä ja paiskoa leluja, jos harmittaa. mutta sitä se mielestäni juuri onkin - turhautumien purkautumista fyysisesti. Saattaa myös huitoa minua kasovihin, eli läpsii. Epäilemättä mallia on saanut 3-vuotiaalta isoveljeltään, joka ei muistaakseni vastaavassa iässä tehnyt mitään samantapaista.
Tyttö olisi kovasti myös kiinnostunut isoveljen leikeistä, ja osallistuu niihin yleensä hajottamalla, kun ei muusta tietenkään ymmärrä. Osallistua saa sen verran kun pystyy, mutta jos yleinen rauha alkaa olla mennyttä (ja isoveli aika nopeasti siskoonsa hermostuu) niin teen juuri niin kuin lähes kaikki vastaajat ovat sanoneet: siirrän pienemmän kauemmas tekemään jotain muuta. Tietysti kiellän (ei saa lyödä, ei saa ottaa kädestä), mutta aika hukkaan ne vielä tuon ikäiselle menevät. Pakko se kuitenkin on pienelle aloittaa, että jos 1000. toisto toisi jo jotain tulosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei sanoja vielä ymmärretä. Rajaa on tosin vaikea vetää, minkä vuoksi ymmärrän, että on kiellettyä. ENkä itse sitä harrasta myöskään, mutta luulen, että traumoitta selviäisi siitä kyllä.
ap
ja sitten selitys ei ei saa se on siskon lelu. Missä Ellin lelu on ja sit yhdessä ettimään sitä. Opit meni hyvin perille eikä traumoja tullut. Tiedän sen siitä kun kaikki lapseni jo aikuisia, joten turha huudella LS apuun:)
Aina mennään lastenkasvatuksessakin laidasta laitaan kuten muodissa. Ensin meidän isovanhempamme eivät saanett juurikaan hellyyttä eikä sodan jälkeinen sukupolvi. Sitten tuli tämä vapaakasvatus oikein ammattilaisten suulla. Nyt sitten huudellaan kuria ja kasvatusta mutta ei saa kurittaa pikkuisenkaan, koska hulluilla meni niin överiksi, että pahoinpitelivät lapsiaan!
Ottaako tämä lainlaatija vastuun tästä laista ettei saa pikkuisenkaan tukistaa? Ottivatko nämä vapaan kasvatuksen keksineet ammattikasvattajat vastuun opetuksistaan?
Varhaiskasvatuksen merkitystä ei mielestäni voi liikaa korostaa. Jos lapsesi ei tottele pienenä niin miten ihnmeessä tottelee isona?
Mukula viedään tukasta tai niskasta ulos sieltä huoneesta.
Housut kinttuihin ja remmillä paljaalle perseelle. Ei tarvita uusavuttomien arestinurkkia.
Oletteko aivan hoopoja? Tottakai pieni pitää ottaa kaikkeen mukaan että oppii olemaan muiden kanssa.
Meillä ei ollut MITÄÄN ongelmaa. Ikäero 3 vuotta. Pikkusisko otettiin kaikkeen mukaan, istui kylki kyljessä isosiskon kanssa ja teki samaa kuin hänkin. Aluksi kömpelösti ja sitten paremmin ja paremmin. On nyt varsin taitava 5 vuotias eikä IKINÄ ole riitaa siskon kanssa ollut. Huomaan kyllä, jos jompikumpi haluaa omaa aikaa. Sitten houkuttelen toisen esimerkiksi kirjan kimppuun, piirrän kaverina tms.
paras keino estää sisarusriidat on kohdella pientä tasa-arvoisesti.
Kyllä isommalla sisaruksella on oikeus leikkiä rauhassa, ilman että 1-vuotias on mukana sotkemassa. Niinkuin isompienkin sisarusten kanssa, aina ei tarvitse leikkiä yhdessä. Varsinkin jos on kaveri kylässä leikkimässä, niin silloin pitää saada leikkiä ihan rauhassa. Välillä on tietenkin otettava se pienikin mukaan.
Mutta ei meillä ainakaan se oma legokasa kiinnosta vaan pitää päästä rikkomaan juuri se sisaruksen rakennelma. Eikä todellakaan toimi se, että sisarukset leikkivät yhdessä jos toinen osaa jo oikeasti leikkiä ja toisen hauskin leikki on hajottaminen (niinkuin tuossa vaiheessa vielä kuuluukin). Eiköhän sillä isosisaruksellakin ole oikeus omiin leikkeihin, vaikka välillä toki voidaan leikkiä yhdessäkin niitä pienen leikkejä.
Tuttua on myös maahan heittäytyminen ja kiukuttelu kiellon jälkeen, sekä saman kielletyn asian toistaminen sata kertaa. Todella rasittavaa, mutta tuo vaihe menee kyllä ohi. Kiukutella meillä saa aivan vapaasti, mutta tavaroita ja ihmisiä ei saa vahingoittaa.
Mielestäni silti noin pientä ei rankaista vaan sanotaan tiukasti ei ja poistetaan tilanteesta. Tai kaipa tuokin on jo tavallaan se rankaisu. Miten ihmeessä lapsi muuten oppii kiellon merkityksen jos sitä ei kädestä pitäen opeteta.
Ja jos lapsi heittelee tavaroita kieltämisen jälkeen niin silloinkin meillä vain kielletään uudestaan ja jälleen sanotaan ei, ei saa heittää tavaroita.
Helpommalla pääset kun otat arvotavarat lapset ulottumattomille. Jotkut lapset antavat kaikkien tavaroiden olla, mutta toiset kokeilevat kaikkea mahdollista. Lapsetkin on erilaisia.
Yksivuotiaalla ei edes muisti vielä pelaa niin että kieltoja välttämättä edes muistaa. Noin puolitoistavuotiaana homma rupeaa toimimaan. Lapsi ulos ja ovi kiinni ja odotat että se kasvaa.
ihan päreiksi... suututtaisi minuakin. Etenkin kun siitä vielä innostuu ja repii lisää ja heittää ja huutaa. NO, siis parhaana päivänä minäkin opetan näitä leikkimään yhdessä, mutta älä yleistä lapsiasi. Veikkaanpa, että meillä tämä pienempi on hieman temperamenttisempi. Kyllä minä olen nähnyt useita yksivuotiaita, jotka eivät revi mitään, tämä nyt ei vaan ole sellainen. Aina. Toisinaan on oikein nätistikin.
Sitä en tiedä, miten yksivuotias houkutellaan kirjan kimppuun, en todellakaan. Sitä lähinnä syödään tai kokeillaan miten sivut kääntyvät. Sitten taas kiivetään ja kävellään. Olen yrittänyt kyllä. Aikaa saa ihan yllin kyllin, veli on jo eskarissa.
Oletteko aivan hoopoja? Tottakai pieni pitää ottaa kaikkeen mukaan että oppii olemaan muiden kanssa.
Meillä ei ollut MITÄÄN ongelmaa. Ikäero 3 vuotta. Pikkusisko otettiin kaikkeen mukaan, istui kylki kyljessä isosiskon kanssa ja teki samaa kuin hänkin. Aluksi kömpelösti ja sitten paremmin ja paremmin. On nyt varsin taitava 5 vuotias eikä IKINÄ ole riitaa siskon kanssa ollut. Huomaan kyllä, jos jompikumpi haluaa omaa aikaa. Sitten houkuttelen toisen esimerkiksi kirjan kimppuun, piirrän kaverina tms.
paras keino estää sisarusriidat on kohdella pientä tasa-arvoisesti.
oikeasti tuntuu tuolta, mutta oikeasti 1-v:n päässä ole sellaista asiaa kuin "tahallaan ja tietoisesti pahanteko" tai tarkoitus suututtaa äiti/veli. Kysy keneltä tahansa kehityspsykologian tai kasvatuksen asiantuntijalta.
1v ei myöskään voi vielä muistaa eikä sisäistää kieltoja.
Mutta asiaan: itse poistaisin tilanteesta (ei tukasta repien kuten joku sankari ehdotti, vaan ihan vaan kantaen) sen sata kertaa, ja yrittäisin siinä välissä keksiä jotain kiehtovampaa puuhaa kuin ne veljen leikit.