Kertokaapa että miten aloittaa keskustelu toisen lapsen toiveesta?

Huomasin että muotoilin otsikon väärin.



Ap

Meille oli alusta asti selvää, että jos lapsia hankitaan (joo hankitaan ja hankitaan) niin niitä hankitaan sitten useampi. Ei saa jäädä (ainakaan meistä jos on kiinni) yhteen, sisarus on oltava. Kummallakin meistä on sisaruksia ja kummallakin on käsitys ja näkemys siitä, mitä ainoana lapsena oleminen on. Jos ette ole vielä tällaisesta keskustelleet, niin kyllä nyt olisi ehkä aika? Kerro, kuinka toivot lapsellesi sisaruksen, kuinka valtavan tärkeä asia maailmassa on, että on oma sisarus. Kerro vauvan kaipuustasi, siitä, että sinusta tuntuu, että perheesi ei ole vielä kokonainen, vaan että jotain puuttuu.

me kun puhutaan kaikesta koko ajan. Olemme puhuneet perheen koosta ja ajatuksista sen suhteen jo ennen kuin oli ensimmäistäkään lasta, monta kertaa rankan vauvavuoden aikana, että ei hemmetti ei kyllä todellakaan ruveta pikkukakkosta miettimään vielä, nyttemmin kun on alkanut helpottaa niin asia saattaa putkahtaa jossain sivulauseessa jommalla kummalla...



miksi asia on niin iso tabu teillä? Kannattaisi oikeasti ehkä miettiä sitä ensin. Miksi se ei ole kuten mikä tahansa aihe, mistä voisi puhua / ajatella ääneen? Esim. Ootko sä miettinyt koskaan millaista olisi jos tulis toinen lapsi? Tai: Oon miettinyt viime aikoina paljon sitä että halutaanko me toinen lapsi pienellä ikäerolla tai ollenkaan, en osaa ite päättää, mitä mieltä sä olet? Oisko se kuitenkin kiva että lapsella olisi sisarus... jaksettaisko me..



Sori, mun mielestä on kovin kummallista ettei sinulla ole hajuakaan mitä mieltä miehesi on asiasta. Mutta kokeile vaikka noita ylläolevia lauseita.

siitä, millaista on olla ainoa lapsi?

T. onnellinen ainoa lapsi

Meille oli alusta asti selvää, että jos lapsia hankitaan (joo hankitaan ja hankitaan) niin niitä hankitaan sitten useampi. Ei saa jäädä (ainakaan meistä jos on kiinni) yhteen, sisarus on oltava. Kummallakin meistä on sisaruksia ja kummallakin on käsitys ja näkemys siitä, mitä ainoana lapsena oleminen on. Jos ette ole vielä tällaisesta keskustelleet, niin kyllä nyt olisi ehkä aika? Kerro, kuinka toivot lapsellesi sisaruksen, kuinka valtavan tärkeä asia maailmassa on, että on oma sisarus. Kerro vauvan kaipuustasi, siitä, että sinusta tuntuu, että perheesi ei ole vielä kokonainen, vaan että jotain puuttuu.

miltä hänestä tuntuisi ajatus että lapsia olisi useampi?



Hän ei ole välttämättä sen kummemmin pohtinut asiaa, niin suusi aukaisemalla saat asian liikkeelle kuitenkaan mitenkään painostamatta. Kyllä tuosta asiasta varmasti puhua kannattaa, niin ei jää kaivelemaan ja jos molemmat suurempaa perhettä kaipaisitte, niin ei ikäeroksi tulisi montaa vuotta.



M38

mies vihjaisi: "Onkohan tuolla lapsella kiva olla yksin? Se tarvis leikkikaverin..." Siitä sitten keskusteltiin taloudelliset tilanteet, opiskelutilanteet/työtilanteet ja todettiin, että nyt olisi oikeastaan kaikin puolin hyvä tilaisuus.

Aiemmin, ihan seurustelun alussa jo, oli puhuttu, että lapsia tulee. Mies halusi pari ja minä enemmän. Nyt meillä on kaksi lasta ja tällä hetkellä tuntuu, että lukumäärä on sopiva.

Meille oli alusta asti selvää, että jos lapsia hankitaan (joo hankitaan ja hankitaan) niin niitä hankitaan sitten useampi. Ei saa jäädä (ainakaan meistä jos on kiinni) yhteen, sisarus on oltava. Kummallakin meistä on sisaruksia ja kummallakin on käsitys ja näkemys siitä, mitä ainoana lapsena oleminen on. Jos ette ole vielä tällaisesta keskustelleet, niin kyllä nyt olisi ehkä aika? Kerro, kuinka toivot lapsellesi sisaruksen, kuinka valtavan tärkeä asia maailmassa on, että on oma sisarus. Kerro vauvan kaipuustasi, siitä, että sinusta tuntuu, että perheesi ei ole vielä kokonainen, vaan että jotain puuttuu.

Miehellä on yksi isoveli.

Sisarusväleistä ei ole ollut puhettä, ainoastaan sen verran että itse olen sanonut sukuni olevan minulle äärimmäisen tärkeää, ja että esim. siskoni on minulle äärimmäisen tärkeä ihminen. Miehelle taas suku ei ole kovinkaan tärkeä, hänen isoveljensä on alkoholisti ja lainaa mieheltäni koko ajan rahaa hänen ja vaimonsa ryyppäämiseen.

Olen myös sanonut että haluaisin että lapsia olisi enemmän kuin yksi, ja että haluaisin että lapsilla on korkeintaan viisi vuotta ikäeroa, mutta mies ei ole oikein kommentoinut asiaa mitenkään.

Ärsyttää tämä tilanne itseänikin. Tiedän että alkoholin "voimalla" saisin asian sanottua, mutta tuo on sellainen asia että haluaisin puhua siitä selvänä. Enkä ole mikään juoppo, olen vain ujo ja aika epävarma ns. suurien asioiden kynnyksellä. Pelottaa vain että mies lyttää koko ehdotuksen..

Ap

mies vihjaisi: "Onkohan tuolla lapsella kiva olla yksin? Se tarvis leikkikaverin..." Siitä sitten keskusteltiin taloudelliset tilanteet, opiskelutilanteet/työtilanteet ja todettiin, että nyt olisi oikeastaan kaikin puolin hyvä tilaisuus.

Aiemmin, ihan seurustelun alussa jo, oli puhuttu, että lapsia tulee. Mies halusi pari ja minä enemmän. Nyt meillä on kaksi lasta ja tällä hetkellä tuntuu, että lukumäärä on sopiva.

Ei sitä toista lasta "alettu heti tekemään", vaan asiasta keskusteltiin vielä jonkin ajan kuluttua uudelleen. Ja muuten silloinkin mies asian otti puheeksi!

mutta jos se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, niin ehkä sitten lähestyisin asiaa kautta rantain... Sopivassa tilanteessa antaisin vinkkejä, että sisko tai veli olisi varmaan mukava juttu ja katsoisin miten mies siihen reagoi. Mutta silti rehellinen suora puhe olis paikallaan. Eihän sun tarvii heti töksäyttää, että sä haluat toisen lapsen ja mielummin nyt heti, vaan keskustelun voi aloittaa tyyliin: ajatus toisesta lapsesta on alkanut tuntua mukavalta, mitä mieltä sinä olet...

Kysyin mitä mieltä mies on. Mies ilmoitti ettei ole asiaa miettinyt ja ettei siis tiedä. Sanoin että mieti. Parin viikon kuluttua mies ilmoitti että joo tehdään vaan se toinen. Sama juttu kolmannen kanssa.

Ei siinä oikein auta muu kuin saada se suunsa auki, ja sen saa auki jos sitä lasta oikein haluaa.

Ärsyttää tämä tilanne itseänikin. Tiedän että alkoholin "voimalla" saisin asian sanottua, mutta tuo on sellainen asia että haluaisin puhua siitä selvänä. Enkä ole mikään juoppo, olen vain ujo ja aika epävarma ns. suurien asioiden kynnyksellä. Pelottaa vain että mies lyttää koko ehdotuksen..

Ap

Ymmärrän että asia jännittää kun toista toivot ja olet epävarma miehesi reaktiosta, mutta usko pois ei se tilanne siitä jahkaamalla parane. Rohkeasti otat vain puheeksi ja todellakin selvinpäin ja mielellään kahdenkesken :)

M38

mutta jos se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, niin ehkä sitten lähestyisin asiaa kautta rantain... Sopivassa tilanteessa antaisin vinkkejä, että sisko tai veli olisi varmaan mukava juttu ja katsoisin miten mies siihen reagoi. Mutta silti rehellinen suora puhe olis paikallaan. Eihän sun tarvii heti töksäyttää, että sä haluat toisen lapsen ja mielummin nyt heti, vaan keskustelun voi aloittaa tyyliin: ajatus toisesta lapsesta on alkanut tuntua mukavalta, mitä mieltä sinä olet...

Sitä kautta rantain tyyliä olen miettinyt. Ystäväni on nyt raskaana, hän odottaa toista lastaan ja esikoinen on saman ikäinen meidän lapsemme kanssa. Olen siis sillä tavalla miettinyt että jos kertoisin kuinka mukavaa on että heille tulee lapset tuolla ikäerolla jne.

Ja jollain tavalla olen huomannut vihjailleeni asiasta. Yleensä vain sitten tulee jotenkin peruttua ne vihjailut kun tulee huomattua että mies ei oikein reagoi siihen suoraankaan vihjailuun. No mieheni hyvä ystäväkin tajusi sen vihajailun, joten ei ole mitään vaivihkaista.

Ja ymmärrän kyllä ettei tuohon ongelmaan ole helppoa samaistua. Olemme olleet yhdessä kohta 10 vuotta ja naimissa noista vuosista viisi, joten emme mikään tuore pari ole.

Kai tuosta asiasta puhuminen on minulle vaikeaa (ei mikään tabu, vain vaikeaa) koska olen viime aikoina joutunut toiveiden suhteen pettymään todella paljon ja rankasti.

Ap

Ärsyttää tämä tilanne itseänikin. Tiedän että alkoholin "voimalla" saisin asian sanottua, mutta tuo on sellainen asia että haluaisin puhua siitä selvänä. Enkä ole mikään juoppo, olen vain ujo ja aika epävarma ns. suurien asioiden kynnyksellä. Pelottaa vain että mies lyttää koko ehdotuksen..

Ap

Ymmärrän että asia jännittää kun toista toivot ja olet epävarma miehesi reaktiosta, mutta usko pois ei se tilanne siitä jahkaamalla parane. Rohkeasti otat vain puheeksi ja todellakin selvinpäin ja mielellään kahdenkesken :)

M38

Kiitos kovasti. =)

Ap