Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksestä jäänyt synnytyspelko
07.11.2011 |
Olen ihanan hurmaavan 1-vuotiaan äiti ja haluaisin kovasti toisen lapsen. Synnytyksestä on jäänyt kuitenkin todella suuri synnytyspelko ja asia painaa mieltäni kovasti...
Synnytykseni meni ponnistusvaiheeseen saakka hyvin. Niin hirveää kipua en olisi ikinä voinut kuvitellakaan mitä sitten koin ja tuloksena oli useat pitkät repeämät ja pahimpana sulkijalihaksen repeämä. Leikkaussaliinhan siitä lähdettiin saman tien. Seuraavana päivänä leikannut lääkäri kertoi, että en tule enää synnyttämään vaikka leikkaus olikin onnistunut hyvin. Sulkijalihakseni kun kuulemma ei enää toiste kestä mennä poikki, joten sitä riskiä ei pitäisi ottaa että näin kävisi.
Jälkitarkastuksessa eri lääkäri totesi, että parantuminen oli lähtenyt hyvin käyntiin ja mikäli oireita ei tulisi jatkossa, voisin hyvin synnyttää alateitse. Olin hyvin hämmentynyt tästä, mutta en tajunnut asiaa sen tarkemmin siinä kysellä, kun vielä silloin ei uusi vauva ollut todellakaan mielessä.
Nyt olemme mieheni kanssa jo pitkään puhuneet toisen yrittämisestä ja haluaisimme kovasti toisen lapsen. Minua kuitenkin pelottaa kovasti sekä alatiesynnytys -mitä jos käy samalla tavalla??- että keisarileikkaus. Itse asiassa olin jo raskaana, mutta sain keskenmenon vklla 11 :( Raskaana ollessani muistelin aina varsinkin nukkumaan mennessäni synnytystäni, kävin sitä kohta kohdalta läpi välillä kyyneliin asti, niin paljon se pelotti... Haluaisin asialle jonkinlaisen mielenrauhan ennen kuin alamme uudestaan yrittämään.
Onko teillä samantapaisia kokemuksia? Oletteko pystyneet synnyttämään pelosta tai juuri tuosta lihaksen repeämisestä huolimatta?
Kommentit (18)
ymmärrän hyvin tuon pointin, että sektion saat sitä halutessasi. Mutta mitä ideaa on tuossa "ja jos yksi lääkäri sanoo yhtä, silloin hakeudut toisen pakeille"? Tarkoituksena siis saada mahdollisimman ristiriitaista informaatiota? Toki asia on eri, jos tarkoituksena on saada mahdollisimman asiantunteva mielipide, mutta niillä asiantuntijoillakin on usein aivan erilaiset hoitolinjaukset. Mistä löydät sen pätevimmän mielipiteen? Olihan se tilannekin muuttunut tuossa toimenpiteen ja uusintatutkimuksen välissä, eli repeämä todettiin hyvin parantuneeksi.
Tsemppiä siis :)
eikä sun ole mitään järkeä IKINÄ yrittää alakautta. Mielestäni asiassa ei ole mitään epäselvää.
Ja jos yksi lääkäri sanoo yhtä, silloin hakeudut toisen pakeille.
Tsemppiä, ei muuta kuin uutta vauvaa yrittämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuitenkin. Papereissa lukee "syvä emättimen suuntainen repeämä", täysin kivuttomaksi toipuminen otti puoli vuotta, tikkien määrää lääkäri ei kertonut, verenhukka oli toista litraa, Hb putosi kolmanneksen. Varsinaista pelkoa ei jäänyt mutta toinen synnytys huoletti kyllä. 2v myöhemmin olin jälleen synnärillä. Kätilö valoi minuun uskoa että kudokset muistavat nyt venyä ja kannusti synnyttämään kontallaan jolloin paine peräaukon suuntaan on pienempi. Toinen lapsi oli 300g ekaa isompi, alle nelikiloinen ja muutamalla tikillä selvittiin.
Sinun tapauksessasi en ehkä kuitenkaan ottaisi riskiä uudesta repeämästä, koska jos se olisi yhtä paha, voisi vaikuttaa loppuelämään. Vaatisin siis sektion eritoten jos asia jo ennen odotusta ja koko odotuksen ajan sinua vaivaa/pelottaa.
Minulla oli myös synnytyspelko ensimmäisen vaikean ja pitkän synnytyksen jälkeen. Ei mennyt kyllä sektioon, mutta ponnistusvaihekin kesti kaksi tuntia ja vauva väärinpäin. En ollut ollenkaan varautunut sellaiseen kipuun.
Toinen synnytys olikin sitten paljon helpompi ja nopeampi. Pyydä toki leikkausta jos siltä tuntuu, mutta jos lääkäri on todennut, että alakauttakin onnistuu luota siihen. Ja varmaan kannattaa mennä vielä eri lääkärille pyytämään arvioita tilanteestasi.
Sinne voi ja pitääkin mennä ennen uutta raskautta! Voit rauhassa jutella kaikesta ilman raskauden tuomia paineita.
Tiedättekö ketään joka olisi synnyttänyt uudestaan alakautta vaikka ensimmäisessä synnytyksessä käynyt em tavalla?
-ap
Seuraava meni ihan hyvin. Tuli vain ihan pieniä repeämiä.
Vauva oli vähän pienempi.
Lääkärit eivät puoltaneet sektioon menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuitenkin. Papereissa lukee "syvä emättimen suuntainen repeämä", täysin kivuttomaksi toipuminen otti puoli vuotta, tikkien määrää lääkäri ei kertonut, verenhukka oli toista litraa, Hb putosi kolmanneksen. Varsinaista pelkoa ei jäänyt mutta toinen synnytys huoletti kyllä. 2v myöhemmin olin jälleen synnärillä. Kätilö valoi minuun uskoa että kudokset muistavat nyt venyä ja kannusti synnyttämään kontallaan jolloin paine peräaukon suuntaan on pienempi. Toinen lapsi oli 300g ekaa isompi, alle nelikiloinen ja muutamalla tikillä selvittiin.
Sinun tapauksessasi en ehkä kuitenkaan ottaisi riskiä uudesta repeämästä, koska jos se olisi yhtä paha, voisi vaikuttaa loppuelämään. Vaatisin siis sektion eritoten jos asia jo ennen odotusta ja koko odotuksen ajan sinua vaivaa/pelottaa.
eli vieläkin välillä yhdyntä sattuu juurikin noiden emättimen pitkien repeämisien takia. Sekin tässä ottaa pannuun, että miten voi kestää toipuminen näin kauan..??
Ja tosiaan juurikin sitä eniten pelkään, että lihas repeytyy uudelleen, jolloin voidaan olla kirjaimellisesti paskamaisessa tilanteessa... ongelma vaan on kun en tosiaan haluaisi sektiotakaan :/ Eikö siinäkin toipuminen vie kauan?
Voi kun joku voisi mulle luvata ettei käy samoin niin menisin ilolla synnyttämään :) Tosi ristiriitaista, kun synnytys on ollut ihanin ja hirvein kokemus samaan aikaan...
-ap
Mulle tuli vielä komplikaatioita tuon korjausleikkauksen jälkeen. kontrolleissa oli ymmärtäväinen pelkopolin lääkäri, joka laittoi merkinnän papereihin, että ei tarvitse enää synnyttää alakautta ellen niin halua ja olosuhteet ole suotuisat.
Toista lasta odottaessa jo kohtuullisesti parantuneet vaivat tulivat uudelleen pahemmiksi, ja silti se sektiopäätös ei tuntunut olevan sairaalassa ihan selvä juttu. jotkut lääkärit ja hoitajat olivat minulle sanoneet, että et enää koskaan synnytä alakautta, ja sitten toiset.. olivat valmiita laittamaan alatiesynnytykseen.
Pelkopolin asiakkaana siis sain sektion, muuhun en olisi henkisesti kyennyt. Sanottiin, että kai sen sitten voi tehdä, kun kerran on noita ongelmiakin vielä, mutta itsestäänselvyys se ei ollut.
Sektio meni ihan hyvin, jotain tuli siinäkin, mutta NIIN ÄÄRETTÖMÄN paljon turvallisempi sekä minulle että vauvalle tuo, mitä esikoisen hurja alatiesynnytys. Ja sektiosta parantuminen kesti n.2kk, vauvalla ei ollut parannuttavaa, kun taas alatiesynnytyksen jälkeen paraneminen vei 1,5v minulla ja vauvalla muutama kuukausi. Parannuttiin onneksi kummatkin esikoisen synnytyksestä. Olisi siis huonomminkin voinut käydä:(.
Nyt odotan kolmatta, ja sfinkterin ongelmat ovat taas palanneet, pahempina vielä oikeastaan..Synnytystapakeskustelu on kohta pelkopolin lääkärin kanssa. Alkuraskaudessa olin sitä mieltä, että jos vaan mitenkään pystyisin, haluaisin synnyttää alakautta, JOS se olisi varmasti turvallista. Olisi ihana saada vauva heti viereen ja toipua itse nopeasti. Mutta nuo peräsuoliongelmat kun ovat taas tulleet, niin ei tule enää mieleenkään riskeerata mitään. En suostu enää revittäväksi, elämän pitäisi kuitenkin jatkua vielä... Arpikudos ei jousta kuten terve kudos, ja arpikudosta tuo peräpää on täynnä..
Suosittelen sinulle pelkopolilla käyntiä, jo ennen raskautta. Ja raskauden aikana.
Ja tsemppiä..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toipuminen sektiosta ei välttämättä ollenkaan kestä kauaa. Joillain kestää pidempään kuin toisilla, etukäteen ei voi tietää.
Yhtälailla jotkut eivät repeä alatiesynnytyksessä, mutta joillekin käy niin.
Kummallista on, että aina pelotellaan sektion vaaroilla. Sektiosta kerrotaan vain riskit ja nekin yleensä aika hurjassa valossa. Alatiesynnytyksen riskeihin viitataan kintaalla.
Aina tunnutaan sanovan, että "alatiesynnyt on luonnollinen tapa" jne jne, mitä se varmasti sinänsä onkin. Mutta on todella ristiriitaista, että alatiesynnytyksen riskeistä on äärettömän vaikea saada tietoa, kun taas sektiosta maalaillaan aina hirveitä kauhukuvia.
Miten voidaan olettaa, että synnyttäjä voi saada oikeaa ja puolueetonta tietoa, jota ei ole tungettu täyteen aivopesua?
Itse en lähtisi ap:n tilanteessa kerjäämään verta nenästäni (tai mistään muustakaan paikasta) synnyttämällä uudestaan alakautta. En haluaisi ottaa sitä riskiä, että joutuisin olemaan vaipoissa loppuikäni.
Auttoi kovasti, minä en tiennyt että pelkopolille voi mennä ENNEN raskautta juttelemaan. Siksikin täällä panikoin ja kyselen. Täytyypä ottaa selvää asiasta!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kuullut että voi mennä pelkopolille ennen raskautta. Itse en siis varsinaisesti pelkopolilla käynyt, vaan kävin noissa lääkärin kontrolleissa, joita oli useita, ja lääkäri oli siis pelkopolin lääkäri.
Mutta kysy suoraan pelkopolilta asiasta. Ja en lisäksi, edellinen synnytys on hyvä käydä läpi esim. synnytyksessä olleen kätilön kanssa. Sulla on tosin nyt niin pitkä aika synnytyksestä, että en tiedä, onko tuo varsivaisesti mahdollista, mutta siellä pelkopolilla sitä voi varmasti käydä läpi.
Tää on sellainen juttu kyllä, että itse saa kaivamalla kaivaa tietoa, ja pitää puoliaan, jos ei satu ymmärtäväisiä ihmisiä vastaan. Ja noista yhdyntäkivuista; voi miten ne kuulostaa tutuilta:(. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että olin itse epätoivoinen suunnilleen tuon vuoden jälkeen syynytyksestä, että eikö tämä koskaan enää onnistu, mutta sen jälkeen, pikkuhiljaa tilanne alkoi korjaantua. Kun esikoinen oli reilu 1,5v, en enää saanut kipukohtauksia kuin tosi harvoin. (joku hermo oli ilmeisesti jäänyt jumiin tms..) Ja jos kivut eivät olisi loppuneet, jollain sähköjutulla olisi voitu yrittää hoitaa sitä. toivotaan että sullakin loppuu kivut, ja ellei, niin jotain apua siihenkin on olemassa..
ja olen siis tuo aiempi vastaaja, joka kävi pelkopolilla:)
- voit huoletta jättää ehkäisyn poia, jos sinulla on ollut yhdet kuukautiset tuon keskenmenon jälkeen
- pyydä mahd pian lähete neuvolasta pelkopolille- todennäköisesti voit saada sen ihan vain soittamalla äitiysneuvolaterveydenhoitajallesi. Noin paljon murhetta aiheuttanut synnytys on hyvä käydä perusteellsiesti läpi ammattilaisen kanssa.
- mene hyvillä mielein suunniteltuun sektioon ensi kerralla. Yksi sektio ei ole hirveän riskialtis juttu, pahimmat riskit sektiosta kantaa seuraava, arpisessa kohdussa kasvava lapsi. Mutta kaksikin (ja kolmekin) sektiota on ihan ok, jos on hyvä syy. Eli jos ette vallan suurperhettä havittele, niin ilman muuta sektioon, niin ei tarvitse murehtia mahdollista pidätyskyvyn menetystä.
- mitä vielä jatkuviin repeämäkipuihin tulee, niin arvet ovat vielä muutostilassa, ja todennäköisesti parannusta on luvassa. Jos lapsesi on kuitenkin jo 1 v, väli on riittävä, eli lantionpohjasi kestää varmasti jo seuraavan raskauden
- lopeta asian itseksesi pohtiminen ja nauti lapsestasi ja haaveile rauhassa tosesta vauvasta. Kuulostat siltä, että sinulla on hyvät edellytykset päästä asiasta yli, kun vain hakeudut sinne pelkopolille, ja sitten voit keskittyä elämässä muuhun kuin menneen ja tulevan synnytyksen miettimiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kuullut että voi mennä pelkopolille ennen raskautta. Itse en siis varsinaisesti pelkopolilla käynyt, vaan kävin noissa lääkärin kontrolleissa, joita oli useita, ja lääkäri oli siis pelkopolin lääkäri.
Mutta kysy suoraan pelkopolilta asiasta. Ja en lisäksi, edellinen synnytys on hyvä käydä läpi esim. synnytyksessä olleen kätilön kanssa. Sulla on tosin nyt niin pitkä aika synnytyksestä, että en tiedä, onko tuo varsivaisesti mahdollista, mutta siellä pelkopolilla sitä voi varmasti käydä läpi.
Tää on sellainen juttu kyllä, että itse saa kaivamalla kaivaa tietoa, ja pitää puoliaan, jos ei satu ymmärtäväisiä ihmisiä vastaan. Ja noista yhdyntäkivuista; voi miten ne kuulostaa tutuilta:(. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että olin itse epätoivoinen suunnilleen tuon vuoden jälkeen syynytyksestä, että eikö tämä koskaan enää onnistu, mutta sen jälkeen, pikkuhiljaa tilanne alkoi korjaantua. Kun esikoinen oli reilu 1,5v, en enää saanut kipukohtauksia kuin tosi harvoin. (joku hermo oli ilmeisesti jäänyt jumiin tms..) Ja jos kivut eivät olisi loppuneet, jollain sähköjutulla olisi voitu yrittää hoitaa sitä. toivotaan että sullakin loppuu kivut, ja ellei, niin jotain apua siihenkin on olemassa..
ja olen siis tuo aiempi vastaaja, joka kävi pelkopolilla:)
Kovasti olen yrittänyt löytää tietoa tuosta lihaksen repeytymisestä ja mahdollisuudesta synnyttää uudelleen. Sitäkin jo hermoilen, että toinen asiantunteva lääkäri sanoo toista ja toinen toista, mihinkäs tässä uskaltaa luottaa?! Mutta eihän se auta kuin luottaa ja toivoa, että polilla päästään yhteisymmärrykseen. En halua, että minua painostetaan tai kokemustani vähätellään...
Joo ja kyllähän tässä HITAASTI mutta varmasti parannutaan, puoli vuotta sitten tilanne oli vielä sänkyhommissa ihan mahdoton! Nyt jo mieskin alkaa saamaan "vanhan" vaimonsa takaisin vaikka en vielä täysin entiseni olekkaan :D
Ja kiitos vielä sinulle:)
Polille käy tieni.
-huojentunut ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta sitten synnytin esikoispoikamme 30h synnytyksessä... Tulos oli 3. asteen repeämä- eteen, 5 cm sisälle ja taakse sfinkteriin asti. Menetin 2,5 l verta ja ommeltiin leikkaussalissa. Huh huh!
Syy miksi ensimmäinen synnytys oli niin vaikea oli tarjontavirhe (jota ei huomattu Kättärillä!!). Poika syntyi avosuisessa tarjonnassa ja pään ympärys 36 cm ja itse olen varsin pienikokoinen nainen. Olin tietysti aivan uupunut 30h jälkeen ja jouduttiin ottamaan imukuppi avuksi sekä kätilö painoi vatsan päältä. Repeämällä oli siis selkeä syy.
Ajattelin kun aloin odottaa toista että jos on lainkaan merkkejä isosta lapsesta, tarjontavirheestä tai pitkittyneestä synnytyksestä niin vaadin sektion. Se oli pelkopolin kanssa keskusteltukin etukäteen.
Yllätyksekseni toinen synnytys oli todella helppo!!! Siitä kun heräsin kesti vain 3h! Olin pyytänyt etukäteen jotain puudutusta ponnistusvaiheeseen jotta pysyn rauhallisena enkä puske liikaa. Olin harjoitellut hengitystä ja erityisesti leuan rentona pitämistä. Tämä viimeksi mainittu oli koko synnytyksen a ja o! Tästä pitäisi kertoa enemmän - rento leuka avaa synnytyskanavaa erittäin hyvin.
Toinen vauva oli samankokoinen kuin esikoinen, mutta hieman pienempi pää (33cm) ja tuli oikeassa tarjonnassa.
Siitä vaan yrittämään ja tilanteen mukaan menette, jos tuntuu siltä että sektio on turvallisempi vaihtoehto niin vaadit sen. Ei tosiaankaan kannata riskeerata pysyviä sfinkterivaivoja...
Onnea matkaan!
K
Hienoa K, että tiesit syyn tapahtuneeseen ja pystyit sen pohjalta suunnittelemaan. Toinen synnytyksesi kuulostaa menneen niin kuin haaveissani:) Minulle ei syytä kerrottu ja luulen etteivät tienneet (?) miksi niin kävi.
Leikannut lääkäri sanoi, että vauveli oli jostain syystä tullessaan "vetänyt" 2 syvää ja pitkää uraa emättimeen ja lisäksi oli monia pienempiä repeämisiä + se lihasrepeämä. Mistään tarjonnasta ei ollut puhetta. Kätilö oli pahoillaan, että näin kävi, ei voinut kuulemma ulkoa päin nähdä/ennustaa näin pahoja vaurioita. Kaikki kun näytti menevän hyvin ja niin monet äidit huutavat, että nyt repeää... Enkä nyt todellakaan kätilöä syytäkään, mistäs tuon olisi voinut tietää. Mutta haluaisin kyllä tietää oliko tapahtumille jokin tietty syy.
-ap
eikä sun ole mitään järkeä IKINÄ yrittää alakautta. Mielestäni asiassa ei ole mitään epäselvää.
Ja jos yksi lääkäri sanoo yhtä, silloin hakeudut toisen pakeille.
Tsemppiä, ei muuta kuin uutta vauvaa yrittämään!
...teksti oli ihan kuin suoraan mun suusta :o
Tiedättekö ketään joka olisi synnyttänyt uudestaan alakautta vaikka ensimmäisessä synnytyksessä käynyt em tavalla?
-ap